En tiedä miten se on, mut tuntuis vähän siltä, kuin erakoilla olis jotenkin negatiivinen maine nykymaailmassa ainakin naisten silmissä. Tässä vähän valotan teille kaikille erakoista sitä sun tätä.
noh...Erakot ovat näin lyhyesti viisaita ja vahvoja, mutta ei niin sosiaalisia. Erakoilla on hyvin usein miten sen ny sanois vaikeahko lapsuus takana, josta he kuitenkin ovat selviytyneet. Erakot tuskin koskaan ovat syntyneet mihinkään kovin rikkaisiin ympyröihin. Erakot ovat siis tietynlaisia selviytyjiä, yksineläjiä, vaeltajia, erämiehiä. Joku voisi sanoa, että aika mielenkiintoista sakkia. Erakot ovat hyvin sitkeitä, joita on lähes mahdoton nujertaa. Erakoille on myös hyvin tyypillistä, että sillä on hyvin herkät tuntosarvet. Se aistii ympäröivää maailmaa herkeämättömällä tavalla ja se haistaa saaliin jo matkojen päästä ja osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Erakkojen vaikeimmat ajat sijoittuvat sen elämän alkutaipaleille ymmärrettävistä syistä, mutta asiat kääntyvät päälaelleen siinä viimeistään 30 tietämissä. Erakot pärjäävät viisautensa, sitkeytensä ja tasapainoisen elämänsä ansiosta mainiosti sekä työelämässä että elämässä yleensäkin. Tosi erakolla ei ole mitään kriisejä elämänsä aikana, se on elämässään tasapainoinen ja sillä on hyvä terveys. Erakot näyttävätkin yleensä ikäistään nuoremmilta ja niinpä niillä onkin erittäin korkea luontainen eliniänodote.
Erakkoja pidetään vähän semmoisina kummallisena ja outona sakkina. Tämä on hyvin tyypillistä, sillä onhan erakot eräänlaisia oman tiensä kulkijoita ja massasta poikkeavia harvinaisuuksia. Erakot saavatkin kyllä kokea vastarintaa ja halveksuntaa elämänsä aikana. Joissakin piireissä erakot saavat kokea jopa suoranaista pelkoa heitä kohtaan. Ei se ole mikään ihme, kyllä minäkin sitä pistävää ja syvälle tunkeutuvaa tuijotusta lähtisin kauaksi karkuun.
noh...Erakot ovat näin lyhyesti viisaita ja vahvoja, mutta ei niin sosiaalisia. Erakoilla on hyvin usein miten sen ny sanois vaikeahko lapsuus takana, josta he kuitenkin ovat selviytyneet. Erakot tuskin koskaan ovat syntyneet mihinkään kovin rikkaisiin ympyröihin. Erakot ovat siis tietynlaisia selviytyjiä, yksineläjiä, vaeltajia, erämiehiä. Joku voisi sanoa, että aika mielenkiintoista sakkia. Erakot ovat hyvin sitkeitä, joita on lähes mahdoton nujertaa. Erakoille on myös hyvin tyypillistä, että sillä on hyvin herkät tuntosarvet. Se aistii ympäröivää maailmaa herkeämättömällä tavalla ja se haistaa saaliin jo matkojen päästä ja osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Erakkojen vaikeimmat ajat sijoittuvat sen elämän alkutaipaleille ymmärrettävistä syistä, mutta asiat kääntyvät päälaelleen siinä viimeistään 30 tietämissä. Erakot pärjäävät viisautensa, sitkeytensä ja tasapainoisen elämänsä ansiosta mainiosti sekä työelämässä että elämässä yleensäkin. Tosi erakolla ei ole mitään kriisejä elämänsä aikana, se on elämässään tasapainoinen ja sillä on hyvä terveys. Erakot näyttävätkin yleensä ikäistään nuoremmilta ja niinpä niillä onkin erittäin korkea luontainen eliniänodote.
Erakkoja pidetään vähän semmoisina kummallisena ja outona sakkina. Tämä on hyvin tyypillistä, sillä onhan erakot eräänlaisia oman tiensä kulkijoita ja massasta poikkeavia harvinaisuuksia. Erakot saavatkin kyllä kokea vastarintaa ja halveksuntaa elämänsä aikana. Joissakin piireissä erakot saavat kokea jopa suoranaista pelkoa heitä kohtaan. Ei se ole mikään ihme, kyllä minäkin sitä pistävää ja syvälle tunkeutuvaa tuijotusta lähtisin kauaksi karkuun.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Me erakot myös inhoamme/pelkäämme muita ihmisiä... joskus jopa halveksumme. Joten meistä ei ikinä koskaan milloinkaan tule hyviä parisuhde-eläjiä. Me pidämme myös että asiat pysyvät ennallaan, kaikki muutos on pahasta. Tästä johtuen emme myöskään uskalla ottaa elämässämme minkäänlaisia riskejä. Ihmisten ilmoilla käymme vain jos on ehdoton pakko, esim. kaupassa käynti kuuluu näihin.
Naiset pelkäävät erakoita...
naiset hakevat sellasta tuttua ja turvalliselle tuntuvaa maailmaa.
Eivät naiset pelkää erakoita, mutta erakko ei ole mielenkiintoinen vaihtoehto parisuhteeseen tai ystävyyssuhteeseen koska erakko määritelmällisesti karsastaa ihmiskontakteja. Miksi ihmeessä yrittää ystävystyä johonkin, jota ei kiinnosta tutustua muihin? Kyllä sitä parempaakin tekemistä keksii...
kiinnostuvat miehistä joita kiinnostaa muiden asiat, saa sitten juoruilla... ;))
Mä oon naispuolinen erakko, varmaan siis eukko. Jäin eukoksi kun kaikki kaverit löysi kumppanin ja jouduin jäämään useana viikonloppuna yksin kotiin.Nyt on käynyt niin, että olen löytänyt uroksen, jonka kanssa haluaisin pariutua, mutta onko kiukuttelevalla ärripurrilla matskuja hellään ja kilttiin miekkoseen? Joskus hänen katseensa pysähtyy kutsuvasti silmiini ja tunnen kuinka maa järkkyy allani ja tekisi mieli juosta hänen käsivarsilleen ja kaikki olisi hyvin. Mutta ka, eukko pirua, tunteitaan ei enää osaa lainkaan näyttää, ei edes pientä hymyä suoda vaan myrskyn merkkinä juoksee karkuun häviten yön pimeyteen. Peiton alla hän nyyhkii vielä tänäkin päivänä ja kiroaa paskaa elämää, ja katsoo saippuaa teeveestä kun ei kerta saa hankittua muutakaan elämää...
Tajusko kukaan mikä mun ongelma on?
Niin, se johtuu siitä ettei halua laittaa itseään likoon.
Kyllä se vetää totiseksi jos on liian kauan ilman, mitä pitempään sen vaikeampaa...siis uskaltaa enää aloittaa mitään.
Luulisi että naisilla on helpompaa, ei ole samankaltaisia suorituspaineita kuin miehillä?
Helppoa ei tosiaan ole naiserakkojenkaan pariutuminen, en käsitä mistä tuo yleinen mututieto naisten parinsaamisen helppoudesta oikein leviää! Jos on kauan ollut yksin, kuten minäkin edellisen "eukon" tapaan, vieläpä samantapaisesta syystäkin, kipukynnys on taatusti yhtä korkea kuin muillakin erakoilla. Takaan sen. Suorituspaineet taitavat olla yhtä korkeat, ainakin omassa päässä...
Tuota varten on olemassa homot. Nyt olen varmaan hirveä, ennakkoluuloinen lehmä mutta kaksi hyvää homoystävääni tietävät kyllä kaikesta ja kaikista kaiken jonka lisäksi jakavat tietoa auliisti eteenpäin. :=)
"Helppoa ei tosiaan ole naiserakkojenkaan pariutuminen, en käsitä mistä tuo yleinen mututieto naisten parinsaamisen helppoudesta oikein leviää!"
Kyllä sen pitäisi olla helpompaa olla kuin miessinkuilla. Netti on täynnä yksinäisiä, usein epätoivoisiakin miehiä, joille kelpaisi melkeinpä nainen kuin nainen. Miesten ilmoituksia on moninkertainen määrä naisiin nähden, joten kilpailu naisista on äärimmäisen kovaa.
Kun tällä palstalla lukee miesten ja naisten kirjoituksia, valittavat miehet useimmiten sitä, ettei kukaan huoli, vaikka mies itse olisikin kiinnostunut. Naiset puolestaan useimmiten valittavat siitä, ettei yksikään niistä kymmenistä treffikumppaneista ole kiinnostava.
Enpä usko, että olisin sinkku, jos olisin nainen.
Sä et ole vielä kokonaan erakoitunut, koska jos näin olisi, sä et tuntis mitään sitä äijää kohtaan ja sen tuijottelu tuntuisi lähinnä ärsyttävältä. Mutta sä et myöskään yritä saada sen miehen huomiota lirkuttelemalla, keikistelemällä ja flirttailemalla, joten et oikein kuulu myöskään siihen normaalien seura-akkojen kastiin... Sä olet eräänlaisessa parisuhde-elämän ja erakkoelämän välisessä limbossa. Sun täytyy nyt päättää haluatko normaalin elämän eli miehen, kakarat, auton ja asuntolainan, vai haluatko kääriytyä sinne oman peiton alle ja haistattaa paskat maailmalle ja muille ihmisille...
Mua itseäni ei tosin kiinnosta paskankaan vertaa, miten sun ja sen äijän käy, mutta tästäkin huolimatta hyvää elämänjatkoa.
Olen siis erakko. Hyvä tietää, että mikä sitä on miehiään. Valitettavaa mutta aikas totta. Tavallaan haluais pariutua mutta jokin voima jotenkin estää sen...liian kauan ilman. Ja ei oikein ole pelimieskään pätkän vertaa, vaikka toki olen naisiin päässyt monestikkin mutta vanhemmiten yhä harvemmin tärppää ravintoloista. Eikä oikein edes haluat sieltä etsiä, en tiedä miksi ei, miehessä vika? Vai erakkomaisuus syynä? Todennäköisesti kyllä. Vaan onko erakkoluonne vika? Se tuntuu olevan monien asioiden summa. Olen kyllä ollut jo lapsesta asti tällainen, ennenkuin mitään negatiivista elämässä edes oli ehtinyt tapahtua. Meitä on moneksi. Mutta nykyään kovat arvot kovenee ja asenteet muuttuu. Jos ei ota viinaa ja ei ole akkaa, niin katsotaan pahasti kieroon...voivoi.
"Mutta nykyään kovat arvot kovenee ja asenteet muuttuu. Jos ei ota viinaa ja ei ole akkaa, niin katsotaan pahasti kieroon...voivoi."
Ne on vaan kateellisia omasta vapaudestasi. On varmaan todella huvittavan näköistä, kun porukan komein on porukan ainoa pariutumaton.
Eikö erakko sitten voi koskaan rakastua? Entä jos eräretkelläsi kohtaat naispuolisen yksinkulkijan, epäilevät tuijotuksenne kohtaavat, ja -pim- olet rakastunut!
Prosenttuaalisesti on lähes mahdotonta että kaksi erakkoa kohtaisivat toisensa, tuttavuutta ei nimittäin hierota vastakkaiseen sukupuoleen, vaan heitä vältellään.
"Lähes mahdotonta" ei ole täysin mahdotonta. No, sanotaan nyt vaikka niin, että tämä naispuolinen metsissäkulkija on loukannut jalkansa ja huutelee apua ja tämä erakko joutuu sitten pelastamaan sen (kai vielä sen verran on jotain inhimillisyyttä erakollakin jäljellä) ja olisi ihan pakko ottaa fyysistäkin kontaktia näissä pelastustoimissa. Ja sitten ne katseet kohtaavat jne... Vai tekisikö oikea erakko niin, että puskan takaa soittelis kännykällään pelastushelikopterin paikalle...
Todellako väität, että "todellinen erakko" ei enää kykene tuntemaan rakkautta, ei voisi rakastua?
Itse tunnistan itsessäni vahvan erakkoluonteen. Nyt pitää ihan vakavasti alkaa pohtia voisiko kahden erakon suhde toimia, ihan periaatetasolla siis. Oliskohan se sitten niin, että ukko saisi käydä kerran viikossa piipahtamassa, kun muuten elettäis oikeasti yksin erakkona...
täydelliseltä....njam...
Hypoteettinen erakkojen vapaa liitto on minusta aika mahdoton, koska oikeastaan erakkouteen liittyy pohjalle pelko (tätä mieltä olen). Ehkä monet erakot eivät tätä myönnä. Parisuhdetta ei pysty muodostamaan, jos oikeasti pelkää toista sukupuolta. Tunteet voivat olla olemassa, mutta pelko on vielä suurempi.
Siis vaikka rakastuisi, niin silti jatkaisi yksineloa omassa rakkaudentuskassaan, sillä sitähän onneton rakastuminen on. Erittäin loogista siinä tapauksessa tietenkin on pyrkiä välttämään kaikensorttisia yhteentörmäyksiä toisen sukupuolen kanssa.
Pelko... jos se tosiaankin on vain pelkoa... Pelothan ovat voitettavissa. Erakosta voisi siis teoriassa saada kumppanin, jos tunteet syttyisivät ja pelkopeikko saataisiin nujerrettua. Mutta jos rakastuu, niin silloinhan sitä haluaa olla toisen seurassa. Ja siinä voisi sitten alkaa Horniollakin into lopahtaa kun olisinkin vonkaamassa, että tuuthan huomennakin, vaikka kerran viikossa oltaisiin sovittu... Kun pitäisi ne kaikki erakkohommatkin saada tehtyä, murjottaa yksin ja muuta semmoista.
Yksinolo on ainakin minulle tärkeää, on mukava olla yksin itsensä kanssa vain. Mutta onhan se kiva toisenkin ihmisen kanssa olla, varsinkin jos on rakastunut. Olisikohan rakastunut erakkopariskunta sittenkin koko ajan yhdessä ja tämä kaikki yksinäisyyshypetys pelkkää selitystä vaan?
Ei kun tunteita peliin vaan!
Kuten aiemmassa kirjoituksessa totesit, voisi tällainen sankaritarina kyllä tepsiä. Erakkomies pelastaisi naisen urhoollisesti ja sitten nainen jumaloisi häntä loppuikänsä...niin, voisi toimiakkin teoriassa.
Muuten uskon kyllä ajatukseen kahdesta erakosta, mutta, mutta, heidän pitäisi samaistua toisiinsa heti alkumetreillä ja sitten olla kuin paita ja peppu. Vaan erakot tapaavat toisiaan niin harvoin...uskon kyllä että erakko voisi osata rakastaa...se kyky ilmenee syvällisenä ja piilevänä ominaisuutena, erakko ehkä rakastaa paremmin kuin muut, jos niin ihmeellisesti kävisi.
Nytpä tulikin mieleeni yksi romaani: Lady Chatterleyn rakastaja (D. H. Lawrence), "jossa naimisissa oleva nainen hakeutuu metsäretkillään riistanvartijan majalle. Lawrence ihannoi luonnon kanssa yhteydessä olevaa maskuliinisuutta kaupunkilaistuneen ja sivilisaation kastroiman miestyypin sijaan." (netistä kopsattua)
Aivan ihana ajatus tuo sinun "erakko ehkä rakastaa paremmin kuin muut". Ja eikun erakoita metsästämään. Täältä netistähän niitä löytää...
Kauan on katseltu vaan ie naiserakkoa löydy, joka nimittäin viihtyisi myös merellisissä olosuhteissa.
Meri on outo ja pelottava ympäristö... Minä tykkään enempi jostain erämaasta, noo, järvikin menettelee. Taitaa olla itse kullekin sieluun poltettuna se oma mielimaisemansa. Vaarojen tyttö ei merellisiin olosuhteisiin uskalla. Vaikka voishan se olla kivaa myrskyluodon maijana luodolla tähystellä, josko se caaleppi kotiutuisi...
Etsitään, niin löydetään!
Jotain olet kyllä menettänyt jos et ole mereen tutustunut, jokainen vene tai moottorikelkkaretki on aina ainutlaatuinen, vuodenaika ja sää tekevät ympäristöstä alati muuttuvan, siinä voi tavallaan nähdä elämän koko kirjon ja merihän on elämän alku.
Erakkomaisuudesta sen verran että aina ei erakkoa tunnista ulkoisesti, minäkin istun kaupungissa suuren yhtiön työpöydän ääressä eikä moni uskoisi että pidän itseäni erakkona.Se ominaisuus tulee ilmi siitä ettei ole tarpeeksi kiinnostunut muiden elämästä vaan on itsenäinen ja kuuntelee omaa sisintään ja elää siten että on hyvä olo.
Meri on mulle varmaan liian aava, liian syvä... Järvellä kyllä liikun kesät, talvet, eikä ole pahemmat maisemat näissä pienemmissä ympyröissäkään. Meressä on ehkä liikaa voimaa, alkuvoimaa, mitä lie. Se olisi minua vahvempi, niin halutessaan, nujertaisi minut helposti, heittäisi pohjamutiin noin vain! Tässä saattaa olla takana jotain tiedostamatonta. Mikään kontrollifriikki en tunnusta olevani, mutta kyllähän tällaisesta joku terapeutti vääntäisi vaikka mitä.
Sanoit: "on itsenäinen ja kuuntelee omaa sisintään ja elää siten että on hyvä olo". Iski aika arkaan paikkaan. Mutta hieno homma, että sinä olet voinut tuota toteuttaa. Kai se aika lailla on hyvän elämän resepti. Ja minäpä jään nyt sisimpäni jutteluita kuulostelemaan.
Voi olla että pieni nainen tuntisi itsensä turvattomaksi suuren julman meren armoilla ;)
Minusta juuri se meren suuri arvaamaton elementti on haastava ja se on mahtava tunne sitten tulla reissusta kotiin, laittaa tuli uuniin ja päästä kodin lämpöön, silloin osaa arvostaa asioita eri kantilta.
Kaikki uusi on tietenkin pelottavaa, asioita vaan oppii sitten hallitsemaan ja oppii elämään oikealla tavalla, tulee rutiineita ja pärjää erilaisissa olosuhteissa.
Sinulla on muuten aika erikoinen tapa kirjoittaa, tuntuu että annat toiselle jotain kirjoituksen voimalla, oletko ehkä sellainen ihminen joka ihmissuhteissa antaa joskus enemmän kuin saa takaisin? Miten sinä keräät voimia menetettyjen tilalle?
Karkeasti jaettune ihmisiä on kahta tyyppiä, jotkin imevät voimaa toisista eivätkä osaa olla yksin, toiset taas tuntuvat antavan voimaa ja tarvitsevat yksinäisyyttä niitä kerätäkseen.
Olisi kiinnostava kirjoitella kanssasi, osoitteeni on [email protected]
mieleen karhu. Karhutkin ovat isoja, vahvoja ja yksinäisiä vaeltajia, mutta arkoja, jotka yrittävät välttää ihmiskontaktia.
omakohtaisesti voisin sanoa kyseen olevan enemmänkin, no joo, iso... mikä sitten on iso, läski en ole enkä kyllä bodarikaan mutten pulkkanarukaan. vahva? penkistä nousee niin ja niin paljon, henkinen vahvuus perustuu lähinnä siihen etten anna "niille kusipäille" sitä iloa että häviän/luovutan/mokaan tms.
Tuntemattomassa sotilaassa Lehto lienee hyvä esimerkki erakosta