olenko liian sinisilmäinen ja tyhmä kun ajattelen, että haluan miehen jonka kanssa olen loppu elämäni ja vaikka olisi riitoja ne selvitetään aina jotenkin, periksi ei anneta aina heti?
Miksi pienestä riidasta sanotaan jo, että olemme liian erilaisia, emme voi olla enään yhessä?
kun alan seurustelemaan tai mietin sitä, niin ajattelen tulevaisuutta kyllä siinä samalla, onko mitään mahollisuutta edes, mutta jos hyvin alkaa jne..ja sitten tulee riitaa niin minkä takia ekana annetaan heti periksi?
en ymmärrä..
olen ehkä tyhmä ja vanhan aikanen, mutta en kestä suhteen loppumista, olen aina niin rikki, siksi ei tee mieli edes aloittaa seurustelemaan kun tietää että mies tekee jotain varmasti saadakseen sen loppumaan jossain vaiheessa...eikö miehet halua elinikäistä kumppania jonka kanssa ollaan vielä umpirakastuneita 80 vuotiainakin..?
Miksi pienestä riidasta sanotaan jo, että olemme liian erilaisia, emme voi olla enään yhessä?
kun alan seurustelemaan tai mietin sitä, niin ajattelen tulevaisuutta kyllä siinä samalla, onko mitään mahollisuutta edes, mutta jos hyvin alkaa jne..ja sitten tulee riitaa niin minkä takia ekana annetaan heti periksi?
en ymmärrä..
olen ehkä tyhmä ja vanhan aikanen, mutta en kestä suhteen loppumista, olen aina niin rikki, siksi ei tee mieli edes aloittaa seurustelemaan kun tietää että mies tekee jotain varmasti saadakseen sen loppumaan jossain vaiheessa...eikö miehet halua elinikäistä kumppania jonka kanssa ollaan vielä umpirakastuneita 80 vuotiainakin..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
nykyaikana tuntuu että erotaan liian helposti,
sunnuntaiaamuna väärän väriset sukat, ei muuta ku kumppani pellolle.
ite tuskin olen edes hengissä 80 vuotiaana, eli en pysty vastaamaan tähän. :)
Itse ajattelen niin että pikkuriidat ja ne suuretkin ovat vain arkipäivää silloin tällöin. Kaikesta selvitään eteenpäin. Koskaan ei tulisi mieleen sanoa, edes leikillään riidan aikana esim. "ehkä on parempi muuttaa erilleen" tai "Tästä ei kyllä tule mitään". Itse olen kokenut tätä poikaystävältäni, hän on suutuspäissään hiukan äreä ja suusta tulee ties mitä kommentteja jotka satuttavat minua välillä todella paljon. Tiedän että hän ei tarkoita näitä asioita mitä sanoo, mutta sitä tulee aina varovaisemmaksi ja huomaa toisen ihmisen aivan uudessa valossa. Ihaninta on se kuinka paljon sitä toista ihmistä rakastaa. Yhdessä ollaan oltu kohta kolme ja puoli vuotta ja toivon että tämä ei lopu koskaan. Ehkä olen sellainen ihminen että minua tarvitsee hiukan "ravistella" etten rupea katselemaan liikaa omaan napaan enkä rupea pitämään toista ihmistä itsestäänselvyytenä.
Ajattelen alkuperäisen kanssa samoin. Minullakin on kokemusta näitä heti pyyhkeen kehään heittävistä miehistä. Heti ollaan sanomassa jo suhteen alkumetreillä "me olemme liian erilaisia"...siis ja kyse on jostain pikkujutusta. MIelestäni silloin kyse ei ole mistään välittämisestä edes, eikä ainakaan suhteeseen olla yhtään sitoutuneita. Mieluummin mennään sieltä missä aita on matalin ja erotaan kuin että joutuisi oikeasti henkisesti kasvamaan ja miettimään asioita. Sitten taas uudessa suhteessa samat jutut toistuu ja lopputuloksena on, että yhtään kestävää suhdetta ei saada aikaiseksi. Pikkuriidat ja isommatkin riidat kuuluvat suhteeseen ja ne voidaan selvittää puhumalla. Siinä tarvitaan sitoutumista ja molemminpuolista tahtoa ymmärtää toista.