Tapasin miehen joka on jo entuudestaan tuttu. Ollaan jo aikaisemminkin vaihdettu pitkiä katseita, mutta nyt päädyttiin jo kosketus tasolle. Intohimoista halailua ja kosketuksia. Teki mieli ihan sairaasti suudella, mutta meidät keskeytettiin. Onneksi.. kai!?
Yritin puhua järkeä kummankin päähän, mutta myöhemmin vielä vaihdettiin himokkaita pitkiä katseita. Mieletön tunne saada vastakaikua mieheltä jota olen salaa ihaillut. Puhuttiin siitä kuinka me ei päästä tästä hommasta yli eikä ympäri. Sama tulee toistumaan kun taas nähdään. Meissä kummassakin palaa niin kova himo, ettei sitä ensi kerralla enää pitele mikään!
Halattiin vielä myöhemmin, ikävä raastaa!
Mutta kummallakin on kotona oma rakas. Hävettää, mutta silti on ikävä toisen syliin...
Yritin puhua järkeä kummankin päähän, mutta myöhemmin vielä vaihdettiin himokkaita pitkiä katseita. Mieletön tunne saada vastakaikua mieheltä jota olen salaa ihaillut. Puhuttiin siitä kuinka me ei päästä tästä hommasta yli eikä ympäri. Sama tulee toistumaan kun taas nähdään. Meissä kummassakin palaa niin kova himo, ettei sitä ensi kerralla enää pitele mikään!
Halattiin vielä myöhemmin, ikävä raastaa!
Mutta kummallakin on kotona oma rakas. Hävettää, mutta silti on ikävä toisen syliin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siinä olet oikeassa, että homma ei lopu, ellei sitä pistä loppumaan.
Itse rakastuimme mieheni parhaan (ja samalla tietysti oman ystäväni) kanssa. Aluksi kielsimme tunteemme, mutta sitten tunteet vaieivat järjen äänen. Jo pelkkä kosketus sai sukat pyörimään jalassa ja yhteiset hetket olivat jotain päätä huumaavan ihanaa. Niinhän siinä sitten lopulta kävin, että aloin viettämään öitäni tämän kaverin luona (olin silloin tosin erossa miehestäni).
Mutta koska tilanne oli äärettömän vaikea, päätimme että oli parasta lopettaa, ennekuin jotakuta todella sattuu. Mies ei ollut valmis vielä polttamaan siltoja takanaan ja pistämään välinsä poikki ex-mieheeni, parhaaseen ystäväänsä. ymmärsin sen täysin. mutta kenties joskus vielä löydämme toisemme, ajan kuluessa.
ystäviä ollaan edelleen ja kännissä tulee löydettyä toisemme... ikävä on, mutta eipä voi mitään - elämä on
Elän suhteessa ihanan, vilpittömän miehen kanssa. Jouduimme vastikään olemaan pitkähkön ajan erossa toisistamme, ja mieheni ei ole niitä parhaita yhteydenpitäjiä... samaten meidän suhteessamme on hyvin vähän intohimoa. Hellyyttä kyllä on, tavatessamme (kyseessä on kaukosuhde, näemme parhaimmillaan viikonloppuisin, joskus väliä on pari kolmekin viikkoa) ja seksi sujuu... mutta keskustelut ja henkinen yhteys tuntuu tyrehtyneen. Mies on enemmän järki- kun minä puolestani olen tunneihminen. Silti olemme halunneet yrittää yhdessä. Olen puhunut kaipuustani henkiseen yhteyteen, mutta tuloksetta.
Jokin aika sitten tutustuin toiseen mieheen, jonka kanssa ystävystyimme. Meillä on hyvin samankaltainen maailmankatsomus, olemme molemmat intohimoisia tunne- ja aisti-ihmisiä. Jännite välillämme on hyvin voimakas, mutta vielä voimakkaampi on yhteyden tunne. Yritämme olla vilpittömästi vain ystäviä, mutta välillä se on kovin vaikeaa. Hän tietää tilanteeni ja kunnioittaa suhdettani miesystävääni - samoin miesystäväni tietää että olen ystävystynyt tähän mieheen, he eivät tosin ole tavanneet. Vaikka varsinaista valintatilannetta ei ole, ja olen tehnyt asian selväksi uudelle ystävälleni, silti välillä tuntuu voimakkaasti siltä että minun pitäisi tehdä jonkinlainen ratkaisu, valinta...
Olen neuvoton.