Mieheni jäi kiinni uskottomuudesta puoli vuotta sitten. Se ei ollut mikään yksi kerta vaan sitä jatkui kaksi ja puoli vuotta. Tapaamiskertoja oli kuullemma noin kymmenen johtuen siitä että toinen nainen asui kolmensadan kilometrin päässä. Olemme keskustelleet, riidelleet ja sopineet tämän puolen vuoden aikana. Aika on ollut minulle helvettiä, mutta on siellä joukossa ollut myös hyviä hetkiä. Nyt ongelmana on miehen haluttomuus. Syyksi mies pettämiselle on sanonut seksin vähyyden kotona, mikä varmasti osaltaan pitää paikkansa. Meillä on kolme lasta ja yhdessä ollaan oltu yli kaksikymmentä vuotta. Nyt tilanne on muuttunut minun osaltani ja haluaisin rakastella vaikka joka ilta. Mutta mies ei halua, on kuullemma väsynyt. Ja hänen mielestään minun kyselyjen jälkeen on vaikeaa tulla esim. halaamaan minua. Kertokaa nyt hyvät pettäjät onko tämä normaalia? Ja onko kukaan muu kokenut olevansa ei haluttu syrjähypyn jälkeen? Itsellä tietysti tulee sellainen olo että jatkuuko se salasuhde vielä vai enkö minä kelpaa enää... Mies on sanonut että suhde loppui pari kuukautta ennen kun sain tietää ja kovasti katuu tekojaan, mutta kovin on vaikea uskoa..
haluttomuutta pettäjällä
petetty
62158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se menee meilläkin.
Petämisestä on n. vuosi.Minäkin heräsin haluissani tämän episodin jälkeen, mutta ensimmäisen kerran 20 vuoden yhdessä olon jälkeen mieheni sanoo minulle, että eihän sitä nyt aina.
Ennen kelpasi aina. Ja tarjolla oli silloinkin, tosin ei ihan joka ilta.
Itse en ole miettinyt toisen suhteen jatkumista, koska tiedän sen varmasti olevan ohi, eikä uutta tilalla.Syy täytyy olla jossain muualla.
Olen kyllä asian kanssa ollut tulisilla hiilillä, vielä kun tuo itsetunto muutenkaan ei ole entisellään.Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ei se sillä pettäjälläkään ole helppoa kaiken kokeman ( en tarkoita toista suhdetta, vaan meidän yhteisten selvittelyiden) jälkeen antautua kuten ennen. Onhan juuri tämä hänen antautumisensa saanut parisuhteessa jotain peruuttamatonta aikaan.
Toivokaamme, että myös tässä asiassa aika tekee tehtävänsä ja halut kohtaavat toisemme.
Nautinnollista syksyä!
Minun kokemus....En ollut koskaan täysin tyytyväinen seksielämään kumppanin kanssa. Tämä vieras nainen toi eteeni aivan uuden elämän. Jännitystä oli jo siitäkin että molemmilla oli puolisot kotona. Tunteet kasvoivat ja tapailimme toisia paljon eikä vain seksin merkeissä. Oma vaimo ei saa minua enää syttymään ja kaikki on kuin pakkopullaa. Onneksi hän ei ole mikään himo rakastelija. Tämä toinen nainen on mielessä paljon..rentoa seksiä, hauskaa kokeilua. Odotan jo seuraavaa tapaamista
pitää avioliitossa? Jos toisen kanssa kaikki on hauskempaa? Kannatko edes huonoa omaatuntoa tapahtuvasta?
Olen sitä mieltä että tuo on aika lailla itseaiheutettu ongelma.
Se että kotona on haluton nainen ei tarkoita pelkästään sitä että pitäisi saada seksiä kotona. Ongelma on moniselitteinen:
Se haluttomuus saa halukkaassa aikaan useita eri tunnetiloja, turhautumista, suuttumista, tunnetta siitä ettei enää saaa olla mies, tunne siitä ettei toinen enää rakastakkaan...........
Paljon negatiivista energiaa!
Miehesi on todennäköisesti jo pitkään kärsinyt haluttomuudestasi eikä käänne toiseen suuntaan tapahdu hetkessä. Hän on ehtinyt katkeroitua kylmyydestäsi(ks. tunteet yllä) ja tilanteen laukaisee vain aika ja se että saat herätettyä hänessä sen rakkauden uudestaan.
HÄN on katkera sinulle siitä että on joutunut pettämään sinua saadakseen elämänsä onnelliseksi.
Ja HÄN on vihainen itselleen siitä mitä on tehnyt.
Viettele hänet, tee sellaista mitä et aikaisemmin ole hänen kanssaan tehnyt. Yllätä.
Ja ymmärrä jos hän ei aina halua. Kyse on siitä että kun jaksat tarpeeksi kauan yrittää ja todistaa hänelle ettei seksin runsaus ole tilapäistä, hän ehkä sitten uskaltautuu taas oikeaan suhteeseen kanssasi
niiiiin tyypillistä parisuhteessa muutenkin. Toinen haluaa, kun toista ei kiinnosta pätkääkään, vuorotellen. Kun noihin haluihin vaikuttaa hormonien lisäksi kaikki mitä yläpäässä ja sydämessä tapahtuu ei ajoitus mene kohdalleen kuin harvoin...mutta hyvä että edes silloin!
eli minä olen se, joka uskottomuuteen sorruin.
tapahtuman jälkeen seksielämämme oli täysin seis kolmisen kuukautta, koska minä en halunnut enkä pystynyt. mieheni halusi kyllä, eikä asia hänen seksihaluihinsa tuntunut vaikuttavan juuri mitenkään, ei ainakaan lamaannuttavasti. itselläni oli toisin ja vieläkin, vaikka asiasta on kulunut yli vuosi, en pysty nauttimaan yhtä estottomasti ja avoimesti kuin ennen hairahdustani.
Hiljalleen aloimme seksielämäämme uudelleen, lähinnä minä tyydytin mieheni koska jostain syystä en halunnut/kestänyt hänen kosketustaan laisinkaan.
mieleni tekee/teki kyllä, enkä ajattele koko tapahtumaa ennen, kuin ollaan jo tosi toimissa... kesken kaiken pam, siinä se. syyllisyyden peitto tulee päälle ja oma nautintoni loppuu siihen.
mieheni toki pidän tyytyväisenä, itselläni on vieläkin iso lukko. en tiedä helpottaako tämä ajan myötä, voi olla. mieheni ei halua erotakaan yhden hairahduksen vuoksi ja on aivan upea kuten aina myös seksissä.
vielä kun joskus pääsisin itse eroon tästä tunteiden lukosta. kyse ei siis ole siitä, etteikö mieheni olisi mielestäni haluttava tai etten rakastaisi häntä. olen vain, kuten joku jo sanoikin, niin vihainen ja pettynyt itseäni kohtaan.
puhu miehesi kanssa, kysy suoraan mikä on tilanne. ei hänellä ole välttämättä mitään uusia virityksiä vaan voi pelkästään kamppailla itsensä kanssa. toki muutkin mahdollisuudet ovat olemassa, mutta sinä varmaankin miehesi parhaiten tunnet.