Oliko isäsi tai äitisi uskoton?

Eli suoraan jo sanotte haluavanne antaa kuvan vanhempien uskottomuuden antavan mallin, että parisuhteessa voi pettää?
Toki se onkin hyvä näinkin päin ajatella, jospa joku vanhempi saisi hieman miettimistä tekemisistään. Usein varmasti asiat menevät myös niin, että lapset tuomitsevat oman/puolison pettämisen myös sitten kun perustavat oman perheen.

isäni petti äitiäni. Jouduin katselemaan kun äitini kuihtui hiljalleen, eikä pystynyt enään keskittymään elämään. Tuntui, että me pienet lapset pidimme huolta äidistämme, kun hänestä ei siihen ollut. Isäni ei koskaan myöntänyt tai puhunut asiasta meille. Yhden ainoan kerran vain, mutta silloinkin syytti äitiäni pettämisestä ja valehteli ja selitti niin tyhmiä asioita, joiden luuli uppoavan mieleeni. En ollut niin tyhmä ja pieni mitä hän luuli, en koskaan anna hänelle anteeksi valehteluaan.
Olen nyt pian 20 vuotias nuori nainen, ja näiden kokemuksieni kautta olen täysin pettämistä vastaan. Suutun silmittömästi, kun joku varattu puhuu edes aikomuksistaan pettää. Olen itse ihanassa suhteessa, joka toimii paremmin kuin hyvin, mutta olen sitä mieltä, että jos kerran pettää, se on myös ensimmäinen ja viimeinen kerta. Minä en tee sitä virhettä ja anna jonkun pilata elämääni omilla virheillään..

Ensin äitini petti isääni. Isäni ei koskaan voinut antaa anteeksi ja myöhemmin petti äitiäni. Hän on nyt tämän toisen naisen kanssa naimisissa. Päätin, etten koskaan petä omaa aviomiestäni enkä koskaan eroa. Naiivia. Sitten kuitenkin rakastuin toiseen ja jätin mieheni tämän toisen vuoksi. Varmasti sen kautta käsittelin myös lapsuuden traumojani, joskaan ei vanhempieni toilailut minua siihen innostaneet. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Elämä on yllätyksiä täynnä. Sitä ei voi suunnitella etukäteen.