Siis mä en tajua itseäni kaikki on helvetin hyvin!
Mutta kuitenkin masentaa ja vituttaa!!
Tunteeko kukaan samoin...
Mulla on maailman ihanin aviomies ei huuda, ei tappele vaan antaa kaikkensa. Ja mistään hinnast en häntä vaihtaisi pois.
Mutta taas toisaalta en tiedä miksi vittu mä lähen just käveleen! Siis eihän tämä voi olla hormooneitakaan aivan!
Siis olenko mä tosiaan vain niin välillä kyllästynyt omaan elämääni ja siihen että mulla on kaikki niin hyvin, että mun pitää hakemalla hakea itselleni jotain mistä kapinoida???
Olenko mä ainut?
Mutta kuitenkin masentaa ja vituttaa!!
Tunteeko kukaan samoin...
Mulla on maailman ihanin aviomies ei huuda, ei tappele vaan antaa kaikkensa. Ja mistään hinnast en häntä vaihtaisi pois.
Mutta taas toisaalta en tiedä miksi vittu mä lähen just käveleen! Siis eihän tämä voi olla hormooneitakaan aivan!
Siis olenko mä tosiaan vain niin välillä kyllästynyt omaan elämääni ja siihen että mulla on kaikki niin hyvin, että mun pitää hakemalla hakea itselleni jotain mistä kapinoida???
Olenko mä ainut?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onneksi tuo iän myötä vähän helpottaa, mutta ne hormoonimyrskyt meitä heittelevät. Tutkipa kuukautiskiertoasi, niin huomaat selvästi ja tiedät jo etukäteen, milloin on helpompaa ja milloin vaikeampaa.
Et ole ainoa,olen joskus tehnyt ton saman,kyllä ne asiat hyvin on silti,jotenkin sen vaan tietää että muuta tarvitsee,eikä se riitä pelkästään että ei lyö tai muuta,jotain siitä puuttuu,tsemppiä ja nenä pystyyn:)
Meillä tulee 30 v täyteen. Ja aina olen surrut samaa juttua kuin sinä!
Nyt on kiva olla yhdessä. Olen vasta 47 v nainen ja mieheni vuoden vanhempi.
Ota oppia! Kaiken se kestää.