Olemme tunteneet keväästä mutta uudelleen tapasimme noin kuukausi sitten ja ihastuimme.asumme melkein naapureina eli olemme tapailleet paljon ja kaikki toimii.Meillä on hyvä yhdessä vaikka varsinaisesta seurustelusta ei olekaan puhuttu.Jotakin pientä vihjausta siihen suuntaan ehkä.Meillä on hyvä sekä fyysisesti että henkisesti.Meillä on 12 vuoden ikäero.Mies minua nuorempi.Lähtee nyt opiskeleman noin 400km päähän ja mä jään tänne.Opiskelut tulevat kstämään ainakin 4-5 vuotta.Olemme sopineet että tapaillan viikonloppuisin aina kun mahdollista.Ei varmasti joka viikonloppu.Hän jo sanoikin että toisaalta harmi kun pitää nyt muuttaa-ei voida tapailla niin paljon.Pelkään että menetän hänet.Ikävä tulee olemaan suuri ja tietenkin yhtäkkiä tunnen itseni kovin vanhaksi vaikka hän sanoo että meidän ikäero ei merkkaa mitään.Tykkääminen toisesta on aitoa.Hän on mun kulta ja mä hänen.Mulla on toivoa mutta kestääköhän suhde tälläisenä...ehkä se voi jopa parantua siitä tai loppuuko kokonaan...?Tällä palstalla paljon samantyyppisiä kirjoituksia mutta päätin silti oman murheeni tänne purkaa.Onnea teidän kaukosuhteille!
ikävä jo valmiiksi..
m...i
2697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos mies rakastaa sinua aidosti, niin ei siulla oo mitään hätää. Sinä olet sentään paljon onnellisemmassa asemassa kuin mie, koska miun kulta asuu Espanjassa. Opiskelujen takia en voi vielä muuttaa sinne. Silti jaksan odottaa, sillä tiedän hänen olevan kaiken odotuksen arvoinen ja neljän vuoden päästä asumme yhdessä. Onnea, uskoa ja luottamusta!!
Annoit mulle toivoa.Mä toivon että teillä menee kaikki hyvin.Hän tulee kohta ja se on meiän viimenen yö.Hän muuttaa huomenna.Mä sentä nään häntä varmaa muutaman viikon välein mut sä näät paljo harvemmin.Onnea teille!Ja meille!:)