Olen tuntenut erään viehätävän naisen muutaman
vuoden ja me tulemme erittäin hyvin keskenämme
toimeen.Miten tulkitsen hänen puheitaan kun hän pyytää seurakseen konserttiin tai hän sanoo
minun olevan tärkeä henkilö hänelle tai hän pyytää
lähettämään teksiviestejä jne...
Kun huomioin hänet esim.pienellä lahjalla tai
sanomalla jonkun kauniin sanan hänelle hän on niistä selvästi hyvillään,mutta mitään muuta ei sitten tapahdu.En halua häntä sänkyyni vaan
ainoastaan sanoa hänelle välittäväni hänestä ja hän on ollut minulle tärkeä henkilö.
Pelkään kuitenkin,ettei hän kuitenkaan ole tosissaan vaikka antaa niin ymmärtää.Unohdanko
hänet vai????
vuoden ja me tulemme erittäin hyvin keskenämme
toimeen.Miten tulkitsen hänen puheitaan kun hän pyytää seurakseen konserttiin tai hän sanoo
minun olevan tärkeä henkilö hänelle tai hän pyytää
lähettämään teksiviestejä jne...
Kun huomioin hänet esim.pienellä lahjalla tai
sanomalla jonkun kauniin sanan hänelle hän on niistä selvästi hyvillään,mutta mitään muuta ei sitten tapahdu.En halua häntä sänkyyni vaan
ainoastaan sanoa hänelle välittäväni hänestä ja hän on ollut minulle tärkeä henkilö.
Pelkään kuitenkin,ettei hän kuitenkaan ole tosissaan vaikka antaa niin ymmärtää.Unohdanko
hänet vai????
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuohan oli kuin minun tekstini, mulle kävi silleen että jäin kaveriksi, muistin kukilla ja lahjoilla merkkipäivät ja muut tilanteet, ja totesin sen että kukat ainakin ilahdutti. Mutta kaikesta tästä huolimatta jäin toiseksi.
Jos tunnet jotain syvempää häntä kohtaan, niin suosittelen unohtamaan koko jutun, säästyt monelta tuskalta. Minä en näin tehnyt, joten voin sanoa että kokemus puhuu.
..en kyllä tiedä, itselläni on vähän samanlainen tilanne miehen suhteen. Aloimme tapailemaan viime syksynä, kävimme ravintolassa, kahvilla, leffassa, mutta se olin aina minä kun ehdotin.. hän juttelee kovasti ja on hauska, ja selvästikkin hän luottaa minuun koska puhuu kaikenlaisista asioista. ensimmäisen kerran kun uskaltauduin tekemään aloitteen suutelemiseen kysyin häneltä että eihän hän pistänyt sitä pahakseen ja ei hän pistänyt. Hän ei koskaan tee aloitetta suuteluun, aina minä.. mutta silti hän näyttää siitä pitävän. Minä olen se joka ottaa yhteyttä, viestittelen ja soitan, hän ei sitä tee, mutta kuitenkin kun puhutaan puhelimessa tuntuu siltä ettei hän malttaisi lopettaa. Viime vuonna tapasimme noin kerran viikossa ja joka kerta kun ehdotin näkemistä hän sanoi heti koska hänelle sopii, tänä vuonna hyvä jos kerran kuussa, ja joka kerta kun ehdotan näkemistä hän sanoo että "katsellaan". En tiedä mitä pitäisi tehdä..? en halua hänestä luopuakkaan, jotenkin tuntuu siltä kun hän pelkäisi tykästyä, kerta siinä vaiheessa kun minulle tuli sellainen tunne et "nythän tää alkaa edistyy kun hän uskaltaa ruveta koskemaan" niin alkoi tapaamiset harvenee.
Minun tapaukseni on aivan samanlainen.
Ehkäpä oikea ratkaisu on luopua koko jutusta ja
unohtaa hänet. Ajattelen kuitenkin häntä paljon
ja luopuminen tuottaa tuskaa.
Miten lopetan? Sanonko itselleni etten enää ota häneen yhteyttä vai sanonko hänelle,että tämä on turhaa ja lopetetaan toistemme kiduttaminen.
tuo "en tiedä" taitaa olla minulle yleisin sanonta tänä päivänä :) kyllähän se tuottaa tuskaa vaikka vaan ajatella toisesta luopumista kun hänestä tykkää ja välittää ja varsinkin kun välillä tuntuu ettei toinen välitä yhtään. Onhan noita kavereita tullut ja mennyt, muutamaa olen rakastanutkin, mutta tämä mies tuntuu niin oikealta. Hänen näkeminen ja hänen kanssaan jutteleminen jo tuntuu hyvältä, emme ole keskustelleet sexistä (hän ei ole yrittänyt, eikä vihjassut, hatun nosto siitä) noh.. sen verran että hän on sanonut kaipaavansa enemmän hellyyttä kuin sexiä, en vaan ymmärrä miks ei anna sitten antaa..? Tiedän että hän oli tosi pettynyt exäänsä joka oli ensi rakkaus ja ehkä sen takia hän pitää etäisyyttä ettei tykästyisi liikaa, mutta hän ei anna tilaisuuksia ja aikaa itelleen tutustua minuun, joka päivälle pitää päivä työn lisäksi olla ylitöitä tai harrastuksia. Ehkä tämä sinunkin tykästys on kokenut niin suuren pettymyksen ettei hän uskalla näyttää tunteitaan. Tällä minun ihastuksella alkoi kesä loma ja olen hänelle ehdottanut että jos hän lähtisi seuraksi ajelemaan keski suomeen kun likka kaveri muutti sinne, ei hän ainakaan kieltäytynyt, mutta ei kyllä myöntynytkään, täytyy kysellä ens viikolla. Olen tässä kesän aikana viikon yksin kotona ja tykästys tulee auttamaan töitten teossa.. joten arvaa vaan onko tässä sota suunnitelmat valmiina, aion saada paljon keskustelua aikaiseksi, rauhassa, ajan kanssa ja kahden :))
Surullisen tutulta kuullostaa..
Se on liian yksipuolista eikä tuosta kehity mitään, usko pois.
Toisen mielestä kaikki on ihan ok, eikä selitystä moiselle passiivisuudelle löydy, on vain tätä "en tiedä" osastoa.
Hae kaveri joka osaa osoittaa kiintymyksensä terveesti, se on _paaaaaaljon_ mukavampaa (vapauttavampaa).
Kesän jatkoa!
Sä voit sanoo se on sulle tärkee ihminen ja et välität siitä. Niinhän seki on sanonu sulle? Eikä sen tartte meinata mitään enempää. tehän ootte kavereita, kaverit välittää toisistaan, ne ei vaan nai.. mut ethän sä sitä halunnukaa;)
Pyri kuluttamaan entistä enemmän aikaas sen kaa, jos se ei sitä häiritte ni juttu pakostaki lähtee etenemään siitä, jos häirittee ni unoha koko juttu.
Toinen vaihtoehto on puhua suoraan. Niin mulle on tehty ja meidän "kaveruus" on jatkunu siitä, vaik en tunne kyseistä henkilöä kohtaan samoin ja sanoin sen.
Meille naisille usein miespuolinen kaveri on jotai hienoo, eikä sitä halua vaihtaa 'vaan yhteen entisistä'