Niin...4 vuosi yhdessä. On talo,lapsi(hänen ed. liitosta),koira, lainaa, vakituinen työ...En tiedä mikä tässä mättää, mutta mikään ei kiinnosta. Tuntuu, että en ole oikeassa paikassa ja melkein koko ajan ahdistaa..Ongelmiani ei tee pienemmäksi se, että mies tuntuu tilanteeni jotenkin vaistoavan ja syyllistää "turhista" menoistani(pelkää ilm. että käyn vieraissa)ja haluaisi kenties, että olisin aina kotona kun hänkin.Omasta mielestäni yritän luoda tiiviin yhdessäolo-suhteen(ainakin minun puoleltani) jälkimainingeissa omaakin elämää, koska hänelläkin on aina ollut omat juttunsa.Tuntuu, että suhde on mennyt siihen paikkaan missä kumpaakaan ei kiinnosta mitä toinen ajattelee ja ollaan vaan kun on totuttu olemaan.
Seksuaalinen mielenkiinto on lopahtanut, en edes halua suudella häntä saati muuta...ja asiat mitä hän tekee tai sanoo ärsyttää tai ei herätä mitään tunteita..tai oikeastaan vallitseva tunne koko ajan on suunnaton ärsytys, voimattomuus ja v..tutus: työtä, miestä omaa elämää kohtaan..itseään kohtaan.
Siis kysymykseni kuuluu, onko tälläinen normaalia? Miksi yhä haluaisin elää pelkästään omaa elämääni ilman sitä toista? Onko jollakin ollut samoja tuntemuksia koko elämäänsä kohtaan ja ovatko ne menneet ohi???
Olipas sekavaa, mutta sellainen on olokin...
Seksuaalinen mielenkiinto on lopahtanut, en edes halua suudella häntä saati muuta...ja asiat mitä hän tekee tai sanoo ärsyttää tai ei herätä mitään tunteita..tai oikeastaan vallitseva tunne koko ajan on suunnaton ärsytys, voimattomuus ja v..tutus: työtä, miestä omaa elämää kohtaan..itseään kohtaan.
Siis kysymykseni kuuluu, onko tälläinen normaalia? Miksi yhä haluaisin elää pelkästään omaa elämääni ilman sitä toista? Onko jollakin ollut samoja tuntemuksia koko elämäänsä kohtaan ja ovatko ne menneet ohi???
Olipas sekavaa, mutta sellainen on olokin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Siis kysymykseni kuuluu, onko tälläinen normaalia?"...
Ei, tuo ei ole normaalia. Tai noin ei ainakaan asioiden kuuluisi olla. Vaan niin ne olivat minullakin.
"Miksi yhä haluaisin elää pelkästään omaa elämääni ilman sitä toista?"
Koska kenties nimenomaan haluaisit elää elämääsi ilman sitä toista. Jos se vaan ei tunnu oikealta ratkaisulta olla yhdessä.
"Onko jollakin ollut samoja tuntemuksia koko elämäänsä kohtaan ja ovatko ne menneet ohi???"
On ollut juuri samanlaisia tuntemuksia. Ja juu, ne menivät ohi vihdoinkin, ja siihen auttoi ainoastaan ero. Ehkä julmaa sanoa, mutta eron jälkeen olo ollut niin helpottunut, toisinaan olen ollut jopa onnellinenkin.
"Olipas sekavaa, mutta sellainen on olokin..."
Ei ollut sekavaa, olotilasi vain on sellainen, tai siltä sinusta ehkä muutosvastarinnassasi tuntuu, vaikka todellisuudessa saatat tietää hyvinkin mitä haluat ja mitä sinun kuuluisi tehdä. Muista, muutos ei ole aina pahasta! Joskus se on ainoastaan hyvästä! Voimia sinulle =)
Mulla on myös tuo kuuluisa olo.Mutta mä vähän sain ajatuksia kokoon kun tapasin erään vanhemman mies henkilön joka selvitteli mun päätä.Sitä tarvii vaan juttukaveriks sellasen ihmisen joka oikeesti näkee että sulla on huono olla,ja haluaa auttaa sua.Ei se mitään jos se pitää sun kädestä kiinni ja juttelee.En mä tiedä,jokainen hoitaa asiat omalla tavallaan.Mutta pitää olla sellanen ihminen jolla on omat asiat OK.Siis kauhee kriisi-ikä,eikä oma elämänkumppani edes huomaa.Elämässä on tapahtunut paljon ihan siis kivoja juttuja kuten lapsen syntymät,talot ,työt jne..Nyt on kai sulattelun aika sitten.Ei oo tarvinnu onneks turvautua vielä viinaan eikä lääkitykseen ja toivon ettei milloinkaan tarviiskaan.Nyt alkaa varmaan se oikea aikuisuus että vauhti hiljenee.Enää ei ole niitä katkonaisia yöunia ja lasten uhmakohtauksia.Alkaa olla aikaa itselleen ja alkaa hakea kai sitä omaa juttua.
Oletko todella noin naivi kuin mitä kirjoitat: "pitää kädestä kiinni ja juttelee" semmoiset "vanhemmat mieshenkilöt" haluavat päästä pukille vielä kun sarvi nousee, siinä auttaa innokas kuuntelu (ymmärrys)ja hienovarainen ohjailu avioeroa kohti. Sinussahan ei koskaan ole mitään vikaa vaan ainahan se vika on kumppanissa eikös vaan.. jos on kakarana ollut ainut lapsi niin itsensä jakaminen voi olla vaikeata kun pitäsi saada tehdä sitä "omaa Juttua".. kasva aikuiseksi eli jos olet tehnyt lapsia niin niitä omia juttua ei voi olla kuin jollakin sinkulla.