Erosimme jokin aika sitten, suhteemme kesti lähes kaksi vuotta. Sovittiin erotessa, että ollaan ystäviä.
Eilen oltiin yhdessä koko päivä, kaikki oli niinkuin ennen, mutta ei kuitenkaan. Kumpikin seurustelee tahoillaan, tuntuu että joku kumma voima vetää vielä yhteen.
Pussailtiinkin, lopulta päädyin hänen luo yökseen, nukuttiin vierekkäin, ei muuta. Enää ikinä (vannomatta paras) en ottaisi häntä takaisin. Ystävä haluaisin olla.
Onko kokemuksia, voiko ystävyys exän kans toimia, miten uudet kumppanit on suhtautunut.
Eilen oltiin yhdessä koko päivä, kaikki oli niinkuin ennen, mutta ei kuitenkaan. Kumpikin seurustelee tahoillaan, tuntuu että joku kumma voima vetää vielä yhteen.
Pussailtiinkin, lopulta päädyin hänen luo yökseen, nukuttiin vierekkäin, ei muuta. Enää ikinä (vannomatta paras) en ottaisi häntä takaisin. Ystävä haluaisin olla.
Onko kokemuksia, voiko ystävyys exän kans toimia, miten uudet kumppanit on suhtautunut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eli seurusteltiin 3 vuotta ja nyt exällä uusi kumppani(itse nautin sinkkuilusta). Jokin outo juttu meidänkin välillä on,joka sai meidät aiemmin tekemään vaikka mitä, huolimatta exän uudesta rakastetusta...mutta homma loppui kyllä varsin nopeasti, kun tajusin että ei siitä tule mitään. Nyt ollaan vaan kavereita(hyviä sellaisia tosin) ja nähdään kerran,pari kuussa plus kirjoitellaan s-postia toisillemme viikottain. Kyllä ne tunteet oppii pitämään kurissa ja usein se kannattaakin; mieti miltä tuntuisi jos saisit tietää että rakkaasi on itse ollut exänsä kanssa?
Kaveruus alkaa toimimaan ajan ja etäisyyden kanssa. Pitää tehdä selkeä ero oman rakkaansa ja exänsä välille. Näin ainakin uskon, mutta mielipiteitähän on monia...
ps. Exän uusi kumppani ei ole riemuissaan ystävyydestämme, mutta hyväksyy sen. Tietää historiamme ja yrittää ymmärtää kaveruuttamme. Näin hyvin tuskin on monella, yleensä saa kuulla kauhutarinoita exän ja uuden rakkaan välienselvittelystä...
toimii sitten, kun kummallakaan ei ole näitä pussailuhaluja tai halua mennä samaan sänkyyn.
Me ainakin ollaan vielä ex:än kanssa toistemme kanssa aika useinkin. Välillä viikon olemme yhdessä kuten ennen. Välillämme on yleensä seksiä, suukkoja ja haleja ainakin. Joskus me riitelemme, mutta yleensä olemme sovussa ja välimme ovat paremmat kuin suhteemme loppuaikoina. Voimme myös kertoa rakastavamme toisiamme, vaikka tapailemme/seurustelemmekin tahoillamme.
Olemme eronneet kaksi ja puoli vuotta sitten. Yhteenpalaamista emme suunnittele kyllä. Vaikka aika outo suhdehan tällainen on.
Eikö tuo ole aika epäreilua uusia kumppaneitanne kohtaan? Vai käyvätkö hekin exiensä luona rakastelemassa, pussailemassa ja hengaamassa?
Itse huomasin että pelkkä ystävyys ei toimi.Itse erosin 2 vuotta sitten ja vieläkin haikailen hänen perään ja rakastan edelleen häntä.Mutta en voi olla pelkkä ystävä,valitettavasti.
Me olimme vuoden verran yhdessä, pari kertaa siinä välissä erossakin vähän aikaa. Rakkautta oli todella paljon.
Olemme vasta eronneet lopullisesti ja nyt tämä aika tavattu pari kertaa ja tekstiviestejä laitettu ja selvitetty syitä eroon ja sitä mikä oli hyvää ja mikä huonoa. Sovittiin ettei vihotella ja ollaan ystäviä, hän auttaa minua jos apua tarvitsen jne.
Mutta näin ei tapahtunutkaan. Hän on hirvittävän vihainen nyt minulle ja syyttää kaikesta minua. On kauhean katkera. Laittaa tosi ilkeitä viestejä. Minä en jaksa tapella, myönnän vain kaiken ja että annetaan olla ja jatketaan elämäämme.
Eli emme voi ollakkaan ystäviä. Se on niin surullista....
juu tunnistan kyllä tuon katkeruuden. olin tai olenkai vieläkin aivan särki poikki meidän erosta. on tosi tuskallista olla vain ystävä jos on vielä tunteita jäljellä. toivottavasti saan vielä joskus muijalta anteeksi ja pystyn hyväksymään sen itsekin.