Viimeiset kaksi vuotta on elämä pyörinyt painon ympärillä. Ja tulee jatkossakin, muttei samalla tavalla. Enää en ota painostani pakkomiellettä vaan yritän opetella hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Jos en itsekään hyväksy itseäni, niin eipä kai kukaan muukaan, eikös se niin ole? :)
Siispä olen päättänyt tämän jojoilun lopettaakeni tehdä kunnon elämäntaparemontin pistämällä ruokavalion kuntoon ja lisäämällä liikuntaa säännölliseksi. Ei ole ensimmäinen kerta kuin opettelen syömään terveellisesti, mutta toivottavasti viimeinen. Tällä kertaa haluan saada pysyviä tuloksia aikaan, ja koska on tullut jo useaan kertaan itse kokeiltua ettei ihmekuureilla saa mitään aikaan, aion tehdä tämän hitaasti mutta varmasti. Vaikka siihen menisikin se vuosi, niin menköön. On se sitten sen arvoistakin! (Pudotettavaa on sellaiset 15-20 kg, lähtöpaino noin 90 kg ja tavoite 70 kg.)
Oli vaan pakko kirjoittaa, koska olen niin iloinen siitä, että olen vihdoin alkanut saada asioita päässäni tärkeysjärjestykseen. Ennen se päivittäinen paino oli ylimpänä, mutta nyt olen alkanut iloita siitä että ylipäänsä on terve, saa opiskella ja asua maassa jossa ei ole nälänhätää tai sotia. Kuulostaa kliseiseltä, mutta pidämme asemaamme ja terveyttämme tässä maailmassa liian usein itsestäänselvyytenä.
Tsemppiä kaikille pudottajille! Hitaasti hyvä tulee!
Siispä olen päättänyt tämän jojoilun lopettaakeni tehdä kunnon elämäntaparemontin pistämällä ruokavalion kuntoon ja lisäämällä liikuntaa säännölliseksi. Ei ole ensimmäinen kerta kuin opettelen syömään terveellisesti, mutta toivottavasti viimeinen. Tällä kertaa haluan saada pysyviä tuloksia aikaan, ja koska on tullut jo useaan kertaan itse kokeiltua ettei ihmekuureilla saa mitään aikaan, aion tehdä tämän hitaasti mutta varmasti. Vaikka siihen menisikin se vuosi, niin menköön. On se sitten sen arvoistakin! (Pudotettavaa on sellaiset 15-20 kg, lähtöpaino noin 90 kg ja tavoite 70 kg.)
Oli vaan pakko kirjoittaa, koska olen niin iloinen siitä, että olen vihdoin alkanut saada asioita päässäni tärkeysjärjestykseen. Ennen se päivittäinen paino oli ylimpänä, mutta nyt olen alkanut iloita siitä että ylipäänsä on terve, saa opiskella ja asua maassa jossa ei ole nälänhätää tai sotia. Kuulostaa kliseiseltä, mutta pidämme asemaamme ja terveyttämme tässä maailmassa liian usein itsestäänselvyytenä.
Tsemppiä kaikille pudottajille! Hitaasti hyvä tulee!
Vastaukset 1
Vanhimmat
ajattelen minäkin!
Ihan kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Olen nyt varhaiskeski-iässä viimein itseni hyväksynyt ja vaikeiden vuosien jälkeen oon myös onnellinen, että asun rauhallisessa, vehreässä, monijärvisessä ym ... Suomessa, jossa - puutteistaan huolimatta - mahdollisuus saada sairaanhoitoa ym. apua ongelmissa.
Suomi on hyvin sosiaalinen yhteiskunta, vaikkakin hyvin vaikea sokkeloisine byrokratialabyrintteineen ja siihenkin voi siis henkensä menettää. Vaan, kun siitä on selvinnyt niin ELÄMÄ (ja LAPSET/MIES!) on saanut aivan eri ulottuvuuden/merkityksen ja on kiitollinen pienistäkin asioista esim. laihdutuskimppaporukasta netissä :)
Tsemppiä siis sinullekin laihdutuksessa/elämäntaparemontissa ja muutenkin iloa elämään. Yhdessä olemme vahvempia ... itsemme hyväksyen - sellaisina kuin olemme :)