Olen reilu parikymppinen nainen, jolla pieni lapsi. Erosin lapsen isän kanssa yli vuosi sitten ja olen seurustellut nykyisen avomieheni kanssa 11 kuukautta, kihloissa olemme olleet vajaa puoli vuotta. Odotan yhteistä lastamme, tosin en ole varma lapsen isästä, koska petin miestäni exäni kanssa, joka on ensimmäisen lapseni isä. Nykyiseni ei tiedä asiasta enkä kerro! Kadun tätä suuresti mutta en edes harkitse aborttia. Olen joutunut kohtaamaan perheväkivaltaa nykyisen kanssa ja alkoholi on suurena roolina riidoissa. Tappelemme jatkuvasti. Olen odotuksen myötä väsynyt ja kaikki voimani menevät lapseni hoitoon ja ainaiseen tappeluun. Tänään kuitenkin tein sen mitä olen jo kauan miettinyt: Jätin avomieheni! Näin on kaikkien kannalta parasta! Joku voi olla eri mieltä mutta haluan lapsilleni turvallisen ja onnellisen elämän. Alkoholi ja tappelut eivät kuuluu onnelliseen lapsuuteen. Olen epäillyt taitojani ja voimiani kahden pienen lapsen kanssa elämisestä, mutta tiedän että jossain tuolla on se ihminen joka on minua varten. Ja lapsiani... Tiedän että tästä on vain yksi suunta ja se on eteenpäin!!!! Vaikka sairastuin masennukseen vuosi sitten en anna sen vaikuttaa koska en halua enää luhistua vaan haluan näyttää ihmisille että olen rohkea nuori nainen jolla on elämä edessään, ONNELLINEN ELÄMÄ!!! Kiitos Teille jotka jaksoitte jakaa tämän asian kanssani...
Rakkauden pelikenttä
Pelinainen
6590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onnea matkaan ja vain itse osaat tehdä itsellesi parhaat päätökset..
Niin sitä pitää! Hyvä tyttö! Onnea sinulle ja lapsillesi. Liian moni jää roikkumaan vastaavaan tilanteeseen. Ihana kuulla, että on vielä olemassa niitä rohkeitakin ihmisiä.
Ihanaa kuulla palautetta.. Oli se hyvää tai huonoa.. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Joku voi pitää minua ihan tyhmänä mutta onneksi on myös niitä jotka uskovat että ehkä tämä onkin se paras ratkaisu.
Illan mittaan olen saanut yhteydenottoja mieheltä, jonka kanssa koin tänään vaikean asian eli avoeron! Nyt aion pitää pääni kylmänä vaikka sydämeen sattuu jättää muuten niin mukava mies. "Pakolliset" itkut ovat itketty ja itken varmasti mieheni perään jonkin aikaa, samoin lapseni kaipaa isäpuoltaan, mutta jotain järkeä tähän on tultava! Onhan meissä jokaisessa virheemme mutta se väkivalta ja alkoholin jatkuva käyttö, ne eivät kuulu terveeseen parisuhteeseen. En ole mikään täydellisyyden vaalija vaan elän lapseni ehdoilla, onhan hän minulle tärkein asia tässä maailmassa.
Olisi ihana kuulla myös Teiltä vertaisiltani ihmisiltä tarinoita, joille on ehkä käynyt samoin ja kuinka olette siitä selvinneet...
Tänään elän vielä siipi maassa mutta huomenna on uusi päivä :)
Olen onnellinen että minulla on mahtava tukijoukko takana surun ja murheen keskellä...KIITOS heille..
Kai alkuperäinen kirjoitus oli joku provo? Jos ei ollut, niin voisin lyödä vetoa, että kyseisen kaksikymppisen kaksi lasta on huostaanotettu ennen murrosikää. Kaksi lasta kahdelle eri isälle, joista ainakin toinen on juoppo ja väkivaltainen. Äiti kirjoittelee nettiin avoeropäivänä.
Lasketko elämäsi tukijoukkojen varaan vai pitäisiköhän sinun miettiä joskus elämääsi yhtä päivää pitemmälle ja käyttää esimerkiksi ehkäisyä.
Miksi lapseni olisi huostaanotettu? Hän on minulle maailman tärkein asia! Odotan toista lasta, koska halusimme sitä yhdessä miehen kanssa, jonka nyttemmin jätin.. Minulle vain sattui moka ja petin häntä ex-mieheni kanssa, joten en voi olla varma lapsen isyydestä. Se jatkanko raskautta, en tiedä vielä! En tiedä onko minusta siihen? Jaksanko? Olisiko se oikein tätä lasta kohtaan...
En laske elämääni kenenkään varaan. Menen elämässäni aina vain päivän kerrallaan... Olen itsenäinen nuori nainen jolla nyt vaan sattuu olemaan ihania ihmisiä taustalla joilta saan tukea tarvittaessa. En sitä ole vaatimassa...
Ja se miksi tänne kirjoitin.. Se helpottaa oloani suuresti kun saan nimettömänä purkaa tunteeni tänne. Eikös tämä ole sitä varten... Että hyvää syksyä Sinullekin! No tämä oli Sinun mielipitesi, onhan Sinulla oikeus siihen...
Paska lutka. Ei heru kunnioitusta!