En tiedä onko muilla samanlaista tilannetta kuin minulla mutta kaikki jotka osaavat antaa neuvoja niin vastatkaa ihmeessä, kiitos jo etukäteen.
Eli tilanne on se, että olen seurustellut jo yli vuoden 25-vuotiaan miehen kanssa. Meillä synkkaa ja olemme loistava pari itsenikin mielestä.
Mikä siis ongelma?
Se ettei tätä kyseistä miestä kiinnosta syvempi suhde. Itse olisin jo valmis jättämään baari-illat hieman vähemmälle, mutta mies bailaa ja bilettää kavereidensa kanssa jopa 4 kertaa viikossa.
En halua kieltää häntä menemästä, koska mielestäni halu olla kanssani ja viettää ehkä joskus koti-iltoja pitää tulla hänen omasta tahdostaan.
Lisäksi emme asu yhdessä joten en näe asiakseni, saati sitten oikeudekseni, puuttua toisen menemisiin.
Olen se kiltti nainen, joka tekee ruuuan, siivoaa, on uskollinen (vaikka mies haluaakin seksiä vain kerran kuussa) jne. siltinkin, vaikka yhdessä emme edes asu.
Toki tämä kyseinen mieskin kotiaan hoitaa mutta itse en saa mitään ( en edes ruusuja naistenpäivänä tai muutenkaan)
Hän kertoo että olen se ainut ja oikea jne jne. mutta asiaa on vaikea uskoa kun jos otan edes kiertäen puheenaiheeksi että jos hiukan romantiikkaa ja koti-iltoja kavereiden sijaan, hän toteaa kauhusta kirkuen suurinpiirtein ettei hän koskaan halua vakiintua, saati sitten lapsia tai mitään.
Se loukkaa sillä en halua olla mikään vuoden kahden juttu joka sitten heitetään pois.
En kuitenkaan ole mielestäni mikään maailman kamalin tyttöystävä. Päästän hänet menemään kavereidensa kanssa laivalle ym ym. en koskaan kiellä häneltä mitään. Koskaan hän ei ole joutunut mitään matkaa poikien kesken perumaan sen vuoksi että minä kieltäisin häntä menemästä.
Asia vaivaa senkin vuoksi että minulla on muutama hyvä miespuolinen ystävä (minulle he ovat vain ystäviä), jotka toisivat vaikka kuun taivaalta jos vain sanoisin kyllä tai tahdon. Eli kysyntää kyllä olisi, ja tilanteissa, joissa mieheni on ollut seksuaalisesti kylmä kuukaudenkin, moraalini on ollut todella koetuksella. Mutta onneksi osaan hillitä itseni, koska rakastan vain tätä omaa miestäni.
En sitten tiedä, onko se miehille niin vaikeaa, mutta tuntuu todella pahalta kun itseä ei enää ryyppääminen kiinnosta ja mies on lähes aina baarista tullessaan tuhannen humalassa, eli ainakin 2 kertaa viikossa, 4:kin kertaa usein.
Eikö nykyajan miehet enää halua vakavoitua (enkä nyt tarkoita ettei koskaan enää mihinkään pääse yksin tai sellaista) ja rakastaa?
Itse voisin viettää koko yön rakastellen kotona, 1000 kertaa mieluummin kuin ylitäyteen ahdetussa baarissa katsellen itse selvinpäin kun ihmiset mellastavat. Minä kun olen lähes aina selvinpäin migreenin vuoksi.
Tulipa pitkä stoori, mutta toivottavasti jaksoitte lukea. Hyvää juhannusta kaikille! =)
Eli tilanne on se, että olen seurustellut jo yli vuoden 25-vuotiaan miehen kanssa. Meillä synkkaa ja olemme loistava pari itsenikin mielestä.
Mikä siis ongelma?
Se ettei tätä kyseistä miestä kiinnosta syvempi suhde. Itse olisin jo valmis jättämään baari-illat hieman vähemmälle, mutta mies bailaa ja bilettää kavereidensa kanssa jopa 4 kertaa viikossa.
En halua kieltää häntä menemästä, koska mielestäni halu olla kanssani ja viettää ehkä joskus koti-iltoja pitää tulla hänen omasta tahdostaan.
Lisäksi emme asu yhdessä joten en näe asiakseni, saati sitten oikeudekseni, puuttua toisen menemisiin.
Olen se kiltti nainen, joka tekee ruuuan, siivoaa, on uskollinen (vaikka mies haluaakin seksiä vain kerran kuussa) jne. siltinkin, vaikka yhdessä emme edes asu.
Toki tämä kyseinen mieskin kotiaan hoitaa mutta itse en saa mitään ( en edes ruusuja naistenpäivänä tai muutenkaan)
Hän kertoo että olen se ainut ja oikea jne jne. mutta asiaa on vaikea uskoa kun jos otan edes kiertäen puheenaiheeksi että jos hiukan romantiikkaa ja koti-iltoja kavereiden sijaan, hän toteaa kauhusta kirkuen suurinpiirtein ettei hän koskaan halua vakiintua, saati sitten lapsia tai mitään.
Se loukkaa sillä en halua olla mikään vuoden kahden juttu joka sitten heitetään pois.
En kuitenkaan ole mielestäni mikään maailman kamalin tyttöystävä. Päästän hänet menemään kavereidensa kanssa laivalle ym ym. en koskaan kiellä häneltä mitään. Koskaan hän ei ole joutunut mitään matkaa poikien kesken perumaan sen vuoksi että minä kieltäisin häntä menemästä.
Asia vaivaa senkin vuoksi että minulla on muutama hyvä miespuolinen ystävä (minulle he ovat vain ystäviä), jotka toisivat vaikka kuun taivaalta jos vain sanoisin kyllä tai tahdon. Eli kysyntää kyllä olisi, ja tilanteissa, joissa mieheni on ollut seksuaalisesti kylmä kuukaudenkin, moraalini on ollut todella koetuksella. Mutta onneksi osaan hillitä itseni, koska rakastan vain tätä omaa miestäni.
En sitten tiedä, onko se miehille niin vaikeaa, mutta tuntuu todella pahalta kun itseä ei enää ryyppääminen kiinnosta ja mies on lähes aina baarista tullessaan tuhannen humalassa, eli ainakin 2 kertaa viikossa, 4:kin kertaa usein.
Eikö nykyajan miehet enää halua vakavoitua (enkä nyt tarkoita ettei koskaan enää mihinkään pääse yksin tai sellaista) ja rakastaa?
Itse voisin viettää koko yön rakastellen kotona, 1000 kertaa mieluummin kuin ylitäyteen ahdetussa baarissa katsellen itse selvinpäin kun ihmiset mellastavat. Minä kun olen lähes aina selvinpäin migreenin vuoksi.
Tulipa pitkä stoori, mutta toivottavasti jaksoitte lukea. Hyvää juhannusta kaikille! =)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Heippa!
Juuri tämmöiset tarinat harmittaa mua.
Niin kovasti ihanilta nuo haaveesi
tuntuvat. Samanlaisia kuin omani.
Olen juuri sellainen, joka toisi sulle
kuun taivaalta...eli vaihtoon ja äkkiä
tuollainen kundi. Ei tulevaisuutta.
Onko se sitten niin että naiset tosiaan rakastuvat renttuihin..
Rakkauden kohdetta kun ei voi valita :/
Kyllä itselle tämä tilanne on aika sietämätön..
Kerran jo laitoin välit poikki, mutta palasimme vielä yhteen, enkä halua antaa heti periksi..
Heips!
Niin..ei se rakkaus kohdetta katso.
En nyt vaan nää teillä mitään tulevaisuutta,
anteeksi vain. Toiset on toiselaisia...ja
ihmisten "muuttuminen" on aika harvinaista.
Teillä on erilaisia arvoja jotka ei valitettavasti
kohtaa. "Seurustelu" vain "Seurustelun" vuoksi
on asia jota en oikein ymmärrä...sulle olis
varmasti niitäkin tarjolla, jotka haluavat
ja arvostavat samoja asioita. Mitä pelkäät?
.. sen kun tietäisi.
Yksinäisyyttä en pelkää sillä kerran olen jo kokenut kipeän eron 4 vuotisesta suhteesta (vaikeinta mitä olen elämässäni joutunut tekemään)
Ehkä pelkään että menetän sen ihmisen joka olisi minulle oikea jos vain olisin kärsivällinen ja jaksaisin uskoa.
Viime kertainen, todellakin 4 vuoden suhde kaatui lähes samaa asiaan..(me tosin asuimme yli vuoden yhdessä ja 2 vuotta olimme kihloissa) mies ei arvostanut mua yhtään, vasta kun välit meni niin hän on tajusi.... jo lähes vuoden rukoillut takaisin minua(hänelle ero on ollut tuskallinen eikä hän vielä vuodenkaan jälkeen ollut toipunut siitä vaikka kavereita olemmekin yhä).
Siihen en voinut palata enää koska ei ollut tunteita enää sitä miestä kohtaan (hän petti minua kerran, mutta annoin sen anteeksi. Myöhemmin tajusin etten voinut antaa kaikkien polkea minua maahan.)
Ongelma onkin kun rakastan yhä tätä tällähetkellä rinnallani olevaa miestä.
Aloin seurustella hänen kanssaan vain muutaman kuukauden sen jälkeen kun olin eronnut.
Jostain kumman syystä luulin että vanhempi mies kenties olisi jo unohtanut alituisen baarissa juoksemisen.
En osaa päästää siitä rakkaudesta irti vaan sokeana(?) rakkaudesta kai uskon jatkuvasti että hän jättää baareissa juoksun omasta tahdostaan, jotta voisi olla kanssani.
Mielestäni en ole tylsää seuraa..
kalastan, harrastan kuntosalia, lenkkeilyä, uimista jne. ja baareissakin käyn joskus, tosin usein ihan selvinpäin koska viina ei sovi suurina määrinä mulle ( ei kai kenellekään...)
Kuitenkin huolehdin ulkonäöstäni, mutten kuitenkaan ole sellainen että aina olisi pakkelia kerroksittain naamassa vaan kyllä kehtaa kauppaan ilmankin mennä.
Tykkään kokata yhdessä, telttailla, matkustella jne.
Silti mies menee kavereidensa kanssa mieluummin?
Hänellä oli juuri 3 vkoa lomaa ja yhtänä päivänä olimme yhdessä kalassa... muuten hän joi aina kun oli tilaisuus, ja aina kun hänen kaverinsa pyysi..
Itse otin hieman etäisyyttä, ensimmäistä kertaa elämässäni ilmaisin sen, etten pitänyt ajatuksesta, mutta en estä jos hän tosiaan haluaa viettää lomansa niin.
Ja hän vietti.
Ja silti rakastan.
Liekö typeryyttä?
Ehkä.
Mutta kun rakastuu niin järki sumenee?
Se on ainakin totta.
Minun ystäväni (naispuoliset) ovat pari kertaa yrittäneet sanoa että mulla on oikeus puuttua mieheni menemisiin mutta mitä minä sillä voitan? Toki pyydän häntä viettämään iltoja kanssani mutten voi pakottaa häntä siihen. Ystäväni ovat sanoneet etteivät sietäisi moista käytöstä mieheltä.
Mutta hän on kuitenkin hellä, ihana, tunteensa näyttävä mies.
Silloin kun meillä on yhteistä aikaa niin nautin hänen seurastaan.
Pidämme samoista asioista jne.
Mielestäni hänellä vain olisi jo sen verran ikää, että tajuaisi että elämä on muutakin kuin baareja.
Välillä olen miettinyt että olemmeko vain kavereita, koska tuota seksiä on niin vähän.
Olen siitä aiheesta hänelle puhunutkin ja yrittänyt selvittää hänen tuntemuksiaan seksin suhteen.
Itse ehkä olen liian aktiivinen, en tiedä.
Mutta juu, taas tuli piiiiiitkä juttu.. toivottavasti jaksat lukea =)))
....jos haluat dokun kanssa elämäsi
viettää. Varmasti hänestä tulee
sitten kelpo isä aikanaan. Ihan
varmasti! Yhä katkerampi olen siitä,
mitä kaikkea paskaa kivat ja fiksut neidot
(sen käsityksen susta olen saanut)
jaksaa sietää....niin paljon parempaakin
on tarjolla. En ymmärrä tuollaista
"rakkautta" =(
[email protected] on ositteeni, jos haluat
kirjoitella. Vika viesti tänne.
Alkoholistiltahan toi mies vaikuttaa...Itekin oon kyllä sitä mieltä, että toisen menoihin ei voi kauheesti vaikuttaa.Semmonen nalkutuskaan ei johda mihinkään.Toisaalta jos antaa miehen ymmärtää,että sen meneminen ei haittaa niin sitten mies ainakin menee. Mulla on vähän samalla tavalla, että mun mies viihtyy vähän liikaa kavereittensa seurassa.Tykkään kyllä itekin käydä baareissa, mutta mies lähtee sinne usein mieluummin omien kavereidensa kanssa.Usein oon miettiny mitä tästäkin tulee.Sun ainakin kannattas jollakin tavalla tehdä miehelle selväks, ettet oo mikään itsestäänselvyys.Sanoit että oot se kiltti nainen,niin yritä välillä olla vähemmän kiltti.Eihän oo sun velvollisuus siivota tai laittaa ruokaa.
Moi!
Olen täysin sitä mieltä, että miehesi on vaan kanssasi siksi, että sanoo et on jonkun kanssa.
Toi jätkähän on vielä täys lapsi, ota ero!!!
Sekin alkaa jo epäilyttää, että 25 vee jätkä haluis seksiä VAAN 1krt./kk, itse ainakin olen saanut sellaisen kuvan miehistä, että haluttaa aina kun on vaan mahdollista. Oma poikaystäväni (23v, seurusteltu 9kk) kertoi, että joi silloin kun ei vielä oltu niin lähes joka vkl, mutta enää ei edes kiinnosta baareissakäynti.
Oletko yhtään ajatellut mitä jätkäsi päässä liikkuu, mielestäni ei mitään ja on täys rapajuoppo. Anteex jos haukun, mutta tää vaan mun mielipide. Koita jaksaa ja jos olet kerta itsestäsi huolehtiva neiti niin parempaa, paljon parempaa elämää on takuulla luvassa!!!
Ajattelet todella epäitsekkäästi suhteestanne. Tavallaan on hyvä, ettei vaadi liikoja toiselta, mutta jonkun verran on kuitenkin mielestäni osattava pyytää, kuten niitä mainitsemiasi koti-iltoja. Sen ei tosiaankaan pitäisi olla liikaa! Oletko varma, ettet tosiaan ole hänelle vain joku, josta voi sanoa että seurustelee jonkun kanssa? Mielestäni noin valtava menemisen halu ja baareissa notkuminen kertoo todella paljon miehestäsi... Ja jos seksiä halutaan vain kerran kuussa, voisin esittää omat epäilykseni pettämisestä, mene ja tiedä.
Sanoit tekeväsi myös kotityöt saamatta lähes mitään vastapainoksi. Siinä on ainakin yksi syy, miksi mies sinut haluaa itsellään pitää. En halua todellakaan halua lietsoa epäluottamusta,(jos siihen ei ole syytä) mutta koko ajan mitä pidemmälle juttuasi luin, tuntui siltä että sinua käytetään hyväksi ja huijataan. Olet antanut hänelle vapaat kädet tehdä mitä tahtoo, mutta onko se tehnyt sinut onnelliseksi? Tuskinpa. Miehellesi olet varmasti todella ihana tyttöystävä, mutta minusta hän ei sinua ansaitse. Maailmassa on miljoonia miehiä, jotka nauttivat koti-illoista, haluavat vakiintua ja osaavat arvostaa naista, joka tekee suhteen eteen niin paljon työtä ja antaa miehelleen vielä vapauden mennäkin kavereiden kanssa, jos siltä tuntuu. Olet tosiaankin monelle miehelle kuvaus täydellisestä tyttöystävästä.
Sekava teksti, tiedän, mutta pisti vaan niin vihaksi miehesi käytös sinua kohtaan. Tiedän, ettei rakkauden kohdettaan voi valita, mutta ehdottaisin kuitenkin tarkkaan harkitsemaan, mitä tulevaisuudeltasi haluat. Onko se sitä, mitä saat nyt vaiko jotain muuta? Jos todella koet, että miehesi on sinulle se oikea, suhteellenne on todella tapahduttava jotain. Tsemppiä sinulle, luota ja usko itseesi, uskalla etsiä vastauksia vaikka se kipeää voikin tehdä.
vaikuttaa hyvin pitkälti siltä että miehesi ei ole niin rakastunut sinuun kuin sanoo. minä en moista katselisi. hän on sanonut ettei halua vakiintua, sinä taas haluaisit. miksi roikut hänessä? kaverit on hänelle paljon tärkeämpiä kuin sinä. kuten myös bilettäminen, reissut ja viina! herää!!!!!!! jatka omaa elämääsi! saat miehen joka rakastaa ja hellii sinua! kavereita saa olla mutta pientä rajaa!!! lähde niin pian kuin voit, mitä nopeammin, sen parempi! suhteenne ei kuulosta lupaavalta=(
niin, en viitsi edes tässä mainita, kuinka paljon olen antanut hänelle jo anteeksi. Suhteen alussa tapahtui jotain (ei liity toiseen naiseen, valehteluun kylläkin josta sain kärsiä)
Mutta tiedän, tämä on varmaan naurettavaa.. silloin kun tosiaan sitä yhteistä aikaa joskus on hän ilmaisee selkeästi rakastavansa mua, ja kun olen kysynyt että olenko tosiaan se mitä hän haluaa, niin hän toteaa että miksi sitten hän olisi kanssani jos en olisi se oikea..
Seksi toimii, silloin kun sitä on.
En usko että hän pettää, en vain usko sitä.. en ymmärrä missä välissä hän sen tekisi kun hän kavereidensa kanssa aina kuitenkin liikkuu.
Pelkään sitä, että joku tulee ja vie jalat altani, siis että vahingossa tätä menoa rakastun toiseen.. ja en koskaan haluaisi loukata ketään sillä tavalla että ero tulisi sen vuoksi että olen rakastunut toiseen.
Enkä halua pettää sillä minulle on kerran jo tehty se ja tiedän miten sellainen hajoittaa maailman..
Sanoin hänelle kerran että jos hän pettäisi minua niin varmaan turtuisin siihen tunteeseen, en jatkaisi suhdetta, mutten osaisi varmaan surra asiaa vaan menisin salille hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä.
Kysyin häneltä kerran suoraan että onko hänellä toinen, ja hän sanoi ettei todellakaan ole, ettei hän tarvitse muita.
Hän myös ymmärtää sen että minulla on paljon miespuolisia ystäviä, eikä hermostu vaikka he minulle soittelevatkin jne. Ehkä juuri sen vuoksi että myös minä annan hänen mennä naispuolisien ystäviensä kanssa. En tunne mustasukkaisuutta kuin ani harvoin, esim. yhden kerran kun hän piti bileet ja hänen naispuolinen lapsuuden ystävänsä istui hänen sylissään illan. silloin mietin asiaa mutta kun tämä nainen on myös minun ystäväni ( tunsin ennen tätä miestä)
eikä hän koskaan tekisi sitä minulle, ainakin uskon niin.
Sinisilmäinen?
Ehkä, mutten ainakaan paranna mitään sulkemalla miestäni 4 seinän sisälle ja kiukuttelemalla.
Ehkä mieheni pitää minua itsestäänselvyytenä?
voi olla, siltä se ainakin tuntuu.
Esim. viikonloppuna kun hän oli baarissa enkä ollutkaan hänen luonaan yötä (odottamassa)
niin hän soitti ja ihmetteli että miksen. Siksi en, kun hänen kaverinsakin olivat, eikä selvinpäin, ja vielä aamulla kun täytyy herätä aikaisin niin ei kiinnosta yöllä 5 aikaan kuunnella kännissä olevia miehiä kun ne rämpii ovasta sisään..
ei todellakaan hiljaista menoa...
Joo kovin on miehelläsi samanlaiset kuviot kuin itselläni joku kolme vuotta sitten parikymppisenä. Silloin omasin erittäin miellyttävän ja hyväuskoisen tyttöystävän. En pettänyt tätä koskaan mutta muuten meno oli vastaavanlaista kuin miehelläsi. Illalla oli mukava baarista kömytä kotiin kun oli joku lämmittänyt vuoteen valmiiksi. Töistä tullessa oli kiva huomata, että pyykit oli pesty ja kämppä imuroitu. Kait kyseessä oli eräänlainen hyväksikäyttö. Tilanne ei tuolloin häirinnyt minua enkä nähnyt sen aiheuttavan mitään ylimääräistä päänvaivaakaan joten suhteessa vain "oltiin" ja kaikki oli itsestäänselvää. Ja lopulta kävi tyypillisesti eli jätin tuon naisen, koska en tietenkään siinä vaiheessa ajatellut muuta kuin itseäni enkä todellakaan mitään yhteistä tulevaisuutta. Kysessähän on juuri klassinen täydellisen tyttöystävän ansa jonka jotkut meistä joutuvat kohtaamaan. Tyttöystävä on miellyttävä ja sallii kaiken ja sen jälkeen lähdetään kokeilemaan missä vaiheessa tulee raja vastaan. Usein ihmetellään "miksi poikaystäväni jätti vaikka olin niin mukava jne.." mutta juuri pienellä haasteellisuudella tyttöystävä voi osoittaa tarpeellisuutensa (jos sellaista yleensäkään on). Tämä ei tarkoita nalkuttamista vaan jotain muuta. Onneksi nyt (ehkä iän, ehkä hölmöilyjen myötä) on pystynyt arvottamaan maailmansa hiukan eri tavalla. Kavereita edelleen on ja niiden kanssa mennään VÄLILLÄ, mutta osaan myös antaa yhteistä aikaa tyttöystävälleni ja nauttia joka hetkestä. Mukavia sanoja ja korulauseita kuka tahansa voi suustaan päästellä sen enempiä mitään tarkoittamatta, mutta todellinen parisuhteen koossapitäminen vaatii sellaista työtä, johon ei ilman rakkautta ole edellytyksiä. Kaunista kesää sulle!
Sittenpähän ainakin näät että välittääkö se mies susta, jos et enää suostu kaikkeen.Jos mies sanoo lähtevänsä baariin niin sanot,että senkus muttet odota häntä. Ja jos mies kysyy että mikset odota niin vastaat että on muita menoja.Rupee itekin järkkään omia menoja ja kieltäydy vaikka joskus tapaamisesta.Sen miehen ainakin täytyy tajuta ettet todellakaan ole hänen käytettävissään sillon kun sille sopii.
Uskomatonta miten jotkut voivat antaa kenenkään kohdella itseään noin. Seksiä kerran kuussa???
Kuka moista uskoo?? Taitaapa mies löytää enemmän seksiä baareista ja laivalta sillä välin kun oma pikku"vaimo" kokkaa ja siivoaa kotona.
Palvelijaksiko haluat päätyä????
Taidatpa jo ollakin sellainen! Olet miehelle itsestäänselvyys, heikko olento, jossa hän näkee lähinnä äitinsä ja joka on olemassa huolehtiakseen hänen tarpeistaan. Mies ei rakasta sua, eikä kunnioita sua niinkuin toista pitäisi kunnioittaa!!!
Kuinka kauan aijot olla hänen ovimattonsa??? Monta kertaa ylitsesi saa kävellä???
Ei tuollaista voi, eikä SAA hyväksyä! Tiedät varmaan nyt jo itsekin, ettei tuo meno voi jatkua. Ei auta, vaikka välillä olisi kivaa, välillä hän olisi hellä ja hyvä - jos hän jatkuvasti tuottaa sinulle pahaa mieltä, ei huomioi sinua, tekee (siltä kuulostaa) kaikkensa, että lähtisit. Yritä nyt lähteä, sinun on aika löytää joku toinen, jota rakastaa! Ei tuo ole rakkaussuhde, tuo on hyväksikäyttösuhde ja vielä kauko-sellainen.
Rohkeutta ja voimaa...
Kiitos kaikille kommenteista.
Todellakin on ilmeisesti aika sietämätön tilanne ja parhaani yritän jotta pääsisin sellaisesta irti.
Kunpa se olisi vain helpompaa.
Mutta kiitos kaikille. Teidän kommentit ovat saaneet mut tajuamaan yhtä sun toista
ja antaneet rohkeutta kapinoida.