On aikoja jolloin tuntuu, että on ihan mukavaakin..taloa rempataan ja lapsia on ihana katsella ja seurata kun ne kasvaa...Mutta tää parisuhde, mikä on kun mikään ei riitä? Haaveilen vaan siitä ihanasta tunteesta, hellyydestä, vatsankipristelystä, kun ajattelee toista.Nyt olen pikkuisen tolaltani, kun ihastuin tulisesti yhteen mieheen...Oma mies kun ei tunnu enää miltään, hyviä puolia ei löydy ollenkaan, huonot puolet vain kasvaa mittaamattomiin sfääreihin. Yököttää toisen kosketuskin ja iltaisin yrittää tehdä kotitöitä niin myöhäiseen, että toinen varmasti on nukahtanut ja sitten vaipuu itse ihanaan haavemailmaan, jossa toinen mies on vienyt jalat alta.
Kohta kaksitoista vuotta on yhdessä oltu, mies tehnyt aikanaan muutamia hyppyjä omalla tahollaan ja minä olen vaan ollut kiltisti.Täytyy sanoa,että nyt jos olisi mahdollista, niin hyppäisin minäkin.Kun vaan tilaisuus tulisi.Mutta kun se on niin väärin....
Kohta kaksitoista vuotta on yhdessä oltu, mies tehnyt aikanaan muutamia hyppyjä omalla tahollaan ja minä olen vaan ollut kiltisti.Täytyy sanoa,että nyt jos olisi mahdollista, niin hyppäisin minäkin.Kun vaan tilaisuus tulisi.Mutta kun se on niin väärin....
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onkos moista ennen kuultu...(haukotus).
Tottahan se oma tuttu puoliso alkaa näyttää harmaalta, jos hänestä haluaa nähdä vain yhden puolen. Helppo häntä on sitten verrata johonkin vieraaseen, josta taas haluaa nähdä vain sen päinvastasen puolen.
Kyllä siinä vertailussa oma siippa häviää hands down.
Miten kauan tässä maailmassa pitää elää, ennenku ton älyää?
Yritäpä löytää syitä siihen miksi ET hyppäis, miksi pelkkä unelmointi riittää, siten se omatunto ei hypi silmille ja armas puolisokin alkaa näkyä taas väreissä.
Ihan varmasti näin on kun sanot, mutta...Olen useamman kerran ottanut tilanteen siippani kanssa puheeksi.Hänen mielestään meillä on kaikki loistavasti.Ei ole mitään muutettavaa...En ole varmastikkaan aina mikään ihannepuoliso itsekkään, mutta sen verran ymmärrän, että jos tunteet haluaa uudelleen sähisemään oman miehen kanssa, on miehen osattava tehdä muutakin, kun rakastelun jälkeen sanoa sori.Sen vuoksi kun en ehtinyt mukaan hommaan...Olen sata kertaa sanonut miltä minusta tuntuu ja mitä minä haluaisin, mutta ei...Pääasia, että toinen saa ja minä saan jäädä halamaan tyynyä ja miettimään,että miksi....
Ilmeisesti et ole yrittänyt tarpeeksi, koskapa et saa tutustakaan miehestä loihdittua ulos sitä mitä haluat. Kyse on kuitenkin ihan älykkäästä ihmisestä, joka kyllä kykenee muuttumaan.
Mikä saa sut kuvittelemaan, että seksi jonkun tuntemattoman kanssa on yhtään sen kummempaa? Mitä jos se onkin hyvin epämiellyttävä kokemus!?
Sekin riski on aina olemassa.
Ikävää jos ajattelet, että oma miehesi on jotenkin toivoton tapaus. Yksi onnistuminenhan siihen vaan tarvittaan, että vanhat kaavat muuttuu. Sama koskee JOPA seksiä.
Parisuhteessa ei ole enää paljon tehtävissä, jos toinen luopuu toivosta.
Voi kun oliskin noin...Helppo on neuvoja jaella,katsellaan sitten, kun omalle kohdalle sattuu samanlainen tunneköyhäksi ja itsekkääksi muuttunut ihminen...Mitään muuta kun en haluiskaan, kun että oma mies sais aikaan leiskuntaa.Yksin on paha leimahtaa.
Ja sitä paitsi, tämä ihastumisen kohde on koettu jo ennen tätä suhdetta, joten se ei olis hyppy tuntemattomaan vaan taivaisiin....Ja tuosta muuttumisen halusta...keskustelujen jälkeen aina hetken muistaa hyvät lupauksensa ja sitten taas on samaa rataa pimpelipom...tätä keskustelua vois jatkaa loputtomiin ja luulen, että sulta löytyis aina hyvä vastaus. Minä olen kuitenkin vain ihminen, joka kaipaa tällä hetkellä sitä, mitä ei kai koskaan tule saamaan ja jatkan vaan tätä ihmeellistä elämää ja itken sitten vanhempana, että miksi en älynnyt aiemmin paeta...
Noin mäkin muinoin uhittelin ja keräsin todistusaineistoa oikeuttukseksi omalle tilalleni, sen kehittymiselle ja siitä pois pääsylle minkä ehdin. Mutta onnekseni en antanut periksi omallekaan rajoittuneisuudelleni enkä luopunut toivosta meidän suhteen...
Ihminen pystyy mihin vaan. Pelkästään ajatuksilla on jo niin jumalaton voima, ettei sitä moni tajua koko elämänsä aikana vaikka sitä voimaa koko ajan käyttääkin.
Me yleensä syyllistetään toinen ihminen just sillon kun omat taidot ja voimat "tuntuu" loppuvan ja siis uskotaan todella tehneemme jo kaikken kaikessa kaikkien eteen.
Eikä me olla vasta kuin alussa...
Ymmärrän hyvin jos et ole samaa mieltä, sussahan kaikki huutaa nyt vaan sen paremman ja ihanamman toisen perään täyttä kurkkua ja vaatii "täyttymystä".
Vasta nyt on mullakin mihin verrata.
Joo helppo se on ihastua siihen huumorintajuiseen ja mukavaan työpaikan tai naapurin mieheen. Odotappas kun sille asteelle pääsee että yhteinen laskun maksu alkaa ei luultavasti ole sen kummempaa. Voi muuttua jopa huonommaksi. En kyllä vertaisi miestäni naapurin äijiin vaikka mukavia ovatkin, toisaalta tiedän ne niidenkin miesten heikot kohdat vaimon "juoruamina". Oma isän kautta huomannut vaikka se oli hiton suulas myyntitykki ja kun vieraita oli, niin oltiin niin huumorintajusta ja mukavaa miestä, mutta kun vieraat lähti saatto olla parin viikon mykkäkoulu ja minun hakkaus siinä sivussa. Olin lapsena äänetön ja näkymätön vanhempien pahoinpitelyjen vuoksi, mutta joskus on vanhempiin kuitenkin otettava kontaktia...Monet ihmiset joiden kanssa oltiin ehkä viikottainkin tekemisissä aina kehuivat isääni eikä tahtoneet uskoa mitään pahaa siitä vaikka kerroin ettei se nyt ihan niin "ihana" ole.
Ei miestä toiseen voi verrata ennenkuin on jotain konkreettisempaa, kuin joku lapsellinen ihastus sen takia, kun omalta ei saa hellyyttä, niin rakkauden puutteesseen näivettyessä kaipaa edes jonkun syliin.
Meillä kans mieheni kanssa meni "hyvin" mutta oltiin valovuoden päässä toisista seksiä ei ollut oikeastaan yli vuoteen nimeksikään ja kaikesta yrityksestä huolimatta mieheni mielestä meillä ei ollut mitään ongelmaa (kai se on jos toinen ei tunne oloa hyväksi eikä halua enää edes toiseen koskea!)ei me silti riidelty. Monta kertaa otin puheeksi ja asiat oli siinä pisteessä, että ajattelin että on erottava koska mulla oli niin paha olo kaiketsta puhumattomuudesta ja välinpitämättömyydestä. No yksi kerta kun taas aloin kyselemään ja puhumaan koko vyyhti aukesi ja itkettiin ja puhuttiin asioista monena päivänä. Sillon oltiin yksimielisiä siitä, että asioiden puhuminen edes kerran viikossa on tärkeää. No jotenkin näyttää silta, että ei mene ehkä ihan niinkuin toivoin, mutta ei se haittaa koska asiat on kuitenkin parantunut paljon, niin aivan sama. Mieheni kertoi, että olin kuin huonekalu jota pitää itsestään selvänä eikä tajua sen merkitystä vasta kuin sen menettää. Monta monituista kertaa suorasti ja epäsuorasti ilmaisin tyytymättömyyteni, mutta aivan kuin olisi seinille puhunut!
Olin niin seksin ja läheisyyden puutteessa että se oli ihan hirveää. Päätin kuitenkin että en petä vaan ensin suhde karille ja omat asunnot ja sitten säpinät. Vaikka olen sitä mieltä, että itsensä tutkistelu ja oleilu ensin, ettei uusi suhde joudu karille vaan sen vuoksi, että on oma pää vielä aivan sekaisin kaikesta tapahtuneesta. Hullua olisi omasta liitosta lähteä suoraan toiseen syliin.
Ei pidä aliarvioida tuota "hellyys" -osaa parisuhteessa. Vaikka ulkoisesti kaikki teillä on hyvin, niin kyllä toimiva parisuhde vaatii myös sen tunteen mukaan, aivan niinkuin sinä kirjoitat. Jos suhde muistuttaa veli/sisko -suhdetta tai suhdetta, jossa toisen kosketuskin saa tuntemaan inhoa, on aika tehdä jotain. Loppuelämääsi et voi elää tunnekylmyydessä, väistelemässä kodissasi miestäsi.
Mikä sitten neuvoksi? Talo ja remontti tai rakentaminen, meille miehille niin hemmetin huono juttu. Meidän miesten ajatuksiin on iskostettu, että ilman tupaa ja takkaa, ei ole mitään. Sen jälkeen tulee vasta se akka. Tämä pätee parisuhteeseen vielä nykyaikanakin. Sinä vaimona saat vähimmät huomiot siihen asti, kunnes mies mielestään on onnistunut toteuttamaan unelmansa.
En tunne miestäsi, mutta jollain keinoilla hänetkin on herätettävä tähän juttuun. Olisko tuo sinun ihastuminen sitten yksi keino? Jos et veisi sitä loppuun asti, vaan antaisit miehesi ymmärtää, että jos jotain säpinää ei ala sinun ja miehesi välille löytyä, niin sitten sinun on otettava ohjat omiin käsiisi. Tämä on aika radikaali keino, mutta koska miehesikin on syrjähyppyjä harrastanut, niin hän ymmärtänee myös sinun kantasi. Joten, ei muuta kuin herättelemään miestäsi näkemään suhteenne nykytila ja se mihin suuntaan se voi kehittyä, jos hänkään ei ala tehdä asian eteen mitään. Taloremonttikin sujuisi jatkossa paremmin, kun nyt vetäisitte hetken taukoa ja tekisitte remontin parisuhteeseenne. Parisuhdekkin vaatii joskus purkamista ja uudelleen rakentamista, nyt on sinun vuoro räiskyä.
Mitäs sitten kun kaikki tuokin on jo koettu. Ihastuminen ja toisen perään "haikailu". Ei intiimitason suhdetta. Ja muutenkin se oli aika yksipuolista, vaikka oma mies ei sitä usko.
Väittää, että rakastaa, mutta jotain tässä hommassa on pielessä. Seksi melko nollassa esim.
En tiijä. En halua teoriassa erota lasten takia. Ja koska minulla on ns hyvä mies. Mutta MIKSI EN SAA TUNTEA IKINÄ ENÄÄN OLEVANI RAKASTETTU JA HALUTTU. NAINEN, ENKÄ ÄITI, SIIVOOJA, KAVERI....
Seuraa oman sydämesi ääntä, muistaen että luultavammin kuolinvuoteella eniten vituttaa tekemättämät teot ja tukahdetut tunteet. Helppoa vai mitä-:)
Joo, lapset ei varmaan huomaa mitään, kun vähän kasvaa(että isää kiinnostaa enemmän talo kuin äiti ja äiti haaveilee naapurin miehestä). Voit sitten katkerana syyttää lapsiasi elämättömästä elämästä. Mikäköhän on taas lapsen etu ja mikä omaa laiskuutta...