Olen lähiaikoina menossa käymään poikaystäväni kotona ensimmäistä kertaa. Olenkin miettinyt, veisinkö kukkia hänen äidilleen? En siis ole tavannut hänen vanhempiaan aikaisemmin. Kertokaas kokemuksia ja mielipiteitä
Kukkia anopille?
pöoröwljr
113828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ainahan sitä viedään kukkakimppu, kun mennän ensi kertaa kylään joneekin. Kohteliaisuuteen kuuluu viedä kukat.
Ellei tuleva anoppisi ole kuin minun anoppini (tuskinpa), jolle vein ensivierailullani ruusuja, joille hän väitti olleensa allerginen, vaikka poikasa kertoi minulle niiden olevan hänen lempikukkiansa.
Seuraavalla kerralla, toin Italiasta tuliaisiksi mielestäni tyylikkäät juomalasit, joita anoppi nyt käyttää lasten laseina ja joista on enää kaksi tallella.
Olen kahtena vuonna ostanut joululahjan myös anoppini äidille. Anoppi sanoi kumpanakin vuonna, ettei ole mitään järkeä ostaa mitään vanhalle ihmiselle, jolla on jo kaikkea ja jolla on vaativampi maku. Joten anoppi on lahjoittanut minun äidillensä ostaman lahjan eteenpäin jollekin tuttavalleen.
Joten antamisen iloa...
Naisen tehtävä ei ole viedä kukkia anopille.
Älä opeta liian hyvälle tulevaa anoppiasi.
Käske pojan viemään.
Älä hyvä tyttö kuuntele noin kamalia kertomuksia anopeista. Ihmisiähän hekin ovat. Kuka yhdenlanen, kuka toisenlainen.
Kotikasvatus se on ollut anopeillakin. Jos ei ole käytöstapoja, niin ei ole. Tuollainen ihminen, josta miniä kertoili, ei ole yhtään sen kohteliaampi muillekaan maailman ihmisille, ei esim. omalle äidilleen, jolle tarkoitetut lahjat hän on varastanut.
Kukat viedään tietenkin yhdessä, kun kylään mennään. En minä ainakaan osaisi sanoa, että nämä kukkaset on sitten minulta eikä tolta kaverilta.
Kukat ovat aina tervetulleita, ei niinkaan niiden maara tai laatu vaan yleensa ideana antaa jotain kaunista. Se voi olla vaikka itse poimimanne paivankakkara kimppu tai vain yksi ruusu.
Toinen "tuominen" on varsinkin nain syksylla, tuoreet marjat.
Muoviropposellinen herukoita tai puolukoita tjms.
Tavaraa tuskinpa kukaan haluaa, sita kun yleensa jokaisella on kaapit taynna.
Tosta tulikin mieleeni... Anoppi toi kerran minulle kukkasen, KANERVAN, josta minä tykkää ollenkaan ja pidän sitä maailman rumimpana kukkasen!!! Mitähän hän yritti sillä viestittää?
Sitäkö, että olen yhtä ruma ja mitätön, kun se kanerva, jonka hän toi vai mikähän lienee tarkoitus?
Kerran se toi jonkun kräkin, mikä lienee. No oli se ainakin kauniimpi kun kanerva, vaikka en siitäkään pitänyt!
Muutenkin kaikki hänen antamat lahjat minulle ovat olleet jotain, mistä en ole tykännyt, mutta ei se mitään, aina ne voi antaa jollekin toiselle tai laittaa pelastusarmeijaan jollei pidä niistä.
Minä vein eka kerralla appiukolle kunnon villasukat ja suklaamuikkuja, appi kalastaa viikottain ja anopille hemmottelupaketin, kauniissa käsinpainetussa pussissa jalkakylpyyn yrttejä ja muuta henkilökohtaista.
Taisivat tykätä (:
Että se kukkakimppu on kyllä todella kauniisti ajateltu.
Vie eukolle kaktus kestää ja piitkääään....
Miniä taloon ei ole nykyään itsestään selvyys.
1. Nykyään harva poika on enään hetero
2.Harva nuori haluaa enään sitoutua tai perhettä koska elämä on helvetin paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa vain itseään ajatellen.
Perustelut; Jo se että pojalla on viedä miniä ehdokas on jo lahja sinänsä.
Sinä olet lahja sillä sinä olet mahdollinen suvun jatkaja. Muista se!
Päästyäni nyt eroon entisestä anopistani voin suoraa sydämestäni sanoa, että sille eukolle vien kukkia seuraavan kerran haudalle. Maahanpanijaisiin kyllä haluan mennä, aivan varmistamaan että eukko on kylmä ja laatikossa. Voih, kiitos näistä ihanista vuosista anoppi-rakas..
*ämmä* :D
Tietenkään ei ole "pakko", ei ole muuta pakkoa kuin verot ja kuolema. Voisit viedä kukat ihan itsesikin takia,ainakin minusta on mukava yleensäkin viedä jotain kun ensimmäistä kertaa käyn kylässä. Olen vienyt anopilleni kukkia jokseenkin monta kertaa, joistain hän on pitänyt, joistain ei; hän on siitä mukava ihminen että sanoo suoraan ajatuksensa. Minä taas en edellytä, että hänen pitäisi olla ylitsevuotavan kiitollinen minun olemassaolostani ja siitä, että armollisesti suon hänelle kallisarvoisen lahjan ja hetkisen arvokkaasta ajastani.