Viiden vuoden suhde loppui tässä vähän aikaa sitten. Omat kämpät saadaan 1.7, siihen asti vielä sama lukaali.
Nyt kummakki jo kulkee omia teitä, mutta sattuu, että näin juhannuksena hän aloitti jo juhlimisen nyt ja minulla ei ole suunnitelmia ja kaikki kaverit on jossain muualla...
Alkaa nyt vasta tula itku silmään vaikka minä tästä lopun tein.
Miten erosta selviää hyvin ja kuinka kauan kestää se ettei soittele enää toisen perään että missä se on jne.
Mä tarvin kaikki vinkit nyt apuun...
Nyt kummakki jo kulkee omia teitä, mutta sattuu, että näin juhannuksena hän aloitti jo juhlimisen nyt ja minulla ei ole suunnitelmia ja kaikki kaverit on jossain muualla...
Alkaa nyt vasta tula itku silmään vaikka minä tästä lopun tein.
Miten erosta selviää hyvin ja kuinka kauan kestää se ettei soittele enää toisen perään että missä se on jne.
Mä tarvin kaikki vinkit nyt apuun...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulle oli alle vuoden suhteen erosta selviäminen vaikeaa, mielestäni helpottaa kun ei ole missään tekemisissä keskenään, tulee vaan ikävää/itkua, muuta ihmeessä vaikka vanhempiesi tai jonkun ystävän luokse siihen asti että saat asunnon. Helppoa se ei tule olemaan, itselläni on vieläkin välillä kova ikävä vaikka toisaalta tiedän ettei hän ollut minulle oikean tyyppinen ihminen.
helppoa se ei ole mitenkään ja ottaa kaikella tavalla aikansa. Samassa tilanteessa olleena tiedän, että aika on ainoa, mikä parantaa. Ystävät ovat silloin tärkeitä, korvaamattomia. Anna toisen mennä, se on kai hänen tapansa selvitä. Yrittää tehdä ja ajatella kaikkea muuta. Koita samaa sinäkin. Vaikeinta on oppia olemaan yksin itsensä kanssa, mutta kun sen oppii, oppii tuntemaan itsensäkin paremmin ja kypsyy ja sitä myötä alkaa olla valmiina uusiin rangaistuksiin =) Voimia! Juhannus tai ei ja suunnitelmia tai ei.
Ei niistä eroista selviä mitenkään. Voihan sitä juoda viinaa, mennä psykiatrille, muuttaa Tiibettiin, sekoilla irtosuhteissa, sovitella köyttä kaulaan tai vaikka mitä mut aika on ainoa mikä parantaa. Ja katkeruuden / epätoivon kautta käy ainoa tie selviämiseen. Mut kokonaan tuskin paranee ikinä. Arvet jää, vaikka tulis uusia suhteita. Asian kanssa pitää opetella elämään. Itselläkin on (jälleen) suhde katkolla ja kyllä vähän hirvittää, vaikka voishan siinä tietysti olla jotain hyvääkin jos suhde loppuis. Että ajattele positiivisesti äläkä ota liikaa stressiä. Ja turhat tunteilut pitää heitää romukoppaan. Nurkassa nyyhkyttäminen vain vaikeuttaa suhteesta irtautumista. Pitää kovettaa itsensä ja ajatella kaikkia ex-rakastetun vikoja ja huonoja puolia. Sitä miten ärsyttävä ihminen se oli eikä loppujen lopuksi tajunnut mistään mitään. Vihainen saa ja pitääkin olla. Ehdotan, että haukut sen vielä pari kertaa kunnolla ennenkuin muutatte erilleen. Ota kaikki "ilo" irti tilanteesta ja anna tulla kaikki patoutumat mitkä on kyteneet nämä vuodet. En toivota hyvää jatkoa, koska hauskaa ei varmasti tule olemaan, mutta sen sijaan sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Suomalaista sisua!
Itsellä on katkolla 4 vuoden yhteisasuminen.
En haluaisi lopettaa suhdetta, koska tiedän
molempien rakastavan toisiamme. Syy on alkoholi
jota emme osaa käyttää kohtuudella.
Mulla on omakohtaisia kokemuksia ja takana myös hiljattain tapahtunut ero. Haluan antaa sinulle omia neuvojani, ja palaan kirjoittamaan niistä uudestaan tänään tai muutaman päivän sisällä. Jaksele, ja palataan asiaan!
Hanki joku harrastus tai ajankulua mikä vie ajatuksia muihin asíoihin.ihan sama mitä.
arvet niistä asioista aina jää mutta ei oo muutakaan vaihtoehtoa kun selvitä.
Minä tutustuin puolivuotta sitten yhteen kundiin ja meillä oli todella kivaa, kaikki oli tosi ihanaa. Mutta sitten hän petti. Kaikki mitä suunnittelimme hän teki ne kavereidensa kanssa. Meidän piti olla juhannus yhdessä mut ei oltu. Hän ilmoittaa minulle juhannuksena että hänellä on toinen. Minuun sattui tosi pahasti. Vietin yksinäisen juhannuksen. Mutta ajattelen nyt et elämä jatkuu silti vaik luottamus toiseen menee ja toinen satuttaa. Toivon että sinullakin elämä jatkuu ja koita unohtaa. Se on vaikeaa mut kun kovasti yrittää niin onnistuu.
Hyviä neuvoja on tullut, tässä jotain lisää:
Ystävät todellakin ovat hyvin tärkeitä, heidän kanssa puhuminen auttaa. Aina parempi, mitä enemmän pystyy puhumaan, vaikka kyllästymiseen asti.
Mielialat vaihtelevat usein ja nopeasti, välillä tuntee kaipuuta, sääliä, vihaa, ikävää, katkeruutta jne. Pahin suruaika kestää melko kauan.
Sitä parempi, mitä nopeammin pystyt lähtemään "liikkeelle". Paikalleen jymähtäminen on tod. paha. Ei muutakun reissuun, juhlimaan mökille tms, mutta EI yksin! Kunhan ei jää kotiin istumaan (voit pahimmassa tapauksessa löytää itsesi samasta paikasta 10v. kuluttua).
Parin kuukauden päästä helpottaa jo kummasti jos vain olet pysynyt "liikkeellä". Noin kuukauden ajan yöunet jäävät vähiin.
Pahaa tekevät asiat (biisit, tavarat, paikat tms.) jotka tuovat muistoja yhteisistä ajoista. Pyri välttämään niitä aluksi (myöhemmin huomaat, että muistot ovat ihania).
Siinäpä jotain omakohtaisesti koettua..Nämäkin voivat olla tapauskohtaisia, eikä kaikki sovi kaikille.
Toivon kovasti, että sinulla on ainakin yksi todella hyvä Ystävä, jonka kanssa voit viettää aikaa, puhua,yms.
Voimaa ja menestystä!!
Noista ystävistä.
Useinhan nainen luopuu ystävistään melkein kokonaan suhteensa hyväksi, niin että voi ola vähän noloa mennä sitten ystävien luo kertoilemaan suruistaan kun ei ole kunnolla pitänyt kontaktia heihin.
Minulla katksesi avoliitto n.7 kuukautta sitten ja edelleenkin ero on mulle tosi raskasta. Suhde kesti 5-vuotta, josta 4 vuotta asuttiin yhdessä!
Välillä tulee päiviä etten ajattele entistä hirveästi, mutta lähes päivittäin itken ja toivon itsekseni että saisin kaiken takaisin. Päältä päin näytän kyllä iloiselta, mutta sisällä masennus on ottanu vallan! En ollut nähnyt exää 4 kuukauteen ja eilen se sitten käveli vastaan. Purskahdin suoraan itkuun ja ei voinu ku jättää kaverit juhlimaan ja lähteä itse kotia suremaan!
Uutta suhdetta en voi aloittaa koska se tuntuisi liian pahalta! En tiiä kuinka kauan tässä menee, mutta ei auta kun jatkaa hengittämistä ja toivoa että aurinko paistaisi vielä minullekkin! Toivottavasti myös sinulle!!!Koitahan pärjäillä...!!