Olen harmissani ja hämmentynyt. Tässä yhdessäolon varrella on tullut miljoonia vastaavia tapauksia. Mies ei lupaa, mutta kuitenkin antaa ymmärtää, mutta kun aika koittaisi, niin "nyt ei ole sopiva hetki". Koskien yhteenmuuttoa, yhdessä muuttoa, lomamatkaa, kihlausta, verhojen ostoa, kissan ottamista, oikeastaan kaikkea.
Muutin viime talvena miehen luo. Olin jo kauan ennen yhteenmuuttoa sanonut, että mieluummin etsisin meille sitten jonkun muun yhteisen asunnon, mutta yhteenmuuton hetkellä ei kummankaan mielestä ollut aikaa ja energiaa isommalle muutolle. Siispä muutin "väliaikaisesti" miehen vuokra-asuntoon. Silloinkin keskustelimme, että jossain vaiheessa, esimerkiksi loppukesästä voisimme katsella sen oman kolon. Vuokra-asunnon edelleen, mutta sellaisen, missä molemmat viihtyy.
Nyt kun otan asian puheeksi, niin ei käy. Ei häntä nyt huvittaisi mitään muuttoa. No joo, eihän hän sellaista "luvannut" tai ainakaan mitään aikaa, mutta puhetta siitä oli. Ja vaikka siitä olisi mikä helkkarin kirjallinen sopimus päätetty, niin tietenkään ei muuteta silloin kun toiselle ei sovi, JOS siihen on joku syy. Nyt kuitenkin kun kysyin, että miksi ei, niin ei hän tiedä kuulemma.
Minulle tulee vähän sellainen fiilis, että mies ei keskusteluhetkellä mieti yhtään mitä suustaan päästää, jos se vaikuttaa tapahtumiin vasta myöhemmin. Mitähän sitten kaikki puheemme lapsista, rivarinpätkästä, naimisiinmenosta? Onko kaikki sitä samaa, että koskaan ei tule "se oikea aika"? Mistä minä sen voin tietää, odotanko 30 vuotta ja huomaan, että ohhoh, epäilykseni osuivat oikeaan?
Olen yrittänyt keskustella asiasta miehen kanssa, mutta sitten päädytään tääs tähän "no helvetti muutetaan sitten!!" tai "no lähdetään sitten sinne reissuun, jos kerran on pakko". En minä todellakaan halua ketään pakottaa, mutta jos tietäisin MIKSI, tietäisin miten pysyvä tilanne on. Jos hän olisi alun pitäen sanonut, että hänhän ei tästä asunnosta inahda mihinkään, siihenkin olisin varmasti sopeutunut... mutta että näin.
En jaksais. Nyt mies taas mököttää kun yritin keskustella. Hän inhoaa miksi-kysymyksiä. En huutanut, en nälvinyt, en haukkunut, en moittinut, kysyin vain miksi. Ja nyt mökötetään. Jes.
Muutin viime talvena miehen luo. Olin jo kauan ennen yhteenmuuttoa sanonut, että mieluummin etsisin meille sitten jonkun muun yhteisen asunnon, mutta yhteenmuuton hetkellä ei kummankaan mielestä ollut aikaa ja energiaa isommalle muutolle. Siispä muutin "väliaikaisesti" miehen vuokra-asuntoon. Silloinkin keskustelimme, että jossain vaiheessa, esimerkiksi loppukesästä voisimme katsella sen oman kolon. Vuokra-asunnon edelleen, mutta sellaisen, missä molemmat viihtyy.
Nyt kun otan asian puheeksi, niin ei käy. Ei häntä nyt huvittaisi mitään muuttoa. No joo, eihän hän sellaista "luvannut" tai ainakaan mitään aikaa, mutta puhetta siitä oli. Ja vaikka siitä olisi mikä helkkarin kirjallinen sopimus päätetty, niin tietenkään ei muuteta silloin kun toiselle ei sovi, JOS siihen on joku syy. Nyt kuitenkin kun kysyin, että miksi ei, niin ei hän tiedä kuulemma.
Minulle tulee vähän sellainen fiilis, että mies ei keskusteluhetkellä mieti yhtään mitä suustaan päästää, jos se vaikuttaa tapahtumiin vasta myöhemmin. Mitähän sitten kaikki puheemme lapsista, rivarinpätkästä, naimisiinmenosta? Onko kaikki sitä samaa, että koskaan ei tule "se oikea aika"? Mistä minä sen voin tietää, odotanko 30 vuotta ja huomaan, että ohhoh, epäilykseni osuivat oikeaan?
Olen yrittänyt keskustella asiasta miehen kanssa, mutta sitten päädytään tääs tähän "no helvetti muutetaan sitten!!" tai "no lähdetään sitten sinne reissuun, jos kerran on pakko". En minä todellakaan halua ketään pakottaa, mutta jos tietäisin MIKSI, tietäisin miten pysyvä tilanne on. Jos hän olisi alun pitäen sanonut, että hänhän ei tästä asunnosta inahda mihinkään, siihenkin olisin varmasti sopeutunut... mutta että näin.
En jaksais. Nyt mies taas mököttää kun yritin keskustella. Hän inhoaa miksi-kysymyksiä. En huutanut, en nälvinyt, en haukkunut, en moittinut, kysyin vain miksi. Ja nyt mökötetään. Jes.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mies vaikuttaa epävarmalta jollain alueella. Ehkä teidän olisi parempi asua erillään vielä toistaiseksi. Anna miehelle mahdollisuus tehdä aloitteita. Ehkä tulet huomaamaan, ettei niitä ilmene. Ehkä suhteenne kaatuu siihen. Tai, ehkä mies ymmärtää että parisuhteen - uudenkin sellaisen - eteen on molempien tehtävä jotain. Et voi yksin vetää yhteistä rekeä.
Jotkut ihmiset ovat vähän perässä vedettäviä, mutta heidän pitää sitten saada kumppanikseen sellainen, joka haluaa toimia "johtajana". Sinä et ilmeisesti ole tällainen "nokkamies", vaan haluat tasavertaista kumppania, jonka kanssa yhdessä tai vuoroin teette aloitteita ja toimeenpanette niitä. Jos elät perässävedettävän miehen kanssa, tulet hulluksi. Käämit palaa jatkuvasti. Haluatko sellaista elämää? Toisaalta sinäkin voit oppia suhtautumaan asioihin toisin. Jos vain riittävästi haluat, voit opetella hieman joustavuutta miehen suhteen. Opit olemaan jankuttamatta ja pyytämättä. Opit ilmoittamaan asioista miehelle tyyliin "nyt teemme näin", sen sijaan että kysyisit hänen mielipidettään jolloin hän hermostuu. Mutta haluatko muuttaa itseäsi vain yhden miehen takia? Ja: haluaako mies muutta itseään teidän takianne?Hänenkin on siis jotain tehtävä, et sinä yksin.
Paljon kysymyksiä ja vaihtoehtoja, niitä olisi lisääkin. Vaikka asutte nyt miehen asunnossa, se ei ole lopullinen kohtalosi. Uuden asunnon hankkiminen näin pian varmastikaan ei vaikuta houkuttelevalle, mutta mieti ensin itse mitä elämältä haluat ja yritä keskustella miehen kanssa. Äläkä tyydy niihin katteettomiin lupauksentapaisiin. Onneksesi puutut näihin asioihin kun suhteenne on näinkin tuore, eikä vasta 15 v aviovuoden ja kolmen lapsen jälkeen. Sitten se vasta hankalaksi menisi.
En tiedä mikä on tuoreen suhteen määritelmä. Seurustelua on takana jo yli viisi vuotta, vaikka yhdessä asuminen onkin noin uusi juttu. Ja ennen yhteenmuuttoa tilanne erosi vain sen verran, että noin neljä yötä viikossa olin kotona, muuten "aina" yhdessä.
Voipi olla, ettei niitä aloitteita ilmestyisi. Tuskin. Mutta... mitä sitten? Sittenkö heivaisin muuten niin ihanan miehen? Niin kai. En tiedä. Voinhan minä vetää, jos mies kerran on perässävedettävä, mutta ei hän saa jarruja pohjaan laittaa! "Nyt teemme näin" -tekniikka ei onnistu, kun toinen heittää kapuloita rattaisiin, ilman selvää syytä.
Noh, pitää miettiä.