En ole koskaan ollut näin lihava: 163cm ja 90kg. Pitäisi laihduttaa koska olo on tukala. Tykkään liikkua ja varsinkin tanssia, mutta ahdistaa nämä kilot. En millään pääse alkuun vaikka kuinka yritän. Kaupasta haen suklaata ja karkkia ja olo on entistä kamalampi. Syön kun kärsin työttömyydestä ja yksinäisyydestä. Kotona ei jaksaisi edes siivota. Villakoirat pyörii sohvien alla ja tiskivuori kasvaa. Miten pääsen eroon tästä syömiskierteestä: syön makeaa-> paha olo-> pitää lohduttautua taas syömällä jne.
Haluaisin niin kovasti laihtua ja saada elämäni järjestykseen. Miten pääsen eroon tästä ahdistavasta olosta? Mistä olisi hyvä aloittaa? Tiedän suunnilleen kaiken kaikista eri laihdutuskuureista ja elämäntapamuutoksista (on paljon tullut luettua). Mutta toteutus on vaikeaa. Itsekuria ei ole. Tuntuu siltä että tässä elämässä ei ole enää muuta lohtua kuin suklaalevy ja siitäkin pitäisi luopua. Auttakaa!!!!
Haluaisin niin kovasti laihtua ja saada elämäni järjestykseen. Miten pääsen eroon tästä ahdistavasta olosta? Mistä olisi hyvä aloittaa? Tiedän suunnilleen kaiken kaikista eri laihdutuskuureista ja elämäntapamuutoksista (on paljon tullut luettua). Mutta toteutus on vaikeaa. Itsekuria ei ole. Tuntuu siltä että tässä elämässä ei ole enää muuta lohtua kuin suklaalevy ja siitäkin pitäisi luopua. Auttakaa!!!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos et vielä ole parisuhteessa - ikäsikään ei tullut esille - niin hanki kumppani, jota haluat miellyttää. Silloin unohtuu suklaa.Ja löytyy muuta tekemistä.
Rakastuminen on sen verran rankkaa :) Ja onnettomasti rakastuminen on maailman paras laihdutuslääke. Ylipainolla vain on ikävä taipumus tulla takaisin hyvin nopeasti, kun elämä tasaantuu (tai vaihtoehtoisesti menee vielä hullummaksi). Varoitan menemästä tähän koukkuun, siis laihduttamaan jonkun miellyttämiseksi.
Yritä löytää joku muu tapa saada hyvä mieli tai palkita itseäsi kuin suklaa/makeinen. Itse olen sokeriaddikti, joten kokemuksesta kirjoitan. Parempi on opetella käyttämään tahdonvoimaansa, ja jättää makeiset, suklaat, leivonnaiset kokonaan pois, jos ei syystä tai toisesta liiku niin paljon, että ylipainoa ei kerry. Ihan sama juttu kuin alkoholiongelmaisilla tai tupakoinninlopettajilla. Alkuun tarvitsee kainalosauvoiksi jotain korvaavaa ja/tai ryhmän tukea, mutta itse tupakka/alkoholi/makea pitää jättää kokonaan pois. Sitten kun pääsee alkuun, olo helpottuu. Kuivatut hedelmät tai pelkkä hunaja eivät ole yhtään paskempi kainalosauva. Niitä ei voi syödä määrättömästi ja ovat taatusti todella makeaa. Mene yksin tai kaverin kanssa johonkin mammajumppapiiriin. Ne ladyt eivät katsele nokkaansa pitkin niinkuin aerobikki-primadonnat ;)
Itse olen "kuivilla" kohta 3 kk, ja karkki-, keksi- ja leivonnaishyllyn ohi pääsen kaupassa jo ilman makeannälkää. Jääkaapissa on purkki oikein laadukasta erikoishunajaa eikä tee yhtään mieli makeaa.
Olin suunnilleen samoissa mitoissa ja samanlaiseksi tunsin olonikin. Kaikkea olen kokeillut. Lopulta en edes päässyt alkuun syönnin hillinnässä.
Satuin lukemaan lehdestä jutun, jossa kerrottiin joidenkin tutkijoiden olevan sitä mieltä, että ihmiselle luonnollinen tapa syödä kerralla paljon ja olla sitten pitkiä aikoja syömättä. Kerran päivässä saisi syödä 2 tuntia mitä tahansa. Loput vuorokaudesta pitäisi elää vedellä, kahvilla ja teellä.
Olen nyt hyvän aikaa noudattanut tuota ohjetta ja hyvältä tuntuu. Iltapäivän lopuksi istun syömään oikein antaumuksella kaikkea mitä tekee mieli. Lopun ajan vuodokaudesta pärjään aivan hyvin vedellä ja kahvilla. Millään en voi tuon kahden tunnin aikana syödä niin paljon ruokaa kuin ennen söin vuorokaudessa, ei mahdu mahaan. Ja paino putoaa koko ajan tasaisesti, ei rajua vauhtia, mutta putoaa.
Ensimmäisellä viikolla oli hieman paha olo, päänsärkyä yms, mutta nyt olo kohenee koko ajan. Alkaa vähitellen kiinnostaa tehdä muutakin kuin maata sohvalla. Mielenkiintoista on myös se, että olen alkanut kiinnittämään huomiota siihen, mitä syön. Onhan minun pidettävä noiden kahden tunnin aikana, että saan kaikkia tarvitsemiani ravintoaineita.
Minulle tämä sopii erinomaisesti. Ei tarvitse koko ajan miettiä, söisinkö vai en ja mitä söisin ja milloin. Nyt syön syöntiaikana ja muuten olen ilman.
Tuollainen ei kyllä tee hyvää verensokerille... Jos verensokeri pääsee laskemaan kovin alas ei kertakaikkiaan jaksa tehdä mitään, särkee päätä ja niin edelleen. Sitten kun on todella kova nälkä niin tuntuu, ettei mikään ruoka koko maailmassa riitä! Nykyisin suositellaan kevyttä ruokailua 5 kertaa päivässä, niin ei tule ahmittua. Hyvinkin yhdellä istumalla saa koko päivän kalorit kitattua kurkkuun jos syö vaikka pizzaa yms. Tietysti kukin tekee tyylillään.
Olen kärsinyt nuorempana jonkinasteisesta syömishäiriöstä. Painoindeksi oli normaalin alarajalla kuitenkin. Kun opettelee olemaan syömättä jonkin aikaa, kohta on pidempään, sitten pidempään, mahdollisimman vähillä kaloreilla tullaan toimeen... Ei tee hyvää aineenvaihdunnalle. Hidastuu ja paino nousee entistä helpommin kun alkaa taas syödä "normaalisti". Nyt kamppailen liikakilojen kanssa (bmi n. 30)
Mihinkähän nuo tutkijat perustavat väitteensä? Ei vaikuta kovin luontaiselta, jos tulee oireita... Laihtua voi nälkää näkemättäkin. Kun syö pitkin päivää kevyesti, ei tarvitse tankata rankasti.
Sehän se jännää onkin, että tekee hyvää. Ei se verensokeri heittele. Ensimmäisen viikon niin teki, mutta sitten se tasoittui. Nyt ei ole ollenkaan huono olo, vaikka olisi miten pitkän pätkän syömättä. Ennen oli selvääkin selvemmät alhaisen verensokerin merkit jo muutaman tunnin jälkeen. Nyt ei mitään ongelmia, ei väsytä, ei ole kiukkuinen olo, ei tutise, vaikka olisin yli vuorokauden syömättä. Olo on huomattavast parempi kuin ennen.
Itseki aloin kesällä tekeen tolleen että söin jonku aterian, sitte pitkän aikaa syömättä. Kuukauden kun olin tollasta harrastanu niin oli kiloja lähteny melkeen 10.
Aluksi tuntui ettei jaksanu kun ei ollu syöny pitkään aikaa, mutta siihen tottu ja ei tullu mitään väsymyksiä vaikkei ois syöny n. 8 tuntiinkaan yhtään mitään.
Nyt taas syön sillee "normaalisti", kiloakaan ei oo tullu lisää tuosta kesän painosta :) Välillä tulee syötyä karkkia yms paljon, sitten taas on vastaavat muutama päivää aliravinnolla elämistä joten se kalorikokonaisuus tasaantuu silleen..
Niinhän se on että se aloittaminen on yleensä kaikista vaikeinta mutta kun alkuun pääsee niin siitä se sitten lähtee:)
Suosittelisin että alkaisit pitämään vaikka ruokapäiväkirjaa johon listaat kaikki syömäsi ja sitten siinä sivussa laitat vaikka päivän liikkumisetkin ylös! Kannattaisi varmaan yrittää ainakin vähentää sitä hyväskän syöntiä, tiedän vaikeaa koska itsekkin varsin perso kaikelle hyvälle:) mutta tosiaan vähennät sitä tai sitten voit ryhtyä vaikka herkkulakkoon kuten minä tällä hetkellä.. tavoitteena jouluun asti ja vasta aloitin..
Ja lisäksi sun kannattaisi varmaan aloittaa joku mielekäs liikuntaharrastus, jota jaksat harrastaa aktiivisesti ja säännöllisesti.. Ja tuosta syömisestäsi, olen itse samanlainen tunnesyöppö...mutta yritän nyt siitäkin päästä eroon.. aina kun olen masentunut-->hyväskää-->tasan entistä surkeampi olo.. mutta joo..
Ja suosittelisin että jos kotisi on aivan rempallaan niin siivoaminenkin on hyvää liikuntaa ja sekin kuluttaa paljon kaloreita:)! Aloitat vaikka kotisi siivoamisesta elämänmuutoksen parempaan suuntaan.
Olet tosi paljon kuin minä, minullakin on paljon tietoa terveellisistä elämäntavoista tms. mutta se aloittaminen. VAIKEAA..
Mutta toivottavasti saat itseäsi niskasta kiinni ja olet matkalla kohti terveempää huomista:)! Ihanaa syksyä!
kupillinen Canderel-kaakaota, vaikka ykkösmaitoon, jos et tykkää ihan rasvattomasta. Siinä on huomattavasti vähemmän kaloreita kuin tavallisessa kaakaojuomajauheessa, mutta tuplasti enemmän aitoa suklaanmakua!
Selvitä ensin, mitä suklaa sisältää niin paljon, että elimistösi haluaa sitä.
Kun jättää laskuista pois rasvan ja sokerin, niin mitä kivennäisaineita kaakaojauhe sisältää eniten.
Suklaa saa aikaan mielihyvän tunteen, sehän on kaikissa tutkimuksissa todettu. Ei siinä juuri kivennäisaineita ole tai vitaminejakaan, mitä elimistö tarvitsisi.
Vaihda tosiaan kaakaoon, melkein sama maku, samoja vaikutuksia, mutta vähän kaloreita.
Kaakaojauheessa ei juurikaan ole paljon kivennäis -tai hivenaineita, tämä on totta.
Mutta kun syö suklaapatukan, niin siihen ei tarvitse lisätä sitten muuta.
Kyse onkin kivennäis- ja hivenaineiden tasapainosta eli mitä ruoka-aineesta imeytyy verenkiertoon.
Kaakaojauhe sisältää paljon magnesiumia (Mg) ja kaliumia (K). Magnesiumia (Mg) tarvitaan paljon glykolyysissä eli hiilihydraattien aineenvaihdunnassa.
Täten ehdotankin, että söisit magnesiumia (Mg) pillereinä niin tasapainottaisit sokeriaineenvaihduntaasi.
Saattaisikin käydä niin, että sokerinhimo alkaisi vähentyä, kun suoja-aineita saisi enemmän.
Magnesiumin (Mg) lisäksi glykolyysissä tarvitaan melko paljon mangaania (Mn), joten näiden kahden aineen lisääminen ruokavalioon pillereiden muodossa ei olisi kovinkaan paha asia.
Aluksi ehdottaisin sinua miettimään, oletko masentunut vai et? Tuo kuulostaa minusta siltä, joten vaihtoehtona ovat mielialalääkkeet jotka piristävät sinua sen verran että saat asuntosi siivottua jne.
Toisekseen osta kromitabletteja ja ala popsimaan niitä. Ne vievät makeanhimon. Myös liikunta vie makeanhimoa, kävele, pyöräile, jumppaa tms. mistä tulee hiki.
Osta ateriankorvikkeita, juomajauheita, patukoita, ne ovat kuitenkin vähän kevyempiä kuin varsinainen suklaa.
Ja jos oikein innostut, ala laihduttamaan ateriankorvikkeilla, saat juoda 5 kertaa päivässä pelkkää suklaapirtelöä ja saat kaikki vitamiinit mitä tarvitset!!!
Tämä laihduttaminen on pitkäpiimäinen juttu, olen itsekin ylipainoinen ja tunnesyöppö myös. Viimeksi laihduin kunnolla kun erosin ex- miehestäni, mutta nyt olen taas aika tuhti kun on uusi siippa kainalossa...Tsemppiä sinulle ja aurinkoista syksyä!!!
Mulla aikoinaan samanlainen juttu. Äiti pakotti menemään painonvartijoihin ja kun olin sinne luvannut mennä en saanut edes unta viimeisenä yönä ennen sinne menoa.
Se oli kuitenkin mun pelastus. Sieltä saa ryhmältä kannustusta ja oppii oikeat ruokailutottumukset. Siellä on myös karkkia myytävänä suklaata ym. jotka on pisteytetty. Nyt voin sanoa että olisin vieläkin 30 kiloa painavampi mikäli en olisi sinne mennyt.
Sen käsityksen minkä sinusta sain kirjoituksen perusteella en usko että tulet urakasta yksin selviämään sama kuinka monta ruokapäiväkirjaa teet sillä koska sinulla ei ole kunnon kannustusta kaikesta on helppo repsahtaa