lahdin kaksi viikkoa sitten aupairiksi, mutta vielakaan ei ole napannut... en voi mitenkaan kuvitella viettavani vuotta taalla, mutta en tieda miten voisin sen sanoa talle perheelle kun ne on niin mukavia... oon vaan tajunnut etta taa maa ei ehka ollutkaan mikaan unelma.. eniten rassaa etta "tyoaika" on usein jopa 12 tuntia (vkloput kyl vapaat).. siis en varsinaisesti joudu tekemaan toita koko aikaa mutta pitaa olla tavoitettavissa ja lasten lahella ettei ne tee mitaa kiellettya.. lapset on kylla jo reilusti kouluikaisia ettei niita sillee pida hoitaa mut koko ajan joudun heittelee niita kouluun ja takasin.. sen lisaks valmistan lounaan, valipalan ja usein illallisenkin, imuroin, hoidan tiskit, ruokin elaimet (niita on paljon...), ripustan koko perheen pyykit narulle, silitan ne ja viikkaan kaappeihin yms.. on siis vahan semmonen olo et oon kodinhoitaja enka mikaa au pair... lisaks joudun kayttaa perheen kanssa yhteista vessaa ja kylpyhuonetta ja mun oma huonekin on ahdas ja kolkko ja suurinosa tavaroista mita siel pidetaa on turhia, sit siel on kaikki lakanat ja perheen aidin vaatteita.. ei siis oo edes tarpeeks tilaa mun omille tavaroille... No perhe on siis muuten mukava, mutta ei taa oo todellakaan yhtaan hohdokasta ja nyt onkin semmonen olo et miks ma hullu en menny vaik opiskelee sen sijaan et tulin tanne piikomaan..
onko taa joku kulttuurishokki vai onko mulla vaa tosiaan kayny tosi huono maiha? perheen loysin yksityisesti ja voi olla etta olin sitten vahan liian hyvauskonen kun sillon taa paikka kuulosti tosi ihanalta.. nyt huomaan etta nailta jai kylla paljon sillon tutustuttaessa kertomatta.. Mutta auttaako jos vaihdan paikkaa vai oonko vaa liian nirso? Pitaako siis jaada tanne? Helpottaako ajan kanssa?
onko taa joku kulttuurishokki vai onko mulla vaa tosiaan kayny tosi huono maiha? perheen loysin yksityisesti ja voi olla etta olin sitten vahan liian hyvauskonen kun sillon taa paikka kuulosti tosi ihanalta.. nyt huomaan etta nailta jai kylla paljon sillon tutustuttaessa kertomatta.. Mutta auttaako jos vaihdan paikkaa vai oonko vaa liian nirso? Pitaako siis jaada tanne? Helpottaako ajan kanssa?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Missä päin olet? Mun mielestä sun kantsis vähän aikaa vielä kattoo tota, varsinkin jos tykkäät perheestä. Teitkö kirjallisen työsopimuksen? Saatko mielestäsi tarpeeksi korvausta tekemästäsi työstä? Mä en ainakaan jaksais 12 tuntia olla tavoitettavissa. Mutta toisaalta jos siitä maksetaan hyvin niin ei se ehkä niin paha ois. Mut totta toi 12 tuntia kuulostaa au pairilta aika paljolta. Mulla nimittäin on 25 tuntia viikko (ja joskus illalla). Oletko muuten saanut kavereita? Koska muiden kohtalotovereiden tuki on mielestäni tärkeää. ja yritä puhua perheen kanssa, että voisitko tehdä lyhyempää päivää. Hanki myös omia harrastuksia ja käy ulkona niin jaksaa paremmin. Ja saattaahan tuo olla jotain ohimenevää kulttuurishokkia tai koti-ikävä juttua. Mutta silti 12 tuntia kuulostaa mun korviin aika pahalta.
Tyosopimusta ei oo tehty ja palkka on 300 kuussa plus joukkoliikennekortti viikonlopuille. Tunnen pari muuta au pairia joita ehdin nahda viikonlopuisin.. arkena oon oikeestaan niin vasynyt et meen nukkumaan heti kun ollaan syoty eli vahan yheksan jalkeen.. en oikeen usko et se lyhempi paiva onnistuis kun toita taalla kuitenkin riittaa... Riippuu vaha paivasta, jotkut on kiireisempii, toiset ei.. eilen tein jotain 13 tuntii putkeen ni tanaa mul on tas tammonen parin tunnin tauko, tosin on jotain hommia, mitka pitas kylla teha, mut en oo viel jaksanu... Nii siis etta arkena en ehdi muuta kun toita, heti kun on pieni tauko yritan laittaa suomeenpain jotain kuulumisia... nettia en voi kayttaa kuin silloin kun oon yksin kotona koska sen kaytto on lapsiltaki kielletty..
Mäki oon nyt viikon ollut täällä uudessa perheessäni...vaikeelta tuntuu!! kauhee ikävä kotiin kaikkia...miksen vaan menny kouluun suomeen...siirsin sitä paikkaa vuodella...älynväläys!! jos sua yhtää lohduttaa niin mullaki on paha olo...kun saan jonku ihanan meilin tai tekstarin niin rupeen pillittämään..äskenki tuli kotoo kaksi kirjettä postissa ja silmät on kosteet..niin sä olit ranskassa!? mä oon saksassa...olosta tekee kurjan sen et mä en tunne kuuluvani tänne...en ymmärrä miksi lähdin just saksaan...mä en oo ikinä opiskellu tätä kieltä...ajattelin jotenki et opin kätevästi tää samalla uutta kieltä...hmm. kaikki ympärillä puhuu kieltä, jota mä en ymmärrä.tv:tä ei auta kattoo ku kaikki kanavat on dupattuja!!onneksi perhe toki on suomalainen...kaiken lisäksi tää on vielä nii pieni paikka ettei aktiviteeteja kauheesti löydy.
oon yrittäny kumminki lohduttaa itteeni et tää alku on varmasti kaikkein pahin...useat ihmiset onki sanonu et 2 ekaa viikkoo on kauheimmat.
13tuntii on kyllä ehdottomasti liikaa!!mitä sun työsopimuksessa on työaika?sun pitää kyllä ehdottomasti puhuu tosta sun perheelle!!!
jos haluut purkaa ittees tai mitä tahansa...niin lähetä mulle mailiosottees niin voidaan mailailla:) helpottaa ehkä oloo jos saa jakaa asioita jonku kans joka on samassa tilanteessa :)!!
suomi on ja pysyy...kyllä niiden ihmisten kanssa ehtii olla enski vuonna...yritetään pärjäillä ja jaksaa!!
Ihanaa että löytyy muitakin kohtalotovereita!
Mulla on/oli muuten toi presiis sama juttu että töitä oli koko lasten kesäloman klo:9.00-19.00 eli semmoinen 10 tuntia päivässä (no joka päivä vanhemmilla on ruokatauko mutta ei se paljon vapaa-ajalta tunnu).
Mutta! Vanhemmat kuvittelee että se on au pairille VAPAA AIKAA jos ei tarvii olla koko ajan lasten perässä juoksemassa (mullakin kouluikäiset lapset katottavana), mutta eihän se todellakaan mitään vapaa-aikaa oo jos pitää neljän seinän sisällä päivystää ilman mitään tekemistä koko päivä!
Mullakin on noita hommia, pesen lattioita/imuroin noin joka toinen päivä, ripustan pyykkejä, siivoan vessat noin kerran viikkoon, astianpesukoneen täyttö/tyhjennys, yms. pidän keittiön siistinä ja tiskailen kaikki suurimmat astiat jokaisen ruokailun jälkeen. päivittäin joudun myös kokkamaan koko perheelle aterian (jota ei mainittu tietenkään puhelimessa), ja kaiken huippu on se että perheen äiti väittää ettei tällä ole koskaan aikaa käydä kaupassa (todellakin on aikaa, kunhan on vaan laiska) ja kaapissa ei oo mitään mistä tehdä se ruoka ja joudun lähes päivittäin kipittämään lähikauppaan hakemaan tarvikkeet.
Ja au pairin ei näköjään ole oikeus valittaa mistään, minkä virheen menin tänään tekemään, sillä mainitsen perheen äipälle että voisiko tämä käydä edes JOSKUS kaupassa vähän isommilla ostoksilla, ettei mun tarviis joka kerta lähteä ostamaan just yhtä munapakettia.
Siitähän rouva veti herneen nenään! Edellinen au pairi teki sitä ja tätä ja ei ikinä valittanut, ja laittoi pyykit ja viikkas ne kaappiin ja oli täydellinen ja sai paljon vähemmän rahaa ku sä... Ja edellinen au pair oli Arfikan kehitysmaasta, joka ois varmaan nuollut perheen kengätkin puhtaaksi (vaikka en nyt pahalla tätä tarkoita sanoa).
Tekis mieli pakata laukut ja lähtee takas Suomeen! Ja toisaalta ei haluais "luovuttaa". kommentoikaa jotain jos jaksatte :))
Kuulostaa kamalalta!!Varmasti raskasta...miten sä jaksat henkisesti!? mä olisin varmaan ruvennu itkeen jos mulle olis sanottu noin...oon aika herkkä..kyllä meillä au paireilla pitäis olla oikeus sanoo meidän mielipiteet ja parannusehdotukset ilman et tullaan silmille!!missä päin saksaa oot? aattelin et jos oltais lähellä toisiamme voitas vaikka joskus ehkä nähdä...mun sosiaalinen elämä ei oo viä oikeen järjestyny kun oon ollu tää niin hetken ja tää on NIIn pieni paikka :(mulla on samat fiilikset..luovuttaa en aijo!!en ainakaa kovin helposti...mä en jaksais ainakaa kaikille selitellä et miksi tulin kotiin...onneksi meitä on paljo samassa tilanteessa ja saadaan varmasti toisiltamme tukee ja turvaa :)koita jaksella!!
Moi!
Kiitos kun vastasit! Toi oli hyvä kysymys miten jaksan henkisesti... En muuten jaksaiskaan, mutta oon löytänyt (todella hyvällä tuurilla) ihania saksalaisia kavereita ja viikonloppuisin käyn tapaamassa myös muita au paireja lähikaupungeissa. Se on presiis ainoa asia minkä takia en haluaisi vielä pakata kamppeitani. Plus oon täällä enää kaksi kuukautta niin koitan vaan kestää tämän lopun ajan...kirjaimellisesti :)
Ja mäkin oon oikeesti tosi herkkä, vaikka en ehkä sitä au pairiperheelle oo paljastanut, oon yrittänyt olla mahdollisimman vahva, ettei ne pompottelis yhtä paljon ku sitä edellistä au pairia joka tuli kehitysmaasta. Tottakai au pairinkin pitäisi saada ilmasita parannusehdotuksia, mutta tällä perheellä näyttäisi olevan se periaate että kaiken pitää sujua ilman mitään hämminkiä mun puolelta, kaiken pitäis sujua niin soljuvasti kuin mahdollista ilman vastalauseita.
Ja todellakin oon täällä enemmän kodinhoitaja kuin lapsenvahti/perheenjäsen/ihminen.
Aluksi meni paremmin, ehkä se vuoksi että kaikki oli niin uutta ja jännittävää ja kieltämättä olin ehkä minäkin innostuneempi tekemään kaikki mitä pyydettiin. Nyt yritän kuitenkin sinnitellä tämän lopun aikaa, senkin takia että maksaisivat puolet lentolipusta ja jos vain voisivat kirjoittaa jonkinlaisen todistuksen että olin täällä (ja mahdolliset suositukset näyttäisivät hyvältä amkk:n haettaessa) No saa nyt sitten nähdä...
Ja kaiken huippu oli eilen! En nyt tiedä kuinka monelle tämä internetin vapaa käyttö iltaisin on niin tärkeää kuin minulle (päivisin en pääse), joten menen tähän koneelle, joka sijaitsee eteisessä kaikkien huoneiden keskellä, joka ilta about 21.00-22.00 Saksan aikaa. Ja olenkin tehnyt näin joka ilta lähes kaksi kuukautta, joten siitä on tullut ihana iltarutiini, joka usein onkin päivän kohokohta.
No kerran aikaisemmin perheen isä sanoi siitä minulle, koska he kuulevat näpyttelyn makuuhuoneeseen, mutta siitä on aikaa muutama viikko. En välittänyt siitä, sillä on itsekkäästi ajateltu tai ei niin tää on siis vaan tosi tärkee juttu miten vietän vapaa-aikaani.
Noh, eilen yöllä isä tuli tietenkin valittamaan yölllisellä vessareissulla että tämä ei käy, en saa olla koneella silloin kun he nukkuu (menevät nukkumaan kello 22.00!) Siis toi on kyllä isku vyön alle, en tiedä itkeäkö vai nauraa.
Joten tässä taas esimerkki siitä että au pairista ei saa olla perheelle minkään näköistä häiriötä, pitäisi vaan toimia kuin robotti vain perheen hyväksi päivät pitkät.
Tosiaan, taisi mullakin huono mäihä käydä, mutta on silti vaaka vielä plussan puolella kaikesta huolimatta. Ja nää seikat mitä mainitsin on vaan yks juttu. Esim. äsken perheen äiti valitti siitä että olin ostanut kaksi pakettia kanamunia (yksi iso ja yksi pieni pkt), koska he eivät kuulemma tarvitse niin paljon!
Oisi tehnyt mieli sanoa että mistä hel****stä sä voit tietää mihin mä niitä tarvitsen ku minä oon ainoa joka täällä laittaa ruokaa! Kaiken lisäks oon leipomassa isällä synttärikakkua niistä, mutta en viittini pilata yllätystä ja napauttaa sitä.
Ja missä päin Saksaa oot? Mä oon Bonnin lähellä! Mikä sun sähkis?
HEI!!
Mie voin kertoa semmosesta kokemuksesta, etta mie asuin ekat 4kk perheessa jossa mun oli todella paha olla. Syytin itseani ja omaa asennettani. Luulin, etta vika on minussa. Tosi asiassa me emme tulleet toimeen persoonina, eika asiat muutenkaan olleet kohdallaan perheen isan ja aidin parisuhteessa. Lopulta tein paatoksen ja paatin lahtea. Vaihdoin perhetta ja nyt menee todella hyvin. Olen aarettoman tyytyvainen ja tunnnen etta tein oikean ratkaisun. Nautin olostani ulkomailla ja vieraasta kulttuurista. Koti on siella Suomessa eika se sielta minnekaan katoa, eika myoskaan ne ystavat! Nyt tsemppia sulle.. ekat pari kuukautta on kamalia, mutta jos perhe ei tue sua mitenkaan on ehka parasta miettia perheen vaihtoa, mutta ala luovuta!! On olemassa myos hyvia perheita, ikina ei voi olla varma ennen ku menee paikan paalle, mutta ala luovuta ensi yrityksella. Mun kaverilla nappas kolmannella :)) Taa kaveri on nyt etela-saksassa Ulmissa, jos oot lahella niin ota yhteytta!!! Jaksamista :)
Hei!
Itselläni ei ole vastaavia kokemuksia, mutta ajattelin ehdottaa jotain.
Sanoit siis että perhe on mukava? Tällöin he myöskin varmasti kuuntelevat sinua. Pyydä molempia vanhempia joku ilta ihan pöydän ääreen, ja kerro miltä sinusta tuntuu. Sano, että haluaisit kovasti työskennellä heillä jatkossakin, ja pidät perheestä, mutta työtaakka on liian iso tällä hetkellä. Ehdota joitain helpotuksia, esim. että äiti tai isä ruokkisi ne eläimet tai ripustaisi pyykit tms. Ja kysy saisitko sisustaa sitä huonettasi paremmaksi. Jos he eivät ole halukkaita minkäänlaisiin muutoksiin, suosittelisin lähtemään. Tällä hetkellä sinulla on palkkaan yms. etuihin verrattuna aivan liikaa töitä! Väkisin ei kannata kärsiä, mutta puhumalla saattaisi saada jo asioita muutettua, ja sitä kannattaa kokeilla ennen kuin luovuttaa. Jos taas vanhemmat ei jousta yhtään, ja sinä et ymmärrettävästi kestä tuollaisilla ehdoilla, etsi uusi paikka! Parhaillaankin esim. mol.fi sivuilla on useita paikkoja auki, ja aupairworldista löytyy lisää. On muitakin mahdollisuuksia kuin luovuttaminen tai kärsiminen. :)
Onko perheellä muuten ollut ennen au paireja? Saatata olla kyse siitäkin, etteivät he oikein tiedä homman nimeä...
..tarkotin , kun aiemmin sanoin ,että laiskat ja täysin kodinhoitohommia hallitsemattomat ihan suotta haaveilevat aupparin pestistä....se EI ole lomavuosi.!!!!!!!
Perhe oootttaaaaaaaaaaaa, että oot niitten piikana yötäpäivää ja muullooinikin valmiina jos sattuu tarviin...
Palkka on huono, mutta saathan asua ulkomailla ja saat ruuan talosta ja huoneen.
Ajattelin nyt etta katson viela vahan aikaa miten tama elama taalla vakiintuu.. Sitten koitan puhua vanhempien kanssa ja jos ei auta niin vaihdan perhetta. Eilen jouduin vahtimaan lapsia kymmeneen saakka illalla ja tehda taas kaikki ateriat, koska vanhemmat juuttuivat tyopaikalle.. niiden kotiinpaluu vaan aina jotenkin venyy siita mika oli sovittu.. Nykyaan joudun lasten lisaksi heittamaan myos aitia aina juna-asemalle, koska se lahtee liian myohaan.. Mutta tein siis eilen aika hurjan pitkan paivan, vaikka siina valissa olikin parin tunnin tauko.. mutta siina ajassa en edes ehdi lahtea mihinkaan koska taalta on niin pitka matka kaikkialle...
Niin, ja talla perheella on ollut jo useamman vuoden ajan au pair.. en tosin saanut mitaan yhteystietoja etta en tieda kuinka muiden kanssa on sujunut.. ei taida kylla siita mailailusta tulla mitaan, koska tekee jo nyt tiukkaa etta ehtii kotiin jonkun mailin silloin talloin lahettaa tai iltaisin kirjoittaa kirjetta jos jaksaa... mutta muuten kylla olisi ihan kiva:)
ma en sentaan joudu ostoksia tekemaan etta siita saan olla kiitollinen.. valilla joudun kylla mukaan ostoksille, lahinna kantoavuksi.
Yhdyn tahan taysin.
Vuosi ulkomailla AU PAIRina EI OLE LOMAA, vaihtelua se on, mutta laiskalle se tietaa vain ongelmia.. On syyta ottaa selville TYOTEHTAVAT ennenkuin pestiin lupautuu... jep jep.
..eivat vanhemmat odota au pairin silti piikana olevan, - tai jos odottavat niin silloin on kohderyhma vaara.. silloin pitaisi ymmartaa ottaa kodinhoitaja JA lastenhoitaja..
Au pairilla - niinkuin milla tahansa muullakin tyontekijalla..(taloudenhoitajalla, siivoojalla, keittajalla....) on tyoajat.. eika toki tarvitse olla 24h/vrk palveluksessa, ellei toisin ole poikkeuksellisesti sovittu..
Jokainen on kuitenkin vastuussa - valitettavasti- omasta tyosopimuksestaan... ei aiti ole aina tarkistamassa onko siella se kaikki tarpeellinen vai ei...
mulla on kans hieman ongelmia..makaan en oikein tykkaa olla taalla,ei mulla maata kohtaan mikaan oo ja haluan olla taallavuoden kuten oon suunnitellukin mut en tassa perheessa.perhe on ollu tahan asti kiva ym mut silti jokin mattaa..ne varmaan yrittamalla yrittaa olla kivoja..edellinen aupair joka oli taalla mun kans pari paivaa kertoi perheesta et se on aivan hirvea.aiti sanoo ettei jotain hommaa tarvii tehda tanaan(aamulla) ja sit illalla kun se tulee toista niin se hermostuu ku sita ei ollakaan tehty..lapset on hemmoteltuja ja aivan hirveita,nuorin 8w ja vanhin 15w..
mietin samaa et kuinka sanoa perheelle et en sittenkaan halua olla taalla vai sitten kun/jos meille tulee hirvea riita,pakkaanko vaan kamppeeni ja lahen?toisaalta ilkeasti tekisin jos niin lahtisin mut ex-aupair sanoi ettei sun tarvii olla heille mukava jos ne ei oo sulle..eika ne maksa ees hyvaa palkkaa!
tanaan naapurin nainen pummas tupakan ja sanoi etta kannattaa lahtee viela kun voi!sekaan ei tykkaa perheesta..
sun kannattaa jutella perheesi kanssa ja kertoa mita ajattelet,sano syyksi vaikka kotiikava ja lupaudu jaamaan viela joksikin aikaa etta he loytaisivat uuden aupairin tilalle..
Hei, päät pystyyn ihmiset:)! Kyllä, luin kaikki viestit ja myönnän, että joillakin on ihan liikaa töitä palkkaan nähden, mutta todellakin keskustelussa on voimaa, ei kannata hätiköidä päätöstä lähteä.
Mulla on itselläni kokemusta sekä jäämisestö että lähtemisestä, joten tiedän mistä puhun. Koti-ikävä yllättää melkeinpä ihmisen kuin ihmisen, antaa sen tulla ja olla, itkee niin paljon kuin itketyttää, se helpottaa huomattavasti. Tietysti on hyvä, jos ja kun on kavereita, heille saa ja voi jutella kaikenmoisista asioista joita vuoden aikana tapahtuu ja heidän kanssaan saa kokea uusia, mukavia juttuja.
Mutta, jos tuntuu siltä, ettei kertakaikkiaan kykenen asumaan vuotta perheessä, kannattaa joko katsella muita vaihtoehtoja tai sitten ihan reilusti lähteä kotiin, ei itseään saa loputtomiin rääkätä. Kukaan ei ole sen huonompi, vaikka "luovuttaisikin", tosin siltä saattaa tuntua, mutta kuitenkin.
Jos joku tahtoo ottaa yhteyttä, niin meiliä saa kysyä, olisi mukavaa vaihdella kuulumisia, vaikkei samassa maassa asutakaan...minä oleskelen Sveitsissä:).
Mutta, lippu korkealle ja hymyä huuleen, suomalainen sisuhan vie läpi harmaan kiven:)!
Asiaa puhut! :) Ei paljon lisättävää tuohon.
Ja sulle kysymys: Missä päin Sveitsiä oleskelet? Samassa maassa ollaan auppareina...:) Jos haluat vaihtaa kuulumisia, vaikka olenkin onnellisesti tosi ihanassa perheessä, pistä toki meiliosotteesi..! :)
Baselin lähistöllä mä asustan, ihana paikka kyllä tämä on. Mutta juu, olisi tosi kiva vaihdella kuulumisia ja ehkä nähdäkin joskus:), tämä on kuitenkin suhteellisen pieni maa matkustamiseen;D! Mulle saa meilata osoitteeseen [email protected].
..kannattaisi lahtea jarjeston kautta...
Itse olen EurAuPair-jarjeston kautta USAssa ja hyvin menee..ja puhunkin nyt kokemuksesta TAMAN JARJESTON saattelemana, en tiedaa muista esim. STS:ta.
Jalkiviisaus on typeraa - niin sanotaan, mutta juuri naiden asioiden takia ihmettelen joidenkin hiipumatonta hinkua lahtea ilman jarjestoa tukenaan ulkomaille niinkin pitkaksi ajaksi kuin vuodeksi.
Jarjesto on tukena jos perhe(tai vastaavasti au pair) alkaa lipsua sopimuksesta. Jarjesto takaa sopimuksen TYOAJOISTA, PALKASTA, TYOTEHTAVISTA...
Hanta pystyyn tytto! Mina neuvoisin olemaan luovuttamatta aivan heti vaikka se rankalta kuulostaakin palkkaansa nahden. Ehka sinun kannattaisi ottaa asia puheeksi perheen kanssa. oletko ottanut jo? muistuta heita,ettei Au pair ole taloudenhoitaja, vaan vastaa lapsista ja heidan asioistaan, itsestaan (omat pyykit, tiskit jne.) ja on PERHEENJASEN...eli minun kasittaakseni VANHEMPIEN pyykit eivat sinulle varsinaisesti kuulu, kuten ei myoskaan elainten hoito, ja mita siihen vanhempien toista kotiintuloaikoihin tulee niin sekin kannattaisi ottaa puheeksi...Minkalainen tyosopimus teilla on? Onko siina sanottu mitaan tyoajastasi? jos ei ole ja olet sen allekirjoittanut niin ikava sanoa mutta itseasi saat syyttaa.. onko siina mainittu ja lueteltu tyotehtavasi? ei kannata liian sinisilmaisesti lahtea matkaan ja luottaa ihmisiin..yksityiset perheethan voivat kirjoitella hakemuksiin aivan mita vain...
En kuitenkaan usko etta hanta koipien valissa kotiin palaaminenkaan sitten myohemmin hyvalta tunnu.. tarkoitan, etta YRITA selvitella asiat perheen kanssa, ja USKALLA ottaa asiat puheeksi, vaikka se kieltamatta voi viela toistaiseksi vieraiden ihmisten kanssa vaikeaa ollakin.. Ota puheeksi huoneesi, etta tarvitsen OMAA tilaa ja AIKAA jaksaaksesi olla turvallinen hoitaja ja positiivinen roolimalli lapsille, tuskin vanhemmatkaan haluavat lapsilleen hoitajaa joka on vasynyt ja kyllastynyt..
Ja mita puhuit vaihtoehdosta olla opiskelemassa suomessa.., olen sita mielta etta vuosi au pairina on enemman opiskelua kuin mikaan, se on ITSENAISTYMISTA, itsensa oppimista, kielien opiskleua ja mita viela! Kaikilla ei ole mahdollisuutta lahtea au pairiksi..
huomaatko, yritan potkia sinuun vahan VOIMIA ja ONNEA :)
Kaksi viikkoa EI ole pitka aika, yrita jaksaa siella esim. kuukausi tai kaksi.. Saat siina ajassa varmasti uusia ystavia ja arkeen tulevat rutiinit kuvioihin.. jos haluat mailata niin laita osoitteesi johonkin viestin reunaan niin otan yhteytta, olisi kiva jakaa ajatuksia, silla olen itsekin varsin tuore au pair - kuukausi takana, 11 edessa :)
Olin tänä kesänä au pairina Ranskassa. Mulla on hyvin pitkälle samat kokemukset kuin sullakin. Olin tosin vain kaksi kuukautta, joten se on hieman eri asia, mutta kuitenkin...
Heräsin joka aamu kahden kuukauden ajan klo 7. Kerran kun valitin väsymystäni,äiti sanoi, että okei, voit nukkua varttia vaille kahdeksaan. Lasten kanssa olin 7-19-20-21-22 riippuen illasta. Lapsia oli neljä, 7,6,5 ja 2-vuotiaat. Olen työskennellyt paljon lasten kanssa, mutta nämä pikkuriiviöt olivat kyllä jotain aivan uskomatonta, en oo ikinä törmännyt yhtä huonokäytöksisiin lapsiin. Koitin olla auktoriteetti ja kunnioitettu, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Vanhemmat odottivat jotain lastenhoitoammattilaista, neljä lasta on kuitenkin aika paljon hommaa, joten ei se niin helppoa ole... Se mikä toimii äidin kanssa, ei välttämättä kuitenkaan toimi aupparin kanssa. Heítä ei myöskään juuri kiinnostanut olla lasten kanssa, he ilmoittivat olevansa lomalla mikä on ok, mutta sääli lapsille lomailla ilman vanhempia. Heti jos lapset halusivat olla vanhempien kanssa, heidät lähetettiin mulle. Sillon kun pikkuinen nukku päikkäreitään mulla oli joskus ns. vapaa-aikaa, mutta en voinu lähtee mihinkään tai muutenkaan tehdä mitään "omia juttujani", joten ei sitä oikein vapaa-ajaksi voi sanoa. Vapaapäivinäkin tosiaan jouduin heräämään seitsemältä lasten kanssa, ja äiti esitti toivomuksen, että vapaapäivinä palaisin joskus seitsemän-kahdeksan aikaan, että olisin seuraavana työpäivänä täysissä voimissa. Rentoutuminen ei vaan oikein onnistunut kun tiesi, että illalla täytyy laittaa 4 lasta nukkumaan, joka on aikas helvetillinen homma, tiedätte, jos teillä on kokemusta =P En vaan voi ymmärtää, että miten au pairin voidaan kuvitella olevan kone? Pikkupoika nukkui välillä hirveän huonosti, tuli mun sänkyyn nukkuun (mikä sinäänsä oli kauhean hellyyttävää)ja saattoi herätä aamulla viideltä. Tästä kun mainitsin äidille, kommentit olivat lähinnä voi voi tyyppistä valittelua. Mahdollisuutta nukkumiseen ei kyllä tarjottu. Tuli vaan mieleen, että ketä on vastuussa, kun väsyneenä en pysty oleen niin skarppina ja jotain tapahtuisi. Äippä sanoi, että sun pitäisi olla tyytyväinen kun sulla on vapaapäivät ja joskus pääset käymäänkin jossain kun kaikki hänen ystäviensä aupparit ei käy ikinä missään ja ne menee aina yhdeksältä nukkumaan ja plaa plaa plaa... C'est incroyable!
Mun kokemukseni mukaan ranskaliset ottaa mielellään idästä tulevia auppareita (Ranskassa hirveästi puolalaisia), koska heille se 300e on iso raha, eikä heillä välttämättä ole tietoa oikeuksistaan niin kuin meillä suomalaisilla. Monet myöskin tulevat suoraan vanhempiensa helmoista, esim. itse oon asunut kolme vuotta omillani. Ranskalaiset hakee piikaa. Puhuin juuri yhden kaverini kanssa, jonka kaveri oli ollut Briteissä kesän aupparina, ja hänen lisäkseen siellä oli ollut vielä nanny, joten hänen työpäivänsä olivat olleet aikas olemattomia.
Mullakin meni periaatteessa hyvin näitten ihmisten kanssa, mutta samalla tiedän, että tein ihan liikaa hommia. Eihän ketään työtätekevä ihminen tee tällaisia päiviä, kohtuutonta!!! Tiesin että olen menossa töihin -en lomalle, mutta tää kyllä ylitti mun odotukset. SILTI, näinpäs paljon Ranskaa ja opin kieltä. En kadu, mutta ei enää ikinä aupairiksi =)
ma oon lontoossa au pairina ja naita viesteja kun on lukenu niin tunnen kylla etta ma oon onnekas. jos mun pitas olla piian asemassa,ma lahtisin heti! taalla ma teen sen 6h paivassa eika sekaan mitaan hirveen intensiivista oo. paivat kun lapsi on koulussa,illat ja viikonloput saan tehda mita haluan. mua kohdellaan hyvin,todellakin tuntuu melkein perheenjasenelta. saan noin 300 euroa kuussa. sanon vaan,etta alkaa antako itseanne kohdella miten vaan,tuskin se 12 h paivassa pienemmaks muuttuu jos jaatte perheisiinne odottamaan muutosta jota ei tule. ma vaihtaisin heti perhetta,silla au pairin elama voi olla kuten lomaa! mulla on ollu elamani parasta aikaa,jos se kerran on mahdollista au pairina,miksette vaihda perhetta!!!!!!
Sillon kun minä oli Au Pairina niin sinne mentiin tekemään työtä, oppimaan vierasta kulttuuria, eikä olemaan lomalla. Silloin AuPairin hommiin kuului myös kotitöitä. Palkkioksi sai viikkorahan, ruoan ja asumisen.
Tuntuu että nämä nykypäivän AuPairit odottaa hommalta sitä mitä ne tekee luultavasti omassa kotonaankin. Vie välillä roskat, ruoka on valmiina pöydässä ja puhtaat vaatteet ilmestyy komeroon. Vähän jos yritetään pyytää siivoamaa enempää niin huudellaan sitten täällä netissä että on se törkeetä kun sellasta kehtaavat pyytää.
Yrittäkää nyt hel****ä ajatella vähän niidenkin kannalta asiaa joiden kotiin menette. Heillä menee rahaa teidänkin ruokaan, ja muihin yleisiin kuluihin ja vielä palkkaankin, joten on vain kohtuullista odottaa vastineeksi hieman muutakin kuin lasten perään katsomista.
Kun lähdette AuPairiksi niin ottakaa selvää mitä se homma kokonaisuudessaan on.
No enpä mä ikinä kehtaisi teettää omalla au pairillani niin hillittömästi työtä mitä esim. itse jouduin tekemään ja muutenkaan vaatia ihan kohtuuttomuuksia. Ei ole kysymys laiskuudesta, vaan siitä että ihminen ei pysty jatkuvasti toimimaan äärirajoillaan.
No osutipahan vaan naulan kantaan. Miksi hitossa lähteä au-pairiksi, jos ajalta odottaa että se pelkkää lomailua olisi. Jos tytöt (ja pojatkin) ette ole varautuneita tekemään töitä, niin ottakaa sitten kukkaro käteen ja ostakaa itsellenne LOMA vaikkpa puoleksi vuodeksi. Jos lähtee au-pairiksi niin kai se nyt järkikin sanoo, että TÖIHIN siellä toissessa päässä joutuu...
vai odotitteko että perheen äiti tuo vielä aamupalankin sänkyyn, kun sitten joskus puolen päivän aikaan jaksat heräillä !!!
Töihin kyllä, orjaksi ei.
Ootteko muuten huomannut etta mol.fi sivuilla on ilmoitus jossa haetaan webbiohjelmoijaa, palkka 0 EUR.
Kuka sita nyt au pairiksi.
Tuo kommenttisi olisi ihan hyvä yleisesti sanottuna, mutta tähän topikkiin se ei sovi. Vai oletko oikeasti sitä mieltä, että aloittajan työolot ovat ok? Riittää kun vieraasta kulttuurista oppii tuntemaan ulkomaalaisen pesukoneen? Ei tuossa nyt ollut kyse siitä, että kotityöt ällöttäisi, vaan siitä, että että työn KOKONAISMÄÄRÄ on ihan liian suuri. Mikäs siinä jos pyykkää puolen päivää, jos loppua puolta ei tarvitse kaitsea lapsia, tehdä ruokaa ja siinä sivussa ruokkia eläimiä ja tiskata. Luuletko että tuolla tavalla kukaan supermiehen ohella pystyy tekemään jokaisen tehtävänsä hyvin ja huolella?
Viestini ei ollut kenellekään henkilökohtaisesti vaan yleensäkin näille kommenteille täällä. Viestiketjun aloittajaa minä säälin, on ilmeisesti joutunut "huonoon" perheeseen. Oli hänen tekstissäänkin kyllä jotain huomauttamisen aihetta... esim. se tietokone-juttu.
Enkä minä nyt niin vanha ole, 26-vuotias ja olin Au pairina Manchesterissa, U.K:ssa vuonna 1997.
Olin juutalaisessa perheessä , hoidin kahta lasta kahta koiraa ja kolmea kissaa, sekä siivosin päivittäin talon ja tiskasin astiat joka ilta. Vapaa-aikaa minulla oli perjantaina 11 eteenpäin aamupäivällä ja sunnuntaisin. Pääsin kerran perheen kanssa reissuun länsirannikolle , muuten olimme vain kotona. Palkkaa sain 40 puntaa viikossa, majoituksen ja ruoan. Minulle ei tullut mieleenkään valittaa työn määrästä vaikka työskentelin työpäivinä 8h. Tykkäsin perheestäni ja tiesin mitä olin sinne mennyt tekemään, kunnioitin vierasta kulttuuria enkä valittanut joka pienestä asiasta (esim. siitä että joku tulee pyytämään olemaan hiljaa, jos pitää ääntä kymmenen jälkeen illalla). Olin perheenjäsen, enkä vaatinut mitään erikoisymmärrystä.
Mitään orjantyötä AuPairina ei saa tietenkään olla. Jos työ tuntuu orjuudelta niin silloin on joko väärässä paikassa tai ns. "väärällä alalla".
lasten kanssa on ok ollamut sitten kun ne on hemmoteltuja niin mita niillevoi sanoa?ma en ainakaan orjaksi tanne tullu ja nuolemaan toisten ahtereita varsinkaan kun ne ei sita ansaitse..aluksi ajattelin et ainoa lapsi tassa perheessa jonka kanssa tulis ongelmia olis laura 14w ja vanhin lapsista,mut toisin kavi..ollaan tultu lauran kanssa tosi hyvin juttuun ehka juuri sen takia etta lauraa arsyttaa se etta jake 8w ja beccya 13w lellitaan niin paljon!jokaisella lapsista on oma poni ja lisaksi on viela isalla ja aidillakin,ratsastan isan hevosta..valilla lauraa ja mua arsyttaa se etta meilla on molemmilla on hevosemme hoidettavana ja meidan taytyy myos huolehtia myos jaken ponista vaikka meilla on kadet muutenkin taynna toita tallilla..onkait se ymmarrettavaa ku se on niin nuori mutta silloinkun jake sille paalle sattuu niin kukaan muu ei saa koskeakaan sen poniin eli jake on ihan kykeneva huolehtimaan omasta ponistaan,ainakin harjaamaan sita...ja aamuisin jake vaan tiuskii mulle mut antaa pojan tiuskia..
jeps..sellaista taalla..
"jake vaan tiuskii mulle mut antaa pojan tiuskia"
Sano sille suomeks etta vittu pida paas kiinni ja oo vihasen nakoinen.
Hei!
Olen lukenut tässä näitä viestejä ja ajattelin nyt sitten ottaa osaa tähän keskusteluun. Eli mistäs aloittaisin. Olen itse tällähetkellä au pairina ja minulla on asiat hyvin verrattuna tällä palstalla lukemiini juttuihin.
Eli ensinnäkin SOPIMUS, vaikka olisi yksityisenäkin lähtenyt au pairiksi AINA pitää tehdä sopimus ja siihen löytyy valmis pohja. Löytyy myös yhteiset säännöt mitä sopimuksesta tulee käydy ilmi ja sitten vielä luulen että jokaisella maalla on omat säännöt au pairin oikeuksiin liittyen. Ainakin Saksalla! Eli te kaikki joilla on saksassa huonot olot, saksalaisessa au pair sopimuksessa määritellään hyvin selkeästi mitä pitää tehdä ja mitä ei. Siellä mainitaan mm. Että au pairin maksimi tuntimäärä on 30h /viikko ja 6h/päivä. Vähintään 1 TÄYSIN VAPAA päivä/viikko. Joka kuukausi 1 VAPAA viikonloppu.Au pairin velvollisuus on tehdä kevyitä kotitöitä ja tarkoitus ei todellakaan olla KODINHOITAJA!!!Te jotka olette Saksassa huonoissa oloissa, vaihtakaa perhettä välittömästi, täällä on paljon hyviä paikkoja au pairin olla ja paikalliset ovat itse niin pilkun viilaajia että viilatkaa takaisin! Uskoisin myös että nämä säännöt koskevat kaikki muita EU-maita koska sopimus on solmittu en nyt muista missä, mutta vuonna 69 ja se löytyy Eu:n nettisivuilta! Eli ranskassa olijat sielläkään ei tarvitse olla huonoissa oloissa. Tarkistakaa ihmeessä,EU rajoittaa määrittelee niin monta asiaa nykyään että voisin melkein luvata, että jokin pykälä sieltä löytyy myös muille kuin saksassa olijoille! Haluan kuitenkin lisätä että minulla ei ole mitää varsinaista lainopillista tietoa,vaan tämä on kaikki itse havaittua. Eli suunsoittajien ei tarvitse kommentoida. Sitten te jotka arvostelitte että nykynuoret on niin laiskoja yms. Nykyään on kaikki paremmin kiitos EU:n eli omien oikeuksiensa vaatiminen ei ole sama asia kuin laiskuus, jos te olette joutuneet olemaan täysipäiväisiä kodinhoitajia turha on tulla tänne katkeroitumaan. Me NYKYNUORET ollaan mitä ollaan ja ajat muuttuu, joten ihan ssshhh...Eli haluaisin vielä painottaa, älkää miettikö kahta kertaa au pair vuoden tulisi olla positiivinen kokemus mistä voi sitten jälkeenpäin iloiten kertoa, elämä on liian lyhyt jotta sen voisi kuluttaa tekemällä vastemielisiä töitä v*ttumaisessa ympäristössä! Tehkää au pair ajastanne ikimuistoinen kokemus ja etsikää perhe joka jää sydämiinne hyvänä muoistona!Ja rohjetkaa avata suunne, te olette (uskoisin)kaikki yli 18 vuotiaita eli aikuisia ja teillä on siihen oikeus!Tsemppiä!!