No niin, vielä haaveilen siitä maantiepyörästä...onko Olmo Scatto selvästi vaatimattomampi peli kuin Dynamic Veloce joka pärjäsi testissä niin hyvin? Onko samassa, noin tonnin hintaluokassa, parempia? Tai oikeastaan, tähtään vähän halvempaan ja lasken syysalennusmyyntien varaan :)
Olmo Scatto?
niskahiessä
81553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olmo Scatto on hintaluokassaan takuuvarmasti hintansa väärti hankinta! Paolo -setä on hitsaillut aluputkesta yllätyksettömän sloping -rungon, jolla kelpaa kuntoilumielessä veivata vuodesta toiseen.
Campagnolon Mirage/Xenon -osat kestävät kohtuullisessa harrastelukäytössä ja jopa hieman kovemmassakin, mukavasti.
Ja mikä parasta: Saat lähes kiinanpyörien hinnalla täysverisen Italialaisen maantiepyörän jolla on myös "sielu", jota ei Taiwanin tusinatuotteista löydy. Ymmärrät asian, kun hankit italofillarin ja omistat sellaisen aluksi muutamia tuhansia kilometrejä.
Mukava huomata, että tällä palstalla on ajattelevia pyöräilijöitä, jotka eivät ryntää heti ensimmäisen tarjousmeridan perään.....
Tosin Scattoa et löydä intersportin syksyn halpakorista tyyliin: "loput fillarit 800e".
Se on hieno. Piipahdin katsomassa. Ei ollut kokoja eikä tarjouksia, joten katselin sillä silmällä myös Bianchin Via Nironea joka sekin on hienohko. Sitä saisi jopa oikean kokoisena ja myös kiinanpyörän hinnalla jos kelpuuttaa kiinalaiset komponentit. Siis puoliverinen Italian pyörä puoleen hintaan. Kuulostaisiko pöllöltä? Jos minusta tulee vakavamielinen harrastaja, lupaan ostaa kokoitalialaisen.
...tuo mainitsemasi hinta! Bianchi´nkin rungot ovat laatutavaraa, vaikka ne ovatkin firman koosta johtuen hieman "massatuotantomaisesti" valmistettu, mutta ei huono. Tunnen pari-kolmekin tyytyväistä Bianchin omistajaa ja onpa itsellänikin yksi sellainen, tosin tähän keskusteluun kelpaamaton 26 vuotias "vanhus".
Tuttujeni pyörät ovat varustettu yksilöstä riippuen Xenon/Mirage/Veloce -osilla. Kyllähän kiinanosatkin toimivat, ja vähemmän ajavalla vallankin, mutta jäykkäniskainen;) kantani on, että Shimanot kuuluvat Meridoihin, Nishikeihin, Scotteihin jne.
Italopyörä on, niinkuin sanoit, "puoliverinen" ellei siitä löydy Campagnoloa, Micheä, Tisoa tms. liikkuvaa osaa. Muut osat kun yleensä edustavat Selle Italia, ITM, 3TTT, Ambrosio, Fir, MoDoLo -linjaa......
Mutta osathan voi myöhemmin vaihtaa haluamikseen, mikäli vain runko on hyvä!
Molto grazie Luigi, tuota saa xenoneilla ja hiilarietuhaarukalla parisataa kalliimmalla, olisi tyylipuhtaampi ja kienies ranteille hellempi. Vaan jospa ei löydy kokoja niin sitten se on se japaninosapyörä. Se etuhaarukka liene siinä alumiinista. Järkevän hintainenhan tuo on ja jos ei sillä innostu polkemaan niin ei se sitten lähde rullaamaan vaikka polkisi käsintehydllä kokoitalialaisella, laittaisi juomapulloon italialaista viiniä ja kuuntelisi korvalapuista puccinin aarioita (sinänsä kyllä tavoittelemisen arvoista).
Caro mezzosangue! Syy, miksi itse olen kaukoidän pyöriä ja osasarjoja vastaan, on kaksitahoinen. Ensiksikin: Olen aikoinani aivopesty "italialaiseen ajatteluun" maantiepyörien kohdalla, italialainen on aina ollut minulle se "ainoa oikea" vaikka toki muuallakin tehdään erittäin hyviä pyöriä ja niiden osia!
Toinen syy on kauppapoliittinen: Verrattuna kaukoidän massatuotantojätteihin, ovat italialaiset verstaat pieniä nyrkkipajoja, joiden on mahdotonta kilpailla hinnassa ja volyymissä. Jos aina ostamme halvimman tuotteen , tässä tapauksessa pyörän, on se yleensä tehty kaukoidässä ja pikku hiljaa tapamme nuo pienet ja sympaattiset eurooppalaiset valmistajat nälkään. Tai ainakaan meillä ei ole enää mahdollista hankkia 1000 euron Scattoa italo-osilla, kun niitä ei enää kannattaisi tehdä. Italialaisessa pyörässä on "sielu" siitäkin syystä, että pyöränvalmistus on heidän elinkeinonsa ja intohimonsa. Jos Campagnolon osien myynti laskee, on se vaarallista koko heidän olemassaololleen. Mikäli Shimanolla menee huonosti uuden osasarjan lanseerauksen kanssa, he voivat aina lisätä virvelinkelojen tuotantoa.......
Tärkeintä kuitenkin on, että hankit itsellesi sopivan pyörän, vaikka sitten "puoliverisenkin" ja nautit sillä ajamisesta. Noihin tyyliseikkoihin voi keskittyä sitten myöhemmin jos itse haluaa. Huomautan tässä, että ensimmäinen oma maantiepyöräni vuonna 1979 oli 400 markkaa maksanut venäläinen "START-SHOSSE" :)
On ollut ilo vaihtaa ajatuksia kanssasi! Kerrothan jatkossa, millaiseen ratkaisuun päädyit!
Cordiali saluti! Luigi
Ciao Luigi! Laitoin kuitenkin pakettiin sen "puoliverisen". Minunkin sydämeni sykkii saapasmaalle, mutta kalliimpaan sijoitan vasta jos tämä menee kulumisen kautta vaihtoon, sellainen parempi kun ei ansaitse joutua pölyä keräämään.
Oli erikoinen kokemus hoipertaa lähimpiin liikennevaloihin ja miettiä, miten jalan saa kiinni/irti, mistä kohtaa pitää kääntää vaihteita vaihtaakseen, samalla kun miettii että onko noissa renkaissa tosiaan ilmaa vai vanteellako tässä...lyhyellä kotimatkalla ennen rankkasadetta vahvistui kuitenkin vakaumus siitä että nyt on oikea fillari alla eikä mikään rempula. Sellainen, jota olen katsellut 70-luvulta asti.
Suosiollisia ajokelejä Sinulle ja meille muillekin.
il mezzosangue
Onnea vain uudelle kulkupelille! (Samaa pyörää tuli itsekin katseltua kesällä ) Sitten kun vielä suuntaat sen kanssa jollekin neitseellisessä kunnossa olevalle asfaltille missä kulkee vähän autoja niin nautinto nousee vielä toiseen potenssiin. Kaupunkiajossa kun tuollainen on varsin hankala...
Harmi vain että tämän kesän parhaat ajot alkavat olla takanapäin kun tuo syksy pukkaa päälle. Etenkin kuumana kesäpäivänä ajaminen tuollaisella on todellinen nautinto jota jaksaa aina odottaa :)
Mutta kyllä se vielä näilläkin keleillä onnistuu kun vain vaatetusta laittaa riittävästi... parin tunnin kuluttua ajattelin minäkin lähteä lenkille kun näyttäisi aurinkokin välillä pilkahtelevan :) Hyviä kilometrejä vain sinnekin :)
Sydämellisesti tervetuloa meidän italopyörä -harrastajien joukkoon (olipa se sitten puoli- tai täysiverinen....) Itselläni jäi tänä kesänä lenkit melko vähille johtuen lähinnä siitä, ettei ole tällä hetkellä oikein sopivaa lenkkikaveria. Pirkan pyöräilyn 134 km tuli poljettua työkavereiden kanssa ja hauskaa oli, loppukesästä olimme entisen työkaverini kanssa polkemassa Tammisaaressa Eteläkärjen ajoissa, sekin mukava reissu vaikka vettä satoi vartin välein.
Muistan että keskustelumme alussa mainitsit olevasi Espoosta. Siinä tapauksessa odottele kuivaa, aurinkoista syyspäivää ja lähde polkemaan Merituulentietä kohti Kivenlahtea. Pyöräilijän "taivas" alkaa, kun pyörätie loppuu (toivottavasti Olarin kohdalla ei ole enää niitä kaameita tietöitä)
Espoossa -olovuosinani tuli ajeltua satoja kilometrejä Kirkkonummella, Porkkalanniemellä, Masalassa ja Inkoossa asti. Kerran piti lähteä kaverin kanssa päiväseltään käymään Tammisaaressa, mutta jostain syystä se jäi tekemättä.....
Oikein hyvää syksyn jatkoa sulle ja vielä kerran onnittelut hienosta pyörästä!!!
Luigi!