Olen kymmenen vuotta ollut pääsääntöisesti työtön. Olen aina halunnut oman alan työhön, mutta paikat ovat kortilla. Työvoimatoimisto on minua ahkerasti säännöllisin väliajoin työllistänyt. Nyt viimeisen parin vuoden aikana on alkanut olla mitta täysi. Jatkuvasti näitä tukitöitä ja muuta jonnin joutavaa kurssia on käyty ja mitään kunnon työtä ei löydy. Lähdin viimeisimmältä kurssilta menemään kesken kaiken ja sitä edelliseltä työllistämistukipaikalta. Jostain syystä en enää kestä keskittyä yhtään mihinkään näihin tukitoimiin. Olen hyvin voimakkasti turhautunut kaikkeen ja pelkään pahoin etten tästä suosta enää nouse. Jos kerran vielä lähden työvoiman järjestämästä työstä tai kurssista pois, niin sitten en saa enää edes työmarkkinatukea. Kait se on haettava jotakin sairaslomaa ja ilmoittaa olevansa työkyvytön, koska en enää ymmärrä omaa käytöstäni. Taidan olla tulossa hulluksi :((
Henkinen kantti pettää
Ei enää tätä
101466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä minäkin turhautuisin tuollaisesta, ja ankarasti. Kymmenen vuotta on pitkä aika, jos olosuhteet ovat vastaan: jos ei ole oman alan töitä, vaihtoehdot ovat työttömyys tai alan vaihto.
On se kyllä turhauttavaa sekin, opiskella tutkinto, jonka jälkeen lähteä tekemään toista, vaikka edellisestä on ehkä vielä lainaa maksamatta, opintotuet käytetty ja pitäisi tehdä kokopäivätyötä, jotta selviäisi peruselinkuluista, jolloin taas opiskelu ei voi enää olla päätoimista (eihän kukaan voi tehdä kahta päätoimista asiaa yhdessä päivässä), jolloin se venyy...
On aina helppoa sanoa toiselle, että vaihda alaa / ammattia, mutta se ei ole käytännössä aivan yhtä helppoa kuin Opetushallituksen pulskat tädit antavat ymmärtää.
Jep.Ammatinvaihto ei todellakaan ole vastaus työttömyyteen.Mahdoton päästä töihin ilman työkokemusta, joten siinä jää vaan kiertämään kehää.Ei työkokemusta uudelta alalta-ei työtä ja koska et saa työtä, et tule samaan myöskään työkokemusta.Ja entisiin töihin et tule enää pääsemään, koska olet jo ollut niin kauan niistä hommista poissa eli siellä koulunpenkillä.
Voit lohduttautua sillä, ettei ole mikään hulluksi tulemisen merkki, että on totaalisen kyrpiintynyt tukityöllistämispelleilyyn ja muuhun työn ideologian pönkitykseen. Faktan kun olet itsekin huomannut, ettei työpaikkoja ole, niin miksi siinä pitäisi sitten teeskennellä töitä tekevänsä.
Reaktiosi on terve, et ole tulossa hulluksi vaan viisaammaksi.
Tämä yhteiskunta on hullu, et sinä!
Hullu olisit, jos uskoisit edelleen tyhjiin lupauksiin.
Ala ajatella, mistä tämä ihmisten kyykyttäminen johtuu!
Sinua kohtaan on käyttäydytty kymmenen vuoden ajan hävyttömästi.
Sinulta on viety ihmisarvo, joudut kerjäämään työtä, jota sinulle ei kuitenkaan olla valmiita tarjoamaan.
SINUN käytöksessäsi ei ole mitään kummasteltavaa.
Ne, jotka tätä systeemiä pyörittävät, ovat niitä outoja, et sinä.
Älä tyydy tuohon vaan aloita "kolmas kolonna" vastustus oikeuksien riistoa, orjatyötä, perusteetonta pätkätyötä ja hömppäkursseja vastaan.
Työmarkkinatuki työssä ilmoita että teet sillä todella vain minimin, vaikka ammattitaitosi riittäisi parempaan. Tuo selvästi julki että, kun ollaan maksavinaan niin ollaan myös tekevinään.
Sovi mikäli johdolle sopii että asiallisita ammattitöistä maksetaan sitten erikseen, (työmarkkinatukityön, työvalmennuksen, aktivointityön) lisänä siis palkkaa. Ehdota ettei makseta niistä myöskään mitään (vilunkitohvelin=Filatov) veroja.
Mikäli et saa palkkaa ja vaan työmarkkinatuen menettämisen uhalla pakotetaan orjatyöhön aiheuta teettäjälle kuluja ja harmeja vähintään normaali palkan ja sen kiturahan erotuksen edestä.
Noudata johdonmukaisesti että saat esim. kurssin ilmaisharjoitelussa erotuksen työmarkinatuki/palkka vaikka tekemällä sitten omia pisneksiä ellei muu auta. Aiheuta kurssin vetoporukalle taas erilaiseia kuluja ja muitakin harmeja, niin että tuo erotus työmarkinatuki/palkka varmasti täyttyy.
Suunnittele näitä jippoja aina lisää, käytä mielikuvitustasi, tietoja, taitoja ja koulutustasi etevästi hyväksi. Kirjoita myös aluueesi päättäjille epäkohdat ja vaadi oikeuksia oikeudettomaalle.
Se on just niin, aktiivi vastustus nostaa mielialaa, masennus on tipotiessään.
Nostata taistelutahtoa.
Ole ilman syyllisyyttä vihainen siitä, että työttömien ahdingolla keinotellaan.
Käännä angst ulospäin, älä niele huonoa kohtelua.
Opiskele ja taas opiskele kriittistä ajattelua.
Älä alistu, ole ylpeä itsestäsi, se on ainoa keino pitää omanarvontunto kantimissaan.
Seuraa päätöksentekijöiden touhua ja anna heille palautetta!
Älä välitä sellaisten ihmisten nurjista asenteista, jotka eivät tyhmyyttään tajua työttömyyden todellisia syitä.
Itsesi arvo on muussa kuin työpaikassa..söin eilen makkaraa metsässä muotiolta.Se oli vielä lämmin ;))),sopivan lämmin vieläpä.Olen minä syönyt kylmääkin makkraa kun löysin grilliltä.Joskus tekee näitä löytöjä ja kun tykkään grillimakkarasta.
Melkolailla samanlainen historia tässä itselläkin. Tosin en ole koskaan keskeyttänyt mitään koska kursseille ja tukitöihin on todella vaikea päästä.
Itse en ole pian vuoteen saanut työmarkkinatukeakaan koska olen naimisissa.
Olen kaikkien testien ja omankin mieleni mukaan toiveammatissani ja olen menestynyt siinä oikein hyvin. Sitten vaaan yllättäen oli nelikymppinen ja kaikki koulut puskivat kilpaa lisää tekijöitä alalle. Kummastuttaa tosiaankin kun kokemus on paha asia.
Tänään pitää mennä olmoittautumaan. Virkailijasta riippuen saan yleensä pari printtiä mukaani joihin pitäisi hakea. Useasti olen tosin sanonut että noihin olen jo hakupaperit laittanut , mutta ilmeisesti virkailijat saavat jotain bonusta kulutetun paperimäärän mukaan.
Kolmille viimmeksi hakemilleni kursseille en ole päässyt. Kaksi kurssia olen käynyt, toinen oli hyvä ja toinen ajanvietekurssi. Työharjoittelupaikka jonne sain lapun oli saanut kymmeniä osoituksia joten en sinnekään päässyt. Kerran olen ollut työllistämistöissä, sinnekin piti rukoilla että pääsee ja käydä työpaikkahaastattelu.
Itsellä oireilee masennus ja alkohoismi. En ole ajatellut sairasomia tai sairaseläkkeitä vaan koitan hakata päätä seinään. Jotenkin tuntuu että seinä ei anna periksi ja otsaan tulee vaan iso kuhmu. Eli sitten kait kun kuhmu on liika kipeä pitää alkaa kattomaan noita muitakin vaihtoehtoja.
Itse olen hakenut jonkinverran kaikenlaisiin aputöihinkin mutta kun niihinkin vaaditaan kaikenmaailman diploomeja ja koulutuksia nykyisin niin ihan yhtä vaikeaa sekin on kuin oikeisiin töhin pääsy.
Töihin nyt pääsee vain suhteilla.
No viimeisin trendi on että puolet aikuisväestöstä vaihtaa alaa. Eli lisää koulutusta tiedossa. Jotenkin vain epäilen että tarkoituksena on kouluttaa työssä olevat toistensa ammatteihin.....
- Väsynyt -
miehelläsi on níin hyvät tulot että et saa mitään työttömyyskorvausta. katsoo työvoimahallinto että sinua ei tarvi työllistää kun pärjäät muutenkin. etusijalla on kai näiden patistelu toihin jotka ei halua. tää on niin nurinkurista että jos itse on aktiivinen ja haluaa töihin niin varmasti työkkäri laittaa kapuloita rattaisiin.
Olet ollut ilmeisesti aktiivinen työnhakija kun on noita tukitöitä tullut säännöllisesti. ja varmaan myös hyvä työntekijä siihen saakka kunnes aloit väsymään. Olen myös ollut elämästäni noin 10-vuotta erilaisissa koulutuksissa ja pätkätöissä eli juuri´näissä tukitöissä. siinä sivussa opiskelin kaksi tutkintoa joten rankka on ollut ja vielä on saanut takuta noideliiton rahojen kanssa kun opiskelin sivutoimisena silloin kun olin työttömänä. Kyllä minäkin väsyin juuri noissa työkkärin koulutuksissa ja tuki työssä. Toiset sanoivat noita kursseja aikusten päivähoidoksi, pakko oli vaan yrittä käydä vaikka ei aina kovin kiinostanut. Sitten nämä tukityöt jotenkin vaan jakso vetää ne loppuun kun tiesi että kun aika on täys saa lähteä. vielä piti tehdä kaikki työt paremmin kun muut että ei leimata työkkäriin. Yritä jaksaa vihdoin minua onnisti nyt olen ollut yli vuoden oman alan työssä tosin sielläkin aloitin tukityöllistettynä mutta sain homma ja vielä pidän tästä. työ jatkuu nyt niinkauan kun yritys tarvitsee minua ja näyttää ainakin nyt hyvältä. Yritä pitää edes pieni toio yllä kyllä minäkin monessa suossa tarvoin. Olen muuten melkein 45-v ja sekin vielä pelotti tuo ikä kun sitä tuli aina vaan lisää.