Itsetunto ihan nollissa.
Parisuhdetta takana 4,5 v ja seksielämä on viimeisen vuoden aikana kuollut lähes täysin.
Miehen haluamiset tapahtuu vain niin harvoin että itkettää. (kerta/2kk)
Aloitteita ei ole tehnyt seksiin omatoimisesti puoleentoista vuoteen.
Suhteen alkuvaiheessa kyllä halusi useammankin kerran viikossa.
Juteltu on asiasta monta kertaa
ja sanoo ainakin ettei syy ole minussa.
Itsetunto ihan nollissa, enkä enää uskalla edes ehdottaa / tehdä mitään, kun aina tulee kieltävä vastaus / kyljen kääntö.
Eri tilanteet / ajankohdat olen kokeillut, mutta ei tunnu auttavan.
Eihän se seksi tietenkään tärkein parisuhteen elementti ole, mutta tärkeä on kuitenkin.
Hellyys on päivittäistä -> halataan, ollaan lähekkäin ja suudellaan, mutta se ei kuitenkaan aina riitä.
Luulen kuitenkin olevani hänelle tärkeä, koska juuri muutimme saman katon alle.
(ei, en painostanut. Hän halusi itse ja minä suostuin)
Täytyykö ottaa välimatkaa ja katsella, miten tilanne muuttuu vai mitä on tehtävä?
Pitääkö ruveta kiristämään, että jos ei tipu, niin lähden kävelemään?
Parisuhdetta takana 4,5 v ja seksielämä on viimeisen vuoden aikana kuollut lähes täysin.
Miehen haluamiset tapahtuu vain niin harvoin että itkettää. (kerta/2kk)
Aloitteita ei ole tehnyt seksiin omatoimisesti puoleentoista vuoteen.
Suhteen alkuvaiheessa kyllä halusi useammankin kerran viikossa.
Juteltu on asiasta monta kertaa
ja sanoo ainakin ettei syy ole minussa.
Itsetunto ihan nollissa, enkä enää uskalla edes ehdottaa / tehdä mitään, kun aina tulee kieltävä vastaus / kyljen kääntö.
Eri tilanteet / ajankohdat olen kokeillut, mutta ei tunnu auttavan.
Eihän se seksi tietenkään tärkein parisuhteen elementti ole, mutta tärkeä on kuitenkin.
Hellyys on päivittäistä -> halataan, ollaan lähekkäin ja suudellaan, mutta se ei kuitenkaan aina riitä.
Luulen kuitenkin olevani hänelle tärkeä, koska juuri muutimme saman katon alle.
(ei, en painostanut. Hän halusi itse ja minä suostuin)
Täytyykö ottaa välimatkaa ja katsella, miten tilanne muuttuu vai mitä on tehtävä?
Pitääkö ruveta kiristämään, että jos ei tipu, niin lähden kävelemään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tyydytä ittes omin käsin niin ei tarvii rueta kiristämään. sen kerran kun erehdyt kiristämään niin se on lopun alkua. Kaikki miehet eivät ole loputtomia panokoneita, halut voivat vaihdella ajanmyötä, ehkä joskus tulevaisuudessa saatat toivoa että miehellä EI olisi niin paljon haluja...
kärsivällisyyttä!
Onko sinulle tullut mielee se, että miehelläsi voi olla joku muu, johon hän halunsa tyydyttää.
Se ei ole kovin harvinaista.
Olen sitä mieltä, että toimiva, molempia osapuolia tyydyttävä seksielämä on hyvän suhteen yksi kulmakivi, niinkuin sanoit. Ei ehkä se tärkein, mutta tärkeä kuitenkin. Tärkeää ei myöskään ole seksin määrä, jos molemmat ovat tyytyväisiä. Nyt on niin, ettei teistä luultavasti kumpikaan ole onnellinen seksielämänne suhteen. Jos mies sinua rakastaa, hän tietää miten paljon sinuun sattuu ainainen kieltäytyminen. Tiedän, se vie itsetunnon alaspäin, vaikka mitä yrittäisi. Ihmiselle on tärkeää kokea olevansa haluttu oman rakkaansa silmissä.
Melkein jokaisessa suhteessa tulee kausia, jolloin seksiä on vähemmän. Syitä on monia, stressi yksi muiden joukossa. Yleensä ne menevät ohi itsestään, joskus siihen tarvitaan apua. Nyt mielestäni teille voisi apu olla tarpeen. Oletteko harkinneet parisuhdeterapeutille, "seksiterapeutille" yms menemistä? Monet miehet eivät halua tunnustaa, että heidän seksihalunsa ovat kateissa. Se on tässä nykyajan maailmankuvassa tabu, miehen on haluttava aina seksiä, kun taas naiselle on suotu oikeus kieltäytyä. Miesten haluttomuus on kuitenkin aihe, josta nykyisin on alettu pikku hiljaa myös keskustella. Tarjolla on erilaisia lääkkeitä, jos puhuminen ei riitä.
En ehdota kiristämistä, siitä ei hyvä seuraa. Mies saattaa lähteä, koska kokee itsensä painostetuksi. Ehdota mieluummin hienovaraisesti jonkin asteista "hoitoa", kerro rehellisesti miten kieltäytyminen sinuun vaikuttaa. Älä painosta tai syyttele, yritä ymmärtää. Voimia teille!
mitä jos toinen (naiseni siis) ei todellakaan halua mennä siitä mihinkään puhumaan ja hakemaan apua asialle?
en mäkään ota enään yhtään eitä, oon ihan maassa ja nainen ei vaan suostu edes puhumaan asiasta. alko myös noin vuosi takaperin, tosin meidän suhde on puolta lyhyempi. teillä menee vielä hyvin kun halaatte ja suutelette, meillä sellasta ei ole tapahtunu alkuhuuman eli ensimmäisen puolen vuoden jälkeen enään juuri ollenkaan. en kestä tehdä enään yhtäkään aloitetta siinä mielessä että tulee kieltävä vastaus jonain läpsäsynä (kylkeä ei voi kääntää vastauksena kun kääntää jo heti alkuun nukkumaan mennessä) niin silläpä rakastelemme noin kerta/2kk, sillonkin aloitetta tehdessä miettii moneen kertaan mihin ryhtyy ja onko siinä järkeä, voi mennä yöunet ja tulla vain armoton vitutus ja varsinkin turhautuminen. kuinka vanhoja olette? me ollaan 20 ja 21
kiristäminen ei auta, pikemminkin minua kiristetään että pitää hakea joku toinen nainen sitten jolta saa jos kerran hän ei riitä minulle.
en tiedä onko mitään tehtävissä mutta tilanne on kyllä aivan perseestä. suhde itsessään on hyvä jos jätetään päivittäiset tappelut ja kinastelut pois, nähdään kerran viikossa niin ei ehdi tuleen kyllästymistäkään siinä mielessä niin pahasti.
oon vähän miettiny onko tässä kuitenkaan mitään järkeä.
Minäkin elin miehen kanssa tuon 4,5v ja seksin puute oli yksi eron syy.Mies teki kyllä aloitteen,vain kerran kuussa ja aina lähes suoraan asiaan.Halata ja suudella ei häntä saanut koska ei pitänyt siitä..totta.
Meillä on lapsiakin mutta ero siitä tuli ja kylmyyden syykin selvisi eron jälkeen..miehen luokse muutti seuraavana päivänä toinen nainen!