Vihdoin löytyi minullekin paikka...Valmstuin keväällä insinööriksi, olin kevään töissä mutta jäinkin juuri kesän alla työttömäksi ja siitä lähtien olen hakenut päivittäin varmaan 10 edes suunnilleen oman alan paikkaa – eli yhteensä satoja. Tänä työttömyysaikana kävin lisäksi noin 15-20:ssä työhaastattelussa, mutta aina tuli puhelinsoitto, että: ”valitettavasti et päässyt meille, valitsimme toisen henkilön hänen pidemmän kokemuksensa vuoksi.”
Sitten kerran havaitsin erään päällikkötason paikan sellaiselta alalta, joka on aina kiinnostanut (TV-elektroniikka) ja hain sinne. Sieltä soitettiinkin ja sanottiin että valitettavasti kokemukseni ei riitä tuohon päällikkötason paikkaan, mutta meillä olisi asiantuntijan paikka avoinna. Pääsin siihen haastatteluun ja minut valittiin!!
Toivottavasti esimerkkini kannustaa myös muita hakemaan aktiivisesti. Tärkeintä on oikeanlainen asenne ja se ettei menetä toivoaan missään vaiheessa.
Sitten kerran havaitsin erään päällikkötason paikan sellaiselta alalta, joka on aina kiinnostanut (TV-elektroniikka) ja hain sinne. Sieltä soitettiinkin ja sanottiin että valitettavasti kokemukseni ei riitä tuohon päällikkötason paikkaan, mutta meillä olisi asiantuntijan paikka avoinna. Pääsin siihen haastatteluun ja minut valittiin!!
Toivottavasti esimerkkini kannustaa myös muita hakemaan aktiivisesti. Tärkeintä on oikeanlainen asenne ja se ettei menetä toivoaan missään vaiheessa.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Mä oon ihan vilpittömästi ilonen sun puolesta! Itellä tuo "oikean työn" hakemiskauhistus vasta edessä tässä vajaa vuoden sisällä... Iik! Mutta hienoa, että joitakin onnistaa! :)
... Onneksi hieman lyhyemmällä hakemisajalla. N.2,5kk. Ja sain koulutusta vastaavan työn ja vakituisenkin vielä!!!
Kyllä se lykästää kun on tarpeeksi sinnikäs ja pitkä hermoinen.
Erinomaista, että yrittämisenne palkittiin. Totta on, että jos ei yritä, ei voi onnistuakaan. Silti, työpaikkoja ei vaan riitä kaikille ja jokaista pätevää paikan täyttänyttä kohtaan löytyy vähintää kaksikymmentä yhtä pätevää työtöntä. Muutenkin työllistyminen on pitkälti alakohtainen kysymys. On aloja, joissa työllistymiseen tarvitaan todellinen maestro, sen sijaan toisilla aloilla hyvin kehnoillakin papereilla ja vähäisillä opinnoilla pääsee vähän taunompikin helposti töihin. Tämä ei siis ole mitenkään onnestanne pois :)
Minulla on ollut erittäin hyvä onni työn saannin kanssa. Ainoastaan 3 kertaa olen ottanut työnantajiin yhteyttä ja joka kerta olen tullut valituksi ko. työhön.
Kaksi kertaa kolmesta olen saanut vakituisen kokopäiväisen työpaikan. Nykyiseen työhöni oli ollut kymmeniä hakijoita joiden joukosta minut valittiin. Työttömänä olen ollut ainoastaan 2 kuukautta 7 vuotta sitten (vietin koko kesän lomaa ammattiinvalmistumisen jälkeen).
Olen 26 vuotias nainen suurtyöttömyyden vaivaamasta kaupungista.
vaikka presidentiksi???
urheilupomon paikka olis parempi. Tarttis vaan tsekata, että kamat on saatu "turvallisesti"
perille?
onneks olkoon yritteliäisyys palkitaan :)
Onnea vaan mulla se on tyrehtynyt polvivaivaan työnantaja toivotti hyvää syksyä mutta en lannistu sitkeästi aion jatkaa. Tosi on että jos ei ite viitti hakea niin ei mitään saakaan jos ei ota niin ei annakaan eihän siinä mitään häviä.
Mikä ihanuus se on päästä työhön? Eksä osaa muuten täyttää aikaas. Suomalaiset on työhulluja. On ylpeetä olla jonkun orjana ja raataa peräsuoli piiiitkänä. Herätys! T:irti oravanpyörästä
Täytyy olla molempia työtä ja vapaata nauttiakseen elämästä. Jollain on laskut maksettava?
Sossu on keksitty. Laskuille.
Liian moni näyttää käyttävän sellaista mahdollisuutta. Ovat muka työvoimtoimiston kirjoissa, mutta eivät ole työkykyisiä, eikä -haluisia. Kuitenkin korvaus rahoilla pystytään juomaan ja tappelemaan, niin että hampaat on kurkussa.
Pakko töissä on käydä!!!
Eläminen maksaa..
Tyypillistä kokoomusteinien pään aukomista.
Työssä olen paljon mielummin kuin työttömänä.
Työttömän ikäennuste on paljon huonompi kuin työssäkäyvän. Elintaso hanurista. ja ennen kaikkea "sosiaalinen status" nolla.
Itse olen työssäni päättämässä asioista, jotka koskettavat noin 300 000 hengen elämää. Minua arvostetaan työssä ja ulkopuolella. Silloin kun on vähän enemmän aikaa (pari kertaa vuodessa) annan tiedotteen medialle tekemisistäni. Toimittajat "syövät kädestäni".
Miettikää sitä. Luuserit
Olin valmistumisen jälkeen 7kk ilman töitä raivoisasta ja ennakkoluulottomasta työn hakemisesta huolimatta (aloitin itse asiassa työn hakemisen jo ainakin vuosi ennen valmistumista). Enomies hommasi 8 kuukaudeksi apumiehen homman maanrakennushommiin, joka pelasti talouden ja hermot vähäksi aikaa. Seuraavana talvena 4kk:n työttömyyden jälkeen olin masentuneena jo suunnittelemassa radikaalia alan vaihtoa, kun eräästä paikasta - jonka olin jo unohtanut - kutsuttiin haastatteluun! Nyt vakinaistettuna teen juuri koulutusta vastaavaa duunia jo viidettä kuukautta ja hyvin menee!
Tosi asiassahan olin hakenut jo opiskelujen aikana alaa vastaavia pestejä vaikka kuinka kauan, eli yhteensä vuosia meni ennekuin natsasi kunnolla.
Haastattelussa kerroin avoimesti tarinani ja siitä pidettiin. Erityisen mielenkiinnolla haastattelijat halusivat kuulla sekalaisista töistäni alamme ulkopuolelta. Kaikkea työkokemusta ja sitkeyttä arvostettiin.
Siinä 40:n paikkeilla iskee ns. ikäkerroin, jolloin töitä saa hakea 5 - 10 vuotta.
Itse lähentelen puolta vuosisataa ja firman heikentyneen työilmapiirin ja lomautusten takia hain ensimmäisen kerran nykyisessä työpaikassa ollessani (yli 20 vuotta samassa työssä) uutta työpaikkaa. Kävin juuri työpaikkahaastattelussa ja olisivat olleet valmiit palkkaamaan minut samantein nykyistä paremmin ehdoin työkokemukseni takia. Pidemmän työmatkan takia mietin vielä ratkaisuani.
Toi sun juttu on kuulta jo miljoonaan kertaan. Jotain uutta pliis. Jos yhteiskunta ei pysty tarjoamaan koulutusta vastaavaa työtä, pitäköön huolta sitten kansalaisistaan. Työssä on viihdyttävä, silloin se on jees.
Ei ole olemassa mitään yhteiskuntaa. On olemassa vain ihmisiä ja organisaatioita. Yksilön pitää ottaa VASTUU omasta elämästään. Ei kukaan tule tarjoamaan mitään hyödyllistä aloitekyvyttömille velttoperseille! Valtio ja kunnat voi jeesata ja kannustaa, mutta niidenkin materiaaliset ja etenkin älylliset resurssit on rajalliset.
Sosiaaliset turvaverkot on rakennettu oikeasti heikkoja ja huonotuurisia varten.
Jos omasta kotikaupungista ei duunia löydy, niin on lähdettävä muualle. Niin yksinkertaista.
Kato sivistyssanakirjasta mikä on yhteiskunta. Ja mitkä sen tehtävät. Senkin liberaali. Ja toiseksi, immeisen ei tartte työn perässä mennä mihinkään ellei huvita. Kotikonnut kunniaan. Senkin sähköjänis.
Mitähän meidän perheen lapset ajattelis, jos kertoisin niille, että asutaan vuokrakaksiossa ja syödään maksalaatikkoa sen takia kun isiä (tai äitiä) ei työnteko huvita, paikkakunnan vaihtokin tuntuu kovin työläältä... Mukavampi kaivella napaa ja nukkua myöhään, kun panostaa perheen hyvinvointiin?
Meidän perhe asuu maaseudun rauhassa omakotitalossa, siellä on lasten hyvä varttua. Ruoka on monipuolista ja hyvää. Ollaan perkeleen onnellisia. Työnteko on palkitsevaa ja sen ansiosta meilä on asiat hyvin. Vituttaa maksaa korkeita veroja tommosten sohvafilosofien saamattomuuden takia!
Kiitti Pete verorahoistasi. Niillä elän tämänkin päivän maksalaatikolla. Jonkun on tehtävä aivotyö, raada sinä petteri. T:maalla kyll on mukavaa
Miten voi olla perkeleen onnellinen ja vituttaa samaan aikaan? Aika skitsomeininkiä, mutta sellaiseksi kai maalla tulee.
Muuten olen sitä mieltä, että sohvafilosofit hevon kuuseen.
Sohvafilosofin AMMATTI on vaativa. Kuin kävis sotaa tuulimyllyjä vastaan. Eikä tästä saa edes PALKKAA. Prkl.
Toivottavasti "työ tappaa" kirjoittaja provosoi. Ei kai niin "tyhmiä" aikuisia voi olla, etteivät he tajua, kuka viulut maksaa.
ILman ahkeria, töitä etsiviä ja tekeviä ihmisiä ei jatkossa olisi mitään sossun luukkua elannon hommaamiseen. Verojen avulla tätä homma pyöritetään ja sen avulla ikävä kyllä elätetään pientä ( toivottavasti ) työtä vieroksuvaa porukkaa. Nyt pitäisikin olla huolestunut teollisuustyöpaikkojen vähentymisestä. Vientituloja tarvitaan eli kilpailukykyä sen varmistamiseksi.
Oli mielenkiintoista lukea noita sun saamia vastauksia.
Mulle kävi samoin aikoinani. Hain päällikköpaikkaa ja koska kokemukseni ei riittänyt sain suunnittelijan paikan samasta talosta. Siitä lähti uraohjus ja tein 15 vuotta huippupalkkaista työtä ja elämä oli helppoa.
Mutta rellestin joskus liikaa ja se vaikutti työhöni niin, että vaihtelin työantajia parin kolmen vuoden välein.
Sitten tuli romahdus. Olin tehnyt suuren lanseerauksen ja puhti oli mennyt. En jaksanut enää yrittää. Rahaa oli tilillä mukavasti, auto ja kesämökki. Mikäs siinä kuin baariin, koska siellä oli "vapaata". Rellestin ja lepäilin mökilläni 1/2 vuotta ja menin taas uuteen työpaikkaan.
Mutta kela oli jo jäänyt päälle. Viimeinen työpaikkani loppui viime tammikuussa omien poissaolojeni takia. Sen jälkeen ei mitään. Olen kyllä hakenut, mutta omia töitäni ei ole ja ikäni (42 v) alkaa jo tulla vastaan. Menetin rahat, asunnon, auton ja kesämökin. Nyt menetän vuokra-asunnon, koska en ole voinut maksaa ylisuurta (1000 e) vuokraa. Uuden hakeminen on vaikeaa, koska menetin luotto-tiedot 3 kk sitten. En jaksa muuttaa, en jaksa saada vastauksia siitä, ettei minua valittu työhön, jota taas olin hakenut. Jaksan juuri ja juuri syöttää kissani, oma syöminen on mitä on.
Kirjoituksesi piristi minua. Olen onnellinen puolestasi, koska se luo uskoa. Ehkä jaksan mennä suihkuun.
Toi on hemmetin huono syy tehdä töitä! Varsinkin jos se on ainut.
Älkää haukkuko täällä ihmisiä laiskoiksi tai työtävieroksuviksi. Kun olette vajaat 40 työantaja antaa todennäköisesti monoa tai firma kiinaan.
Suurin osa työttömistä on maksanut aikoinaan veroja sekä teidän *koulutuksenne ja TE ALATTE
VITTUILLA!
helvetin ikähaitari toi 40 on,ite oon kohta 40 ja voisin vaikka joka päivä vaihtaa työpaikkaa jos
vaan huvittais,kirvesmiehillä ainakin hommia
näyttää olevan ja nyt en puhu ´latotimbereistä´
vaan suomalaisesta ammattimiehestä joka tekee
hommat just niiku pitää eikä sinne päin.
Miten mä saaan kenkää kertokaa hyvät ihmiset
mäkin haluun fattan elätiks:)
Ei pahalla, mutta taitaa olla "asiantuntijat" vähissä;)
Koulujen jälkeen ei läytynyt mitään oman alan duunia pariin vuoteen. Lopulta vaihdoin paikkakuntaa ihan hetken mielijohteesta ja päädyin samantien uudella paikkakunnalla työharjoitteluun. Kävikin niin että sain harjoittelun jälkeen oppisopimuspaikan jolla sain lisäkoulutusta omalta alaltani.
Oppisopimuksen jälkeen olin duunissa pari vuotta kunnes sitten sain ranskasta mahtavan työtarjouksen jonka otin välittömästi vastaan.
Veljeni muutti juuri koreaan, ei saanut töitä suomesta valmistumisen jälkeen vaikka kuinka yritti, on ohjelmisto insinööri. Ei muuten edes hakenut sinne koreaan duuniin, sai sieltä yllättäen työtarjouksen. Oli korjannut jonkin softan installerin huviseen joka ei toiminut. Pisti korjatun softan nettiin ja seuraavana päivänä tulikin jo sitten postia koreasta.
Vaikka tämä ihmeellinen Suomi olisi kuinka teitä kouluttanut niin kannattaa ehkä hakea sitä työtä myös suomen ulkopuolelta. Itse sain pestin ranskasta koska tuli opiskeltua saksankieli tuossa taanoin. Sujuvasti englantia ja saksaa puhuvana oli työnsaaminen helpompaa.
Niin ja niitä töitä voi löytää ihan yllättävällä tavalla. Itse sain nykyisen duunin kun surffasin puoli vanhingossa saitille ja löysin rekrytointi linkin. Täytin hakemuksen huvikseni ja parin viikon päästä tuli sitten puhelu.
Tsemppiä kaikille jotka oikeasti työtä haluavat, sohvaperunat... teille en edes halua sanoa mitään. Itse haluan tehdä työtä joka palkitsee ja samalla keruutän eläkettä.
Jos on juuri valmistunut tai vielä parempaa, jo jossain töissä, saa miljoonakertaa helpommin töitä kuin sellainen joka on ollut työttömänä jonkun aikaa, jos on ollut työttömänä pitemmän aikaa, ei mitään toivoa!
Se on totuus!
Minä valmistuin 1992 hyvillä papereilla. Ei ollut töitä, olin liian nuori, ei työkokemusta.
Sitten kun töitä alkoi olla, nuoremmat vastavalmistuneet alkoi mennä ohi, ei työtön pätkätöitä tehnyt enää kelvannut.
Niin.
Valmistuin.
Opiskeluaikana tein duunia pirusti ja jäin jopa roikkumaan "ei oman alan" duuniin.
Se auttoi kummasti. Olen edelleen sillä tiellä, eli "en oman alani".
Mielestäni perunoiden pussittaminen on ihan hyvästä, kun nuorukaisesta puhutaan. Jostain on aina lähdettävä, eikä aina pidä hakea sitä juuri "oman alan" duunii.
luuserisukupolvi, sanoisin mieluummin lamanuhri. nuoremmat sisarukseni porskuttavat vakituisissa työpaikoissa, omakotitaloissa ja uusissa autoissa kun minä haen leipäjonossa kassiani. olisi kiva päästä oikeisiin töihin ja aloittaa elämän suunnittelu eteenpäin. Meitä ei huoli kukaan töihin. ja jos huolii niin pitää miettiä että onko rahaa mennä työpaikalle. lohduttavaa oli huomata etten ole yksin "luuseri", mutta kauheaa että suurinosa meistä on naisia... tarttis varmaan tehrä jotain.
Kyllä koulutetut saa töitä hakea, kun koulutetaan yli tarpeen. Eipä silti, kilpailu on kovaa joka alalla nykyään. Jos työhallinnosta puretaan turha byrokratia, voitaisiin niillä rahoilla saada kaikille työttömille työpaikka. Nyt vain pyöritetään papereita ja perustetaan erikoisvirkoja, joilla muka voidaan helpottaa työpaikan löytymistä!
...julkisellekin sektorille. Kunnista ja valtiolta 50 000 pellolle ja säästyneet menot veronkevennyksiin. Yksityinen sektori vahvistuu ja ihmisten elintaso kasvaa. Sama meininki kuin yksityisellä sektorilla jo on!
Tällä hetkellähän veroluonteisiin menoihin menee n. 2/3 todellisesta bruttopalkasta (verokortin bruttopalkka + työnantajan sivukulut).
Esim. Lasketaanpa todellinen nettoeuron ja bruttoeuron vaihtosuhde:
PB=2000k€ * 1.5 = 3000€, josta käteen jää 0.7*2000 = 1400€. Kun sillä ostaa jotain, niin lähtee ALV: arvioidaan ALVav = 15% -> 0.85*1400 = 1190€. 1190/3000 = 0.4, siis 60% menee veroina, ennenkuin yksi reaalitalouden transaktio on suoritettu*!
*Olet siis vaihtanut työpanoksesi johonkin palveluun tai hyödykkeeseen.
Hyvä kuulla, että jotkut onnistuvat. Kun itse ei masentuisi ja riittäisi energiaa etsimiseen.