Kun tuolta ihastumispuolelta kuulemma ei...
Olen palavasti ihastunut toiseen mieheen, vaikka rakastan omaa miestäni. Tässä tunteistani yksikseni kärsiessäni olen tehnyt galluppia naisten keskuudessa ja tullut lopputulokseen, että lähes kaikki naiset ihastuvat ainakin joskus toiseen, vaikka olisivat varattuja. Kyse ei siis ole pettämisestä, ainoastaan palavasta ihastumisesta, jolle ei välttämättä tehdä mitään, kärsitään vain.
Mutta asiaan... Onko miehille yhtä tavallista ihastua toiseen naiseen? Vai onko olemassa perinteisen kaavan mukaan vain miehiä, jotka katselevat jokaista naista sillä silmällä ja miehiä, jotka rakastavat palavasti vain ja ainoastaan omaa vaimoaan/kumppaniaan?
Olen palavasti ihastunut toiseen mieheen, vaikka rakastan omaa miestäni. Tässä tunteistani yksikseni kärsiessäni olen tehnyt galluppia naisten keskuudessa ja tullut lopputulokseen, että lähes kaikki naiset ihastuvat ainakin joskus toiseen, vaikka olisivat varattuja. Kyse ei siis ole pettämisestä, ainoastaan palavasta ihastumisesta, jolle ei välttämättä tehdä mitään, kärsitään vain.
Mutta asiaan... Onko miehille yhtä tavallista ihastua toiseen naiseen? Vai onko olemassa perinteisen kaavan mukaan vain miehiä, jotka katselevat jokaista naista sillä silmällä ja miehiä, jotka rakastavat palavasti vain ja ainoastaan omaa vaimoaan/kumppaniaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä minusta aivan sama logiikka käy naisille kuin miehillekin, eli ainakin kerran tulee varatulle miehellekin se tilanne vastaan, että ihastuu. Minusta se on aivan normaalia. Sitä vaan ei yleensä sille omalle kullalle juuri puhuta. Ja niin kauan kun se pysyykin ns. kärsimistasolla, minusta sellaista ei edes tarvitse omalle kullalle jakaa.
Kysymykseesi vastaten: olen kait sitten jotain välimuotoa noista ääripäistä, eli taannoin tuli katseltua enemmänkin, mutta nyt menee vain oma kulta. Eli taitaa olla niin, että kun se OIKEA vihdoinkin tulee kohilleen, niin eipä siinä muita tarvitse katsella :))
Enpä tuota tiedä, onko ihastuminen tyypillistä kaikille miehille. Jotkut näyttävät väittävän, etteivät koskaan katsele muita naisia tai ihastu muihin naisiin, kun seurustelevat. Epäilen kyllä vähän sitä, että kukaan noin sanovista olisi ollut todella pitkässä suhteessa.
Minä saatan joskus ihastua toiseen naiseen. Joskus ihastuminen on kevyempää ja joskus syvempää. Minä pidän sitä ihan normaalina.
Itse taidan kuulua niihin "onnekkaisiin", joilla ihastumiseenkiin vaaditaan paljon enemmän kuin muutama katse. Reilun 3-kympin ikään olen tainnut ihastua kaiken kaikkiaan n. 10 kertaa, joista yksi on tapahtunut parisuhteen aikana. Nautinnon sekaista kärsimystähän se on kun sellaista pääsee tapahtumaan.
Ei, kyllä meille on vain se yksi ja ainoa, kun me ollaan rakastuneita. Ei edes katsota muita naisia päin.
Olen keskustellut tästä niin puolisoni kun joskus joidenkin muidenkin naisten kanssa. Tämä ihastumishomma tuntuu olevan enemmin naisten oma juttu. Miehillä vastaava asia on se että he kuolaavat jonkun vastaantulevan kaunisvartaloisen typyn perään ajatellen pukille pääsyä, mutta kävelevät sen jälkeen kiltisti kotiin.
Eli nainen reagoi enemmän ärsykkeisiin tunteillaan (=ihastus), miehet ruumiillaan (=seksin ajattelu).
Muistutan vielä siitä että naisillahan ihastuminen ei yleensä johda mihinkään. Ei myöskään miehillä se että katsotaan jonkun toisen naisen hameenhelmaa toivorikkaana.
Että onko se miehillä vain ulkonäön kuolaamista ja naisilla enempi sitä ihastumista, kenties johonkin ihan muuhun kuin ulkonäköön-kuten itselläni. Ehkä se sitten on niin, vaikka poikkeuksiakin tuntuu löytyvän puolin ja toisin. Itse en ole koskaan jaksanut kuolata hyvännäköisten miesten perään ja tämän ihastumisen saa aikaan joku ihan muu... Henkinen yhteys, kenties sopivat kemiat?! Ja siksipä se raastaakin, olisihan se helppo unohtaa komea mies, muttei miestä, joka on koskettanut jotain siellä syvällä sisimmässäni.