...niin, olen miettinyt kun täällä palstoilla olen pyörinyt ja lueskellut näitä juttuja sekä samalla omaa elämäntilannettani miettiessäni tullut siihen johtopäätökseen, että ehkä olisi kuitenkin parempi olla yksin lasten kanssa. Ei tarvi murehtia koska toinen tulee kotiin, tai mihin se lähti ja koska se tulee ja rakastatko mua ja miksi se toinen taas sanoi niin tai näin.... Paras kun opii rakastamaa itseään ja antaa rakkauttaan lapsille, eikä noille ukoille kun ne vaan saa pahan mielen. mulla on työpaikka ja tulen hyvin toimeen omillani. Mihin oikeastaan tarvitsen miestä? no seksiin, ehkä jos enää sekään jaksaa kiinostaa. Tuntuu että vaan seksillä on merkitystä ja millään muulla ei.
ehkä sittenkin yksin...
näppy
151361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
.. asialle niin ison merkityksen..
Kun olet yhdessä toisen kanssa, olet kaksi kertaa haavoittuvampi. Toisen sanat saavat uuden merkityksen niin hyvässä kuin pahassa kun olet intiimissä suhteessa. En minäkään jaksa olla varpaillani, luottaa ja pettyä.
Jospa osaisin pitää seksin erillään tunteista.. Sillä fyysinen läheisyys on se mitä kaipaan.
Koitamme jaksaa. Sulla on sentään rakkaat lapsesi!
teidän rakkautenne naiset! on täynnä ennakkoluuloa, mustasukkaisuutta ja inhoa. Se on etäistä kuin kaukaisen tähden valo, yhtä tyhjää kuin kuolleen eläimen katse... mutta silti toivon että rakkaus minut lunastaa.
Älä nyt ihan noinkaan sano tuota asiaa ! Eikös mahdollisessa parisuhteessa vois olla jotain muutakin ?
Kuten : Minä menen nyt kaverilla käymään, Tulen kotiin parin tunnin päästä, Minä rakastan sinua, huomenta rakas jne jne.
Etsi itsellesi sellainen parisuhde ettei kyseisiä asioita tarvitse miettiä ollenkaan. Ei asioissa saa olla nuin negatiivinen koska ihminen ei ole luotu olemaan yksin. Se onnistuu ainoastaan luovuttamalla ja valehtelemalla itselleen. Liikaa katkeruutta ja kyynisyyttä johtaa moiseen ajattelu tapaan. Oletteko naiset ikinä miettineen että sellaisia miehiäkin on olemassa jotka kunnioittavat ja rakastavat toista eivätkä halua missään nimessä toista lopukata ja osaavat näyttää toiselle vielä rakkautta sekä kaiken lisäksi ovat vielä ihan täysijärkisiäkin !
sellaiset miehet on jo varattuja. Joka on kunnon miehen joskus onnistunut saamaan; ei sellaista pois luovuta. Näin keski-iässä ei ole enää toivoa, nuorempana olisi pitänyt löytää. Toisella kierroksella olijat jo liian rikkinäisiä.
Ei sit muuten pidä paikkaansa että kaikki kunnolliset ja toisesta välittävät ihmiset ovat varattuja ! Lasken itseni siihen kastiin ja olen vielä täysin vapaalla jalalla ja uskoakseni voisin väittää että en ole ainoa !
Ainoa ongelma on se että mitenkä tuolta massan seasta löytää ne oikeat ihmiset. Aikansa ku jaksaa vaan odottaa ni ehkä se sieltä joskus putkahtaa esiin.
Olet kyllä aivan oikeassa. Kannattaako heittäytyä suhteeseen kun se jonain päivänä luultavasti hajoaa, ja siitä selviäminen vie niin kauan. Ja se suhteessa olo, koko ajan miettimistä että riitänkö minä vai haluaako se jotain muuta...
joo siis minäki hommaan koiran ja harrastan villejä yhden yön juttuja, sekä elän elämäni onnellisena loppuun saakka.
Hmmm. Ehkä kuitenki toivos elämältä jotain muutakin, kuin vaan satunnaisia tuttavuuksia. Jos se kerta vaatii sitä että altistaa sydämensä särkymiselle niin mikä siinä sitten.
Ei ihmistä olekaan tarkoitettu särkymättömäksi, senhän takia me parannutaan.
ehkä parane
Eivät parane eivät.
Tuttavani äiti joutui juuri mielisairaalaan.. kolmekymmentävuotinen avioliitto päättyi jo pitkän aikaa sitten, mutta painajaiset eivät jätä rauhaan. Eikä entisen miehen varjo :(
riittää...kokemusta on useista, seurusteluyritykset epäonnistuneet. 40 puolella olevissa suurin osa on tavalla tai toisella rikkinäisiä mikä vaikuttaa hyvin negatiivisesti mahdolliseen tulevaan suhteeseen/iin. Henkisesti tasapainoisia ja tavallisia ihmisiä vaikea löytää miehistä. Muusta en tiedä kun itse olen nainen.
Entä jos lapset eron yhteydessä menisivätkin miehellesi?
Jos minä olisin erotilanteessa niin ilman muuta taistelisin nykyajan tapaan tasa-arvoisena miehenä lapsistani, en kai niitä edes siittäisi tähän maailmaan jos en niistä vastuuta haluaisi kantaa.
No tuota minun on vaikea toteuttaa ilamn suhdetta ja lapsia.
Kylläpäs täälä tuli hiljaista parin viimeisimmän kommentin jälkeen.
se ei olis onnistunut, koska lapset ovat tällä paikkakunnalla koulussa ja heidän kaverinsa ovat kaikki täällä. Mies muutti muutaman sadan kilometrin päähän täältä ja on yksityis yrittäjänä. Asia olisi voinut olla toisin jos hän olis jäänyt samalle paikkakunnalle. Mutta hän oli aina viikot kotoa pois. Se vaan ei olisi toiminut. Hänellä on ennen minua jo yksi lapsi jonka hän on hylännyt kokonaan. Ei ole missään tekemisissä. Mielestäni tässä ero jutussakin pitää ajatella myös lasten kannalta asioita eikä vaan mitä vanhemmat tahtovat. Se on tärkeetä mikä on lapselle paras vaihtoehto heidän rauhan ja henkisen kasvun osilta. Ero on lapselle aina kova paikka jo sinänsä. Lapsilla pitää olla turvallinen olo ja se että edes joku asia heillä pysyy ehjänä. Kuten koti ja ystävät. Lapset olis joutuneet vieraalle paikkakunnalle ja täysin vieraiden ihmisten ympärille. Isä myös ehdotti lasten puolittamista. Sisaruksia ei eroteta jotka ovat olleet koko pienen elämänsä yhdessä. Ja minä en osaisi edes valita. Molemmat yhtä rakkaita. Isä olisi halunnut tyttäremme. Hän on aina jotenkin ollut enemmän tärkeä kuin poikamme. Ikävä juttu mut näin on.
Kokemusta on yhdessä ja yksinolosta sekä lukuisista pieleen menneistä deittailuyrityksistä. Lopputulos: yksin parempi ja helpompi.