Itse sain lopputilin työpaikastani tuotannollis-taloudellisista syistä, jotka eivät kyllä ole lailliset: irtisanomiseni jälkeen samaan tehtävään palkattiin henkilö ja lisäksi vielä toinenkin... no.. se on tarina sinänsä.
MInua ihmetyttää ja loukkaakin se, että työnantaja ei voi toimittaa lakisääteisiä papereitaan ja selontekojaan ... Alkuun oli ongelma saada irtisanomisen peruste, nyt kun on kyselty tarkempaa selvitystä ( tähänkin on lain perusteella oikeus ) mitään yhteydenottoa ei saa.
Aivankuin pois potkittu ei olisi enää ihminen, hän on vailla mitään ihmisarvoa. Ei tarvitse kohdella ihmisenä. Minäkin tein yritykselle viisivuotta tulosta, olin hyvä työntekijä... Nyt sillä ei ole enää mitään merkitystä.
Sinänsä koen tämän arvaamattoman työttömyyteni uutena alkuna elämääni, ehkä onkin jo aika arvottaa elämää uudestaan. Myöskin heti pääsy työvoimapoliittiseen koulutukseen ½ vuodeksi antaa luvan hetkeksi hengähtää ja miettiä ... mitä isona tekisi.
17 vuotta tuli tehtyä töitä "sata lasissa" , tärkeämpänä asiana elämässäni työ. Työuupumukset ja masennukset ... mutta siitä huolimatta sitä vaan puurrettiin ja puurrettiin.
Nyt on aivan kummallinen olo, epätodellinen. Aivan kuin en enää olisi.. ei ole mihinkään kiire.. asioita saa tehdä rauhassa ilman valtavaa painetta. Uskon että tästäkin kokemuksesta tulen nauttimaan, kunhan vaan ensin tajuaa että tämä onkin totta... ja ei elämä tähän lopu.
MInua ihmetyttää ja loukkaakin se, että työnantaja ei voi toimittaa lakisääteisiä papereitaan ja selontekojaan ... Alkuun oli ongelma saada irtisanomisen peruste, nyt kun on kyselty tarkempaa selvitystä ( tähänkin on lain perusteella oikeus ) mitään yhteydenottoa ei saa.
Aivankuin pois potkittu ei olisi enää ihminen, hän on vailla mitään ihmisarvoa. Ei tarvitse kohdella ihmisenä. Minäkin tein yritykselle viisivuotta tulosta, olin hyvä työntekijä... Nyt sillä ei ole enää mitään merkitystä.
Sinänsä koen tämän arvaamattoman työttömyyteni uutena alkuna elämääni, ehkä onkin jo aika arvottaa elämää uudestaan. Myöskin heti pääsy työvoimapoliittiseen koulutukseen ½ vuodeksi antaa luvan hetkeksi hengähtää ja miettiä ... mitä isona tekisi.
17 vuotta tuli tehtyä töitä "sata lasissa" , tärkeämpänä asiana elämässäni työ. Työuupumukset ja masennukset ... mutta siitä huolimatta sitä vaan puurrettiin ja puurrettiin.
Nyt on aivan kummallinen olo, epätodellinen. Aivan kuin en enää olisi.. ei ole mihinkään kiire.. asioita saa tehdä rauhassa ilman valtavaa painetta. Uskon että tästäkin kokemuksesta tulen nauttimaan, kunhan vaan ensin tajuaa että tämä onkin totta... ja ei elämä tähän lopu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä, että pikkuhiljaa alat tajuta, että elämässä on muutakin kuin työ.
Itse puursin aikoinaan vuosikaudet ja vaikka arvostusta sainkin, ei elämä tuntunut miltään. Oli pakko tajuta, että oma itse oli asetettava etusijalle ennenkuin työuupumus iskee.
Mielenrauha on uskomaton tunne. :)
Nuo työvoiman kurssit ovat huuhaata. Sinun olisi kannattu suosiolla pitää vapaata, koska eihän minuakaan alussa kiusattu millä työpaikoilla.
no en nyt ole sitäkään mieltä.
Yrittäjän ammattitutkinnon suorittaminen on mielestäni ihan hyvä juttu, sehän on nykyään starttirahan edellytyksenä.
Lisäksi puolenvuoden kurssin sisältö on aika kattava, mikäli on ajatuksissa joskus perustaa oma yritys.
Sen lisäksi vielä tämä ei syö ansiosidonnaisen päiviä, ja saan kuitenkin saman minkä olisin työttömänä.
Ankaran työputken jälkeen kurssilla istuminen ( 3 päivää lähiopetusta, 2 etäpäivää) tuntuu todella leppoisalta... oltuani neljäkuukautta sairaslomalla ennen työttömäksijäämistä, tuntui jo hyvältä saada päiviinsä myös jotain muutakin...
-utu-