Minulla on tilanne, minkä takia olen hyvin surullinen. Olemme jatkuvasti riidoissa mieheni kanssa. En tiedä minkä takia alamme aina tappelemaan ja kun sitä vain kestää ja kestää..Joskus syystä ja riidellään sitten yötä päivää..Ja ilman syytä.Hyvinä hetkinä on mieletöntä mutta sitten tapahtuu taas jotain miksi helvetisti aletaan tapella. En jaksa enää enkä usko että mieskään jaksaa. Rakastamme toisiamme ja olemme liian tulisia. Mitä tehdä? Millä ihmeellä estää tappeluita? Koska tulee sanottua sitten niin hiton pahasti ja taas on koko päivä pilalla..Ikuinen kierre.
Olen huolestunut myös siitä, ettei mieheni osoita mitään huomiota minulle..ei tuo kukkia, vie syömään, elokuvaan, tee ruokaa koskaan tai oikeastaan siivoakaan. Olen raivonnut ja itkenyt asian takia, hän aina vetoo työhönsä/rahaan tai siihen että jankutan. Minullakin on työ mutta silti on aina aikaa tehdä toinen iloiseksi (kun ei tapella). Itse olen ostellut hänelle lahjoja, tehnyt ruokaa ja vaikka mitä jotta hän tajuaisi kuinka tärkeä minulle on...mutta
Jaksanko odottaa koko elämääni että mies joskus tekisi minullekin jotain kivaa? Hän unohtaa kaikki päivämme ( on kyseessä synttärit, ystävänpäivät tai ihan mitkä vain) ja pelkäänpä, ettei muista koko kihlausta kun se vuosipäivä tässä pian koittaa.
Tilanne on aika itkettävä ja ehkä olen säälittävä, mutta en voi mitään romanttiselle puolelleni joka kärsii tässä kylmyydessä..Miksei mies tee asioita tai osoita huomiota siten, mikä tuntuisi minusta hyvältä? Vai onko taru meidän osaltamme jo lopussa? Jäänkö vain sivusta seuraamaan ja kuuntelemaan, kun muut kertovat siitä ihanuudesta mitä on, kun mies kohtelee kuin kukkaa kämmenellään?
En ole koskaan saanut kokea sitä ihanuutta, kun mies tekee romanttisia eleitä. Edellinen suhde oli paskiaisen kanssa, johon en miestäni halua verrata mutta haluaisin jotain arvostusta itselleni..
Vai olenko vain piika ja hyvä sängyssä, mutta se siinä? Asiallisista kommenteista paljon kiitoksia jo etukäteen..
Olen huolestunut myös siitä, ettei mieheni osoita mitään huomiota minulle..ei tuo kukkia, vie syömään, elokuvaan, tee ruokaa koskaan tai oikeastaan siivoakaan. Olen raivonnut ja itkenyt asian takia, hän aina vetoo työhönsä/rahaan tai siihen että jankutan. Minullakin on työ mutta silti on aina aikaa tehdä toinen iloiseksi (kun ei tapella). Itse olen ostellut hänelle lahjoja, tehnyt ruokaa ja vaikka mitä jotta hän tajuaisi kuinka tärkeä minulle on...mutta
Jaksanko odottaa koko elämääni että mies joskus tekisi minullekin jotain kivaa? Hän unohtaa kaikki päivämme ( on kyseessä synttärit, ystävänpäivät tai ihan mitkä vain) ja pelkäänpä, ettei muista koko kihlausta kun se vuosipäivä tässä pian koittaa.
Tilanne on aika itkettävä ja ehkä olen säälittävä, mutta en voi mitään romanttiselle puolelleni joka kärsii tässä kylmyydessä..Miksei mies tee asioita tai osoita huomiota siten, mikä tuntuisi minusta hyvältä? Vai onko taru meidän osaltamme jo lopussa? Jäänkö vain sivusta seuraamaan ja kuuntelemaan, kun muut kertovat siitä ihanuudesta mitä on, kun mies kohtelee kuin kukkaa kämmenellään?
En ole koskaan saanut kokea sitä ihanuutta, kun mies tekee romanttisia eleitä. Edellinen suhde oli paskiaisen kanssa, johon en miestäni halua verrata mutta haluaisin jotain arvostusta itselleni..
Vai olenko vain piika ja hyvä sängyssä, mutta se siinä? Asiallisista kommenteista paljon kiitoksia jo etukäteen..
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuollaisia mörrimöykkyjä. Kyllä se on harva mies, joka nuppuruusupuska kädessä kotiin tulee.
Minä ainakin olen kävelevä almanakka, muistutan anopin/apen/hänen isovanhempiensa merkkipäivät.
Kyllä meidän miehet on sitä mieltä, että kun on kunnollinen, sen pitäisi riittää, ei rakkautta enää pidä todistella.
Riitaisuus on taas vakavampi ongelma ja erimieltä olemisen jalo taito pitäisi opetella, miten se onkin jo vaikea kysymys. Aloita itsestäsi ja opettele ilmoittamaan mielipiteesi napakasti, mutta jätä toisen pilkkaaminen ja loukkaaminen pois, se on sitä aikuisuutta.
Miksi jäisit tähän suhteeseen? Siis, jos jätetään huomioimatta tuo klassinen "rakastamme toisiamme", mikä sinua pitää tässä suhteessa? Onko se jotain sellaista, mitä et ole valmis heittämään menemään paremmankaan toivossa? Onko se jotain, mitä ei muualta voisi koskaan löytyä? Mitä luulet odottelun muuttavan?
Minusta ei ole mitään mieltä jatkaa suhteessa, jossa toinen vain antaa ja toinen vain ottaa. Ei se ole tasavertaista saati rakkautta. Yksinkin on helvetin paljon parempi kuin yksin, vaikka onkin kaksin.
mitä oikeesti kaipaat
Oletkos sanonut hänelle, että toivoisit hänen tekevän näin tai näin ?? Ehkä hän ei tiedä mitä häneltä odotat ??
Jos haluat hänen tekevän tiettyjä asioita, kannattaa varmaan kertoa, vaikka se tuntuisi ekalla kerralla tilatulta. Seuraavalla kerralla hän tekee sen jo omasta vapaasta tahdostaan, jos näin haluaa.
Ei muistuttaminen ole "pakottamista".
Ei asioista puhuminen ole riitelyä.
Jos olette tulisia kumpikin, Riitely ja Tunteiden osoittaminen -intohimoisesti- kuuluu asiaan.
Teidän pitää vain oppia sopimaan tai unohtamaan,
puhumaan silloin kun ei ole riitaSiemen kylvetty kotiin.
Jos antaa auringon laskea riitansa päälle,
pitää osata myös antaa kuutamon rauhoittaa riidan.
Sovitellen
(*,*)
Koska sä olet liian narttumainen, etkä osaa olla se joka hyssyttelee...
Piika sä olet sille, kuten kaikki muutkin naiset miehilleen. Kaipa sun pillussa on sitten jotain erikoista muutakin kuin hiivasieni, että äijä sun kanssa vielä jaksaa.
Rakkaudella
Renttu
Tulipa oksettava olo..!! =/ Joku osaa sitten laittaa asiallista kommenttia.
Huipussaan. Aniharvat osaavat antaa asiallisia kommentteja ja tuollaiset aiemmat kuvotukset osaavat kyllä loukata typerillä sanoillaan.
Kiitoksia asiallisista kommenteista.
Kiva että olin avuksi. Totuus voi pikkasen aina kirpaista, mutta kyl se siitä. :)
Terkut
Renttu
Musta tuntuu vähän samalta, ettei huomiota eikä huolenpitoa saa. Esimerkiksi jos ollaan riidelty, ja jos näen että toisella on paha mieli, yritän lohduttaa ja sopia asiat. Mies ei kuitenkaan niin tee. Älä koske, anna mun olla, on aika yleisiä sanoja. Jos hän on aiheuttanut pahan olon, anteeksi ei tahdo pyytää, ja lohdutusta on turha odottaa. Sanoo että haluaa lohduttaa, mutta ei kuulemma osaa eikä pysty. Perusteluja tälle ei anneta.
Siinä on todella vaikea olla. Paha mieli puristaa rintaa niin pirun lujaa, ja haluaa saada sen tunteen pois, mutta yksin se ei tahdo onnistua. Joka riidassa hän myös sanoo, että näin ei voi jatkua, oon täysin loppunut tähän, eikä tiedä mitä pitäisi tehdä, suhde on liian raskasta... Koskaan ei tosin ole sanonut että haluaa erota, mutta edellä mainituissa sanoissa tuntuu olevan sen suuntainen vihjaus...
Rakastan sitä pirulaista, ja tiedän hänen välittävän myöskin minusta. Kuitenkin tämä on asia mitä itse en kestä. Ei niitä riitoja mielestäni kuitenkaan älyttömän usein ole, ja typeristä asioistahan ne syntyy.
Kunpa riidankin aikana joku ottaisi syliin ja sanoisi että rakastan sinua...
Aina sanotaan, että sitä saa mitä tilaa, mutta se ei pidä paikkaansa muutakuin sodassa. Ei rakkaudessa...
Niin.. onhan tuo varmasti rankkaa, jos kaipaa huomiota ja romantiikkaa eikä saa. Mutta.. kannattaa miettiä, oliko se mies alussakaan mikään utopinen hurmuri?
Perusäijiä kun ei pahemmin voi opettaa osoittamaan tunteitaan, hellyyttä yms. Vihjailla voi ja sanoa sitten niin suoraan että tajuaa. Joskus toimii, joskus ei. ;)
Monesti miehet kyllä mielestään huomioivat ja osoittavat tunteitaan. Tavat voivat olla melko erilaisia kuin nainen odottaisi. Heh.
Kokemusteni perusteella ja näin on kertoiltu.. Että rakkaudenosoituksia ovat:
-kaupassa käynti, vaateostoksilla kituminen
-talouden kunnossa pitäminen
-uskollisena oleminen
-kännissä haliminen ja kainaloon sammuminen
-typerien sarjojen kahtelu tv:stä naisen seurana..
-nalkutuksen kuuntelu (?)
-auton korjaus yms
-roskiksen vienti..
Että eipä kovin romanttiselta kuulosta, mutta melko loogista. Jotkut eivät vain kykene hempeilyyn tai muistamaan merkkipäiviä.
Se on joko hyväksyttävä ja pyrittävä näkemään miehen kantakin asioissa.
Tai etsittävä sellainen romanttinen ukkeli.
Itse tyydyn ja olen onnellinen oman mörköni kanssa. Kunnollinen ja hyvä kun muuten on. :)