En osaa hymyillä ihmisille, koska he tuntuvat minulle vieraalta tosin sitten osaa kun tunnen heidät paremmin. Tämä taas on hankalaa naisrintamalla, kun en osaa näyttää kiinnostustani kun menen lukkoon ja vielä pahemmin pokerinaamaksi :( Haluaisin kyllä hymyillä, mutta itsesuojelu vaisto on niin syvällä alintajunnassani en pysty edes yrittämään... Töissäni yksi nätti jolla on todella kaunis hymy alkoi minulle juttelee niin taisi tulla kylmä ensituttavuus kun ainostaan osaa jutella niitä näitä asiallisesti pokerinaamalla :/ Muutenkin haluaisin ihmisille hymyillä mutta en vaan osaa enkä pysty...
Voisiko kukaan nainen minusta edes kiinnostua kun ei näy mun naamasta mitään kiinnostusta paitsi ehkä vähän epävarmuutta muuten kyllä olen ihan komea mies ja asiat suth ok...
Voisiko kukaan nainen minusta edes kiinnostua kun ei näy mun naamasta mitään kiinnostusta paitsi ehkä vähän epävarmuutta muuten kyllä olen ihan komea mies ja asiat suth ok...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jostain syystä minä olen nainen, joka on yrittänyt hymyillä, jutella,päästä lähelle miestä, joka ei paljon hymyile, pitää viileän pokkansa viimeiseen saakka.
Ensituttavuus on kieltämättä ollut vähän kylmähkö, mutta jotenkin olen ollut näkevinäni coolin pinnan alla miehen, joka ei ole uskoa silmiään: joku nainen on kiinnostunut.. selvinpäin, virka-aikaan.. Naisia tuo komea mies saa kyllä, ei se siinä ole,ulkoiset puitteet näyttää olevan suht'kunnossa. Se vaan ei ole koko totuus, tiedän.
Olen ollut lukevinani että naista, joka sulattaisi ja lämmittäisi viileän pinnan, ja hellisi sielua, sisintä, ei ole. Minä haluaisin olla tuo ihminen hänelle, miehelle jonka soisin nauttivan elämästään aidosti, nukkuvan yönsä levollisesti, heräävän keyvesti uuteen aamuun. Kanssani, sellaisena kuin on, sellaisena kuin olen hänen silmistään hänet ollut näkevinäni.
mutta lohduttaa pelkkä ajatuskin, että joku kykenee ymmärtämään meitä miehiä, joilla on tämä ongelma.
Itse olen jo vuosia ajatellut, että kuulemani itseäni koskevat asiat saavat todellisen merkityksensä, kun ajattelelen ne lainausmerkkeihin.. "Söpö", "kiinnostava",..Etc.
Ilmeisemmin vastoinkäymiset ihmissuhteissani ruoskivat ton ajatusmallin mieleeni. .. Tiedä häntä..
Siltä minustakin on tuntunut, että mies johon olen tosiaankin melkoisen ihastunut,ei usko että olen vakavissani, vaan että hän laittaa minut ja mielenkiinnon ilmaisuni samalla tavoin lainausmerkkeihin kuin sinäkin. Mikä voisi saada sinut tai hänet muuttamaan mieltä, mitä pitäisi tehdä,että ottaisitte lainausmerkit ympäriltäni ? Tuntuu tosi pahalta,kun tulee torjutuksi vaikka silmistä, käsistä näkee että ainut toive on, että voisi katsoa lähempää, tarttua ja pitää kiinni. En tiedä, miten jaksaa hymyillä, vaikka arveleekin saavansa takaisin vain pokkailmeen.Ehkä olen ajatellut miehen, joka saa sydämeni laulamaan sen arvoiseksi että kannattaa yrittää vaikkei mitään saisikaan. Ehkä ajattelen, että hän joku kerta sulaa, hoksaa, että minä olen ihan tosissani ihastunut häneen, vioistaan huolimatta, ja jopa uskon,että silmistä näkee totuuden.
Lainausmerkit pysyvät, sillä ilmeisesti edellisistä tapauksista oppineena mies olettaa sinun kusettavan, pelleilevän, kikkailevan, jekkuilevan, pelailevan ja/tai pettävän. Kukaan ei ole ollut tosissaan tähänkään asti, miksi sinäkään tai kukaan muu olisi? Omalla kohdallani tiedän kyllä että tekisi mieli luottaa ja hymyillä takaisin, mutta ei pysty, "ei siitä kuitenkaan mitään tule"
Miksen muka olisi tosissani !?
Minä en ole yksikään aiemmista, ja ehkä minuakin on satutettu elämässäni riittävästi tietääkseni miltä se tuntuu. Asenteesi on melko julma sekä itseäsi että lähellesi pyrkivää kohtaan.
Tällaisesta asetelmastako syntyy suhteet,jos yleensäkään suhdetta edes syntyy,joissa toinen alistaa ja käyttää kynnysmattonaan ja toinen antaa kaiken tapahtua, ja ottaa vielä syyt niskoilleen.Onko tämä se vanha levy, joka joskus juuttuu soittamaan rakasta-kärsi-kärsi-kärsi..
Niinkö ?
Miksi minä olisin tosissani.. hetkinen.. koska minä olen minä,en kukaan muu. Tietysti, jos on ilmiselvää, ettet pysty erottamaan menneisyyttä nykyisyydestä, niin turhaanhan minä hymyilen, teen itseni korkeintaan naurettavaksi.
En hennoisi päästä irti, kääntää selkääni ajatellen sinun olevan sangen v..vaikeasti lähestyttävä, niinkuin yleisesti sanotaan. Tyhmässä pikku päässäni kuvittelen vielä jonkun sellaisen asian tulevan eteesi, että et enää kykene pitämään pokkaasi,vaan tulet ja viet mukanasi. Säälittävääkö ?
Ensin mies tutkitaan, sitten vasta hutkitaan..miksei samaa voisi soveltaa sitä suuremalla syyllä naiseenkin ?
Mikäli vain jaksat olla kärsivällinen... En voi muuta sanoa. Kuten aiemmin mainitsin, tuskin minä olen kyseessä, mutta uskallan luvata jotain. Nimittäin sen, että se mies, johon olet kiinnostunut, on ehdottoman luotettava. Kun vuosia elää "kivun" kanssa, ei hevin toivo sitä muille. Jos jaksat "väsytystä", saat kyllä sen miehen aikanaan ja saat hänet hymyilemään.. Itseasiassa sitä hän on jo odottanutkin,..hymyilemisen taitoa. .. .. Usko pois.
Hyvää tekstiä sinulta hymyilevä nainen,
"Minä en ole yksikään aiemmista", niinhän te kaikki sanotte, jos vaikka 5 edellistä ovat olleet niin eikö ole selvä todennäköisyys että sinäkin olisit?
"Asenteesi on melko julma sekä itseäsi että lähellesi pyrkivää kohtaan." Se käy työstä olla kivenkova ja ilkeä kusipää, mutta ilkeitä kusipäitäitä ei nöyryytetä niin helposti kuin sinisilmäisiä ja hyväntahtoisia tyyppejä.
"Tällaisesta asetelmastako syntyy suhteet,jos yleensäkään suhdetta edes syntyy,joissa toinen alistaa ja käyttää kynnysmattonaan"
Jos tästä suhdetta syntyy niin minä en aio enää olla se joka kärsii.
"Miksi minä olisin tosissani.. hetkinen.. koska minä olen minä,en kukaan muu."
Kyllä, sinä olet yksilö, ja varmasti omaat kauniin hymyn johon tekisi mieli vastata, puhua niitä näitä ja siinä sivussa pyytää vaikka kahville, sinä voisit olla juuri se elämäni suuri tilaisuus, mutta en tiedä, voisit olla vain yksi virhe ja nöyryytys lisää. Toisaalta voisin kai naida kanssasi kerran, pari ja sen jälkeen kadota kuin pieru saharaan.
"Tietysti, jos on ilmiselvää, ettet pysty erottamaan menneisyyttä nykyisyydestä, niin turhaanhan minä hymyilen, teen itseni korkeintaan naurettavaksi."
Luullakseni erotan menneisyyden nykyisyydestä, en vain erota sinunlaisia vilpittömästi kiinnostuneita neitokaisia umpikierojen kusipäiden seasta. Et kuitenkaan tee itseäsi naurettavaksi, minä vain yritän välttää itse joutumasta naurunalaiseksi.
"En hennoisi päästä irti, kääntää selkääni"
Hahhah, pääsimpäs siitä lutkasta eroon. Ei hetkinen... ehkä hän olikin tosissaan PLIIS PYSÄHDY JA TULE TAKAISIN!... argh, eihän tässä näin pitänyt käydä.
"Tyhmässä pikku päässäni kuvittelen vielä jonkun sellaisen asian tulevan eteesi, että et enää kykene pitämään pokkaasi"
Pokka pysyy, muistutan kai jo kasvohalvauksen saanutta, vaikka itsekin toivon että voisin kirmata luoksesi pitkin kaupunkia pepsodent-hymy kasvoillani.
"Säälittävääkö ?" Ei, sinulla on vielä luottamus tallella ja pidä siitä kiinni. Kai tässä itse kukin voi jonain päivänä hymyillä takaisin kunhan pääsee traumoistaan eroon.
Hyvää yötä !
•todennäköisyys, että olisin joku aiemmista on olematon. Oikeastaan sinäkin sen tiedät, jopa silkalla matematiikalla, jos niin haluat.
Ainut mitä olen sinulle jo tehnyt, niin olen puhallellut kevyesti niskaasi pariin kertaan kun olet ollut lähelläni. Onko muutkin niin tehneet ?
•asenteestasi paistaa läpi kuin aurinko aitan seinästä. Pahinta tuossa hätävarjelun liioittelussa on se, että sinä nöyryytät itse itseäsi, teet itsesi siten naurettavaksi. Ottaisit huomioon, että ihmiset ovat perusluonteeltaan sinisilmäisiä ja hyväntahtoisia. Jos väkisin teeskentelee muuta, sen huomaa kyllä. Sinustakin.
• Tiedät senkin, että liian kova murtuu, menee rikki. Vahvuus on jotain muuta, ja toivottavampi ominaisuus niin materialle kuin ihmiselle.
• Onko parisuhde systeemi missä toinen automaattisesti kärsii, toinen laittaa kärsimään. Olen ehkä todella naivi ajatellessani,että on myös mahdollisuus, ettei meistä kumpikaan kärsi.
On mahdollista, että edelliset jutut on menneet pieleen jotta me olisimme päässeet siihen pisteeseen missä nyt olemme voidaksemme jatkaa elämän loppuun saakka, yhdessä.Tasa-arvoisina, toisiamme kunnioittaen.
• Antaisit tilaisuuden. Naida kerran tai pari ja kadota on toisaalta parempi vaihtoehto, kuin seisoa kivettyneenä omien mielikuvien vankina. Jos osoittautuisit todella siksi kitkeräksi jääkaappipakastimeksi mitä esität, asia olisi sillä selvä. En haaveilisi ja miettisi, jos se on turhaa.
Tosin, huomautuksena,edes sinä et saisi minua naitavaksi ihan välittömästi. Osaan jo kuunnella ja arvioida miehen haihtumisalttiutta ilman makuukamarikierrostakin, koska minäkään en halua itseäni satutettavan. Olisko tässä yksi oleellinen ero niihin edellisiin ?
• En ole kovin romanttinen tyyppi, pikemminkin toiminnan nainen, enkä haluaisi rakennella turhia pilvilinnoja,mutta ollessani kiintynyt sinuun, en kykene ihastumaan keneenkään muuhun.
Jos tiedät muka etukäteen kiintymykseni olevan turhaa, niin olisitko ystävällinen ja sanoisit sen minulle. Saan kyllä pääni järjestykseen jos sinä sanot ettei toivoa ole. Sinä kuitenkin tiedät minun yrittävän kontaktiin kanssasi.
Älä roikota tilannetta tahallaan.
Tietysti sekin on tapa olla vallankahvassa, tiedän.
• sinä pelkäät minua liikaa, ja/tai itseäsi.
• Minullakin on ylpeyteni. Mutta turhan ylpeä ja paskantärkeä en ole. Itsekään en ole erehtymätön, en siis vaadi sitä toisiltakaan. Rehellisyys on ainut mistä on pidettävä kiinni.
• metkaa, mutta et tunnu muistavan, ettei eteen tulevat asiat aina ole mukavia ja toivottavia. Jos otat huomioon esimerkiksi sen, että olen mm. ensiaputaitoinen sairaanhoitaja, niin tuo kasvohalvauksesi on eräällä tavalla hyvin osuva esimerkki siitä, mitä voi mahdollisesti tapahtua,ennen kuin pokkasi pettää.
Haluaisin sinun vain uskovan vähemmälläkin.
• Ei traumoista pääse eroon, jos haluaa kynsinhampain uudenkin ihmisen kohdalla niistä pitää kiinni.
En ala tekemään kupperiskeikkoja ja muita temppuja edessäsi, jotta rohkenisit, mutta en anna sinun nöyryyttääkään itseäni, pidän takuuvarmasti puoleni.
Jos menet ohi sanomatta mitään, minä tervehdin sinua niin että kaikuu.
Jos juokset huoneeseesi, paiskaat oven kiinni, tulen perässä, koputan ja avaan, kysyn nätisti hymyillen, häiritsenkö.
• Jotkut ovat jo sanoneet,että anna paskan olla. Minä vaan olen ollut näkevinäni että sinulla on sielu ihan yhtä pehmeä ja rikkoutumisaltis kuin muillakin ihmisillä, ja että se vaiennettunakin huutaa ikäväänsä. Sinun kätesi näyttävät siltä, kuin ne odottaisivat vain käsiäni, joihin tarttua. Silmäsi syviä katseita muitten katseilta piilossa.
Olin aikoinani kovinkin ihastunut ja rakastunut mieheen, joka ei koskaan hymyillyt. Salaperäisyys viehätti ja niiden katseiden taakse saattoi sitten kuvitella mitä tahansa tunteita. Varovaisia lähestymisyrityksiä tein, mutta kylläpä se taisi se hymyilemättömyys olla, josta tein johtopäätöksen, että kiinnostusta ei taida kuitenkaan löytyä minun suuntaani. Tapasin miehen hiljattain uudelleen vuosien jälkeen, eikä hymyä vieläkään näy. Keskustelimme ja minähän rakastuin taas! Ne ihanat katseet polttivat sydämeni ja siinä paikassa olisin halunnut miehen omakseni. Valitettavasti joku oli kuitenkin ehtinyt minua ennen, ja minun täytyy nyt vain jäähdytellä näitä uudelleen roihahtaneita tunteitani. Mutta on kyllä vielä sanottava, että sen miehen tunteista en voi vieläkään sanoa juuta enkä jaata. Tietenkin ne pitkät lämpimät katseet ja matala, lempeä puhe tekisi mieli tulkita vaikka miten... Mutta eihän sillä nyt niin väliä olekaan, varattu kun mies on...
Minulla on sama ongelma. Hymy ei vain irtoa vieraille ihmisille. Kaverien seurassa hymyily kyllä onnistuu. Harmittavaa, kun en osaa hymyillä naisille takaisin siloin kun he selvästi suuntaavat hymynsä minulle. En ole koskaan seurustellut, olisikohan tämä yksi syy siihen? Että annan aina kylmän vaikutelman.
onko sulla edes halua tutustua keneenkään, päästää lähelle ja opetella pikkuhiljaa hegittämään jälleen ?