Tää ystävä on paras ystäväni.. Tutustuttiin työelämässä reilu vuosi sitten. Suurin osa vapaa-ajasta ollaan yhdessä,käydään baareissa yms. sinkkuja kun molemmat ollaan.
Homma on alkanut luisumaan mun käsistä, hänellä on erittäin voimakas määräilevä luonne ja monessa asiassa annan periksi ku en halua taistella..
Pikkuhiljaa hän on ottanut valtaa mun elämään ja välillä tunnen jo syyllisyyttä siitä jos menen johonkin ilman häntä!
Miehien suhteen hän on äärettömän mustasukkainen ja ajaa kaikki tiehensä jotka osoittavat kiinnostustaan minuun! On jopa kerran lyönyt yhtä miestä joka hänen mukaansa "tuli liian lähelle"..
Tiedän että mulle olis parasta irtaantua tästä oudosta ystävyydestä, mutta välitän hänestä liikaa ja epäilen että ilman tätä ystävyyttä olisin surullisempi ja ahdistuneempi kuin että jatkaisin samaa rataa..
Tiedän ettei tää suhde ole mitenkään terveellisellä pohjalla ja että joku ratkaisu olisi tehtävä, sillä hän estää mua solmimasta ehkä "mahdollisia perhesuhteita"..
Olen hiljaa mielessäni alkanut epäillä,josko hän on jotenkin lesbouteen tai bi-seksuaalisuuteen taipuvainen,mitenkään muulla tavoin en ymmärrä tätä hänen suhtautumistaan minusta kiinnostuneisiin miehiin!
Olisi helpompaa saada asioiden todellinen laita selville jos hän suostuisi puhumaan mulle tunteistaan, mutta kun ei!! Monesti olen yrittänyt,uskokaa pois, mutta vastaukseksi saan "ei kuulu mun tapoihin" tai että "en ole sen tyyppinen ihminen joka lässyttää tunteistaan"..
Onko tällä ystävyydellä mitään toivoa? En halua edes ajatella kuinka pahaksi tilanne voi mennä..
Kyseessä on toisaalta ihana ihminen enkä haluaisi häntä kokonaan menettää..
Homma on alkanut luisumaan mun käsistä, hänellä on erittäin voimakas määräilevä luonne ja monessa asiassa annan periksi ku en halua taistella..
Pikkuhiljaa hän on ottanut valtaa mun elämään ja välillä tunnen jo syyllisyyttä siitä jos menen johonkin ilman häntä!
Miehien suhteen hän on äärettömän mustasukkainen ja ajaa kaikki tiehensä jotka osoittavat kiinnostustaan minuun! On jopa kerran lyönyt yhtä miestä joka hänen mukaansa "tuli liian lähelle"..
Tiedän että mulle olis parasta irtaantua tästä oudosta ystävyydestä, mutta välitän hänestä liikaa ja epäilen että ilman tätä ystävyyttä olisin surullisempi ja ahdistuneempi kuin että jatkaisin samaa rataa..
Tiedän ettei tää suhde ole mitenkään terveellisellä pohjalla ja että joku ratkaisu olisi tehtävä, sillä hän estää mua solmimasta ehkä "mahdollisia perhesuhteita"..
Olen hiljaa mielessäni alkanut epäillä,josko hän on jotenkin lesbouteen tai bi-seksuaalisuuteen taipuvainen,mitenkään muulla tavoin en ymmärrä tätä hänen suhtautumistaan minusta kiinnostuneisiin miehiin!
Olisi helpompaa saada asioiden todellinen laita selville jos hän suostuisi puhumaan mulle tunteistaan, mutta kun ei!! Monesti olen yrittänyt,uskokaa pois, mutta vastaukseksi saan "ei kuulu mun tapoihin" tai että "en ole sen tyyppinen ihminen joka lässyttää tunteistaan"..
Onko tällä ystävyydellä mitään toivoa? En halua edes ajatella kuinka pahaksi tilanne voi mennä..
Kyseessä on toisaalta ihana ihminen enkä haluaisi häntä kokonaan menettää..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ainaskin bi vaihtoehto kaverina on itsellekkin koettu juttu. ja ihan samanlaista peliä oli minulla sillä naispuoleisella ystävälläni....harmi vaan, niin pirun mukava ystävä, mutta se vitun mustasukkaisuus oli jotain aivan omaa luokkaansa. ja puhumattakaan huomion tarpeesta...ei hemmetti, itse en jaksanut katsella tuollaista toimintaa hetkeäkään. vaikka vain ystäviä ollaan. niin ei kiinnostais mennä sen naisen kanssa baariin, koska ei jaksa sitä juonittelua, toisille naisille uhittelua ja älytöntä itsensä vertailemista muihin naisiin....varsikin, jos ne on juttelemassa minun kanssani. Sanoin ainaki itse tällein: jos pelleily ei lopu, niin ole sitten yksinäsi.
Olen yksi tällainen mustasukkainen ystävä. Tällä hetkellä voisin repiä kappaleiksi ystäväni deittailu kaverin:) Yritän kyllä kovasti päästä mustasukkaisuudestani eroon. Pidän mustasukkaisuutta itsekkäänä omistamisen haluna, mutta minkäs tunteilleen voi:) Mulla on tunteita tätä ystävääni kohtaan. Ollaan siis naisia molemmat. Hän tykkää myös minusta. En ole keskustellut tuntemuksista hänen kanssaan, ehkä tulevaisuudessa, aika näyttää.
Siis ihan realistisesti ajatellen edes mahdollista, että on mustasukkainen kaveristaan ??.....ei mene mun päähän mitenkään, no ihmiset ovat sekopäitä.
Kuulostaa hyvin tutulta tarinalta.
Pari vuotta sitten tutustuin erääseen naiseen, josta tulikin sitten paras ystäväni. Alkuun kaikki meni hyvin, vietimme aikaa yhdessä ja välillä menimme omia menojamme. Yhteyttä kuitenkin pidimme päivittäin.
Pikku hiljaa homma alkoi kuitenkin mennä siihen, että hän oli mustasukkainen aivan kaikesta. Töissäkäynti nyt vielä meni, koska 'siellähän minun oli pakko käydä elättääkseni itseni'. Mutta kaikki muut naispuoliset ystäväni olivat hänestä täysiä idiootteja (vaikkei hän kaikkia ollut edes tavannut), joiden seuraa minun olisi pitänyt välttää.
Myös hänellä on voimakas ja määräilevä luonne. Alistuin monesti ja samasta syystä kuin sinäkin. En halunnu taistella, riitely on rasittavaa ja hänen kanssaan se ei yleensä edes johtanut mihinkään.
Minäkin aloin tuntea syyllisyyttä, jos lähdin jonnekin ilman häntä. Syyllisyyttä lisäsi vielä se, että hänelle tuntui tapahtuvan aina jotain 'kamalaa', kun olin poissa. Kesken illanvieton saattoi tulla syyllistävä viesti siitä, etten ole ikinä paikalla, kun hän tarvitsi minua (ja kuitenkin olin paikalla ainakin kuusi päivää viikossa).
Tilanne kärjistyi lopullisesti, kun aloin seurustella. Poikaystäväni asuu eri paikkakunnalla kuin minä, joten emme todellakaan olleet joka päivä hänen kanssaan yhdessä. Mutta sekin oli liikaa, että saatoimme viettää viikonlopun kahdestaan. Lisäksi sain kuulla, kuinka poikaystäväni halusi minusta muka vain seksiä ja jättäisi minut heti, kun saisi. Ja ettei kukaan mies voi minusta oikeasti välittää. Jälleen kerran... ystäväni ei koskaan edes tavannut poikaystävääni, eikä siis voinut tietää, millainen ihminen tämä on.
Välitin/ välitän todella paljon ystävästäni, mutta en kestänyt jatkuvaa riitelyä ja mustasukkaisuutta, joten lopulta laitoin välimme poikki. Alkoi todella tuntua, ettei elämässäni olisi saanut olla ketään muuta ihmistä kuin hän.
Nyt tuosta välirikosta on suunnilleen puoli vuotta. Sinä aikana emme ole jutelleet kovinkaan paljon, vain vaihtaneet muutaman sanan joskus. Viime aikoina olemme jo puhuneet enemmän ja minusta tuntuu, että välimme ovat parantuneet huomattavasti. Välitän hänestä edelleen ja haluaisin olla taas hänen ystävänsä. Pelkään kuitenkin tilanteen lipsuvan taas samaan...
Mitään neuvoa en oikein osaa sanoa sinulle. Itselläni tuo välirikko kyllä helpotti suuresti. Tunsin siitäkin valtavaa syyllisyyttä ja kaipausta, mutta toisaalta minusta tuntui, että pääsin vapaaksi vankilasta, johon hän oli minut sulkenut.
Parasta tietysti olisi, jos saisit ystäväsi ymmärtämään, ettet jaksa hänen käytöstään. Toista ihmistä ei kuitenkaan voi muuttaa. Vain hän voi itse muuttaa itseään (jos sattuu haluamaan).
Toivottavasti asiat selviävät vielä. Jaksamisia sinulle :)
menettämisen pelkoa,tuon tyyppisillä ihmisillä voi olla heikko itsetunto vaikka vahvalta vaikuttaisivatkin.Bi-seksuaalinen ei välttämättä tarvitse olla vaikka tunnen pari tyyppiä jotka ovat ja käyttäytyvät samoin vaikka ei noin räikeästi.Naiset ovat bi-taipuvaisia vaikka aihe on jossain määrin tabu,heteroitakin löytyy :)sano ystävällesi että pidät häntä tärkeäna ja et halua menettää mutta et pidä hänen käyttäytymisestään ja sanot että haluat omaakin elämää,jos viesti ei mene perille katkaise välit,koska tuhlaat aikaa tähän ihmiseen ja mistä tiedät jos hän haluaakin estää sinua elämästä täysillä,että olisit hänestä rippuvainen ja veisi vieä miehesikin,tai hän tavallaan elää kauttasi.
Niin kyllä tää alkaa mulle olla henkisesti aika raskasta.. Kun tuntuu että saan jatkuvasti olla "varpaillani" etten loukkaa häntä.. Ja kun musta on niin kauheeta loukata ihmisiä joista välittää.. Niin siksi helposti tyrmään omat tarpeeni ja kiinnostuksen kohteeni etten loukkaisi toista..
Viimeksi kun olimme yhdessä juhlimassa kahdestaan,hän sanoi miehelle joka istui mun vieressä juttelemassa, että olen hänen ja ettei minuun saa koskea! Hämmennyin ja suutuin niin että oli poistuttava siitä tilanteesta baaritiskille!
Jälkeenpäin yritin tivata tiukkaan sävyyn että miksi hän sellaista sanoo?? Vastaus oli vain että "en mä sitä oikeesti tarkottanu,mutta ku se tyyppi oli niin oksettava etten kestäny kattoo ku kuhertelet sen kanssa.." Ja me vain juteltiin samassa pöydässä.. :/
Jos tilanne olisi ollut toisinpäin ni tottakai harmittaa olla "kolmas pyörä" mutta ei silti tulisi mieleenikään tehdä mitään vastaavaa ja sitäpaitsi hänelläkin oli siinä keskusteluseuraa!
Mä olen sanonut tästä asiasta monta kertaa mutta ei se näytä tehoavan.. Mutta toisaalta tunteitaan on hirvittävän vaikeaa peitellä varsinkin jos on kännissä?!
Sekin auttaisi jos tietäisin että mitä hän minusta haluaa,niin voisi selvittää nää asiat mutta kun ihminen ei suostu puhumaan!!
Pitäiskö antaa sen asian olla? Ja ottaa reippaasti etäisyyttä.. Josko tilanne sitte rauhoittuis! :)
Ei tuo hemmetti soikoon ole normaalia,mulla oli vastaava tapaus nuorena ja kaveri ei ollu terve päästään,en nyt sano että sun kaveris olis mielenvikainen mutta noin ei käyttäydytä.Lakkaa olemasta aina se joka antaa periksi koska vaikka tivaat tiukkaan sävyyn annat asian olla liian helposti.Miten hän käyttäytyy kun mies tulee hänelle juttelemaan,onko kiinnostusta ilmassa vai suhtautuuko miehiin välinpitämättömästi?
Sun on nyt tehtävä selväksi että sua ei huvita jatkossa lähteä sen kanssa ulos jos vastaavaa tapahtuu ja vaihda paikkaa kokonaan jos ei tajua muuten ja ei ole sun ystävä jos ei tuommoista tajua.Minkä ikäisiä mahdatte olla,olette yhdessä kuin seurusteleva pari...
... minulle tulee tuosta tunne, että ystäväsi on lesbo tai bi. Itse käyttäysisin noin (ehkä) jos olisin ihastunut johonkin tyttöön ja mies yrittäisi iskeä häntä. Kavereiden kohdalla en kuitenkaan ikinä. Ja minä olen siis bi, vaikka miehen kanssa seurustelenkin vakavissani.
Jos mitenkään pystyt, niin kannattaa puhua asiat hänen kanssaan halki. Mikäli arvaukseni osui oikeaan ja hän on todellakin ihastunut sinuun... No, sinun täytyy sitten vain tehdä selväksi, ettei sinulla ole samanlaisia tunteita häntä kohtaan (jos näin on). Ja yrittää jatkaa ystävinä. Välttämättä se ei ole mahdollista. Parasta kuitenkin toivon teille :)
Niin no siltä minustakin tuntuu välillä,niinku oltais puolisoita eikä ystäviä.. Mä olen 27 ja ystäväni 30. Eikä mulla ole koskaan ollut näin omituista suhdetta keneenkään..
Kyllä hän osoittaa kiinnostusta miehiin, mutta valvoo silti mun tekemisiä niin ku olisin hänen omaisuutta! Ja tarkkailee mun suhtautumista siihen että oonko mä esimerkiks mustasukkainen hänestä..
Muut ystävät huomauttelevat jo meidän ystävyydestä että mitä oikein on tekeillä? Enkä mä itsekään enää tiedä, mutta se on ainakin varmaa että normaalia ystävyyttä ei voi olla tuollainen käytös!
Tai sitten hän oikeesti pelkää niin paljon jäävänsä yksin.. Julkisesti haukkuu lesboja,mutta en sitte tiedä mitä oikeesti ajattelee asiasta..
Sekin on outoa musta että hän tuntee toisen ihmisen läheisyyden ja kosketuksen jotenkin ahdistavana! Että jos vaikka vahingossa hipaisen,niin se on jotenkin kamalaa tai jos halaan niin se tuntuu epämukavalta.. Musta ihan normaalia ystävien kesken! En mä nyt ole häntä mitään lääppinyt tai mitään sellaista, mutta suhtautuu asiaan niinku se olis sellasta seksuaalista.. :/
puuttumatta oikeastaan sen enempää seksuaaliseen suuntautumiseen.Minusta tuo ei ole niinkuin itsekin totesit enää oikein terveellä pohjalla.Ystävyyden ei pidä ahdistaa ja jos hän on jo saanut sinut valtaansa niin mieti kenen elämää haluat elää.Ei ole oikein että hän määräilee kuka sinua saa lähestyä ja kenen kanssa voit jutella.Äärimmäisen takertuvalta kaverilta vaikuttaa.Olen itse yli kolmenkympin ja turvautusin kriisivaiheessa ystävääni ja oltiin liikaakin tekemisissä,ei silti puututtu tuolla tavalla omistavasti toiseen.Ole terveesti itsekäs ja tee hänelle kerralla selväksi että tuo ei saa toistua ja mikä hän on arvostelemaan sinua lähestyviä miehiä vaikka ei ne häntä miellyttäisikään...onkohan ystäväsi jäänyt lapsena vaille ihailua tai jotain...toivon että asia ratkeaa.
sanot suoraan, että nyt on tilanne tämä:
otat etäisyyttä. Aivan liian kiinni sinussa tuo ystäväsi. ei tuo ole normaalia. et koskaan
tule tutustumaan mielenkiintoisiin miehiin,
jos "ystäväsi" on paikalla hätistelemässä heitä
pois. Johan tuo haittaa muitakin ystävyyssuhteitasi. Toivon, että löytäisit ystävän,
joka arvostaa sinua sellaisena kuin olet, eikä
yritäkkään kontrolloida sinua.