olen seurustellut useamman vuoden lapseni isän kanssa.. kun tulin raskaaksi alkoi miehelläni armoton juominen. pari viikkoo ok, mut sen jälkeen kuukauden putki. lapsen synnyttyä olen jäänyt yksin. tosin ei se minua haittaa kun on helpompaa kun ei tarvitse hoitaa 1-vuotiaan lapsen lisäksi melkein 30v. juoppoa. aina se lupaili et kaikki muuttuu! mikä helvetti siinä on et tyhmänä uskoin kaiken ja otin aina äijän takas? mies joka toisinaan pahoinpiteli minua (ei onneksi lapsen aikana)! miten saan itselleni voimia etten antaisi taas kerran anteeksi tälle kusipäälle? onko kokemusta?
lapsen isä juoppo
mikä vittu siin on?
152712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eiköhän siinä ole tarpeeksi voimanlähdettä, että ajattelet nyt ensisijaisesti lasta etkä tuota miehenrääpälettäsi. Minun mieheni oli myös juoppo sun muuta, eikä muuksi muuttunut. Lapsen syntymän jälkeen tavat ei muuttuneet enkä niin kyllä uskonutkaan. Pakkasin kamat ja muutin lapsen kanssa omaan asuntoon. Vaikeaa oli mutta kyllä kannatti!!! Älä pilaa omaa, äläkä varsinkaan lapsesi elämää pysymällä suhteessa jossa viina ja väkivalta näyttelee päärooleja.
siitä että miehesi tuntee jääneensä ulkopuolelle. Kaikki liikenevä aikasi menee ilmeisesti lapsen kanssa. Kannattaisi antaa miehen hoitaa enemmän vauvaa ja jättäydy vaikka hieman sivummalle. Tai yritä huomioida miestäsi normaalia enemmän. Jos näistä ei apua, en tiedä mitä tehdä.
aikuinen mies ymmärtää ja osaa el'ää perheessä niinkuin aikuinen nainenkin.ei se nainenkaaan rupea juomaan kun on niin yksinäistä lapsen kanssa yms.jos se juo ,silloin on tunnevammainen tai alkoholisti tai kumpaakin.tylyä mutta totta.nähty on.ja vaikka kuinka ajattelet että onpa miehen sydän kultaa ,oikeesti se on niiin ihana ,hankalaa vaan kun se juo niin paljon...niin usko huviksesi-mikään ei muutu.joas mies juo ,se juo koska ei ole palikoita muuhun...ja se jatkuu ja jatkuu---ellei mene terapiaan,aa-kerhoon,tule uskoon tai koe muuta herätystä ja harvoinhan näin tapahtuu.koska "mähän otan ihan vähän vaan ja on niin stressiä jne"aina joku syy
Juoppo on juoppo ja harvoin muuksi muuttuu.
Älä jää pilaamaan omaasi ja lapsen elämää!
Minä tein niin ja jatkan sitä edelleen.Nyt kuitenki jo uskon että loppu tähän on tultava.Muuten menee itseltä järki.
Jos mies on alkoholisti, ei tuollaiset "anna hänelle enemmän aikaa tai vatuuta lasten hoitoon" - lässytykset tehoa. Jos mies tosiaan oirehtii syrjityksi tulemistaan juomalla päiviä, on perheessa usempikin lapsi! Alkoholismi ei ole sairaus, vaikka sitä kovasti yritettiin lanseerata saurautena muutamia vuosia sitten, vaan se on itseaiheutettu, itsekkäiden, epäkylpsien ihmisten tapa käsitellä vastoinkäymisiä, vaikeita asioita ja yleensäkin sellaisia asioita, joista joutuisi jotakin vastuuta ottamaan. Toki jokainen nainen itse päättää, elääkö alkoholistin kanssa vai ei mutta jos päätös on myönteinen, ei hirveästi kannattaisi ihmetellä, miksi elämä on sellaista kuin on...
"aikuinen mies ymmärtää ja osaa el'ää perheessä niinkuin aikuinen nainenkin" Niinkö? Mitä täällä sitten turistaan? Miehet nyt vain ajattelevat erilailla kuin naiset. Olen sitä mieltä että mies tarvitsee myös huomiota siinä missä lapsikin. Kannattaa ainakin kokeilla, ei se mitään ota jos ei annakaan?
Alkoholistilla on aina syy ryypätä, vaikka puoliso tekisi mitä.
Hyvä, että oot tehnyt päätöksen erota miehestä ! Jos olisin sinä, ottaisin vain reilusti etäisyyttä ja pistäisin välit poikki. Lasta antaisin tavata, mutta paikkana ei olisi koti vaan esim. Tenavatupa tms. paikka. Ajan kanssa unohdat kyllä. Älä vaan palaa takaisin vanhaan suhteeseen. Monesti tilanne vain pahenee.
Meillä oli sama tilanne. Mutta meillä tuohon kuului vielä vieraat naiset ja huumeet. Aikani katselin ja huomasin kuinka vaikeaa oli tehdä se lopullinen eropäätös.
Satuin kuulemaan vapaana olevasta kaksiosta, jonka sitten vuokrasinkin edes kertomatta miehelleni. Kotona jätin uuden vuokrasopimukseni kopion keittiönpöydälle ja aloin pakkaamaan. Hommasin muutaman muuttomiehen avuksi, enhän siitä olisi yksin voinut selvitä.
Itkukurkussa oli muutto suoritettava, kun sitä ei enää voinut oikein peruakaan.Mutta illalla täysin sekaisin olevassa uudessa kodissani avasin viinipullon, otin lasillisen ja mietin, kuinka oma pikku juopponi kotiin tullessaan huomaisi emännän lähteneen. Siitä alkoi mun oma elämä, mistä en enää luopuisi mistään hinnasta. Uusi elämä oli vaikea aloittaa mutta todellakin sen arvoista. Tuo mies jatkaa ryyppäilyään, vankilaan lähtö edessä. Tuskin tuosta ikinä muuttuukaan. Edes lapsemme ei häntä kiinnosta.
Voimia sinulle tehdä elämäsi paras ratkaisu! Ystäväsi ja tuttavasi varmasti kannustavat sinua, ja auttavat vaikeiden aikojen yli.
koska kumpiki on mustasukkasia toisistaan munki naapuris on akka vetäny äijältäki veitten mahasta läpi ja yhä ovat yhessä
Itse oon kohta yheksän vuotta kärsiny juoposta miehestä.Oon muuttanu lasten kanssa omaan asuntoon ja virallisen eronki oon hankkinu.Silti mies on edelleen kuvioissa mukanaa.Sotkee asiansa ja tulee sitte mulle itkemään kurjuuttaan.
Ja taas alkaa helvetti.
Älä sinä alistu samaan.Asiat tuskin tulee koskaan muuttumaan.Ei ainakaan paremmaksi.Tuhoat oman ja lapsesi elämän jos jatkat noin.
Voimia sulle päästä kiinni omaan hyvään elämään jonka oot ansainnu.
kehottaisin luopumaan ennnekuin on liian myöhäistä...samoin kävi minulle,ekan lapsen syntymän jälkeen alkoi väkivalta ja ryyppäys...
sitten kun lapsia siunaantui lisää,tilanne paheni..sitten alkoi myös lasten kiusaus...nyt he maksavat siitä että en itse enää ymmärtänyt missä mennään...yhdellä lapsella masennus,toisella psykosomaattisia oireita,pissaamista,päänsärkyä ja kaikein koviten isin teoista kärsinyt lähtee kuuden viikon psykiatriselle jaksolle että saataisiin tunne-elämän puoli kuntoon...että mieti tarkkaan kun vielä jatkat...
meillä oli samanlaista. katselin juomista pari vuotta, ja oltiin ei oltu leikkiä.
nyt ollaan oltu erossa pari vuotta ja juoppo jatkaa samaa rataa.
meillä menee paljon paremmin kun ei tarvitse katsella sen lärvii enään eikä sen uhoiluu.
parempi yksin kuin juopon miehen kanssa.
tulee itsellekkin parempi elämän laatu kun ei tarvitse elää jatkuvassa jännityksessä.
älä ota takaisin koska ei se siitä miksikään muutu, varsinkin jos on vielä väkivaltainen.
jättäkää juopot ukot.pilaatte lastenne elämän jos se joutuu kattomaan isänsä juomista ja siitä johtvaa ainaista riitelyä.juoppo on juoppo eikä muuksi muutu!!! tai ehkä voi muuttua aina vähäks aikaa mut sama tilanne aina vaan toistuu..... alkoholismi on sairaus ja siitä voi parantua vain myöntämällä sairautensa ja olemalla kokonaan juomatta!!
Serkkuni isä (tätini entinen miesystävä) on myös juoppo, joka yritti esittää olevansa niin hyvä ja kunnollinen ihminen kuin suinkin voi, mutta tätini raskauden loppuvaiheessa sitten pahoinpiteli tätini. Lapsensa ne puupäät laittoivat alulle heti kun jätkä linnasta pääsi. Nyt muutama vuosi sitten oli kundi jälleen linnassa tapettuaan päissään jonkun tyypin. Täyshullu on koko ukko.