Onko täällä muita, jotka elävät masentuneen kumppanin kanssa, eivätkä tiedä enää mitä tehdä? Tai onko joitain, jotka ovat päässeet sen vaiheen yli? Miten?
Olen onneton, hämilläni enkä tiedä miten jaksaa.
Eikä ongelmaa auta se, että olen tavannut todella mukavan miehen, jonka kanssa tuntuu synkkaavan hyvin.
Mukavat miehet ovat suurin heikkouteni ja tuntuu, että tapaan heitä liian usein. He ovat aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, juuri kun on heikko hetki.
Rakastan avomiestäni ja haluan että pääsemme tämän asian yli, mutta miten? Täytyy vaan jaksaa ja olla tukena? Mutta mitä sitten, kun on itsekin alkanut voimaan huonosti? Mieheni on meistä aina ollut se, joka pysyy vankkana ja turvallisena kuin kallio. Nyt kaikki on niin päinvastaista.
Hän on käynyt lääkärissäkin asian vuoksi, mutta se ei tuntunut etenevän mihinkään.
Tarvitsen asiallista apua.
Olen onneton, hämilläni enkä tiedä miten jaksaa.
Eikä ongelmaa auta se, että olen tavannut todella mukavan miehen, jonka kanssa tuntuu synkkaavan hyvin.
Mukavat miehet ovat suurin heikkouteni ja tuntuu, että tapaan heitä liian usein. He ovat aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, juuri kun on heikko hetki.
Rakastan avomiestäni ja haluan että pääsemme tämän asian yli, mutta miten? Täytyy vaan jaksaa ja olla tukena? Mutta mitä sitten, kun on itsekin alkanut voimaan huonosti? Mieheni on meistä aina ollut se, joka pysyy vankkana ja turvallisena kuin kallio. Nyt kaikki on niin päinvastaista.
Hän on käynyt lääkärissäkin asian vuoksi, mutta se ei tuntunut etenevän mihinkään.
Tarvitsen asiallista apua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
En tiedä auttaako tämä yhtään, mutta jo sen tietäminen että on kohtalotovereita, sai minut kirjoittamaan!
Olen itse se masentunut osapuoli. Meillä pahimman yli on jo päästy, mutta ei se ole helppoa vieläkään. Kaikki muistot ja asiat vain pitää yrittää unohtaa ja muistaa mitkä ovat niitä hyviä hetkiä. Minusta kaikkein parasta olisi, jos voisitte käydä esim. pariterapiassa. Se auttaa ymmärtämään masentuneen tunteita ja ailahteluja. Masennushan on sairaus muiden sairauksien joukossa. Ei sen takia tarvitse erota. Eihän kukaan haluaisi esimerkiksi keuhkoputken tulehduksen takia eroa ottaa ;)
Itse koin vaikeimmaksi puhumisen läheisille, joita ei kovin paljoa edes ole. Ei heiltä ihan arkeen apua saanut, mutta joskus auttoi, kun joku soitti ja kysyi kuulumisia. Aito välittäminen on tärkeintä! Masennus on hyvin vaikea sairaus, kun siinä kaikki hyvä, mitä yrität toiselle tehdä, kääntyy sinua vastaan. Varmasti tilanteesi on vaikea, mutta toivon että jaksat pahimman yli. Juttele ystävillesi asiasta. Kaikkein parsta olisi, jos masennusta ei tarvitsisi salailla. Sellainen tuo vain lisää ikäviä puheita jotka kuitenkin ajan mittaan kantautuvat myös masentuneen korviin, ja se ei ole hänelle hyväksi.
Voimia teille!!
Hei!
En tiedä auttaako tämä yhtään, mutta jo sen tietäminen että on kohtalotovereita, sai minut kirjoittamaan!
Olen itse se masentunut osapuoli. Meillä pahimman yli on jo päästy, mutta ei se ole helppoa vieläkään. Kaikki muistot ja asiat vain pitää yrittää unohtaa ja muistaa mitkä ovat niitä hyviä hetkiä. Minusta kaikkein parasta olisi, jos voisitte käydä esim. pariterapiassa. Se auttaa ymmärtämään masentuneen tunteita ja ailahteluja. Masennushan on sairaus muiden sairauksien joukossa. Ei sen takia tarvitse erota. Eihän kukaan haluaisi esimerkiksi keuhkoputken tulehduksen takia eroa ottaa ;)
Itse koin vaikeimmaksi puhumisen läheisille, joita ei kovin paljoa edes ole. Ei heiltä ihan arkeen apua saanut, mutta joskus auttoi, kun joku soitti ja kysyi kuulumisia. Aito välittäminen on tärkeintä! Masennus on hyvin vaikea sairaus, kun siinä kaikki hyvä, mitä yrität toiselle tehdä, kääntyy sinua vastaan. Varmasti tilanteesi on vaikea, mutta toivon että jaksat pahimman yli. Juttele ystävillesi asiasta. Kaikkein parsta olisi, jos masennusta ei tarvitsisi salailla. Sellainen tuo vain lisää ikäviä puheita jotka kuitenkin ajan mittaan kantautuvat myös masentuneen korviin, ja se ei ole hänelle hyväksi.
Voimia teille!!
En tiedä, onko tästä mitään apua sinulle, mutta kerron oman tarinani. Minä olin/olen se masentunut osapuoli ja mieheni yritti jaksaa kanssani 10 vuotta sairastuttuani. Lopulta hänkin alkoi masentua ja hoiti itseään irtosuhteilla. Se ei tuntunut auttavan häntä, ja saatuani tietää uskottomuudesta päätin lopettaa liittomme ja vapauttaa hänet itsestäni, erosimme (hänkin halusi sitä).
Vajosin sen jälkeen todella syvään masennukseen, mutta siitä suunta on ollut vain ylöspäin, välillä tosin tulee hieman takapakkia. Olen kuitenkin päättänyt selviytyä. Alussa siinä auttoivat lääkitys ja erilaiset terapiat. Nyt haluan selviytyä itsekseni.
Kysymys on siitä, mitä SINÄ haluat elämältä ja mihin olet valmis sitoutumaan. Sinä et voi nostaa miestäsi maasta, hänen on itsensä tehtävä se. Tunnet tietysti syyllisyyttä, jos ajattelet jättää hänet. Ja vaikka sanonkin, että se on turhaa, tunnet sitä silti. Ajan mittaan se helpottaa kyllä. Muista että sinulla on vain tämä elämä, kuinka haluat sen elää? Et voi olla miehesi terapeutti.
Kuinka sitten päätätkin tehdä, toivon sinulle voimia (mikä klisee!). Kerro suoraan miehellesi, jos et jaksa enää ja haluat muutosta. Jos alat muihin suhteisiin liittonne aikana, teet todella karhunpalveluksen. Miehesi tulee masentumaan vain lisää, sillä lopultahan hän saa kuitenkin tietää asiasta.
Ole rehellinen miehellesi ja itsellesi, ole rohkea, vaikka se sattuukin.
Minulla avomies joka sairastaa masennusta. Itse hakeutui alunperin hoittoon ja nyt hoidetaan lääkkeillä ja terapialla. Tulevaisuus kuitenkin on ettei siitä koskaan täydellisesti parannu. Itse olen aina ollut meidän suhteessa joka kantaa kaiken, joten olen ollut tukena jo 6 vuotta. En koskaan ajatelut että hänet sen takia jättäisin, mutta nyt olen jo niin väsynyt kaikkeen siihen ylä- alamäki hommaan kun ei tahdo oma elämä millään tasaantua että olen alkanut harkita olisiko jo itsellekin parempi että erottaisiin. Voin siis sanoa että itse olen henkisesti ja fyysisesti hyvin loppu...väsynyt. Omaisterapiaa on kyllä ehdotettu koska me omaiset kuulutaaan myös tähän ns. hoitoon olemmehan se kantava osapuoli. Olen sitäkin jo harkinnut, mutta kun ei se puhumisella ohi mene. Totuus on ja tulee aina olemaan ettei tällaisissa tapauksissa mikään ole helppoa.
Toivon kuitenkin sinulle jaksamista eteenpäin. Äläkä ainakaan heti anna periksi jos vain tunteita löytyy.
Aurinkoista päivää!
minulla masentunut mies. Huomasin tässä hiljattain oireet joita hän on pystynyt salaamaan runsaalla alkoholikäytölla. Olen huomannut, että liikunnalla on terapeuttinen merkitys masentuneelle, joten eikun yrittää saada vain kunnonkohotus kuurille, sekä uusia harrastuksia, ihmissuhteita, joista vyyhti saattaisi lähtä avautumaan.
Testailen itse näitä kikkoja parhaillaan, sillä minä olen alkanut itse elämään pienistä virikkeistä, joten virikkeitä myös masentuneelle, mieli piristyy. Siinä on se mutta, että ne virikkeet pitäisivät olla positiivisia kiinnostusta herättäviä asioita. Sanat voivat satuttaa, kehut nostaa. Koskettelu helpottaa, sillä jokainen kaipaa hellyyttä, myötätunto, hyväksyminen arvostaminen, turvallisuuden luominen, kaikki tekijät yhdessä vaikuttavat, mutta silti minustakin tuntuu etten riitä. Jaksamisia:)