Mies haluaa erota. Meillä oli 10 vuoden suhde, välillä oli myrskyisääkin, mutta myös paljon onnenhetkiä. Alkuvuosina miehen masennus toi omaa painolastiaan suhteeseen. Yritin häntä auttaa eteenpäin elämässä. No hän paranikin, mutta kas kummaa itse sairastuin myös masennukseen.
Mies ei kestä masennustani vaan kokee elämän kanssani liian raskaaksi, vaikka koko ajan olen menossa parempaan suuntaan. Avun hakeminen vaan jäi liian myöhään kun en tajunnut omaa tilaani.
Kävi miehelle ilmeisesti liian raskaaksi.
Nyt hän on lähtenyt ja tapailee uusia naisia. Erostahan on aikaa vajaa viikko. Minä vain itken ja itken, tuntuu niin pahalta, kun mies heti haluaa toisia naisia ja on tälläytynyt. Voi tätä surua, itse rakastan miestä paljon ja olisin tehnyt kaikkeni, että suhteemme saataisiin toimimaan.
Hän on vain kylmettänyt itsensä ja porskuttaa elon tiellä eteenpäin. Sanoo tuntevansa vain helpotusta eron myötä, ei ole edes juuri itkenyt.
Itse olen itkenyt ja surrut vaikka kuinka paljon. Eikö hänellä todellakaan ole minua kohtaan mitään tunteita, vaikka pari kuukautta sitten vielä suunnittelimme naimisiin menoa ja lastentekoa. Hän kirjoitteli minulle ihania rakkauskirjeitä jossa vannoi ikuista rakkautta.
Pääni on aivan sekaisin, sydän vereslihalla. Mitä minä tein väärin, olenko niin huono ihminen että toinen on vaan helpottunut kun pääsee eroon. Voih, on tämä tuskaisaa.
Helpottaneeko milloin....
Mies ei kestä masennustani vaan kokee elämän kanssani liian raskaaksi, vaikka koko ajan olen menossa parempaan suuntaan. Avun hakeminen vaan jäi liian myöhään kun en tajunnut omaa tilaani.
Kävi miehelle ilmeisesti liian raskaaksi.
Nyt hän on lähtenyt ja tapailee uusia naisia. Erostahan on aikaa vajaa viikko. Minä vain itken ja itken, tuntuu niin pahalta, kun mies heti haluaa toisia naisia ja on tälläytynyt. Voi tätä surua, itse rakastan miestä paljon ja olisin tehnyt kaikkeni, että suhteemme saataisiin toimimaan.
Hän on vain kylmettänyt itsensä ja porskuttaa elon tiellä eteenpäin. Sanoo tuntevansa vain helpotusta eron myötä, ei ole edes juuri itkenyt.
Itse olen itkenyt ja surrut vaikka kuinka paljon. Eikö hänellä todellakaan ole minua kohtaan mitään tunteita, vaikka pari kuukautta sitten vielä suunnittelimme naimisiin menoa ja lastentekoa. Hän kirjoitteli minulle ihania rakkauskirjeitä jossa vannoi ikuista rakkautta.
Pääni on aivan sekaisin, sydän vereslihalla. Mitä minä tein väärin, olenko niin huono ihminen että toinen on vaan helpottunut kun pääsee eroon. Voih, on tämä tuskaisaa.
Helpottaneeko milloin....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mies oli useamman vuoden ajan masentunut. Oikeastaan ennenkuin aloimme olemaankaan yhdessä. Minulla masennus tuli vasta parina viime vuotena....
Ehkä hän pelkää itse masentuvansa taas jos on kanssani. Elämä masentuneen lähellähän voi olla todella raskasta.
Minut jätti mieheni fyysisen (ohimenevän) sairauden osuessa kohdalleni.
Miehesi ei tunnu paljoa piittaavan sinusta... Toivon, että löytäisit jostain sellaisen, joka on enemmän tasapuolinen suhteessa ja tarjoaa sinullekin tukea. En vaan tiedä, kuinka montaa sellaista miestä koko maailmasta löytyy.
Epäarvostava käyttäytyminen - kuten hylkääminen hädän hetkellä on kuitenkin jotain sellaista, minkä perään sinuna en haikailisi. Enkä sellaisen ihmisen perään, joka noin toimii.
Tsemppiä - ajan kanssa eteenpäin!
Sinulle on tainnut käydä niin että toista tukiessasi olet itsekin sairastunut, joskus on hyvin vaikeaa olla toisen jatkuva tukija, koska jossain vaiheessa myös omat voimavarat pettävät.
Minulla on sellainen tilanne että tunnen yhden miehen joka elää avoliitossa sairaalloisesti mustasukkaisen naisen kanssa. Heillä on "räiskyvä" suhde, välillä tapellaan rajusti jopa veitsen kanssa nainen riehuu, ja haukkuu kaikki miehen tuntemat naiset huoriksi. Kuitenkin mies on naiseen niin rakastunut että haikailee perään kun ovat erossa, ja pelkää naisen menevän vieraisiin koska kuulemma uhkasi menevänsä.
Miehen kuvioihin kuuluu myöskin alkoholismi, eli heti pää täyteen kun sukset menee ristiin avokin kanssa. Ryyppäämistä kestää monta päivää.
Minä olen ollut hänen tukijansa ja kuuntelijansa jo yli 3 vuoden ajan. Aina toistuu sama kuvio: valtava riita avokin kanssa, sitten mies palaa omalle asunnolleen ja alkaa ryyppäämään. Sitten nainen uhkaa lähteä vieraisiin eikä vastaa puhelimeen. Mies valittaa minulle kuinka hän on niin masentunut kun nainen meni vieraisiin... Mies soittelee minulle jatkuvasti tämän tilanteen ollessa päällä. Monta kertaa päivässä ja pitkiä puheluja. Välillä juttelevat myös hänen ryyppykaverinsa. Puhelut venyy tosi pitkiksi.Miehen mielialat vaihtelee suuresta ilakoinnista ryyppykavereiden kanssa suureen masennukseen siitä että avovaimo ei vastaa puhelimeen.......
Olen yrittänyt olla ymmärtävä ja tukeva hänelle, lohduttanut ja kuunnellut. Mutta nyt minulla tuntuu että voimavarat on loppu. TÄmä jatkuva samojen asioiden toistuminen kaavamaisesti tekee minut hulluksi.Mies ei usko kun sanon että avokki ottaa hänet kyllä takaisin, mutta ehkä hän härnää miestä kun tietää että mies mustasukkaisena häntä ajattelee. Onhan se imartelevaa, varsinkin kun nainen on miestä 15 vuotta vanhempi!
Sinullakin on käynyt niin että oman terveytesi kustannuksella olet tukenut toista ja saanut hänet taas "jaloilleen". Niinpä hän lähti etsimään uutta naista, eikä jäänyt puolestaan tukemaan sinua masennuksessasi. Ikävästi tehty tosiaan. Mutta yritä katsoa eteenpäin, maailmassa on paljon vapaita miehiä joista varmasti sinullekin löytyy joku ihana ihminen joka osaa antaa sinulle arvoa. Älä jää paikallesi itkemään.
Kun pahimmat itkut on itketty ja selätät masennuksen voit katsoa taas peilistä miten upea nainen siellä onkaan.Harmaimmallakin pilvellä on hopeareunuksensa.Älä ota miestäsi enää takaisin,kyllä hän edestään sen löytää minkä taakseen jättää vaikka nyt liihottelisi tuolla naisten kanssa.Voimia.
pieni hymynkare tulee suupielelle, kun lukee teidän kannustavia kirjoituksia. Ehkä elämä voittaa sittenkin, vaikka nyt tuntuu todella vaikealta.