mitä tehdä, en halua erota mutta seksiä ei harrasteta missään mielessä. Jos asiasta keskustellaan niin minä en muka halua mitään muuta suhteelta. Teen kuitenkin sen mikä normaali työajasta jää täysillä perheen asioita. Lasten kanssa, kotihommia, olen vaimon lähellä annan halin joskus pusun joskus kukkia, tekstareitakin. Tiedän että hänellä on tosi rankkaa terveys yms. ongelmia. Mutta lämpöä ei ole, kierre tähän on jo pitkä. Meinaa loppua paukut yrittää satasta. Aina valitusta, joku on huonosti tai valitusta terveydestä jne. Siinä kaikki mitä kuulee. Mitä voi vielä tehdä kun tuntuu ettei voi enää muuta kuin heittäytyä hankalaksi, sitä en ole tosissaan vielä kokeillut. Olen jo hankala ollut kun ole painostanut seksihommiin. Eli tehnyt aloitteita vaikka tiedän ettei hän halua. Paskamaista, kun ei ole edes hellyyttä kun kerran sen jälkeen kun on keskusteltu asiasta. En usko että hän edes rakastaa koska ei tee mitään seksuaalisuuden toteutumiseksi, en halua erota. Haluaisin suhteen toimivaksi. Mitä voin vielä tehdä. Elkää vaivautuko tarjoamaan ero kehoituksia. Sen tiedän ettei moni yrittäisi.
suhde ilman seksiä
lapsellinen
212160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Odota....Joskus joutuu laittamaan omat mielihalunsa taka-alalle. Ja jos kuitenkin haluat olla yhdessä varmasti haluat tehdä oikein, että pysytte yhdessä. Siis älä vaadi mitään koska tuskin pakkoseksi yhtään tilannetta muutaisi
Mun mies pihtasi vuoden, mutta onnistui saamaan jostain kondylooman(itselläni sitä ei ollut kun tutkittiin!)...Eli se siitä seksittömyydestä.Mies ei siis jaksanut enää sekstailla kanssani, kun oli sitä harrastanut muualla.Joten kannattaa olla varovainen, ettei johdu seksittömyys tästä klassisesta. Jos MIES ei halua seksiä pitkäääään aikaan(eli siis useisiin viikkoihin esimerkiksi), se on kyllä huolestuttavaa.
Siihen se johtaa. Kotona toinen puolisoista asettaa kodin, ystävät, television, harrastukset, kirjat ja lehdet etusijalle oman avupuolisonsa sijasta.
Toinen kärvistelee puutteessa ja tuntee itsensä hylätyksi.
Ei se suhde sillä pysy koossa että pidetään asioita itsestäänselvyytenä. Kaikkea muuta voi tehdä ystävien kanssa mutta se sänkypuoli pitää hoitaa kotona kuntoon.
Meillä kaikilla on erilaiset elämänarvot, toisilla seksi on yksi tärkeimmistä ja toisille se taas ei merkitse mitään
Juttu vaan on niin että sitä mitä ei kotona ole, sitä haetaan muualta. Joko luvalla tai ilman lupaa.
Kun menimme naimisiin, uskoin sinisilmäisesti siihen että nyt se elämä vasta alkaa ja seksi paranee. Kuinka saatoinkaan olla niin väärässä, hyvä ja säännöllinen seksi on enää muisto vain.
Mielessä on käynyt pettäminen mutta luulen että ennemminkin otan avioeron.
taitaa olla nyt ainoa keino. Miehet tuskin koskaan voivat ymmärtää, miten lasten saaminen kirjaimellisesti imee mehut naisesta. Fysiikka on raskaudessa ja synnytyksessä todella kovilla, voi kestää parikin vuotta palautua pelkästään niistä rasituksista. Ja jos vaimollasi on ollut muitakin terveysongelmia, niin en yhtään ihmettele, ettei häntä haluta. Hän on niin kovilla elämässään tällä hetkellä, ettei seksi voisi vähempää kiinnostaa. Hienoa, että sinä jaksat tsempata, mutta seksin pyytäminen tietäessäsi että hän ei halua, saa hänet vain ahdistumaan asiasta. Hän ei uskalla antaa sinulle lämpöä ja läheisyyttä, koska pelkää, että kuitenkin kiihotut ja lämpö saa sinut vonkaamaan seksiä. Noidankehä on valmis. En tiedä, kuinka pitkään tilanteenne on jatkunut, mutta yritä vielä jaksaa tsempata. Erittäin tärkeää olisi, että pystyisit kertomaan vaimollesi läheisyydentarpeestasi ja ajatuksistasi tilanteeseen liittyen syyttelemättä häntä. Toki myös seksi on tärkeää, mutta voisitko ajatella jaksavasi mennä "omin käsin onneen" kunnes vaimosi fysiikka on kunnossa, jos hän puolestaan uskaltautuisi antamaan muuta hellyyttä. En todellakaan usko, että vaimollasi on ainakaan muuta suhdetta.
Teillä on varmasti vielä kaikki mahdollisuudet onnistua, kun jaksatte olla kärsivällisiä ja odottaa parempia aikoja.
Toimivassa parisuhteessa seksielämäkin kyllä luistaa, vaikka muuten olisi kuinka vaikeaa.
Seksielämän vaikeudet ovat selvä ja kiistaton indikaattori syvistä parisuhteen ongelmista, ja selvittämättömistä ristiriidoista puolisoiden välillä.
Tällaiset ongelmat eivät selviä kärsivällisellä ja passiivisella odottelulla.
Jos parisuhde on kunnossa, niin asiallisista asioista päästään puhumalla yli. Itse kuuntelin vuosikausia vaimon tekosyitä, kunnes oivalsin, että koko avioliitto on täysin huteralle pohjalle rakennettu.
tyttöystävä odotti puoli vuotta että totun siihen että sänkyhommissa mennään hänen ehdoillaan.
Vain silloin kun häntä kiinnostaa.
Opin, jep, opin pitämään itseni suihkussa tyytyväisenä, mutten ikinä oppinut sitäö ettei häntä haluta.
Loppujenlopuksi tilanne meni siihen että parhaimmillaan seksiä oli kerran viikossa ja huonoimmillaan kerran kuukaudessa.
Puoli vuotta on pitkä aika elämästä ihmisen kanssa jota haluaisi.
turha teidän on sanoa että odottakaa..
Ei se siitä parane, pahenee vaan. Nyt ei minuakaan voisi vähempää kiinnostaa seksi tyttöystäväni kanssa. Vaikka hän yrittää niin minä kieltäydyn, kun ei kiihota nii ei viisari värähdäkkään. Asunnon takia enää ollaan yhdessä, vaan en tiedä kuinka kauaa
Kokeillaan vaikka kärsivällisyys meinaa olla lopussa. Pitää keskittyä nyt muihin asioihin ja ootella josko asiat joskus vähän etes paranee. Seksi on aika-ajoin vain sellainen juttu että sitä kaipaa niin paljon ja siinä kun tulee tavantakaa hylätyksi niin se ottaa miehellä koville ja ei meinaa järkiparka pärjätä aina tunteille. Toivon että jaksaisin käyttäytyä silti fiksusti vaikka asia on minulle raskas. Kiitos kaikille muillekin kommenteista..
Minusta on niin, että pojat kasvatetaan paremmin parisuhdetta varten:
1) Useimmat miehet joita tunnen suhtautuvat täysin luonnollisesti seksuaalisuutensa. He myöntävät itselleen kaikki ne tarpeet ja mielihyvän mitä siitä seuraa.
Naisille seksuaalisuus on taas usein hyvin ristiriitainen alue. Siihen littyy esimerkiksi monenlaista häpeän tunnetta.
2) Miehet kasvavat myös noudattamaan sopimuksia. Heidän näkemyksensä mukaan avioliitto on tärkeä sopimus, josta halutaan pitää kiinni, ja he ovat valmiit tekemään monenlaisia urhauksia sen onnistumiseksi.
Naisilla tällainen sitoutuminen on heikompaa. Siksi naiset voivat oikutella, uhkailla ja kiristää. Naiset myös unelmoivat jostain mitä he eivät voi saavuttaa, koska heitä ei ole kasvatuksessa painostettu miehen kurinalaiseen moraaliin.
Tämä on nyt ehkä hiukan monimutkaista spekulointia, mutta rooli sukupuolisessa kanssakäymisessä aiheuttaa sen, että nainen voi elää näiden ristiriitojensa sisällä ja antautua seksille silloin tällöin.
Jos mies kohtaa tämän naisille tyypilliseen häpeä/romanttisuus-syndrooman, seurauksena voi olla seksuaalista kyvyttömyyttä.
Ongelmanne ratkaisu on puolisosi terapia, jossa hän oppii käsittelemään omaa turhautumistaan, ja ennen kaikkea omaa vihaansa. Itseään ei kannata tällaisesta oikuttelusta syyttää, vaan tärkeintä on vaan päästä selville omista tunteistaan. Miehellehän ne ovat yleensä erilaisia pelkoja. Niiden kohtaaminen ei paranna teidän suhdettanne, mutta sinulle tulee parempi olo.
En tiedä millaisissa piireissä liikut, mutta en tunnistanut tuosta horinasta yhtäkään ihmistä. Sanoisin, että asiat ovat oikeastaan päinvastoin!
Ap:lta kysyisin, että onko vaimollasi joku lääkitys päällä? Oletko miettinyt, että sekin voi aiheuttaa haluttomuutta.
Psykologien, siis oikeiden, mukaan vaimon haluttomuus johtuu aina miehestä, mutta en nyt vetäis tätäkään asiaa ihan kirjaimellisesti.
Vaikea tilanne, seksologilla tai terapeutilla käynti voisi olla paikallaan.
Minusta on erittäin ikävää, että sanoit juttuani horinaksi. Ilmeisesti koit sen jollain lailla loukkaavaksi, ja olen siitä pahoillani. Jos ihmisellä on hyvä kasvatus, hän ei ala loukkaamaan toisia ilman syytä.
En minä liiku missään "piireissä", vaan yritin tuoda asiaan toisenlaista näkökulmaa, joka sopii minun maailmankuvaani. Kokemukseni perustuu vain omaan elämääni ja parisuhteeseeni, mitä olen siinä kokenut ja päätellyt.
Perustan ajatteluni myös siihen, että naiset hakevat avioeroja. Miehelle on kunnian tunto johtuen kasvatuksesta voimakkaampi, ja liiton jatkamista toivotaan enemmän. Miehille on usein tärkeää "pitää sanansa" eli sopimuksista kiinni, ja avioliitto koetaan sellaiseksi, samoin kuin siihen liittyvä seksielämä. Eihän tässä mitään apinoita olla, jotka säntäilevät viettiensä mukaan joka suuntaan.
"Psykologien, siis oikeiden, mukaan vaimon haluttomuus johtuu aina miehestä,..."
Kuka psykologi näin on sanonut?
..perustuu vähän enempään kun omaan suhteeseeni, Se perustuu melkein 50-vuoden elämänkokemukseen. En olisi vaivautunut kommentoimaan ollenkaan jos vertauskriteerinä olisi vain yksi oma suhde.
Enkä kokenut teksiäsi mitenkään loukkaavana (ei tässä iässä viitsi loukkaantua ventovieraiden kirjoituksista) vaan pelkästään kokemattoman ihmisen psykologisointiin, enkä näköjään ollut väärässä. Itsehän kerroit mihin kokemuksesi perustuu.
Nämä ovat niitä yleistyksiä, joita täällä viljellään yhden tapauksen perusteella.
Ja psykologiankirjoja saa kirjastosta ihan ilmaiseksi, mä luen aihetta ammattini takia. Päivitän tietojani jatkuvasti.
En kirjoitele mututuntumalta. Elämänkokemus antaa näkökulmaa kuitenkin paljon enemmän kuin mitkään kirjoista opitut asiat.
Edellisessä viestissä oli lukuisia argumentteja, esimerkiksi avioeroista. Et ottanut kantaa niistä yhteenkään. Itselläni on yliopistollinen loppututkinto yhteiskuntatieteelliseltä alalta, sosiaalityön kokemusta, arvosana psykologiasta. Kokemusta avioliitoista minulla ei ole kuin yhdestä. Itse olen sitä mieltä että ratkaisevinta kaikissa ihmissuhdeongelmissa on päästä käsiksi omiin tunteisiinsa ennen kuin alkaa syytellä toista osapuolta.
En mielestäni tarjonnut mitään yleispätevää selitystä asialle, vaan yhden näkökulman. Jos alat lyttäämään ajatuksiani niin voisit esimerkiksi käsitellä ne asia kerrallaan, jotta tästä tulisi keskustelua.
Argumentoidahan sinä et näköjään osaa, vaan siirrät asian henkilökohtaiselle tasolle.
"Miehet kasvavat myös noudattamaan sopimuksia. Heidän näkemyksensä mukaan avioliitto on tärkeä sopimus, josta halutaan pitää kiinni, ja he ovat valmiit tekemään monenlaisia urhauksia sen onnistumiseksi"
Jaa-a! Kyllä se avioliittosopimuksen sitovuus helposti mieheltä unohtuu, kun nuorempi nainen sekoittaa pään ja vanha vaimo jää kuin nalli kalliolle lapsilaumaa hoitamaan. Ja muutenkin, kyllä naiset uhrautuvat paljon enemmän kuin miehet avioliitossa.
"Useimmat miehet joita tunnen suhtautuvat täysin luonnollisesti seksuaalisuutensa. He myöntävät itselleen kaikki ne tarpeet ja mielihyvän mitä siitä seuraa. Naisille seksuaalisuus on taas usein hyvin ristiriitainen alue. Siihen littyy esimerkiksi monenlaista häpeän tunnetta."
Enpä kyllä yleistäsi noinkaan. Toisaalta, on kai miehen helpompi suoda itselleen mielihyvät ym. Nainen on kuitenkin se, joka sen mielihyvän seuraukset saattaa kantaa.
Suosittelet alkuperäisen vaimolle terapiaa. Voi olla näinkin, mutta ymmärsin että tilanteessa oli myös kysymys vaimon sairastelemisesta. Joku kommentoi, että vaikeuksissakin seksiä aina pitää jaksaa harrastaa. Voimavarat ovat kuitenkin rajalliset. Naisen pitää usein sairaanakin hoitaa työnsä, kodin, lapset ja siinä sivussa vielä pitäisi pitää mieskin tyytyväisenä. Alkuperäinen on yrittänyt osallistua, mutta aina ei ole niin hyvin asiat.
Olen itse nainen ja "valitettavasti" olen tullut vähän samaan johtopäätökseen kuin sinä. Eli miehet suhtautuvat luonnollisemmin seksuaalisuuteensa ja se on heille yksi osa elämää, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Aika moni nainen taas liittää seksuaalisuuden parisuhteeseen.
Miehillä sopimusten noudattaminen näkyy siinä, että naisen jo miettiessä avioeroa, mies usein etsii apua aviovaikeuksiin ulkopuolisesta suhteesta, harrastuksista etc. Tunnen itsekin monta "pettäjämiestä", jotka eivät tosiaankaan halua erota, mutta vaimo ottaa (ihan oikeutetusti) sen eron.
Johtuuko erot oikeasti kasvatuksesta vai onko se vain miehen ja naisen synnäinen ero?
Itse olen tullut siihen tulokseen, etten halua elää miehen kanssa (en kyllä naisenkaan), koska en vain kestä miesten maailmaa. Onneksi nykyään on kuitenkin valinnan vapaus molemmilla sukupuolilla.
Kirjoitustani ei kyllä kannattaisi lukea yleistyksenä, vaan yhtenä näkökulmana. Eivät kaikki miehet noudata tuollaista perinteistä "kunniallisuus"-moraalia. Aivan liian monet ihmiset nykyään ajattelevat vain omaa etuaan. Kaikenlainen pikku huijaaminen ja filunkipeli on yleistynyt yhteiskunnassa. Robinsonin voittajia ihaillaan, vaikka ohjelmahan ei edusta perinteisiä miehisiä arvoja, vaan loukkaa niitä syvästi.
Tällainen omaan napaan tuijottaminen ja oman edun tavoittelu ei varmastikaan sovi avioliittoon. Saattaa olla, että suuri osa avioeroista johtuu juuri miesten eikä suinkaan naisten heikkouksista, siis juuri tällä sitoutumispuolella.
Jotenkin minusta vain tuntui että ketjun alkuperäinen kirjoittaja ei ole tällainen "Robinssoni", vaan perinteinen mieshahmo, jolle on vaikeuksia käsittää naisen toimintamalleja.
Vilkaiseppa aluetta "Suhteet > Haluttomuus", niin löydät kohtalotovereita pilvin pimein. Ja hyvin vähän toivoa - valitettavasti.
Itse olen pyörinyt vähän samanlaisessa tilanteessa kohta 10 vuotta, ja olen yrittänyt kaikenlaista, ja miettinyt parisuhdetta kaikilta kanteilta.
Loppujen lopuksi kaikki palautuu siihen, että minkälainen parisuhde teillä loppujen lopuksi on, ja siihen että sovitteko te kaksi oikeasti toisillenne?
Jos tuollainen "lukko" ei keskenänne keskustelemalla aukea, niin ainoastaan ulkopuolinen keskusteluapu saattaa auttaa asiaan. Keskenänne voitte jauhaa asioita tuhannelta kantilta vaikka seuraavat 10 vuotta, eikä ne asiat siitä miksikään muutu.
Ulkopuolinen apu voi ehkä auttaa (parisuhde- ja seksiterapia), mutta ei siitäkään pidä odottaa liikoja, ja tulokset eivät missään tapauksessa tule helposti eikä nopeasti. Jos molemmat eivät ole samaan aikaan valmiita muutokseen, niin sitä muutosta ei myöskään tule. Mitä pidemmälle lykkäätte sitä ulkopuolisen avun hakemista, sitä huonommin se auttaa, sillä negatiiviset tunteet ajautuvat vain pahempaan jamaan ajan myötä.
Ja joskus joutuu vain myöntämään, että tietyt ihmiset eivät kertakaikkiaan sovi yhteen. Sellainen suhde, joka vaatii loputtomiin selvittelyä, työtä ja terapiaa, ei vain toimi.
Vaimosi tekee sen mitä kuvittelee oikeaksi. On sitä mieltä että kun häntä ei haluta niin sinunkaan ei tarvitse haluta. Hän ei välitä sinusta, sillä kukaan joka toista rakastaa, ei aiheuta pahaa oloa toiselle vaan yrittää keinolla millä hyvänsä pitää toisen onnellisena.
ei, se ei ole rakkautta vaan itsekkyyttä.
Hyvin sanottu.
Ei ero siltikään ole mikään ratkaisu, koska avioliitossa on paljon muutakin kuin rakkaus.
Luulisin että vaimosi on ylirasittunut ja silloin seksi ei kerrassaan jaksa kiinnostaa. Sinulta vaaditaan kyllä paljon ja olet jo paljon yrittänytkin. Kunnioitan sitä ja toivon, että vaivasi palkitaan. Jossakin elämänvaiheessa sinäkin voit tarvita ymmärtämystä.
Seksi ei kuitenkaan ole se ainoa tärkeä asia parisuhteessa. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sen paremmin sen huomaa. Tämä on yhden naisen mielipide, olen ymmärtänyt, että joillekin miehille paljon muulla ei ole väliä kuin että seksi on hyvää ja riittävää.
Toista ei voi muuttaa, ainoastaan itseään. Kun muutosta ei halua, pitää kaiketi sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Voi myös ajatella, että äkkiä se yksi ihmisikä kuluu.