Haluasisin kuulla kerrottavan kuinka parisuhteen on saanut toimimaan, vaikka pariskunnan luonteet ovat olleet aikalailla vastakohtia. Itse elän juuri sellaisessa suhteessa ja kaikki on hyvin, mutta pelkään että jossain vaiheessa tulee ongelmia. Siksi haluaisin lukea kertomuksia siitä kuinka suhde on saatu toimimaan ja erinlaisuus loistamaan!
Erilaisuus.. Kuinka sen saa toimimaan?
PiparMinttu
91164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos kaikki on vielä hyvin niin ei ainakaan kannata alkaa edes miettiä että erilaisuudesta on tulevaisuudesta haittaa. Kun ei kahlitse toista ja tee ongelmaa pienistä asioista niin kyllä se siitä lähtee. Ja tietysti täytyy muistaa pitää huoli että myös itse saa toteuttaa omaa persoonaansa vapaasti. Tsemppiä teille!
tule sitten uudestaan jos niitä ongelmia tulee. tai ainahan jotain ongelmia on/on ollut jokaisessa pitkään kestäneessä parisuhteessa.
Mutta kuitenkin, yksi vinkki, molemmille:
suvaitsevaisuus
Me olemme ukkokullan kanssa hyvin monin tavoin täysin toistemme vastakohdat. Kärsivällisyyttähän siihen on tarvittu molemmin puolin, mutta en kyllä osaa mitään käsikirjaa aiheesta tähän kirjoittaa =) Minkälaisia ongelmia pelkäät? Pelkääminen ei muuten useinkaan hyödytä yhtään mitään.
Kuten se et minä murehdin.. hän ei.. =)
Ja sitten se et minä tarvin elämässä "liikettä" tapahtumaa ja asioissa enemmän et nyt heti, eikä myöhemmin.. Hän taas on itse rauhallisuuden perikuva! =)
Sanot, että kaikki on nyt hyvin, mutta onko oikeasti? Epäilet jo nyt jotain suhteessanne, mutta et vain uskalla myöntää sitä "ääneen". Kerro oikeasti minkä itse näet suhteessasi ongelmaksi?
Olen tunteellinen.. ja aika pahasti sellainen.. tunnen oloni turvalliseksi kun minulle siitä kerrotaan ja se näytetään.. mieheni tosin ottaa asian rauhallisesti; Eli rakastaa ja se tulisi tietää! Tunnen oloni itsestäänselvyydeksi, eli "asiaksi" jota ei tarvitse hoitaa! Tahtoisin ottaa riskejä elämässä.. esim. asunnon hankinta, auton tms.. hän ei! Varman päälle ja odottaa perintöä ja vanhaa kotipaikkaa! Rakastan hänessä kuitenkin juuri sitä puolta että tunnen oloni turvalliseksi.. tuntuu vain jotenkin ettei pysty toteuttamaan itseä. Voi kun tuntuu vaikealta selittää.. =) Pohdin siis mielessäni kuinka opin itse tasapainottelemaan näissä ja monissa muissa eroavaisuuksissa. Koska toivon todella että suhteemme toimii vielä tulevaisuudessakin.
Mieti ainakin minkätyyppisestä erilaisuudesta on kyse: periaatteellisista ja elämänarvo- kysymyksistä vaiko siitä miten hammastahnatuubia puristetaan.
Ensinmainittujen seikkojen kohdalla erilaisuus on suhteelle rasite, muitten asioiden suhteen voi opetella sietämään.
Joku viisas onkin sanonut ettei suhteen kannalta ole niin oleellista mitä seikkoja toisessa rakastaa - vaan ne joista ei pidä, oppiiko ne hyväksymään.
Uskon, että tietty erilaisuus on vain hyväksi, sillä erilaiset luonteet täydentävät toisiaan. Mielestäni perusarvojen, tulevaisuuden unelmien ja elämänkatsomuksen on silti oltava samankaltainen, jotta suhde toimii.
Minun ja mieheni luonteet ovat melko erilaiset, mutta samalla hyvin samanlaiset tietyiltä osin. Minä olen äkkipikainen ja omaan lyhyet hermot, mieheni taas ei suutu juuri koskaan ja on erittäin rauhallinen. Tiukassa paikassa hän siis pystyy rauhoittamaan myös minut, ettei vain hätä iske! Minä rakastan suunnittelua ja aikataulujen tekoa, mieheni taas on enemmän ex tempore -tyyppejä. Minun suunnitelmallisuus on usein pelastanut meidät hankalista paikoista, ja miehen ex tempore -tempaukset taas piristävät arkea. Minä olen sotkuinen enkä juuri välitä siivoamisesta, mieheni taas on siisti ja potkii minuakin siivoamaan. Minä olen suurpiirteinen ja näen asiat kokonaisuuksina, mieheni taas on pikkutarkka ja huolehtii yksityiskohdista.
Omaamme kuitenkin molemmat samanlaisen huumorintajun, ja olemme yhtä sosiaalisia, ilman näitä kahta ominaisuutta suhteemme tuskin onnistuisi. Lisäksi meillä on samanlaiset arvot, unelmat ja haaveet, joita haluamme toteuttaa. Erilaisuuksia hyödentäen :)
Viisi vuotta takana, ja hyvin menee, vaikka olemmekin erilaisia!
on ihan jees! myös mielestäni. Mutta jos on erilainen maailmankatsomus ja kiinnostukset ja tulevaisuuden suunnitelmat, niin vaikeaa tulee olemaan. t. kerran sen kokenut ja eronnut