Jos olet afgaanin vaimo/tyttöystävä/avovaimo/jne, kerrotko yhteisestä elämästänne lyhyesti?
Miten tapasitte?
"Alkukangertelua"?
Jos asutte yhdessä miten pitkään meni kun muutitte yhteen, oletteko asuneet pitkään yhdessä?
Lapsia?->Muslimeja/kristittyjä?
Miten miehenne ja oma perheenne ovat suhtautuneet suhteeseenne?
Ja mitä vain arjen ihakuuksia mitä mieleen juolahtaa :)
Koetin selata palstaa vaikka miten pitkälle mutta en löytänyt yhtään keskustelua afghanistanilaisista joten päätin sitten avata oman keskustelun, olisi oikein mukavaa jos löytyisi joku jolla olisi kertoa jotain.
Miten tapasitte?
"Alkukangertelua"?
Jos asutte yhdessä miten pitkään meni kun muutitte yhteen, oletteko asuneet pitkään yhdessä?
Lapsia?->Muslimeja/kristittyjä?
Miten miehenne ja oma perheenne ovat suhtautuneet suhteeseenne?
Ja mitä vain arjen ihakuuksia mitä mieleen juolahtaa :)
Koetin selata palstaa vaikka miten pitkälle mutta en löytänyt yhtään keskustelua afghanistanilaisista joten päätin sitten avata oman keskustelun, olisi oikein mukavaa jos löytyisi joku jolla olisi kertoa jotain.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Afgaanien ainoat "tyttöystävät" ovat maksullisia.
Itse en ole vielä koskaan törmännyt suomi-afgaanipariskuntaan, en netissä enkä livenä ja olen kuitenkin suhteellisen "kiinnostunut" monikulttuurista suhteista/perheistä, koska olen itse kuulunut sellaiseen 12 vuoden ajan. Asuinalueemme lähellä asuu kyllä afgaanipakolaisia, mutta he liikkuvat kovin omissa piireissään ja ovat käsittääkseni hyvinkin uskonnollisia (islam) ja siksi "sekasuhteita" vastaan.
Niin ajattelinkin ja siksi kirjoitinkin tänne ja kyselin että olisiko sittenkin joku muukin kenties löytynyt...
Muita maita täällä kyllä seikkailee aika reippaasti mutta ei juuri tätä...
Taidan sitten tosiaan olla aika erikoisessa tilanteessa, itse kun olen seurustellut nyt 1,5 vuotta afgaanin kanssa ja nyt on alettu sitten suhteen eteenpäin viemisestä keskusteleen...
Olisi ollut mukava vaihtaa ajatuksia asiasta jonkun kohtalon toverin kanssa :)
Joko kurkistit vauvaan... siellä oli joku lista näistä sinne kirjottavista monikulttuurisessa suhteessa elävistä...
Tapasimme aikoinaan ravintolassa..treffailtiin ensin monta kuukautta,jonka jälkeen muutimme yhteen. Yhdessä olemme asuneet nyt 5 vuotta!
Lapsia meillä ei ole(vielä)!
Olemme olleet työelämässä molemmat kokoajan ja hyvin menee..käymme yhdessä ulkona ja myös erikseen omien ystäviemme kanssa!!
Mieheni perhe on suomessa ja on aivan mahtava perhe,ottivat minut hyvin vastaan jo ensimmäisellä kylä reissulla,kuin myös omat vanhempani,ovat hyvin tyytyväisiä valintaani ja pitävät miehestäni kuin omasta pojasta!!
Mieheni ja hänen perheensä on hyvin vapaa mielistä porukkaa!
Mieheni puhuu todella hyvin suomea,mutta kirjoittaminen tuottaa joskus ongelmia!
Ei ole mustasukkainen,ei lyö!
Maksaa puolet kaikista kuluistamme ja ostaa aina välillä minulle kaikkea kivaa!kotimme on ihan samanlainen kuin suomalaisilla!
EI mitään valittamista,kiltti,ihana,rakastava ja rauhallinen ihan tavallinen mies!!
Jos vielä jotain kysyttävää niin kirjoittele..yritän töiltäni vastata!!
Oikeen hyvää syksyn odotusta kaikille!!
"Mieheni puhuu todella hyvin suomea,mutta kirjoittaminen tuottaa joskus ongelmia!"
Ihmekös, jos sinä olet hänelle opettanut kirjoitusvirheiden tekemistä.
No mitä tarkoittaa sana: IHMEKÖS??
Opetteleppa myös itse kirjoittamaan suomea,ja ensinnäkin, yritä kirjoittaa itse vierasta kieltä,luulen että se ei ole kovin helppoa sinullekkaan!!
Opettelepa kirjoitetaan yhdellä p:llä.
En epäile hetkeäkään, etteikö vieraan kielen kirjoittaminen olisi sinulle vaikeaa, mutta älä luule, että kaikki olisivat yhtä lahjattomia kuin sinä. Toivottavasti miehelläsi on sellainen suomen kielen opettaja, joka osaa edes alkeellisen virkkeenmuodostuksen ja tietää pisteen ja pilkun eron.
"Opettelepa myös itse kirjoittamaan suomea ja ensinnäkin, yritä kirjoittaa itse vierasta kieltä. Luulen, että se ei ole kovin helppoa sinullekaan!"
Kyllä se siitä, kunhan opettelet itsekin äidinkielesi.
...ja suomeksi? Outo liitto, sanon, jos asuvatkin yhdessä.
Kannustaisit nyt mieluummin puhumista kuin kirjoittamista. Ei mielipidettäsi sen puoleen voi kovin kannustavaksi sanoa.
Ennemminkin mollaat ihan tyhjästä.
olipas vain kerrankin mukava lukea tuollaista positiivista kirjotusta, yleensä täällä ei liiaksi niihin törmää...
onko miehesi ja hänen perheensä jonkin asteisia `new age" afgaaneja??
kertomasi miehestäsi ja perheestä kuulostaa jollain tapaa aivan liian hyvältä ollakseen totta :)
itse en ole poikaystäväni perhettä edelleenkään tavannut vaikka ollaan melko pitkään yhdessä oltu, 1,5 vuotta, johtuen siitä että hän haluaa esitellä perheelleen vain sen yhden ja ainoan.
Nyt ollaan sitten kovasti näytille menossa, muutaman viikon kuluttua, ja täytyy sanoa että paineet on aika kovat...
vinkkejä miten tulisi käyttäytyä?!
oletteko muuten naimisissa?
onko miehelläsi suomen kansalaisuus?
pahoittelen jo näin valmiiksi kirjoitusvirheitä jos niitä ilmenee, pistetään väsymyksen piikkiin näin maanantai yönä puoli kahdelta!
morjens!
olen itse afgaani mies. olen kyllä jonkin aika asunut suomessa... tunnen itseni jo puoleks suomalaiseksi, heh!
Jos ihmiset täällä sattuis tietämään että jo 70-luvulla afganistanissa naiset pukeutuivat minihameisiin ja olivat yhtä vapaita kun Euroopassakin...eli afgaanit ovat vapamielisiä ihmisiä... eläävät ihan niin kuin suomalainenkin. ongelmana on et nykyään mediassa yritetään esitellä huonoimmat puolet afganistanista ja afgaaneista... kieltämättä joitakin ihmisiä jotka kuuluuvat heimoihin ja niiden ajatuksiin eläävät tiukkujen sääntöjen puiteessa, muttei kaikki... uskallan sanoa et yli puolet elävät niin kuin europpalainenkin ihminen. Toinen juttu on että siinä maassa on ollut yli 25 vuotta sota... neuvostoliitto on tunkenut nenänsä sinne, sitten meidä naapurit.. sitten arabit ja nyt jenkit, vaikka ne kyllä on vähän rauha saaneet aikaseks...
Itsellä on ollut ihan hauskaa tähän asti ja tulee olemaankin jatkossa toivottavasti, sillä Suomi on toinen kotimaani ja mulla on hieno suomalainen tyttöystävä ja paljon muita suomalaisia kavereita.
Huom! ainoa ongelma on viettää vapaa-aika suomalaisten kaverini kanssa, sillä ne yleensä vetäävät bisse, mä en tippakaan.
Minua kiinnostaa myös suomalais-afgaani parit. Itse olen tapaillut afgaani miestä n. 5kk. Oma perheeni on hyväksynyt hänet ihan hyvin, lukuun ottamatta mun veljeä... Hän vähän epäilee meidän suhdetta. Itse en ole tavannut miehen äitiä, joka ei tiedä suhteestamme. Mutta siskoille minut on esitelty.Yhteistä tulevaisuutta meillä ei todennäköisesti tule olemaan, koska hän kunnioittaa niin paljon kulttuuriaan (vanhemmat valitsee puolison). Aika näyttää...
Onko sulla miehen perhe kokonaisuudessaan Suomessa?
ovatko he miten pitkään yleensäkin täällä olleet, esim miesystäväsi?
mietin vain tuota että vanhemmat valitsevat tulevan puolison, se ei kuulemma ainakaan mieheni mukaan ole niin tavallista enää afgaaneillakaan, elleivät he sitten ole melkoisen vanhoillisia, mitä toisaalta vois epäillä koska sinut on kuitenkin esitelty jo siskoille, sekin on iso juttu...
itse voin sanoa että olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet nyt jo reippaasti yli 1,5 vuotta, en tunne heidän perheestään ketään, vielä, tosin ulkonäöltä kyllä, tuppaavat olemaan niin samannäköisiä :)
heidän kulttuurissaan perheelle esittely on paljon isompi juttu kun meille suomalaisille, ei heille viedä kerran kahdessa kuukaudessa uutta tyttöä näytille...se viedään vain se yksi ja ainoa...ja meillä se on tapahtumassa parin viikon kuluttua :)
oma perheeni on asian kanssa sujut, eivät kyllä ole miestäni tavanneet, johtuen siitä että omat vanhempani eivät asu suomessa...
kannattaa muuten lukea *sussen* kirjotus, se on mielenkiintoinen!
Miehen perhe ei ole kokonaan suomessa. Ovat asuneet täällä reilun vuoden. Tietääkseni miehen äiti on aika vanhoillinen näissä asioissa eli ei hyväksyisi suomalaista puolisoa pojalleen. Mutta kuten aikaisemmin kirjoitin... aika näyttää =)