Mulla on ihan hirveä appiukko ja anopintekele.
Alkoholisteja, juovat jatkuvasti ja pitävät sitä jotenkin ylimaallisen hienona asiana josta jutunaihetta heillä riittää. En haluaisi heillä käydä ollenkaan ja olen miehellekin asian ilmaissut, mutta en voi häntä omaa isäänsä vasten kääntää.
Mitä voi tehdä, kun mieheni saa itsekin kimmoketta juomiseen isänsä vuoksi?
Asia on senkin takia paha, että kun heillä käy, he alkavat vittuilemaan, arvostelemaan ja vertailemaan meitä heihin!Yllyttävät juomiseen ja koko elämä näyttää olevan pullossa. Tämä on sietämätöntä, koska he ovat ns aikuisia ihmisiä joilla on pieniä lapsiakin, mutta käyttäytyvät kakaramaisesti. Appiukko myös osoittaa muunlaista kiinnostusta minuun, kerran mieheni sammuttua hän alkoi puhumaan rintojen koosta ja miten hän pitää pienistä tisseistä. Aika kuvottava yksipuolinen keskustelunaihe mieheltä, joka on vain entistä vastenmielisempi tällaisten toteamusten jälkeen. Hän tuijottaa minua sellaisella tavalla, mikä ei mielestäni ole sopivaa.
Olen siis ristitulessa, mieheni toisaalta kohdistaa patoutunutta vihaansa isäänsä muilla tavoin (juo enemmän ja on hermostunut, aggressiivinen puheissaan) mutta toisaalta haluaa olla tekemisissä hänen kanssaan. Itse en, tämä "muu" perhe ei kiinnosta minua enää pätkääkään. Ja pikkuhiljaa alkaa mennä sukset ristiin myös mieheni kanssa. Tilanne on rasittava, joten pitäisikö vain suoraan sanoa näille muille, mitä mieltä olen? Pelkään seurauksia, koska mieheni isällä on menneisyydessä väkivaltaisia taipumuksia ja tunnen oloni pahaksi, kun en voi tilanteelle mitään. Anopintekele on myös pahimmasta päästä, raivoisa ja aina miltei aggressiivinen. Heidän kanssaan keskustelu on miltei mahdotonta. Apua, mitä voin siis tehdä?
Alkoholisteja, juovat jatkuvasti ja pitävät sitä jotenkin ylimaallisen hienona asiana josta jutunaihetta heillä riittää. En haluaisi heillä käydä ollenkaan ja olen miehellekin asian ilmaissut, mutta en voi häntä omaa isäänsä vasten kääntää.
Mitä voi tehdä, kun mieheni saa itsekin kimmoketta juomiseen isänsä vuoksi?
Asia on senkin takia paha, että kun heillä käy, he alkavat vittuilemaan, arvostelemaan ja vertailemaan meitä heihin!Yllyttävät juomiseen ja koko elämä näyttää olevan pullossa. Tämä on sietämätöntä, koska he ovat ns aikuisia ihmisiä joilla on pieniä lapsiakin, mutta käyttäytyvät kakaramaisesti. Appiukko myös osoittaa muunlaista kiinnostusta minuun, kerran mieheni sammuttua hän alkoi puhumaan rintojen koosta ja miten hän pitää pienistä tisseistä. Aika kuvottava yksipuolinen keskustelunaihe mieheltä, joka on vain entistä vastenmielisempi tällaisten toteamusten jälkeen. Hän tuijottaa minua sellaisella tavalla, mikä ei mielestäni ole sopivaa.
Olen siis ristitulessa, mieheni toisaalta kohdistaa patoutunutta vihaansa isäänsä muilla tavoin (juo enemmän ja on hermostunut, aggressiivinen puheissaan) mutta toisaalta haluaa olla tekemisissä hänen kanssaan. Itse en, tämä "muu" perhe ei kiinnosta minua enää pätkääkään. Ja pikkuhiljaa alkaa mennä sukset ristiin myös mieheni kanssa. Tilanne on rasittava, joten pitäisikö vain suoraan sanoa näille muille, mitä mieltä olen? Pelkään seurauksia, koska mieheni isällä on menneisyydessä väkivaltaisia taipumuksia ja tunnen oloni pahaksi, kun en voi tilanteelle mitään. Anopintekele on myös pahimmasta päästä, raivoisa ja aina miltei aggressiivinen. Heidän kanssaan keskustelu on miltei mahdotonta. Apua, mitä voin siis tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten jouduit mukaan koko liittoon? Koeta päästä pois kun on vielä aika elää oma elämä.
Me vanhat ja viisaat(?) sanomme sinulle yhteen ääneen, että viinan juontia mies ei lopeta, jos on makuun päässyt, varsinkaan, jos omat vanhemmat vielä juovat seuraksi.
Et voi mitään kaikkia heitä vastaan.
Appiukko saa vielä lisäaseen tuosta kiinnostuksestaan. Saa sen näyttämään siltä, kuin olisit sinä ollut aloitteen tekijä, kun asia paljastuisi.
Älä pilaa omaa elämääsi.
sama kun sulla! Paitsi, että olen saanut mieheni vähän irti tuosta tilanteesta yksinkertaisesti pakottamalla ja kiristämällä. Olen sanonut etten jaksa tuota juopottelua enää yhtään. Vaarini oli juoppo, isäni on juoppo, juoppoa miestä en ota, koska voin siihen itse vaikuttaa. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja se muutti asian parempaan suuntaan. Mieheni yhä juo, mutta kohtuudella ja harvemmin. Tosin hän koki jo aikasemmin halveksuntaa isäänsä kohtaan, kun tällä on ollut tapana pahoinpidellä niin vaimoaan, kuin lapsiakin. Mieheni on tyytyväinen kun "pakotin" hänet mukaani.
koska käytät loukkaavaa sanaa "anopintekele", yksin se jo todistaa, että jotain mätää itsessäskin on !
Ex mieheni joi ja hänen veljenä,isänsä ja koko suvulle näytti viina maistuvan hyvin.Tunsin heti erottuvani heidän suvustaan.Anoppi oli eronut ex miehestään ja hän oli aivan ihana ihminen. Hän opetti ruoan laiton ym... kannusti meitä nuoria ja oli muutenkin aina positiivinen ihminen.Samoin appi katseli minua ja kännipäissään laukoi törkeyksiä. Häpesin... Kun mittani tuli täyteen lähdin suhteesta itse, jos en olisi lähtenyt ehkä tänä päivänäkin roikuisin heidän kanssaan. Lähde pois,kun vielä voit. Juomista he eivät lopeta, väkivalta astuu kuitenkin mukaan ja syyksi selitetään kännissä oloa jne... Saat kyllä paremman miehen ja suvun.Niin sain minäkin. Katunut en ole. Voimia sinulle!