Askeettisuus puree kuin huumori varomatonta!
Mitäs sitä turhia kiertelemään, kainostelemaan. Kysyn suoraan olisiko palstan naisten keskuudessa muuttolaatikot valmiina odottavaa yksilöä? Lähettäisin maililla osoitteeni ja avaimet asuntooni, joku syksyinen kaunis päivä olisit töissä ollessani kurvannut muuttoautosi ovelle. Siinä neljän jälkeen sitten katselisin uteliaana tulevaa kumppania, tavaroita sisään kannellessa. Enkä näe unta, sillä hetkellä, saati tulevana yönä. Niin paljon opittavana toisesta, ei lain fyysisesti, yhdyn aluksi aivojen kautta, ilman kosketusta, henkisen tason ulokkeella, kielekkeellä. Ensimmäinen yhteinen yö ja sisälläsi alkaa hitaasti itää ajatus sielujen sympatiasta, sinfoniasta, yhteisen arjen harmoniasta. Merkit ovat selvät päällepäin, ennen niin lumoava kuoresi on maalaistunut, lähempänä Äiti-Maata ja talvista loskaa. Pintaliito on jäänyt ovella kurastoppariin.
Yhdeksän kuukautta muutostasi on fillareiden keväthuollon aika, rengastan Sinut koruttomassa takapihan seremoniassa omakseni, maastopyörän ohjauskyvyn kustannuksella. Fillareita tulee ja menee, mutta Sinä, olet tullut jäädäksesi rinnalleni, oma kastikkeeni.
Saan töihin puhelun, olet lähtenyt jo sairaalalle! En meinaa pysyä likaisissa haalareissani kuullessani uutiset. Vasta edellisenä iltana painoin korvani vatsallesi, tunsin kuinka hän potki. Poks! Poks! Pani tärykalvoni väräjähämän, tunsin suunnatonta ylpeyttä tuossa hetkessä... Taksini kaartaa sairaalan pihaan, värisen kuin haavanlehti syystuulessa ja ajatukset harhailevat kuin käyneet pihlajanmarjat humaltuneen närhiparven messissä. Ehdin vielä sukeltamaan muutaman lumpeenlehden joutsenlammelta, kaikki sujuu suunnitellusti, kuin hyvin rasvattu baletti.
Kaikkialla tuoksuu desinfiointiaineelle, oma Lantapaukkuni, kuinka helppoa Sinut onkaan löytää tällaisesta laitoksesta. Toista se on kotona navetassa hippasilla, joutuu luottamaan muihin vaistoihin. Köllöttelet mieliksesi valkoisilla lakanoilla, välillä syvään hengittäen, voi kuinka kauniilta näytät punaisine poskinesi, tekee mieli lähettää lentosuukko jo ovelta kurkkiessa. Kätilön ilmatorjunta toimii ja katkaisee pisimmän ilmasillan historiassamme, muuten ollaan oltukin sitten kuin pillifarkut ja peppu. Mut se pepuista, tää heppu joutuu lopulta odottamaan käytävässä operaation loppuun saattamista. Operaation, joka alkoi pongaamastasi Suomi24:än keskustelun aloituksesta ja kulkeutui sähköpostin ja takapihan kautta tähän pisteeseen.
Seurassani vapautat sisäisen lapsesi!
Mitäs sitä turhia kiertelemään, kainostelemaan. Kysyn suoraan olisiko palstan naisten keskuudessa muuttolaatikot valmiina odottavaa yksilöä? Lähettäisin maililla osoitteeni ja avaimet asuntooni, joku syksyinen kaunis päivä olisit töissä ollessani kurvannut muuttoautosi ovelle. Siinä neljän jälkeen sitten katselisin uteliaana tulevaa kumppania, tavaroita sisään kannellessa. Enkä näe unta, sillä hetkellä, saati tulevana yönä. Niin paljon opittavana toisesta, ei lain fyysisesti, yhdyn aluksi aivojen kautta, ilman kosketusta, henkisen tason ulokkeella, kielekkeellä. Ensimmäinen yhteinen yö ja sisälläsi alkaa hitaasti itää ajatus sielujen sympatiasta, sinfoniasta, yhteisen arjen harmoniasta. Merkit ovat selvät päällepäin, ennen niin lumoava kuoresi on maalaistunut, lähempänä Äiti-Maata ja talvista loskaa. Pintaliito on jäänyt ovella kurastoppariin.
Yhdeksän kuukautta muutostasi on fillareiden keväthuollon aika, rengastan Sinut koruttomassa takapihan seremoniassa omakseni, maastopyörän ohjauskyvyn kustannuksella. Fillareita tulee ja menee, mutta Sinä, olet tullut jäädäksesi rinnalleni, oma kastikkeeni.
Saan töihin puhelun, olet lähtenyt jo sairaalalle! En meinaa pysyä likaisissa haalareissani kuullessani uutiset. Vasta edellisenä iltana painoin korvani vatsallesi, tunsin kuinka hän potki. Poks! Poks! Pani tärykalvoni väräjähämän, tunsin suunnatonta ylpeyttä tuossa hetkessä... Taksini kaartaa sairaalan pihaan, värisen kuin haavanlehti syystuulessa ja ajatukset harhailevat kuin käyneet pihlajanmarjat humaltuneen närhiparven messissä. Ehdin vielä sukeltamaan muutaman lumpeenlehden joutsenlammelta, kaikki sujuu suunnitellusti, kuin hyvin rasvattu baletti.
Kaikkialla tuoksuu desinfiointiaineelle, oma Lantapaukkuni, kuinka helppoa Sinut onkaan löytää tällaisesta laitoksesta. Toista se on kotona navetassa hippasilla, joutuu luottamaan muihin vaistoihin. Köllöttelet mieliksesi valkoisilla lakanoilla, välillä syvään hengittäen, voi kuinka kauniilta näytät punaisine poskinesi, tekee mieli lähettää lentosuukko jo ovelta kurkkiessa. Kätilön ilmatorjunta toimii ja katkaisee pisimmän ilmasillan historiassamme, muuten ollaan oltukin sitten kuin pillifarkut ja peppu. Mut se pepuista, tää heppu joutuu lopulta odottamaan käytävässä operaation loppuun saattamista. Operaation, joka alkoi pongaamastasi Suomi24:än keskustelun aloituksesta ja kulkeutui sähköpostin ja takapihan kautta tähän pisteeseen.
Seurassani vapautat sisäisen lapsesi!
Vastaukset 48
Vanhimmat
Pahoittelut, sivusto temppuili ja kärsivällisestä yrittämisestä huolimatta mokasin. Voisiko ylläpito poistaa ainakin kolme alempaa mokaani... Kiitos!
ilmottaa asiattomasta viestistä. Siihen saa selittää, miks jotain pitäis poistaa :)
Ääh, nukuksissa tupelsin...
Ilmoitin asiattomasta viestistä, mutta ylläpito poisti vain yhden kolmesta mokastani. Nyt olen jo päässyt asian yli, vaikka yöunet menivät...
Hienoa tekstiä.. Olekko ihan varma, ettei lahjasi mene hukkaan nimettömänä netissä kirjoitellessa. Kirjaksi asti ajatuksia, ellei enemminkin.
Kun sen aika koittaa... toivon mukaan silloin ollaan jo asialinjalla.
..kuitenkaan ehkä kirjaksi asti ( mun mielestä ) ole, mutta ihan hieno rakkaus-stoori kuitenkin.;) Onnea sulle, ja sun naisellesi.:-)
Jaaha, joku uteliaskin yötä vasten tarkkailee. Kirjaa ei ole tulossa, ollos huoleti. Kiitokset lopun kommentista!
kirjoittelen...?
saa lähettämällä sähköpostia osoitteeseen [email protected]
P.s Navettaa minulla ei valitettavasti ole, mut fillareita voidaan yhdessä rassailla.
Yritin aamulla jo lähettää ennen kahdeksaa tänne viestiä, mutta tökki niin, ettei onnistunut millään. Josko nyt tulisi jotain perille?
Suloisen syvällistä, sanoilla ja kielikuvilla leikittelevää, arjen pieniä ihanuuksia ymmärtävää tekstiä olet raapustanut. Olen sanaton. Tekisi mieli kyllä kirjoittaa paljonkin. Nähtäväksi jää...
Onnellista ja haaveilevaa syksyä! Vesilätäköissä pomppimista ja lehtikasoissa mylläämistä! Aidon ja maanläheisen ihmisen kohtaamista...
Lämmöllä puolukanvarpu
Tuossa vierelläni mättähällä on tilaa, istua muksahda juttusille. Maa on kosteaa, muista maadoittaa sähköpostisi hyvin, viestiäsi odotellen...
tOsikko???
Otsikkoa, t ja O vaihtoi paikkaa. Mietin hetken sitä lopuksi ja ajattelin mahdollisimman neutraalia ratkaisua. Mutta kappas, eihän julkaistussa viestissä olekaan tuota "Otsikko" sanaa vieressä josta sen hyvällä tuurilla olisi voinut päätellä... sormet tekevät, ajatus tulee jäljessä.
hyvä niin, ihmettelinkin jo ;)
Ja mulle kävi samoin kuin sinulle, että lähti pariin kertaan viesti, tosin vähän erilaisena, kun luulin, ettei eka mennyt perille ;)
Hassua.
Aivot siinä kärähti itselläkin kun silmäilin tOsikkoa silmästä silmään. "Lähetä viesti" ja paluuta ei ole.
Kai vielä aiot pommittaa puolukoilla kannon nokkaan pihkahousuin töröttämään jäänyttä kuvajaistani?
En tiedä tarkastitko jo, mutta on minulla pari vanhempaa samalla nimimerkillä kirjoitettua juttua palstalla, nälkäinen kun kuitenkin edelleen olet. Mansikoita lähettelen sitten tarvittaessa henkilökohtaiseen herkutteluun.
Hassuus ennen kaikkea.
...aikaisemmin kirjoittamat tarinasi.
Oli ihan pakko hymyillä sellaista hymyä, jossa molemmat suupielet ulottuvat pään sivulla oleviin ulokkeisiin. Jos ei olisi näin väsy, kait kirjoittaisin tähän jotain vastinetta.
Nyt tekee mieli pannaa vaan nuotion viereen maate, katsella syystaivaan tähtiä ja 'nuuskutella' ajatuksia ja tunteita ilmasta. Painaa silmänsä kiinni ja kuunnella.
Nyt juuri mieleni tekisi hiukan "sättiä" kanssasi, sen verran vain, että uni tulisi.
Ps. nuotiollakin kulkee läppäri mukana, joten yhteydenpito ei tuottane vaikeuksia ;)
Kuinkas, miten ja millä välineillä sätitään toisiamme illan ehtoopuoli?
kävisikö jonkinmoinen kammari, jota täälläkait huoneeksi kutsutaan, jossa valtava liuta on immeisiä koolla, kuka milläkin tarkoituksella, enemmän tai vähemmän tosissaan.
Minä tahtoisin kuulla vain unilaulun, hiljaisen, voimistuvan, silmäluomillani tuntea tuulten lämmön ja...nukahtaa.
Kuiskauksesi häviää ympäröivään kuusikkoon. Riuhdon istumapussissani (edelleen kannon nokassa) kuin pakkopaitaan puettu apina. En ole sättäillyt ennen leirinuotion lämmössä, valossa. Suomi ympäri vuorokauden.fi mulle vieras paikka on, eksyisin, vaikka tarve löytää perille ois mahoton. Väsymykses voiton, pannahinen, lienee voiton vienyt, ennen liennytystä lämmön tarpeesees. Halata voit hätääsi pussiapinaasi, mut käetönnä, kompassitta, chättiis löydä en...
Vapautan sinut istumapussistasi, tartun hellästi käteesi ja autan sinut ylös. Talutan lähemmäksi nuotiota, äänetöntä valoa keskellä hiljaista pimeyttä. Liekit nuolevat pakkopaitasi valkoista helmaa, joten irrottaudut siitä ja ääretön turvallisuus kietoutuu ympärillemme. Viereisen puron soliseva ääni pakottaa minut lähemmäksi mieletöntä vapautta. Heitän yön pimeyteen nykyaikaisen yhteydenpitovälineeni. Sinä puhallat kasvoilleni unohduksen levollisen mielen. Huomasitkohan kirkkaan silmäkulmani, tähdistä muodostuneen kyyneleeni. Lähelläsi ei ole ikävä...
...
Minulla on jo ikävä läppäriäsi, sukellan seurassasi pimeyteen. Tunnen läheisyytesi, nuotio jäi taakse, en kaipaa sitä. Sydämesi on tältä etäisyydeltä lämmin kuin kallioon kolhaistun koneesi prosessori, kerään molemmat talteen, katsoakseni lähemmin saako niitä vielä ehjättyä. Kovalevyllesi jäi jälki minusta ja sinusta, samassa suuressa seinättömässä huoneessa. Huoneessa joka kattaa näkyvät tähdet ja vielä pitkälle niiden taa ennen kattoa, maailmankaikkeus on lempihuoneeni ja tahdon kävellä sen ovesta kanssasi käsikkäin. Näyttö meni törmäyksessä muusiksi, retkievästä. Miksi haluaisin katsella ajatuksiasi tulevasta aamupalastani, kun voin pistää hellästi vastaan, pyyhkiä vaivihkaa kyyneleesi ja kuiskata, "Sulje silmäsi, sillä puhallan kasvoillesi unohduksen mielen ja tämä käyttämäni yskänlääke ei ole ollut niitä tehokkaimpia." Lopulta nukahdan viereesi, hiipuvan nuotion loimuun, silmäsi vain illasta muistan.
...minuutin liian vähän aikaa, sen mikä meni otsikkoon, jälleen kerran...
en nukahtanut vielä...
Enkä minä ehtinyt niellä tätä rinkeliä kokonaan ja lisää kyllä löytyy. Nyt sitä on jokapaikassa hampaistossa, tunnen itseni pullasorsaksi. Hiukan väsyneeksi pullasorsaksi.
Pimeässä minä tunnen kehosi suloiset ääriviivat, maanläheisen tuoksusi. Sanaton puhe hyväilee korviani. On hyvä olla. Ei minun tarvitse ojentaa käsivarttani löytääkseni sinut. En edes yritä hapuilla tavoittaakseni sinun olemuksesi ydintä. Riittää, että olet siinä, sopivan lähellä. Tähtien alla koko maa sykkii sielujemme musiikkia. Kuu värähdyttää sisimpämme herkkyyttä ja löydämme toisistamme kaivatun ihmisen. Voimme sammuttaa kutinan ja sytyttää miljoonia tähdenlentoja, yhä uudelleen. Painaudun makuupussissani lähemmäksi sinua. Ja nukahdan.
ei minua väsytä enää, veit uneni --- pitkäksikin aikaako?
Sammutan kutinan siirtymällä pois muurahaispesän päältä. Istumapussini on myös sinun makuupussisi, vaikka se jalkopäästä pääsi vähän rähjääntymään, olen tyytyväinen lämpöisiin varpaisiisi. Vaikka muistan viimeisänä väsyneet silmäsi, katsahdan vielä kuuta ja näen se väräjävän pilvien lomasta. Sinä sait sen aikaan, ottamalla lähellesi, vapautit mieleni sanoillasi ja sormeni läheisyyden kaipuusta. Painaudut kainalooni ja nukahdat. Silitän vielä hiukan, suljen makuupussimme ja nukahdan onnellisena siihen paikkaan.
Lopullisesti, höyhensaarilla tavataan, tipuseni!
Olen liian väsynyt pomppiakseni ympäriinsä, mutta lupaan huomenna ponnahdella spontaanisti kohti tähdenlentojasi, sytytellä sammuneita ja ajatella yhteisiä retkiä, joita todennäköisesti erämaihin tulevaisuudessa suuntaamme, ilman läppäreitä...
Kuun leikkiessä omia uniaan nukkuvilla kasvoillamme, painaudumme lähemmäksi toisiamme. Huuhkaja soittaa yölauluaan läheisen kuusen latvassa. Levolliseen unesi läpi tajuntaasi alkaa kaikua minun avuton nyyhkimiseni. Näen unta, ettei kurastoppariin jäänyt pintaliito riittänytkään sinua vakuuttumaan mahdollisuudestani arjen jakamiseen. Vapisen käsivarsiesi suojassa ja toistan nimeäsi. Tuntiessani hellän kosketuksen silmäluomillani tiedän olevani turvassa. Avatessani silmäni näen silmistäsi äärettömän välittämisen ja voin lukea sormenpäillä kasvoistasi kaiken. Ja tiedän, että olet nähnyt minun uneni läpi sydämeeni, jossa ei asu pintaliitäjä eikä tavallisen arjen pelkääjä, vaan ihan jotain muuta...
kiedotaan makuupussi tiukemmin ympärillemme, ettei viileä syysyönilma jäähdytä lämpimiä sydämiämme ja kosketuksesta herkkiä sielujamme. Aamulla kömmitään ylös ja pestään uniset kasvomme kylmässä purovedessä. Varos, ettet joudu uimaan siellä kokonaan...senkin hassuttelija. ÖITÄ.
Ylität odotukseni jokaisessa viestissä yli viidestä metristä. Äh, väärä unikanava, nyt olen samalla taajuudella kanssasi. Hyvin pienellä lähetysteholla kuuntelen kohinan seasta toiveitasi, unelmiasi. Ja se kurastopparikin on enemmän minua varten, astuessani ulos, piehtaroin kuistilla hiukan nokareita, pintakiiltoa, jotta minut hyväksytään maailmassa. Mukava vain jos suurena liitäjänä ottaisit tälläisen onnettoman västäräkin siipiesi suojaan, kalakin maistuis, tarjooks? Älä luota uneesi sokeasti, ainakaan silmät kiinni, sillä minä sponsoroin aina mainoskatkot. Alitajuisesti jäät kaipaamaan minua jokaiseen päivään, etsit minua marketin hyllyiltäkin, niin ja kirjastosta, vahinkovakuutuskeskuksesta... Olen taiten tehty uniikki peppu ja odotan jo sinua yhteisessä kodissamme!
...ennenkuin sydämeni värisee tärisevin polvien lailla ja vatsassani on tuhansien perhosparvien valtaisa sekametelisoppa ;)
huomisiin, kurastopparini...
Olisi kunnia pulahtaa puroseen potkustasi...
Kauniita unia, muista katsoa mainostauot!
Sielunkumppanini, varastit uneni, kiedoit ajatukseni itseesi, verkoksi väsymykseni tieltä...
Vuoteessa pyöriskely jatkuu. Vaihdoin jo tyynynkin. Peitto tuntuu lähes yhtä lämpimältä kuin lämmin kehosi makuupussissa vartaloani vasten.
Aamulla mahtaa nukuttaa. Lupaathan herättää.
Uni leikkii vielä kasvoillasi. En raaskisi herättää sinua. Varovasti kuin lentämään opetteleva linnunpoikanen raotan makuupussimme vetoketjua. Kohottaudun käsivarsiesi hellästä, unenomaisesta syleilystä ihailemaan syysaamun heräilevää, tuoksuista kirkasta luontoa. Nousen ylös venytellen, kuten viisivuotias yöllisessä, keltaisenaan voikukista lainehtivassa mainoskatkoksessa. Hypähtelen tämän hetken onnellisen raukean olotilan vaikutuksesta ja hymyilen.
Huomaan käsiesi ihmetellen hapuilevan vihreän makuupussimme seinämiä ja osuvan minun kokoiseen tyhjyyteen. Pyöräytän päätäni kuin katsoakseni, etteivät roskalehden kuvaajat ole haukan lailla saalistamassa, eivätkä pintaliitäjien kaltaiset napisijat ja itseään täynnäolevat, kylmäsydämiset ihmisraadot tungettelemassa meidän ikiomaan valtakuntaamme, rauhan tyyssijaan. Painan poskellesi viattoman lämpöisen aamusuukon. Sinä olet nukkuvinasi. Leppoinen syystuuli hyväilee unesta pehmennyttä karkeaa leukaasi. Hmmm...sinähän näytät tutulta. Ikiomalta. Minun lasteni isältä, meidän lastemme isältä...tulevien lastemme isältä...
Sukellan takaisin viereesi saadakseni herätä kanssasi yhdessä tähän syyskuiseen perjantaiaamuun, tallentaakseni sieluni viheriöivään, herkän avoimeen maisemaani kaiken tämän ihmeellisen hellyyden ja valoisan rakkauden kehittymisen. Painaudun unesta lämpimään syliisi ja sivelen sormenpäilläni leukasi miehuuteen hyvän huomenen -toivotukset. Suljen silmäni jääden kuuntelemaan tasaista, yhteisen rytmin löytänyttä hengitystämme.
Samassa tunnen voimakkaat, minun ympärilleni sopivat käsivartesi tiukasti itsessäni. Hieromme nenänpäitämme vastakkain. Ja... tiedän, että olemme valmiita nousemaan päivään, aloittamaan ensimmäinen arkiaamumme purossa unijäljet kasvoistamme pesten ja nuotiolla aamupalan valmistaen. Minä juon kuksasta kaakaota, sen jälkeen on sinun vuorosi juoda siitä samaisesta aamukahvisi. Kokoilemme kamppeemme. Kääriessämme jalkopäästä ryvettynyttä makuupussiamme katsomme avoimen palavasti toisiamme silmiin ja tiedämme ----
olemme pakkaamassa rinkkaamme yhteiselle matkallemme. Elämänpituiselle.
Onnellista perjantaita, västäräkkini!
Lähetä pikkainen viesti sähköpostiini, jotta saisin omasi ikiomaan käyttööni. Näitä kun voi kaikki tarkkailla ja ajatuksiani jakaisin mielellään vain Sinun kanssasi.
Vastaräikkäsi!
[email protected]
olenkin odottanut sinua kotiin...
en vain tiedä miten edetä...
reppana kait olen
Tarkoitatko sitä olenko jokin feikki joka leikkisi ihmisten tunteilla palavilla. En.
Minä tiedän kuinka edetä tämän päivän osalta, kuuntele ja sano jos sopii suunnitelmani mun.
Laitat illan aikana osoitteeseeni viestin, että tiedän minne lähetellä postia. Minä menen seuraavaksi pesulle, syömään ja tekemään jotain mikä saa ajatukseni edes hetkeksi pois säihkyvästä persoonastasi, sillä niin on päiväni kulunut, ajatellessa ja haaveillessa. Illalla palaan uusilla ajatuksilla ja pirteämpänä kirjoittamaan Sinulle mailin ja käytän siihen kunnolla aikaa. Myöhään illalla olen kerännyt kaiken rohkeuteni ja lähettänyt kirjatut ajatukseni matkaan. Sitten tiedät paljon selkeämmin kuinka edetä, vaiko jättää mut sinne pihkaiselle kannolle, korpikuusen oksan alle.
Ihastuksesta ääneni väräjää
Hauska vitsi, leikkikää vain, pian vaihdan ajatuksia katseiltanne piilossa! Hih hih...
En minä sinusta mitään sellaista epäile. Oma vapiseva sieluni on vain niin haparoiva, ensiaskeliaan ottava. Anna anteeksi, jos jotenkin annoin ajatuksistani ilmi, että epäilisin sinua ihmisten tunteilla leikkiväksi. Se ei ollut tarkoitukseni.
Kirjoittamisiin!
...on jo leikkinyt minua? Ja lähestynyt sinua s.postitse.
Luulen, että kyllä sinä aidon minäni tunnet.
Huvinsa kullakin, eikö niin. Mutta tuskin oikeaa hassuttelua kovin moni osaa. Me taidetaan osata...
Lollero, se olit Sinä oma itsesi! Voi harhaista mieltäni... Kirjoitin tällä välin mailia, lukaiseppas.
En saanut kuin postisi, mutta nuo kolme riviä vain olivat aivan jotain muuta kuin aamuinen ihana "Huomenta!"
Kurastopparisi kopistelee enimmät olkapäiltään ja hymyilee valloittavasti, ilmansuuntaan jossa majailet, nenuasi niistelet.
Ohjauksessa peppuni, sielusi lepää.
Katselee ympärilleen, ei näy ketään.
Askeleen ottaa, pienen horjuvan.
Huomaa peppuvaon ja tuoksun torjuvan.
Horjahtaa, hyvästi värikäs maailma.
Kuraa, siivoton sieluni on hunningolla.
Elähä ihmettele, jos en ihan heti sulle ole rääpystämässä mitään. Pääsen koneelle rauhassa, yksikseni vasta kymmenen maissa. Ehkä jatkuu sitten ajatustemme vaihto, jos valvonet etkä ole kiinnittänyt kurastoppariasi joka ilmansuuntaan.
Pärjäämisiin siihen asti.
Myrskylintu
Paita on tyhjä... Ihmeellinen nainen tuo nainen_27, itkut ja naurut tuli vaihdettua, paitakin aivan märkä vielä.
Käyt tämän kuitenkin lukemassa nainen_27
Halaan Sinua kun jossain kävelet vastaan, en voi muutakaan. Ihmiseloon mahtunee vähän sielunkumppaneita, minä sain kunnian tutustua yhteen omistani.
Missioni Suomi24.fi:n suhteen on päättynyt. Löysin hetkeksi yhteyden naiseen jolta löytyy oikeaa mielikuvitusta! Mitään muuta en täältä uskaltanut etsiäkään, löysin niin paljon enemmän.
Odotan kunnes sitten joskus otat yhteyttä J., vaihdetaan ajatuksia, lämmöllä syyskuista viikonloppua muistellen.
Kiitos!
Olit oikeassa, kävin lukemassa. Eilen jo. Nyt koitan muodostaa ajatuksistani sanojen lyhyen jonon, Sinulle!
Muutama syyskuisen kirpeä päivä, aamu ja ilta. Muutama yhdessäolon hetki kirjoittaen. Tutustuen. Kuunnellen toisen sielun musiikkia ja Äiti-Maan suloista tarinointia, turvallista syleilyä. Herkkää tunkeutumista toisen sisimpään jättäen kurastoppariin kaiken turhuuden. Tungettelematonta sydämen koskettamista. Jouluista sekametelisoppaa. Hämmentävää titityytä, vain toisen kuultavaa. Unenomaista sielunkumppanuutta.
Ja hyvästelyjen hetkellä kipeää itkua. Valoisaa naurua. Ihmeellistä toisen kunnioittamista ja huomispäivän uskaliasta toivoa.
Hellän halauksen jälkeen suljimme omien makuupussiemme vetoketjut. Näin kuinka vilkutit omastasi, asetit toisen käsivartesi niskasi taakse ja aloit katsella äärettömyyksiin. En tiedä mitä kaikkea näit. Luulen, että meni hetki, ennenkuin uskalsit nähdä iltayön tähtitaivaan kirkkauden. Tiedätkö, minä luulin ensin, että yksikään tähti ei vilkuta, että ne kaikki ovat sammuneet, hiljalleen kuolleet pois, pudonnut pimeään tyhjyyteen. Vilkaisin Sinua. Näin kasvoillasi heijastelevan muistoissa hellivän hymysi. Tartutit sen minuun, tietämättäsi. Samalla hetkellä näin tähdenlennon ja muistin toivoa...
...Anna riittävästi lämpöä Västäräkille, valoa ja siipien riittävyyttä Albatrossille. Hassuuden sammumattomuutta. Sanojen kauneuden tukahtumattomuutta. Herkän lujaa välittämistä. Sopivan pehmeää kovuutta...
Ja hymy valaisi minunkin kasvoni. Nukahdin yölinnun hiljaiseen lauluun. Nuotion sammuvaan ritinään. Eikä aamulla ollut edes kylmä.
Kiitos on liian pieni sana. Voinet ymmärtää.
Leppäkerttuli
Unohdin sanoa eli kirjoittaa, että ---
Jokaiselle lukijalle, syksyiselle kulkijalle, onnelliselle taivaltajalle, haaveilevalle harpunsoittajalle ja väsyneen alakuloiselle matkamiehellekin mitä Onnellisinta syksyn jatkoa! Kivun hetkellä anna tuskan satuttaa, uskaltaessasi kohdata ikävän, voit kevyemmin luottaa huomisen turvalliseen onneen. Ilon leikkiessä suupielessä ujona hymynä anna sen lämmittää mielesi vapaaksi ja voit kuulla kuinka oman sydämesi syke sopii Sinulle. Ja Hänelle!
Lämmöllä ja kiitollisena ajattelen tätä kaikkea.