Etsiikö mies uuden ystävän?

Kysymykseesi olisit varmasti saanut jo roppakaupalla enemmän vastauksia tuolta Uskottomuus-osastosta...

Minun työni vei minut kahdeksi tahi yhdeksi viikoksi /kuukaudessa reissuun. Olin taloudessa se, joka toi rahat joilla elimme.
Mies heilasteli muiden kanssa, alkuun en sitä tiennyt.
Myöhemmin paljastui koneelta koko meilikirjeenvaihto tapaamisineen, kaikkineen. Parissa vuodessa sillä oli ollut 5 naista. Ja ehkä oli ollut yhden illan juttujakin.
Vuokriin antamani rahat pimitti, käytti makeaan elämään.

Jäi kiinni koko kuviostaan ja petollisuudestaan kun tuli haastemies tuomaan kotona ollessani viestiä vuokranantajalta, jossa ilmoitettiin häädöstä maksamattomien vuokrien takia.
Tuli saakelin kiire! Lainasin joka puolelta, sain paria sataa vaille maksettua rästit ja sen ansiosta sitten armonaikaa asumiseen, etten joutunut lasten kanssa ulos.
Työ piti lopettaa, ei ole matkatyö yh-äidin työ.
Selityksenä hällä oli: Mä tartten naista, vittuaks sun piti reissata niin paljon?
Niinpä, ja tuoda sitä rahaa elämiseen.

Nyt oon totaalisesti työtön mutta erittäin onnellinen kun tuommoisesta paskiaisesta pääsin. Pärjätään, niukasti, mutta pärjätään kuitenkin.

Miksei mies voi jäädä kaipaamaan, mutta kokemukseni mukaan naisen muutto on miehelle hylkäyksen kaltainen tilanne.Oma monivuotinen kumppanini sai lennossa uuden, kielsi sen tietysti minulta, koska kävimme kumpikin toisiamme viikonloppuisin tapaamassa.Viikolla kuulinkin tutuilta ihmetteleviä kysymyksiä tyyliin "ettekö olekaan enää yhdessä,näin miehesi erään naisen kanssa,mitä teille on tapahtunut?" Kun kaikki loppujen lopuksi selvisi edes jotenkin ja mies sai rauhan kertoa asiasta minulle itselleen sopivana päivänä(eli, kun uusi suhde oli riittävän vakaalla pohjalla) mies sanoi minulle:"En minä häntä enempää rakasta, kuin sinua - itse asiassa olisin päivittäin sinun kanssasi mielummin tekemisissä...mutta tämä on vain niin paljon helpompaa ja kätevämpää." Olen kiitollinen hänelle, että hän lopulta kertoi uudesta suhteestaan.Sain mieheltä jälkeenpäin kuukausien tauon jälkeen seksiviestejä (kun kaipasi meidän yhteistä elämää..), kortteja ja kirjeen.Otin yhteyttä uuteen vaimoon ja hän pyysi minua laittamaan viestit hänen kännykkäänsä. Mies soitti saman iltana minulle katkeran puhelun ("uusi" oli vieressä) ja vaati MINUA(!) jättämään heidät rauhaan - minua, joka en ollut ottanut häneen minkäänlaista yhteyttä.Vielä vuoden jälkeen,tuolla entisellä paikkakunnalla käydessäni, näin heidät yhdessä ravintolassa. Mies tuli luokseni juttelemaan, kumartui puoleeni ja sanoi, ettei kulu päivääkään, jollon hän ei minua kaipaisi ja ajattelisi. Sanoin, että menneet ovat kuitenkin menneitä ja suhteemme on loppunut jo aikaa sitten. Mies loukkaantui. Aina jäi kuitenkin kaivelemaan se,että itse asiassa moni (mies?) ehkä arvostaakin sitä, että elämän arki sujuu mukavasti ilman suurempia järjestelyjä.Monikin kumppani voi olla se oikea, mutta sopivin lienee se, jonka kanssa jokapäiväistä elämää voi ilman suuria järjestelyjä elää. Ja mikäs siinä..Silloin asia haavoitti minua pahasti - tunsin arvottomuutta ja nuoleskelin haavoja pitkään.Elämä kuitenkin kantoi ja tuossa vaiheessa toisella paikkakunnalla asuminen itse asiassa helpotti minun uuden elämäntilanteeni alkuun saattamista. Ilman parisuhdetta elän edelleenkin - jokin pelko jäi sisääni.