Olin yhdessä 4,5 vuotta 11 vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa, joka aluksi oli mitä hurmaavin. Kirjoitti runoja, sävelsi lauluja, lähetti kukkia, huomioi ja hemmoitteli. Vähitellen hän alkoi saada kiukunpuuskia mitä ihmeellisemmistä asioista. Hän selitti niiden johtuvan stressistä: edellinen avioero vaikea, ex-vaimo ahdisteli, töissä hankala tilanne, lapset eivät pitäneet yhteyttä jne. Uskoin, yritin ymmärtää.
Vähitellen minussa alkoi olla vikoja. Pukeuduin vääriin, kuljin kotona laittamattomana, en huomioinut miestä tarpeeksi. Hän alkoi rajoittaa elinpiiriäni, mökötti, jos tapasin ystäviäni tai sukulaisiani.
Kihloihin menomme jälkeen alkoi fyysinen väkivalta. Aluksi pientä tönimistä, liikkumisen rajoittamista pahentuen pään seinään hakkaamiseen, suoraan korvaan huutamiseen päästä kiinni pitäen. Lopulta väkivalta alkoi olla niin rajua, että alkoin pelkäämään henkeni puolesta. Mies tönäisi minut portaat alas, potki, viskoi pitkin asuntoa niin että kaatuilin. Jopa saranat katkesivat ovesta, kun hän heitti minut sen lävitse. Syyksi riitti esimerkiksi kun sanoin ettei roskaämpäriä voi pestä astiaharjalla tai käytin isovanhempiani kaupassa samalla kun kävin itsekin.
Kun yritin irti suhteesta henkeä uhkaavan väkivalta tilanteen jälkeen, mies yritti itsemurhaa ottamalla lääkkeitä. Hän joutui viikoksi sairalaan, jossa syytettyjen penkille istutettiin ex-vaimo, lapset ja minut. Kukin vuorollan. Tunsin etten voi lähteä miehen ollessa näin huonossa jamassa. Väkivalta painettiin sairaalassa villasella. Mies on korkeassa asemassa terveydenhuollossa ja sai puhuttua hoitohenkilökunnan pyörryksiin. Minua ei haluttu kuulla vaan keskustelu pyöri lähinnä alusvaatteideni ja naisellisuuteni ympärillä. Mies kuulemma oli masentunut, koska olen epäeroottinen. Poliisille tein rikosilmoituksen tästä väkivaltatapauksesta. Kuulusteluissa oli miehen tuttava poliisi, joka arveli mielisairaalaan joutumisen olleen niin suuren kolauksen mieheni statukselle ja puhtoiselle julkisuuskuvalle, että se riiti rangaistukseksi. Tieto sairaalareisuusta oli hoitohenkilöstön vaitiolovelvollisuudesta huolimatta vuotanut keskisuomalaiseen suureen kaupunkiin. Poliisi arveli, että jos yleiseen tietoon tulisi vielä hänen väkivaltaisuutensa olisi hän entinen ylilääkäri ja romahtaisi lopullisesti. Uskoin ja vedin jutun pois. Seurasi kuhertelu vaihe, jota keski taas muutaman kuukauden.
Kävimme myöhemmin pariterapiassa ja väkivaltaa ei käsitelty sielläkään vaan keksusteltiin minun kylmyydestä ja kyvyttömyydestä sitoutua ja luottaa mieheeni.
Jätin erohakemuksen jouluna miehen käytyä minuun käsiksi, kun en ollut huomioinut häntä tarpeeksi. Eropäätös oli vaikea, sillä minut oli lannistettu henkisesti täysin. Häpesin tilannetta ja syyllistin itseäni niin paljon etten kyennyt puhumaan tilanteestamme edes läheisimmille ystävilleni. Tänä kesällä pääsin viimein irrottautumaan lopullisesti suhteesta tilanteessa, jossa fyysinen ja psyykkinen terveyteni oli jo aivan riekaleina. Minua oli heitelty pitkin asuntoa, vaikka olin juuri toipumassa selän välilevyn pullistumasta. Virallista eroapäätöstä odotan hartaasi.
Mies alkoi heti seurustella toisen jälleen itseään huomattavasti nuoremman naisen kanssa. Nyt pelkään tämän naisen joutuvan kokemaan samat kamaluudet mitä itse olen joutunut käymään lävitse. Miten voin varoittaa naista? Onko se velvollisuuteni tai tehtäväni? Leimataanko minut vain mustasukkaiseksi ex-vaimoksi?
Vähitellen minussa alkoi olla vikoja. Pukeuduin vääriin, kuljin kotona laittamattomana, en huomioinut miestä tarpeeksi. Hän alkoi rajoittaa elinpiiriäni, mökötti, jos tapasin ystäviäni tai sukulaisiani.
Kihloihin menomme jälkeen alkoi fyysinen väkivalta. Aluksi pientä tönimistä, liikkumisen rajoittamista pahentuen pään seinään hakkaamiseen, suoraan korvaan huutamiseen päästä kiinni pitäen. Lopulta väkivalta alkoi olla niin rajua, että alkoin pelkäämään henkeni puolesta. Mies tönäisi minut portaat alas, potki, viskoi pitkin asuntoa niin että kaatuilin. Jopa saranat katkesivat ovesta, kun hän heitti minut sen lävitse. Syyksi riitti esimerkiksi kun sanoin ettei roskaämpäriä voi pestä astiaharjalla tai käytin isovanhempiani kaupassa samalla kun kävin itsekin.
Kun yritin irti suhteesta henkeä uhkaavan väkivalta tilanteen jälkeen, mies yritti itsemurhaa ottamalla lääkkeitä. Hän joutui viikoksi sairalaan, jossa syytettyjen penkille istutettiin ex-vaimo, lapset ja minut. Kukin vuorollan. Tunsin etten voi lähteä miehen ollessa näin huonossa jamassa. Väkivalta painettiin sairaalassa villasella. Mies on korkeassa asemassa terveydenhuollossa ja sai puhuttua hoitohenkilökunnan pyörryksiin. Minua ei haluttu kuulla vaan keskustelu pyöri lähinnä alusvaatteideni ja naisellisuuteni ympärillä. Mies kuulemma oli masentunut, koska olen epäeroottinen. Poliisille tein rikosilmoituksen tästä väkivaltatapauksesta. Kuulusteluissa oli miehen tuttava poliisi, joka arveli mielisairaalaan joutumisen olleen niin suuren kolauksen mieheni statukselle ja puhtoiselle julkisuuskuvalle, että se riiti rangaistukseksi. Tieto sairaalareisuusta oli hoitohenkilöstön vaitiolovelvollisuudesta huolimatta vuotanut keskisuomalaiseen suureen kaupunkiin. Poliisi arveli, että jos yleiseen tietoon tulisi vielä hänen väkivaltaisuutensa olisi hän entinen ylilääkäri ja romahtaisi lopullisesti. Uskoin ja vedin jutun pois. Seurasi kuhertelu vaihe, jota keski taas muutaman kuukauden.
Kävimme myöhemmin pariterapiassa ja väkivaltaa ei käsitelty sielläkään vaan keksusteltiin minun kylmyydestä ja kyvyttömyydestä sitoutua ja luottaa mieheeni.
Jätin erohakemuksen jouluna miehen käytyä minuun käsiksi, kun en ollut huomioinut häntä tarpeeksi. Eropäätös oli vaikea, sillä minut oli lannistettu henkisesti täysin. Häpesin tilannetta ja syyllistin itseäni niin paljon etten kyennyt puhumaan tilanteestamme edes läheisimmille ystävilleni. Tänä kesällä pääsin viimein irrottautumaan lopullisesti suhteesta tilanteessa, jossa fyysinen ja psyykkinen terveyteni oli jo aivan riekaleina. Minua oli heitelty pitkin asuntoa, vaikka olin juuri toipumassa selän välilevyn pullistumasta. Virallista eroapäätöstä odotan hartaasi.
Mies alkoi heti seurustella toisen jälleen itseään huomattavasti nuoremman naisen kanssa. Nyt pelkään tämän naisen joutuvan kokemaan samat kamaluudet mitä itse olen joutunut käymään lävitse. Miten voin varoittaa naista? Onko se velvollisuuteni tai tehtäväni? Leimataanko minut vain mustasukkaiseksi ex-vaimoksi?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voit jatkossa huolehtia vain itsestäsi ja lapsistasi. Älä nokkaa naksauta entisen miehes suuntaan. Hän on hankala aina, jos yrität jotain vaikka kuinkakin ystävällistä viestittää vaikka lastenhoitovuoroista tms. Ei parane. Itse olen eronnut entisestä miehestäni väkivaltaisuuden vuoksi ja todellakin olin samassa (ja olen vieläkin hiukkasen) jamassa kuin sinä. Sukulaiset ja viranomaisetkaan eivät oikein minua kuulleet, vaan "ihanaa" miestäni, josta en todellakaan vuosiin ollut uskaltanut kertoa totuutta. Luotan siihen, että pärjään nyt omillani ja mieheni selvitköön tautinsa kanssa miten selviää, ei ole enää ongelmani. Keskity sinäkin joka päivä pärjäämiseesi. Kohota katseesi taivaalle ja ahmi vapaata ilmaa. Pikku hiljaa vapaudut aivan valtavasti. Näin on minulle vuosi sitten tapahtuneen eron jälkeen käynyt. Nyt nautin täysillä elämästä, uudesta rakkaudesta sekä aivan kaikesta...sateesta, auringosta...mistä tahansa...kun ei enää ole uhkaa kotona. Elämäni rohkein ja raskain päätös oli erota lasteni isästä, mutta nyt näen että ratkaisuni oli täysin oikea ja mitään syyllisyyksiä en ole tuntenut, enkä jaksa exäni uudelle varoitella mitään. Ehkä exäni voisi vaikka parantua väkivallasta, mutta jos ei parane, en voi asialle mitään.
Yksityiskohtiin menemättä voit kertoa miehen olleen sinua kohtaan erittäin väkivaltainen, ja sen olleen syy eroonne. Minusta hänellä on oikeus tietää, tehköön sitten omat johtopäätöksensä.
Olisitkohan itse silloin alussa uskonut? Rakastuneen ihmisen mieli on sellainen, että kaikki asiat selitetään parhain päin.
Sinä et ole vastuussa seuraavista tyttöystävistä, joku huomaa aikaisemmin, joku myöhemmin.
Ainoastaan voit pöytäkeskusteluissa kertoa, että avioerosi syy oli miehen väkivaltaisuus ja toivoa, että puheet kantautuisivat "uusille".
Nyt keskityt täysillä itseesi ja aloitat itsetunnon kohotukset kiitollisena, että pääsit irti.
Minut leimattiin valehtelijaksi ja epäpäteväksi naisena, kun yritin auttaa. Paree huolehtia itsestään ja jälkikasvusta. Ei sinun tarvitse muuta maailmaa vastuullesi ottaa vaikka näin likeltä liippaakin.
Rikosilmoitus vakivallantekijasta ei vanhene.
Sinun velvollisuutesi on saada tuo peto vastaamaan tekemastaan vaaryydesta sinua ( todennakoisesti muitakin ) kohtaan.
Takaisin vai poliisilaitokselle ja tekemaan uusi rikosilmoitus.
Tuolla tavoinhan ne jatkavat raateluaan kun tietavat etteivat jaa koskaan kiinni.
Voisit aivan hyvin vaatia taloudellista korvausta karsimistasi vaivoista ja taman pedon tultua julkisuuden valokeilaan olisi jo tietona muille naisille mika heita odottaa tuon hirvion kanssa!
viidessä vuodessa.
Muttä älä oleta tulevasi kiitellyksi tai uskotuksi. Olisitko itse uskonut miehen edellisen exän varoituksia suhteenne alussa vai olisivatko miehen myrkylliset jutut hänestä vaikuttaneet sinuun?
Moraalisesti olisi tietysti oikein kertoa, mutta toiset aikuiset ihmiset ovat vastuussa omista teoistaan.
Noin 40 naista kuolee vuosittain parisuhdeväkivallan uhrina. Minusta tässä kertomassasi tapauksessa olisi aiheellista varottaa uutta "lähdettä" (josta tämä naristi nyt itseään peilaa). Vastuun ottaa tietysti jokainen omista teoistaan mutta moraalinen vastuu velvoittaa huomioimaan myös lähimmäisemme.
vaan tämä uusi henkilö uskoo omia unelmiaan ja tätä kumppaniaan mieluummin. Exät koetaan yleensä katkeriksi paskanpuhujiksi. Näin se valitettavasti menee. Ja sitten kalahtaa omaan nilkkaan...
Minäkin olen kokenut väkivaltaa. Reilu vuosi sitten mieheni paiskasi minut lattiaan, jolloin löin leukani ikävin seurauksin. Leuka turposi kolminkertaiseksi ja mustui niin, että jouduin olemaan sairauslomalla yli kaksi viikkoa. Mies vannoi syvää rakkauttaan ja pyysi anteeksi. Uskoin. Nyt olemme tilanteessa, jossa kesämökki on rakenteilla, paljon velkaa, ja miehellä on uusi rakkaus... venäläinen näinen!!! Hups heleijaa. Näin äkkiä voi ihmisen mieli muuttua, minä kun olin ajatellut suhdetta vähän pidempikestoiseksi.
Parempi vain antaa olla. Itse sanoin ääneen, mitä olin kokenut ja sain haukut niskaani. En ole jäänyt katsomaan, kuinka heille on käynyt. Ehkä hän sitten jälkikäteen tajuaa, että olit oikeassa, mutta ei siitä sinulle mitään iloa ole. Valitettavasti vaikea tilanne
Minä kehottaisin sinua ehdottomasti varoittamaan uutta tyttöystävää tästä miehestä. Eihän sinun tarvitse "paasata" ja räyhätä, vaan asiallisesti kertoa, että pitää silmänsä auki. Ehkä hän ei usko, mutta kun mies aloittaa tönimisellä tms, saattaa uhri muistaa varoituksesi ja osata lähteä ajoissa. Jos taas et varoita millään lailla, uusikin nainen ottaa pikkuhiljaa vastaan väkivallan, aluksihan tönimistä ym voi pitää melko viattomana ja nimenomaan selittää stressillä, kun ei kokemusta hakkaajasta ole.
Riippuu sitten siitä kuinka fiksu se uusi nainen on, että kuinka hän sinua uskoo. Ja jos ei usko aluksi, niin aivan varmasti alkaa nopeasti kiinnittämään niihin merkkeihin huomiota, joita mainitset. Eli kannattaa sanoa että kaikki alkoi tönimisestä jne.
Todennäköisesti vastaasi saat aika puolustelevaa ja vihaista puhetta, mutta eihän auttamisen pointti olekaan se että siitä heti suurin sanoin kiiteltäisiin. Pointti on se, että sillä toivottavasti säästää toiselta edes yhden turhan lääkärireissun, sairasloman tai jonkin vakavamman vahingon. Ja jos toinen ei osaa olla siitä kiitollinen, niin se on hänen tyhmyyttään. Mutta jos jälestä kuulisit, että se uusi nainen olisi joutunut sairaalaan pahasti pieksettynä, niin aivan varmasti kokisit syviä omantunnontuskia siitä miksi et ollenkaan varoittanut.
Se kiitos on lopulta siinä, että voi olla sinut itsensä kanssa ja tietää tehneensä "oikein" ja tietää ettei ole antanut pelon kahlita.
Ei noin tyhmiä ihmisiä voi olla olemassa...tän on pakko olla pahemman luokan provosointia. Jos saa useemman kerran turpaan niin pitäs pikkusen alkaa miettimään että onko omassa päässä vikaa kun kestää sellasta....
JA jos tää on totta niin omaa tyhmyyttä on täällä turha valittaa....
Taidat itse yrittää provosoida tai sitten et tiedä asioista. Kannattaisi lukea perheväkivaltaa koskevaa kirjallisuutta ja laajentaa tajuntaasi asioista. Uhri ei useinkaan kykene enää tekemään mitään, koska hänet on ensin alistettu henkisesti. Juttu on malliesimerkki siitä miten perheväkivaltahelvetti toimii. Ole onnellinen ettet itse ole moista joutunut käymään lävitse
En ymmärrä miksi joku haluaisi provoilla näin vakavalla asialla, siis ei mitään järkeä.
Itse en viitsisi edes epäillä.
Mitä jos käskisit tämän naisen tulemaan tänne lukemaan tätä keskustelua.
Tuttu kuvio. Mies ei lopeta väkivaltaa, jos sen poliisikin painaa villaisella. Sinun ei tarvitse vaieta. Väkivallan tekeminen julkiseksi suojelee muita. Uusi tyttöystävä tuskin on ainoa, joka tulee kärsimään. Mies käyttää todennäköisesti valtaansa väärin, manipuloi ja alistaa myös työyhteisössään.
En välttämättä suosittele kertomaan, on hyvinkin mahdollista että leimaudut ja se voi olla kuin suolaa edelleen auki oleviin haavoihin. Huolehdi itsestäsi ja elä elämääsi terveempänä nauttien kun pääsit eroon siitä hullusta.