Miten pienet lapset selviävät erosta? Ja olenko monsteri
jos eroan vaimostani kun meillä on mm. alle 1 v. lapsi ?
Taustoja en jaksa selittää ja pyydänkin, että kommentoitte
vain ylläolevaa...
jos eroan vaimostani kun meillä on mm. alle 1 v. lapsi ?
Taustoja en jaksa selittää ja pyydänkin, että kommentoitte
vain ylläolevaa...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mielestäni on parempi erota kuin tapella. Lapset kärsii paljon enemmän siitä että vanhemat ei tule toimeen ja kotona vain tapellaan, kuin että vanhemmat asuvat erillään ja ovat iloisempia. Jo pienikin lapsi vaistoaa, että jotain on vialla vaikkei sitä osaa ilmaistakaan. Pitemmän päälle sen rupeaa huomaamaan lapsen käytöksessä. Tottakai eroprosessi on rankka ja hankala kaikille, mutta ajan kanssa siitäkin selviää jos vaan muistaa huomioida lapset ja käyttäytyä niinkuin aikuisen kuuluisi.
Vanhemmistaanhan lapsi käyttäytymismallinsa oppii. On siis parempi että vanhemmat ovat onnellisia kumpikin omalla tahollaan ja näyttävät lapsille, että heistä välitetään paljon, vaikkei keskenään toimeen tultaisikaan.
Itselläni on muutamia tuttuja, jotka ovat yhdessä "vain lasten takia" ja se ei ole oikein kenellekään, kerranhan täällä vain ollaan, miksi siis olla onneton?
Taustoista siis viis..
Ero on mielestäni ihan hyvä ratkaisu kunhan vain muistat että eroat vain vaimostasi et siis lapsesta!!!
Oman eroni tullessa kohdalle oli poikani alle 2 v
ja mielestäni hän ei kovinpaljon erosta kärsinyt. Tottui hyvin nopeasti uuteen kuvioon . Toki järjestimme kaiken hänen parhaansa mukaan .
Isä aloitti uuden suhteen suht. nopeasti eron jälkeen ja mielestäni myös tässä oli ihan ok. että poika oli vielä niin pieni. Suhde uuteen äitipuoleen on todella hyvä, kun pääsivät pienestäpitäen suhdetta rakentamaan. (erosta jo 6,5 vuotta).Nyt esim. koulunjuhlissa olemme kaikki läsnä minä, isä ja kummankin uudet puolisot. Ongelmia ei ole pahemmin ollut.
Muista siis kokoajan lapsesi asema ja yritä säilyttää edes jonkilaiset välit hänen äitiinsä.
Kaikesta huolimatta Aurinkoista kesää....
Yhdyn edellisiin ja sanon, että kannattaa erota, jos yhteiselo ei lapsen/lapsien äidin kanssa suju. Parempi erota silloin, kun lapset on pieniä kuin tapella kymmenen vuotta ja erota sitten. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei lasta saa milloinkaan asettaa kiistakapulaksi kahden aikuisen välisissä asioissa. Lapsi tarvitsee molemmmat rakastavat vanhemmat, vaikkeivat ne enää asuisikaan saman katon alla.
Itse olen avioerolapsi. Suhteeni toiseen vanhemmista on viileät. Käyn tapaamassa häntä vaan ja ainoastaan siksi koska se kuuluu tapoihin. Miettisin sinuna vielä. Ei mitään voi mutta jos toinen vanhemmista ei ole arjessa mukana se suhde kuihtuu.
Tietenkin jos ero on ainoa ratkaisu on se lapsien kannalta parempi kuin katsella vanhempien tappelua. Jos et ole yrittänyt ja ero ei ole ainoa ratkaisu, kehoitan sinua miettimään asiaa vielä uudelleen.
Ehdottaisin, että todella mietit, mitä teet. Onko vain arki tullut suhteeseenne ja tympiikö se vain nyt hetkellisesti. Keskustelkaa asiasta (koittakaa olla riitelemättä). Lupasithan rakastaa myötä- ja vastamäessä. Ihminen ei voi olla niin tyhmä kuin lehmä, joka luulee, että ruoho on aidan takana vihreämpää.
sen sijaan lupasin tahtoa rakastaa... Merkittävä ero...
Silleen merkittävä, että tahtominen on tahdon asia! Sen mitä kerran lupaa tahtoa, pitäisi pitää! Vaikka ei aina niin rakastakaan! Rakkaus on periaate, vaikka monet kokee sen epämääräisenä tunteena, jolle ei mahda mitään!
Pienet lapset selviää aina paremmin kuin esimerkiksi teini ikää lähestyvät, kunhan muistat tavata heitä usein ja oli sinulla millaiset välit hyvänsä lapsen/lapsien äitiin niin älä koskaan moiti äitiä lapsille. Monet käyttää lapsia pelinappuloina erossa ja se on väärin, kerta eihän vanhempien välit ole lapsien syytä. Tiedän myös naisia jotka yrittävät lapsien avulla kiristää miestä jäämään ja ehkä tehdään vielä lisää lapsia siinä toivossa ettei mies uskalla lähteä suurien elatus maksujen pelossa. Tiedän myös tapauksia jossa nainen ei ole antanut miehen tavata lapsia ja aivopesee lapsia uskomaan että isä ei halua tavata. Tai kun nainen on ottanut eron niin mies kostaa naiselle sillä ettei halua tavata lapsia ja kun tarpeeks monta vuotta on kulunut niin tullaan katuma päälle, mutta lapset ei enää haluakkaan olla tekemisissä kun isä on heidät hylännyt.
Paha sanoa taustoja tietämättä. Ehkä kuitenkin jos tilanne on sellainen, että ero on viisas vaihtoehto, se on oikein. Eipä lapsella ole helppoa kasvaa vanhempien kanssa, jotka eivät rakasta toisiaan. Eikä eron tarvitse tarkoittaa sitä, että hylkäät lapsesi. Pidä heistä tiukasti kiinni ja rakasta lapsiasi.
Se riippuu ihan itsestäsi ja niistä syistä miksi haluaisit erota. Minun mielestäni esim. riitely ei välttämättä ole hyvä syy. Kyse on siitä miten riidellään ja miksei epäkohtia sovitella. Jokaisessa suhteessa tulee erimielisyyksiä jossain vaiheessa. Ei niitä pääse eroamalla karkuun. Ne seuraavat aina uusiin suhteisiin, ellet itse selvitä niitä.
Jos suhde on TÄYSIN mahdoton niin kannatan eroa, mutta jaksan aina ihmetellä miten kukoistavasta rakkaudesta niin kovin äkkiä tulee mahdoton. Siksi olisikin ollut hyvä, että olisit kertonut ne taustat!
en voi juuri koskea vaimooni. Syy: ei vaan tunnu "oikealta" ts.
tuntuu kuin koskisi siskoaan. Ei meillä tosin ole
riitojakaan, minulla vain haave onnellisesta elämästä, ennenkuin
on liian myöhäistä... ettei tarvitse vanhana katua, että "tässäkö se minun elämä oli"...
Lapsia en kadu mutta ne olivat vaimoni toive ja tavallaan toteutin vaimoni toiveen mutta
kuka toteuttaisi minun ?
Niinpä..
Luit varmaan aiemman kommenttini eroosi liittyen, mutta taisitpa löytää myös syyn erooni.
Erosimme lapseni isän kanssa juuri tuosta syystä. Hankimme poikamme hänen mielestään sopivaan aikaan.. itse olisin odottanut vielä hetken. En kuitenkaan kadu sillä tottakai rakastan poikaa suunnattomasti.
Nopeaan tämän jälkeen alkoivat tunteeni puolisoani kohtaan muuttua. En tahtonut lähelle, saati seksiä. Jo hänen tuoksunsa, katseensa sai aikaan neg. reaktion. Haimme apua, mutta niistä tapaamisista kun ei juuri apua ollut. Elämämme muistutti kahden kaveruksen tai eläkeläisen elämää ja aloin jo suunnitella eri makuuhuoneissa nukkumista kunnes tajusin ettei niin voisi kauan jatkua.
Puhuimme ja puhuimme asiasta , mutta lopulta päädyimme eroon joka osoittautui meidän kohdallamme oikeaksi ratkaisuksi.
Kuitenkin ennen kuin eroon päädytään pitäisi miettiä TODELLA tarkkaan mitä tekee sillä vaikutukset kantavat monen ihmisen elämän loppuun saakka.
Yritä puhua puolisosi kanssa.... tietääkö hän tuntemuksistasi ??? Voittehan alkaa etsiä sitä onnellista elämää yhdessä ... ja sitäpaitsi ei elämä ole pelkkää ruusuillatanssimista ..ei yksin eikä missään parisuhteessa..
Jaksamista...
... haluanko edes yrittää jatkaa. Olen nimitäin
sitä mieltä, että kun toisen läheisyys ei tunnu enää hyvältä
ja oikealta, parisuhde on menettänyt lähes kaiken. Pelkkä
seksin puuttuminenkaan ei ole este suhteen jatkamiselle jos
toista voi pitää hyvänä muutoin. Toisen ihmisen läheisyyttä
kaipaan kaikkein eniten... että ilman miettimistä
voi mennä toisen lähelle ja tuntea kuuluvansa yhteen, nyt ja aina.
Onko moinen edes mahdollista ?
...siis se että tuntee olevansa toisen lähellä kuin kokonainen.
Oma eroni aikoihin kuvittelin ja pelkäsin että olenko täysin kylmä ja tunteeton ja että pystynkö koskaan olemaan kenenkään lähellä...
mutta kyllä kyllä kyllä...eroni jälkeen tapasin miehen joka vei totaalisesti jalat alta .
Suhteen alussa kai tarrasin vähän liikakin häneen kiinni, mutta tuntuu että piti "ottaa takaisin" menetettyjä hetkiä.
Suhteessamme on ollut toki ongelmia niinkuin joka suhteessa varmasti on, mutta läheisyys ja ihanat "väreet" iholla kun toinen tulee lähelle on säilynyt.
Päätös ei todella ole helppo, eikä sitä kannata hätiköiden tehdä.
Pohdi, puhu, kuuntele....
Oletko miettinyt mistä moinen voisi johtua ...
Oletteko ehkä liikaa yhdessä ??
Onko kaikki "salaperäinen" muuttunut arjeksi ??
Kokeilkaa pientä välimatkaa... esim. loma erikseen jonka aikana saisitte kumpikin selvitettyä ajatuksianne...
Miettisin ja pohtisin tarkkaan MIKSI toisen läheisyys ei tunnu enää oikealta ja hyvältä? MIKSI se ennen tuntui? MITÄ voisin (voisimme) tehdä?
Usein ajatellaan, että parisuhteen ongelmat liittyvät parisuhteeseen, vaikka itseasiassa kaikki ongelmat parisuhteessa ovat osapuolten (tässä tapauksessa miehen ja naisen) henkilökohtaisia ongelmia, jotka tulisi ratkaista ITSE, tavalla tai toisella.
Vasta kun on kaivanut, yksin ja (!) vaimon kanssa, vastaukset näihin kysymyksiin, voi selvittää, onko ero välttämätön! Keskustelkaa.