juttelusta

Onhan se mukava aina muutama sana vaihtaa artistin kanssa keikan päätteeksi. Toisten kanssa on tosi helppo jutella, kuin olis vanhoja kavereita. Toiset taas eivät turhia puhele. Rohkeasti vaan juttusille.

ja hyvin kommunikointi on toiminut,Minulle ainakin ovat olleet asiallisia .. täytyy tietty ymmärtää artistin väsymyksen keikan jälkeen,ei siihen jää pitkään puhumaan..

minä kun menen hakemaan joltakin nimmaria niin kyllä vaihdetaan muutama sana esim.laven,anne mattila,Arja havakka.pitää mennä vain rohkeasti juttelemaan=

ei julkkikset syö vaikka menetkin pyytään nimmaria tai yhteisvalokuvaa heidän kanssaan, julkkiksetkin ovat loppujen lopuksi vain ihmisiä kuten sinäkin matti meikäläinen.

Silloin kun mä ekoja kertoja menin Tapsa Kansalta pyytämään nimmaria, niin ei se, enkä mäkään uskaltanut siinä sitten ruveta mitään rupattelemaan. Kun se oli ojentanut sen nimmarin niin usein se kyllä katsoi silleen, että olis varmaan halunnut jotain jutella, mutta mä olin niin jännittynyt, että kiitin sitä vaan nimmarista ja pyyhälsin matkoihini.
Nykyään, olen Tapsan kanssa aina jokusen sanan vaihtanut ja Tapsa on itsekkin aloittanut jutustelun.

Hyvien tapojen mukaisesti olen pyytänyt suosikiltani Kari Tapiolta luvan yhteiseen kuvaan tai halaukseen, omistuskirjoitukseen....toki jos artisti on väsyneen oloinen keikan jälkeen, ymmärrän suoda hänelle oikeuden olla jakamatta nimmareita tai kahvitaukoon ilman, että ryntäisin juttelemaan. Ihmisiä ne artistitkin ovat... Karin kanssa olen usein vaihtanut muutaman sanan, meillä on yhteisiä muusikkotuttuja...ja vaikka nimmareita on kertynyt vino pino, on sitä hakiessa häneltä tunne kuin tekisi sen ekaa kertaa...ihan yes mies...

naama virneessä juttelemaan mitä sattuu! takahuoneeseen asti on menty ihan pokkana nimmareiden ja valokuvien perässä.