Miksi kummassa jengi kuolaa Kullervon perään kuin takiaspallot; minulla on ollut kyseisen teoksen digitaaliäänitteinen levytys jo 10-15 vuoden ajan, enkä ole milloinkaan kuunnellut stimulaation puuteessa sitä edes kertaalleen lopuun saakka; palase sieltä, palasen täältä. Kullervo on paitasui huonoa Sibeliusta 75%, myös huonoa musiikkia ylipäänsä.
Teoksessa ei juurikaan ole havaittavissa minkäänlaista temaattista työtä tai aiheiden vakavaa kehittelyä perisaksalaisessa sinfonisessa hengessä, vaan se vtekee piklemminkin hyvimn rapsodisen ja improvisatorisen vaikutelman Triadi-luonoksen tapaan, joka sentään on jo mittasyuhteiltaankin ekonomisempi.
Alinomaa maaneerin tavoin toistuvat huilutrilöit alkavat pänniä 4. osassa. Mikäköhän on niidenkin draamallinen funktio? Kuvata kenties Kullervon rekeretkeä?
Hiukan liiankaukaa haettu vertaus Bruckneriin ontuuklin pahemman kerran, häneltä kun ei juuri ohjelmallisia orkesteriteoksia tunneta. Mahlerin, Tsaikovskin ja Rimskyn tyylipyrkimysten synteesi sopisi paremmin vastamaan Siben tarkoitusperiä aavistelessaan esikuvallisesti venäläisen maalaistanssin aiheita tai soptilassoittokunnan epävireisiä töräytyksiä ja kin tyhjyydestäkasvavia kirkuvia purkauksia, ja mataliejn soittimien epämääräistä murinaa kuin koirareessä.
Musiikki luon usein staattisen vaikutelman vailla havaittavaa orgaanista kehitysprosessia temaattisen materiaalinsA PUITTEISSA, vaan aiheet seuraavat väljästi toistaan ilman orgaanista yhteenkuuluvuuden logiikkaa.
Kullervo edustaakin kansallisromanttisia tyylipyrkimyksiä ja sävelkieltä tyypilisimmillään, rasittavassa ja epöäyhtenäisen jankuttavassa motiivisessa toisteisuudessaan. Mitä bruckneriaanisuutta voi muka löytää peräjälkeen halvati ladotuista kansansävelmien fraaseista, jotka lovat mosaiiikkimaisen vaikutelman. Sinfoninen kehittelytekniikka ei täsä vaiheessa tainnut oikein vielä luionua Sibeliukselta.
Teoksessa ei juurikaan ole havaittavissa minkäänlaista temaattista työtä tai aiheiden vakavaa kehittelyä perisaksalaisessa sinfonisessa hengessä, vaan se vtekee piklemminkin hyvimn rapsodisen ja improvisatorisen vaikutelman Triadi-luonoksen tapaan, joka sentään on jo mittasyuhteiltaankin ekonomisempi.
Alinomaa maaneerin tavoin toistuvat huilutrilöit alkavat pänniä 4. osassa. Mikäköhän on niidenkin draamallinen funktio? Kuvata kenties Kullervon rekeretkeä?
Hiukan liiankaukaa haettu vertaus Bruckneriin ontuuklin pahemman kerran, häneltä kun ei juuri ohjelmallisia orkesteriteoksia tunneta. Mahlerin, Tsaikovskin ja Rimskyn tyylipyrkimysten synteesi sopisi paremmin vastamaan Siben tarkoitusperiä aavistelessaan esikuvallisesti venäläisen maalaistanssin aiheita tai soptilassoittokunnan epävireisiä töräytyksiä ja kin tyhjyydestäkasvavia kirkuvia purkauksia, ja mataliejn soittimien epämääräistä murinaa kuin koirareessä.
Musiikki luon usein staattisen vaikutelman vailla havaittavaa orgaanista kehitysprosessia temaattisen materiaalinsA PUITTEISSA, vaan aiheet seuraavat väljästi toistaan ilman orgaanista yhteenkuuluvuuden logiikkaa.
Kullervo edustaakin kansallisromanttisia tyylipyrkimyksiä ja sävelkieltä tyypilisimmillään, rasittavassa ja epöäyhtenäisen jankuttavassa motiivisessa toisteisuudessaan. Mitä bruckneriaanisuutta voi muka löytää peräjälkeen halvati ladotuista kansansävelmien fraaseista, jotka lovat mosaiiikkimaisen vaikutelman. Sinfoninen kehittelytekniikka ei täsä vaiheessa tainnut oikein vielä luionua Sibeliukselta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.