ei tää enää ole sydänsurua...tää on jotain sen jälkeistä, miksi lie kutsutaan??
vielä keväällä mä olin sydänsurulainen 200 prosenttisesti. Riuduin, itkin, anelin takasikin, itkin, olin toivoton, laihduin ja elämäniloa ei löytynyt mistään. sitten toukokuussa en enää ottanut siihen mitään yhteyttä, lopetin sen sairaan "ollan ystäviä eron jälkeen" yhteydenpidon kuin seinään. eikä siitäkään ole sen jälkeen kuulunut. Kesä toi uusia tuulia ja olo parani ja sydänkin sai laastaria. Oli pari kesäheilaa mukavasti lämmittämässä ja rakentamassa poljettua itsetuntoani sekä uskoa miehiin tai parisuhteeseen yleensä.
nyt syksyn alla, kun kesä on takana ja kirpeät ilmat saapuneet on se taas alkanut kummittelemaan mielessä...mut eri tavalla...enää en itke perään, ehkä kaipaan jotain, mutta en sitä kokonaisuutta, ... lähinnä kiinnostaisi tietää onko hän vielä sen naisen kanssa yhdessä, ehkäpä jo kihlattuna tai muutettuna samankaton alle?? mutta luonto ei anna periksi, että soittaisin ja yhteisiä tuttuja ei ole, keltä asiaa voisi hienovaraisesti tiedustella.
toisaalta vaikka saisinkin tietää ei se mitään muuttaisi, ehkä tekisi olon hetkeksi jopa kamalaksi...eli miksi mä kelailen tällästä, miksi mun muka pitää saada tietää??? ja miksi piinaan sillä hetkittäin itseäni? Onko kellään samanlaista kokemusta ja onko joku keksinyt ratkaisun, miksi mieli toimii näin?? etten vaan, jos saisin tietää, että se on vapaa, niin alkaisi taas kuvittelemaan jotain...tuskin, mutta mistäs sitä tietää...toisaalta sain "maistaa" parempaa kesällä, mutta suhdetta siitä ei saa käytännön juttujen takia välimatka jne. mutta ehkä joskus ja kun mun sydän on valmis...
tämä oli sekavaa, mutta niin on taas mielenikin.
vielä keväällä mä olin sydänsurulainen 200 prosenttisesti. Riuduin, itkin, anelin takasikin, itkin, olin toivoton, laihduin ja elämäniloa ei löytynyt mistään. sitten toukokuussa en enää ottanut siihen mitään yhteyttä, lopetin sen sairaan "ollan ystäviä eron jälkeen" yhteydenpidon kuin seinään. eikä siitäkään ole sen jälkeen kuulunut. Kesä toi uusia tuulia ja olo parani ja sydänkin sai laastaria. Oli pari kesäheilaa mukavasti lämmittämässä ja rakentamassa poljettua itsetuntoani sekä uskoa miehiin tai parisuhteeseen yleensä.
nyt syksyn alla, kun kesä on takana ja kirpeät ilmat saapuneet on se taas alkanut kummittelemaan mielessä...mut eri tavalla...enää en itke perään, ehkä kaipaan jotain, mutta en sitä kokonaisuutta, ... lähinnä kiinnostaisi tietää onko hän vielä sen naisen kanssa yhdessä, ehkäpä jo kihlattuna tai muutettuna samankaton alle?? mutta luonto ei anna periksi, että soittaisin ja yhteisiä tuttuja ei ole, keltä asiaa voisi hienovaraisesti tiedustella.
toisaalta vaikka saisinkin tietää ei se mitään muuttaisi, ehkä tekisi olon hetkeksi jopa kamalaksi...eli miksi mä kelailen tällästä, miksi mun muka pitää saada tietää??? ja miksi piinaan sillä hetkittäin itseäni? Onko kellään samanlaista kokemusta ja onko joku keksinyt ratkaisun, miksi mieli toimii näin?? etten vaan, jos saisin tietää, että se on vapaa, niin alkaisi taas kuvittelemaan jotain...tuskin, mutta mistäs sitä tietää...toisaalta sain "maistaa" parempaa kesällä, mutta suhdetta siitä ei saa käytännön juttujen takia välimatka jne. mutta ehkä joskus ja kun mun sydän on valmis...
tämä oli sekavaa, mutta niin on taas mielenikin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksi neuvo: Älä ota yhteyttä, jos on vähänkin vielä tunteita. Ei tuu muuta kuin lisää surua. Ajattele siltä kannalta että "kyl se soittaa jos sillä on jotain asiaa." Täähän on totta. Jos se haluaa kuulla susta jotain, se ottaa yhteyttä. Jos se haluaa kertoa sulle jotain hyvää tai huonoa, se ottaa yhteyttä. Toivottavasti tästä sai jotain tolkkua.
Mulla myös sama juttu. Kevät sydän ruhjottuna, kesä parantumista ja heiloja. Syksyllä vakavampi juttu (just menossa), mutta kun baaarissa vasta tavattiin (eron jälkeen ei mitään yhteyttä paria hassua tekstaria lukuunottamatta) niin se ukko on ollut ajatuksissa. En itke, kävelen nokka pystyssä ohi... Mutta mietin, mietin ihan liikaa! Mä näen sen näköisiä ihmisiäkin koko ajan kadulla, elokuvissa...
Ärsyttävää.... Kaipaan ehkä vaikka en halua. Osaan olla ilman!!! OSAAN!