Onko heitä? KYLLÄ ON!!!
Tässäpä minun "ihana" tarina anopistani!!!
Heti aluksi voin sen sanoa että kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta kaikista ei tarvitse tykätä.
Minun anoppini vihaa minua yli kaiken, on tehnyt jo alusta asti. Olen seurustellut hänen piokansa kanssa 2vuotta ja melkein heti alkoi selän takana paskan puhuminen. Olin suhteemme alussa nuori ja villi ihminen. Alkohoilia tulia oteetua silloin kun otin niin aika reippaasti. Mutta avopuolisoni sai minut järkiini ja antoi minulle tasan tarkkaan kaksi vaihto ehtoa, joko lopetan ryyppäämisen tai hän lähtee. Nyt on vuoden päivät tässä oltu kuivilla, eikä tiukkaa ole ikinä tehnyt. Kumminkin anoppini on puhunut minusta "paskaa" ympäri pitäjää. Miten minä olen saanut hänen poikansa ryyppäämään ja polttamaan. Rahat ei kuulemma riitä muuhun kuin viinaan ja tupakkaan. Asia ei todellakaan ole näin sillä olen myös raskaana jo 16 viikko menossa. Mutta siitä huolimatta jatkan kuulemma tätä samaa meininkiä. Ja kun nyt on niin herkässä mielen tilassa niin haluaa monesti lähteä pois tilanteesta jossa ihmiset alkavat huutamaan, tulisi vain sanottua kaikkea, ehkä myös sellaista jota ei tarkoita. Mutta anoppini mielestä minä en halua kuulu "heidän yhteisöönsä". Mutta kukapa tuollaiseen yhteisöön haluaisikaan kuulua. Entä sitten jos on entinen alkoholisti ja on parantanut tapansa. Mutta olenpa sitten ikuisesti hänen poikansa elämän pilaaja. Onneksi avopuolisoni rakastaa minua ja tukee minua, sekä hän tietää totuuden.
Tässäpä minun "ihana" tarina anopistani!!!
Heti aluksi voin sen sanoa että kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta kaikista ei tarvitse tykätä.
Minun anoppini vihaa minua yli kaiken, on tehnyt jo alusta asti. Olen seurustellut hänen piokansa kanssa 2vuotta ja melkein heti alkoi selän takana paskan puhuminen. Olin suhteemme alussa nuori ja villi ihminen. Alkohoilia tulia oteetua silloin kun otin niin aika reippaasti. Mutta avopuolisoni sai minut järkiini ja antoi minulle tasan tarkkaan kaksi vaihto ehtoa, joko lopetan ryyppäämisen tai hän lähtee. Nyt on vuoden päivät tässä oltu kuivilla, eikä tiukkaa ole ikinä tehnyt. Kumminkin anoppini on puhunut minusta "paskaa" ympäri pitäjää. Miten minä olen saanut hänen poikansa ryyppäämään ja polttamaan. Rahat ei kuulemma riitä muuhun kuin viinaan ja tupakkaan. Asia ei todellakaan ole näin sillä olen myös raskaana jo 16 viikko menossa. Mutta siitä huolimatta jatkan kuulemma tätä samaa meininkiä. Ja kun nyt on niin herkässä mielen tilassa niin haluaa monesti lähteä pois tilanteesta jossa ihmiset alkavat huutamaan, tulisi vain sanottua kaikkea, ehkä myös sellaista jota ei tarkoita. Mutta anoppini mielestä minä en halua kuulu "heidän yhteisöönsä". Mutta kukapa tuollaiseen yhteisöön haluaisikaan kuulua. Entä sitten jos on entinen alkoholisti ja on parantanut tapansa. Mutta olenpa sitten ikuisesti hänen poikansa elämän pilaaja. Onneksi avopuolisoni rakastaa minua ja tukee minua, sekä hän tietää totuuden.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tollasta se on melk.aina. Riittää kun tajuat, et se mummeli tahtoo vaan sen poikansa parasta. Jos oikeesti rakastat sitä miestä ni ei kannata olla huolissaan, eikä siitä anopistakaan niin välittää..sillä eiks se mee nii et ku menee avioon ni pitäis "hyljätä" äiti ja isä niinku sanassa sanotaa...Sitä ohjetta kannattaa ajatella niin miesten ku naistenkin ja sillai hienovaraisesti ..., jos osaa...
Niinhän se menee, että ne töppäykset muistetaan paljon paljon pitempään kun hyvät asiat. Siis kaikkien kohdalla.
Mutta sä ja sun miehes tiedätte miten asiat on nyt ja mun mielestä se riittää. On helppo sanoo, että älä välitä anoppis mesoomisesta kylillä, mutta sanon silti.
Te ootte perustamassa perhettä ja nyt olisi hyvä (korkee) aika tehdä miehen kanssa sopimus, miten tästä eteenpäin tää lapsi/anoppi/sinä-asia etenee.
Mä en veis lasta paikkaan jossa huudetaan ja riidellään jatkuvasti ja lisäksi haukutaan lapsen äitiä, en todellakaan.
Pyytäisin anopin kyllä kylään, kyllähän lapsella mummuunsa on oikeus, mutta en menis itse anopille enää ollenkaan. Ei sinne ole kenenkään pakko mennä.
Luulisi anopin haluavan tavata lapsenlastaan. Ja jos alkaa vielä teillä nariseen, kutsumiset loppuis siihen.
Joskus on pantava kova kovaa vasten ja nyt kun on lapsikin tulossa, jotain muutosta on tapahduttava.
Antaa anopin mesota kylillä, tuskin kaikki siellä hänen juttujaan edes tosissaan ottaa. Ja vaikka ottaiskin, te tiedätte paremmin.
Hyvä, että miehes on rinnallasi ja onnea lapsen tulosta.
ei mene mullakaan anopin kanssa helposti.
alunalkaen kun odotin esikoistani ja olin innoissani, anoppi toppuutteli ja sanoi" älä vielä iloitse kun ei ole syntynytkään.voihan se kuolla". noh, lapseni syntyi sitten terveenä ja olin onnellinen..mutta,mutta...nyt toisen lapseni jälkeen anopista tullut hirveä! kun suunnittelimme häitä vuosi sitten, anoppi tokas "kannattaako sitä naimisiin mennä,kun kuitenkin eroatte". kerran olimme taas käymässä, ja lapseni olvat leikkimässä keskenään..anopilla on esikoiseni ikäinen poika, ja tälle hän sanoi "ethän Sinä halua olla samanlainen kuin **** ja ****?" suutuin tuosta....
parhaiten mieleeni jäi tämä- mieheni löi minua kerran vanhempiensa edessä. tietysti itkin, koska minuun koski, mutta anoppi sanoi minulle " älä nyt tosta välitä, sehän on normaalia että naista lyödään"
...
näitä juttuja olisi niin kauheasti.
en ole käynyt 4kk appivanhempien luona, en halua mennä sinne. enkä halua viedä lapsiani sellaiseen ns. mummolaan, jossa heistä ei välitetä.
Kauheata kohtelua!
Miniäni on moittinut minua milloin mistäkin, mutta kun luin selostuksesi anopistasi tajusin, etten nyt niin mahdoton anoppi olekaan.
En voisi kuvitellakaan puhuvani tuollaisia saati hyväksyä, että miniääni lyödään.
Nyt osaan suhteuttaa omat "tekoni" miniääni kohtaan, eli kauheemmankin anopin olisi hän voinut saada.
Sinulle voin vain sanoa, että aikamoisen kivireen olet saanut vedettäväksesi.
Älä anna miehesi lyödä toistamiseen, tee hänelle se selväksi. Kenenkään ei pitäisi alistua sellaiseen kohteluun. Sinulla taitaa olla paljon pahaa mieltä, toivottavasti saat purettua sydäntäsi jollekin.