Tämä juttu ei oikein sovi mihinkään kategoriaan, koska tässä on vähän kaikkea. Olen monesti miettinyt, että miksi pariskunnat ovat pariskuntia, jos toinen tai molemmat pettävät. Tietäähän kaikki tän normaalin tarinan joka miesten suusta kuultuna on se että muija eí anna, muijalta ei saa ymmärrystä/tukea/lämpöä? Naisten suusta, ainakin mun kamujen, tulee yleensä totuus. Ne ei vaan pysty olemaan uskollisia. Ei turhia selittelyitä. En mäkään pysty uskollinen olemaan, mutta sen takia olenkin sinkku. Ehkä jonain päivänä pystyn olemaan uskollinen. Tai sitten en ja pysyn sinkkuna.
Eli: Jos parisuhde on niin huono/kylmä/on kyllästynyt toiseen tms. niin miksi te (jotkut) ihmiset olette suhteessa? Ei se ole niin kamalaa olla yksin. Mä ainakin olen nauttinut melkein joka hetkestä. Tietysti joskus tulee näitä voi-mua-mä-oon-niin-yksin -kohtauksia, mutta eiköhän se ole ihan normaalia. Joku toinen vaan kestää ne kohtaukset ja joku toinen ei. Voisiko joku ystävällisesti valaista mua, että miksi panostaa parisuhteisiin? Tutkimusten mukaan 60%:ssa parisuhteista toinen osapuoli pettää. Ja samaisissa parisuhteissa 1/3 osa antaa pettämisen anteeksi... MIKSI??? Kuinka toiseen voi ikinä luottaa?
Eli: Jos parisuhde on niin huono/kylmä/on kyllästynyt toiseen tms. niin miksi te (jotkut) ihmiset olette suhteessa? Ei se ole niin kamalaa olla yksin. Mä ainakin olen nauttinut melkein joka hetkestä. Tietysti joskus tulee näitä voi-mua-mä-oon-niin-yksin -kohtauksia, mutta eiköhän se ole ihan normaalia. Joku toinen vaan kestää ne kohtaukset ja joku toinen ei. Voisiko joku ystävällisesti valaista mua, että miksi panostaa parisuhteisiin? Tutkimusten mukaan 60%:ssa parisuhteista toinen osapuoli pettää. Ja samaisissa parisuhteissa 1/3 osa antaa pettämisen anteeksi... MIKSI??? Kuinka toiseen voi ikinä luottaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitenkähän olisi kävisikö selitykseksi rakkaus.Eihän se rakkaus noin vaan kuole petetynkään osalta,kyllä puolisoa voi rakastaa vaikka hän virheitä tekisikin.Kukaan ei ole täydellinen,ei sinkkukaan.
Ja eihän se välttämättä ole kiinni siitä etteikö pettäjä rakastaisi puolisoaan vaikka vieraissa piipahtaakin.Pettämistäkin on niin monenlaista.Eikö se rakkaus ollut jotain lempeää sellaista ettei se kadehdi,kerskaa,pöyhkeile,ei muista kärsineensä pahaa.Niin ainakin minä muistelen papin Isosta kirjasta lukeneen...
Ilmeisesti sinua ei ole koskaan petetty. Se tuska on tuhoavaa. Se saa pienen ihmisen vihaamaan toista osapuolta tekonsa vuoksi. Kerran rakastin todella ja sain turpaani. Enää vain leikin miesten kanssa. Ei tunteita. Ne tuhottiin järjestelmällisesti ja tehokkaasti.
Noinhan se menee; meitä on moneksi.
juuri pieni ihminen alkaakin uskottomuuden takia vihaamaan kumppaniaan, koska ei muuhun kykene. Kun henkiset resurssit eivät riitä, silloin tuska on todellakin tuhoavaa. Silti vastoinkäymiset voi kääntää edukseen ja ajatella asioita muiltakin kanteilta. Mahdollisuuksia on monia. On myös täysin turhaa syyttää toisia omista negatiivisista tunteista. Toki voi rauhassa hakata päätään seinään vaikka lopun elämäänsä, mutta se on sinusta kiinni. Ei kenestäkään muusta.
Ehkäpä sitten olen ahdasmielinen ja typerä kun halusin rinnalleni luotettavan kumppanin. No tehän sen sitten paremmin tiedätte. Juoskaa kaikki onnessanne vieraissa. Toivotan onnea!!!
Miksikö edelleen asun mieheni kanssa, vaikka hän petti minua muutaman kerran saman naisen kanssa(=heillä oli suhde, ei yksittäinen humalassa pano). Olemme olleet naimisissa parikymmentä vuotta ja meillä on kolme lasta.
Yksinäisyyden pelko ei ole syy. Kaksikymmentä vuotta toisen kanssa asuen voisi olla syy haluta välillä yksinäisyyttä. Parisuhde on nimittäin myös kompromissipeliä mitä suuremmissa määrin.
Raha ei ole syy jatkaa yhdessä ainakaan minun puolelta, koska ansaitsen enemmän kuin mieheni.
Yksi syy suhteen jatkumiseen on yhteinen vuosien myötä syntynyt elämäntapa ja arvostukset. Enpä usko kenenkään muun kuin mieheni ymmärtävän minua yhtä hyvin. Yhdessäolomme on leppoisaa edelleen. Lapset on toinen syy. Seksi on kolmas syy. Se on nimittäin toiminut koko ajan, myös ulkopuolisen suhteen aikana (en tietenkään silloin tiennyt suhteesta). Kyllähän näitä syitä löytyy.
Luottamuksesta sanoisin sen verran, että jos voisin kääntää ajan pyörää taaksepäin, en haluaisi luottaa enää kehenkään niin kuin luotin mieheeni ennen. Olisi varmaan hyvä miettiä silloin tällöin oman elämänsä mahdollisia epävarmuuksia ja huomata, että kenenkään elämä ei suju yllätyksittä. Luottamus ei meidän suhteeseemme palaa koskaan entisenlaisena eikä elämä muutenkaan jatku kuten ennen. Realismia on, että tämä suhde voi joskus loppua. Voi kuulostaa kyyniseltä, muttei kuitenkaan ole sitä.
Emme elä kahta irrallista elämää parisuhteessa, vaan elämme yhdessä.
En toivo kenenkään joutuvan petetyksi, mutta kyllähän kriisit kasvattavat ihmistä, jos niistä yrittää tavalla tai toisella selvitä.
Juuri näin se menee.
Pettämisen jälkeen jatkamme yhdessä rakkaudesta toisiimme. Prosessi ei ole ollut helppo, teimme eropaperitkin ja asuin välillä omassa asunnossani.
Vuosien mittaan avioliittomme on ollut huikean onnellinen. Olemme olleet toistemme parhaat ystävät, aviopuolisot, lastemme vanhemmat ja rakastajat. Lapsemme ovat nyt jo aikuisia ja taloudellisesti kumpikin pärjäisi ihan hyvin yksinkin. Yksinäisyyttä emme pelkää, kylläkin sitä, että emme enää voisi olla osa toistemme elämää.
Kaiken se kestää - pettämisen tuoman helvetinkin. Siinä tuskassa ero olisi ollut se helpoin ratkaisu. Teimme lujasti töitä suhteemme eteen ja yhdessä onnistuimme. Liitossamme ei enää petetä.
Olen samaa mieltä alkuperäisen kanssa, vaikka suhteessa olenkin. Minua petettiin pahasti ja se vei minulta mahdollisuuden kiintyä enää kehenkään mieheen. Olen kyllä yrittänyt, mutta ei kun ei.
Turha verrata - ei tosiaan ero ole se helpoin ratkaisu, ainakaan meillä. Perhe hajosi ja nyt molemmat ovat uudessa suhteessa onettomina.
tuohon ei pysty oikeastaan mitään vastaamaan.. Ymmärrän liian hyvin, vaikka olenkin suhteessa ja rakastan yli kaiken. Mutta kerran kun saa kunnolla "turpaansa", niin ei pysty enään täysin luottamaan vaikka haluaisikin. Varsinkin jos entinen on ollut narsisti mies..