Olen ollut työttömänä kohta kaksi vuotta ja olen huomannut yhden pelottavan asian: olen tottunut tähän. Multa ilmeisesti puuttuu kunnianhimoa, kun en haikaile varsinaisesti mitään tiettyjä ammatteja tai rahan perään. Musta on ihana herätä ja katsella kun muut menevät töihin kylmänä aamuna. On mukava lähteä lenkille, ihailla luontoa, maalata, lueskella, tehdä ihan mitä ikinä haluaa. Tietysti rahatilanne tulee aina vastaan, mutta jos on halvat harrastukset niin sekään ei ole mikään ongelma. Joku voi sanoa mua laiskaksi lusmuksi, mutta en mä omasta mielestäni ainakaan laiska ole. En mä ole varmaan yhtään päivää viettänyt neljän seinän sisällä vaan makoilemassa vaan musta on mukava harrastaa kaikenlaista ja kehittää itseään.
Tuntuu, että olen täysin vieraantunut työelämästä, tuntuisi kamalalta elää täysin kellon mukaan, aina odottaa vain iltaa tai viikonloppua. Niitä ihmisiä mä kyllä kadehdin, jotka oikeasti tekevät sitä työtä missä viihtyvät, mutta musta olisi kamala kuluttaa tämä lyhyt elämä tekemällä sellaista työtä, jossa ei viihtyisi. Jotenkin tuntuu, että ainoa asia jonka vuoksi "sisäinen minä" patistaa töihin tai opiskelemaan, on se, että mitä muut mahtavat ajatella tällaisesta nuoresta ihmisestä (25v), joka vaan on aina työtön. Tuntuu, että ihmisten on vaikea uskoa, että joku olisi onnellinen työttömänä. Mä kuitenkin olen onnellinen. Kyllä mä jatkuvasti toivon löytäväni sellaisen alan, joka kiinnostaisi mua niin paljon, että alkaisin opiskelemaan sitä tai mahdollisesti työllistyisin. Mutta niin kauan mä olen täysin ihan tyytyväinen elämääni. En tiedä saako tästä nyt mitään tolkkua, mutta olisiko täällä muita, joilla on samanlaisia kokemuksia/tuntemuksia...?
Tuntuu, että olen täysin vieraantunut työelämästä, tuntuisi kamalalta elää täysin kellon mukaan, aina odottaa vain iltaa tai viikonloppua. Niitä ihmisiä mä kyllä kadehdin, jotka oikeasti tekevät sitä työtä missä viihtyvät, mutta musta olisi kamala kuluttaa tämä lyhyt elämä tekemällä sellaista työtä, jossa ei viihtyisi. Jotenkin tuntuu, että ainoa asia jonka vuoksi "sisäinen minä" patistaa töihin tai opiskelemaan, on se, että mitä muut mahtavat ajatella tällaisesta nuoresta ihmisestä (25v), joka vaan on aina työtön. Tuntuu, että ihmisten on vaikea uskoa, että joku olisi onnellinen työttömänä. Mä kuitenkin olen onnellinen. Kyllä mä jatkuvasti toivon löytäväni sellaisen alan, joka kiinnostaisi mua niin paljon, että alkaisin opiskelemaan sitä tai mahdollisesti työllistyisin. Mutta niin kauan mä olen täysin ihan tyytyväinen elämääni. En tiedä saako tästä nyt mitään tolkkua, mutta olisiko täällä muita, joilla on samanlaisia kokemuksia/tuntemuksia...?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Parempaa olotilaa ei olekkaan, kuin työtön ja rhaa tulee juuri sen verran kun tarvii. On ihanaa olla kellosta riippumaton. Ei työtön ole laiska siinä missä ei työssäkäyväkään. Meillä on kotityöt ja lapset. Työttömien arvosteluun sortuu vain kateelliset ihmiset, jotka elävät toisten sääntöjen ja kellon mukaan. Aina ne on väsyneitä ja ärtyneitä. Ei heistä kanstsi välittää, kyllä se arvostelu loppuu aikanaan, kun ne huomaa, että heidän paha olonsa johtuu kiireestä ja oman ajan puutteesta.
Mä olen ainakin iloinen ja onnellinen, kun olen saanut olla lasteni kanssa kotona, eikä ole tarvinnut aamu pakkasilla viedä tarhaan koskaan, ja nyt koulu iässä olen kotona heitä herättelemässä ja vastaan ottamassa koulusta palattua. En kyllä hevin vaihtaisi tätä olotilaa kiireelliseksi ja ärtyneeksi äidiksi!
Tosi on että rahaa on joskus vähän, mutta paljosta voi luopuakin ja se mistä luopuu, on tarpeetonta.
"Työttömien arvosteluun sortuu vain kateelliset ihmiset, jotka elävät toisten sääntöjen ja kellon mukaan."
Voi saa***na, ne ihmiset sentään ELÄTTÄÄ kaikki teidät v**tun SOSIAALIPUMMIT. Miksi? Ei työssäkäyvillä pitäisi olla mitään velvoitetta elättää LAISKUREITA, LOISIA JA VAPAAMATKUSTAJIA. Raha ja hyvinvointi ei synny itsestään, jonkun se pitää tehdä.
Siis: Elätätkö itse itsesi vai et? Jos et, niin mistä luulet kaikkien niiden tukien tulevan?
KAIKKI ILMAINEN RAHA POIS TYÖTÄVIEROKSUVILTA PUMMEILTA!
Itse olin yli kymmenen vuotta työtön. Välillä halusin töihin ja välillä en. Minullakin oli lapsi kotona ja hänen kanssaan aika meni mukavasti siihen asti kun hän meni kouluun.
Yhtäkkiä sitten vaan aloin kyllästymään helppoon elämään.
Oli uskomattoman vaikeaa ja raskasta aloittaa normaali työelämä. Ensimmäinen vuosi meni ihan sumussa.
No, nyt on leivän päälle särvintä, on auto ja muut pelit ja vehkeet...enkä vaihtaisi olotilaa työttömyyteen ja hyödyttömyyteen.
Nämä työkseen laiskottelevat immeiset ei tunnu ymmärtävän, että ei elämä ole ainoastaan tässä ja nyt. Tulevaisuuttakin täytyy ajatella.
Varsinkin jos on lapsia, niin silloin on ajateltava myös heidän tulevaisuuttaan. Viimeistään teini-ikäisinä he saattavat alkaa jopa halveksia kotona lonkkaa vetävää vanhempaa, jolla ei ole koskaan varaa ostaa mitään.
kyllä työttömät on vielä pinenin yäpidettävä vähemmistö. Ainakin rahallisesti. Puuttuisit mieluummin niihin jotka näillä veromarkoilla vain korottavat palkkojansa tuolla eduskunnassa eikä heille mikään riitä. pitää olla virka auto,asunto, matkat, edustuskulut yms loputon kaivo. Eikö heistä joutaisi puolet vähentää. sinne sunkin veromarkkas uppoaa pohjattomaan kaivoon. pura kiukkusi sinne minne se kuuluukin. Jos joku hoitaa työttömänä lapsiaan kotona saa varmaan vähemmän kun se täti joka hoitaa tarhassa ja mistä rahat tarhan tädin palkkaan ja koko tarhan yllä pitoon ei taida ihan hoitomaksut riittää. Nostan hattua niille äideille jotka kasvattavat itse lapsensa eivätkä vie toisten hoidettavaksi. lapsilla on onnellinen ja kiireetön lapsuus. En usko että kenenkään äidin joka jää kotiin hoitamaan lapsiaa tarvisi myöhemmin katua Kaikke ei voi rahalla korvat.
Olisko työläisten maksamista veroista? On se hyvä että useimmat elävät kellon mukaan ja maksavat veronsa niin saadaan teidätkin elätettyä.. Vai on sinusta kamalaa kuluttaa elämä työssä jossa ei viihdy.. Nii'in onhan se kamalaa mutta onneksi useiden ihmisten moraali sanoo että itsensä on elätettävä..
Niin, mä peräänkuulutin tosiaan toisia ihmisiä, joilla on samankaltaisia ajatuksia. En siis kaipaa mitään katkeraa moraalisaarnaa.
Sittenhän on tietenkin sairaat, vanhukset, vähemmistöryhmät, maahanmuuttajat jne..
Kaikki mielestäsi samaa kastia työttömien kanssa, vai?
Jihuu, on yksi työläinen, jolla on moraali tallella, eipä olis uskonut!
Senkin ajan minkä kulutat täällä haukkumassa työttömiä, voisit kuluttaa vaikkapa empatian opettelemiseen!
Sanoisimpa vaan tuohon että vanhempamme ja isovanhempamme ovat lunastaneet meille tämän nykyisen olotilan elämällään.Jos et ymmärrä oikeutta olla joskus tekemättä mitään ja pohtia elämää ja yhteiskuntaa,niin voit sitten palata takaisin sorvin ääreen.
Kun puhutaan työn tekemiestä ja verojen maksamisesta, niin kannattaisi aina erottaa toisistaan tuottava työ ja tuottamaton työ.
Tuottamattomassa työssä oleva kuluttaa tuottavassa työssä olevien maksamia veroja kaikkein eniten, huomattavasti paljon enemmän kuin työttömät esimerkiksi. Oletko sinä tuottavassa työssä vai tuottamattomassa työssä?
Sitten siitä repimisestä. Oletko osallistunut työttömyyden ylläpitämiseen eli nykyisen hallituksen kannattamiseen? Vai oletko osallistunut rangaistusten poistamiseen työpaikkojen synnyttämisestä? Jos olet hallituksen kannattaja, se on tosiaan repimistä. Meillä on 3.15 miljoonaa työikäistä ja työkykyistä, joista 2.0 miljoonaa tekee tuottavaa työtä. 1.15 miljoonaa ei saa tehdä tuottavaa työtä hallituksen määräyksestä.
Kun melkein nämä kaksi miljonaa joutuvat elättämään 3.25 miljoonaa muuta, voidaan tosiaan puhua rahan repimisestä. Jos sallittaisiin kaikkien työikäistä ja työkykyisten tuottavan työn tekeminen, niin silloin 3.15 miljoonaa ihmistä elättäisi 2.1 miljoonaa muuta. Tämä tarkoittaisi että yhden ihmisen tulot kaksinkertaistuisivat nykyisestä. Eli jos nyt saa tilille kuukaudessa vaikka 1 000 euroa, niin jos kaikki saisivat tehdä työtä, tulisi 2 000 euroa.
Usein ihmiset repivät ja riuhtovat. Harvat käyttävät aivojaan. Joko siksi, ettei niitä voi käyttää, tai niitä ei haluta käyttää. Otetaan vaikka jääkaapin siirtäminen. Useimmat ihmiset kuvittelevat että jääkaappi painaa hirveästi ja sen siirtämiseen pitää käyttää kaikki voima mitä on. Jääkaappi ei paina paljoa, joten siirrossa on vain huomioitava ettei se törmää mihinkään, varottava seiniä, kattoa, lattiaa, portaita. Osa ihmisistä puskee, vetää, työntää jääkaappia hirveällä vauhdilla ja voimalla ja toinen yleensä yrittää hillitä tätä.
Siitä voimankäyttäjästä tuntuu etteivät hänen voimansa riitä kun jääkaappi ei mene seinän läpi tai portaan läpi. Ja hän lisää voimaa, muttei käytä aivojaan. Näitä tapauksia on paljon.
Samalla tavalla työssä olevat kuvittelevat että kun antaa kaikkensa, niin hyvä on. Mutta he eivät osaa ajatella, että jos käyttää järkeä ja antaa kaikkien tehdä työtä, yhden osuus olisi huomattavasti pienempi. Se säästäisi itseäänkin.
Sinäkin, Työläinen, maksat veroja kaksinkertaisen määrän verrattuna siihen, mitä sinun tarvitsi maksaa jos antaisit kaikkien työikäisten ja työkykyisten tehdä työtä ja osallistua verojen maksuun.
Olen irtisanoutunut omasta hyvästä (yhteiskunnalliselta asemaltani katsottuna)työstäni, koska ala oli sisällöltään todella sekava ja organsisaatiotoiminta kehnoa. Uskoin, että probleemani ratkeavat ja haen vaan uutta työtä. Vaan jo nyt hirvittää alkanut työttömyys. Ei yhteydenottoja valtavista hakemusmääristä huolimatta, ei mitään. Karenssi päällä, säästöt syödään, sitten 2v ruhtinaallisesti ansiosidonnaista, ei paljoa lohduta kun tippuu sitten perspäivärahan kurjuuteen. Sitten voikin sanoa että olipa tässäkin elämä.
Ei todellakaan, työttömänä olo ei ole herkkua. Katselen kaiholla aamuisin töihin kiiruhtavia, heillä on sentään tietty rytmi. Saakeli kun työni oli semmoinen että hermot meni, vaan jos tän tiesin, olisi kannattanut vaan kärvistellä väkisin!
Tämä on just se ongelma, jonka Suomen liian hyvä työttömyys- ja sosiaaliturva mahdollistaa. Se totuttaa helposti ihmiset olotilaan, joka tuntuu alkuun mukavalta ja rennolta, mutta joka pitemmän päälle rappeuttaa ihmisen veltoksi ja saamattomaksi hylkiöksi. Vaikutus on hyvin samanlainen kuin huumeilla. Työttömyys ei suinkaan aina ole oma vika, mutta tuollainen tahallinen työelämastä vieraantuminen on kyllä omaa tyhmyyttä. Tee nyt edes jotain oikeasti hyödyllistä, opiskele vaikka jos et sopivaa työtä löydä. Pelkkä oleilu sosiaaliturvan varassa on elämän tuhlaamista ja vie takuulla tuhoon ja katkeraan pitkäaikaistyöttömyyteen. Eikä se töissä käynti mitään niin hirveää ole, saa sieltä paljon muutakin kuin rahaa. Vapaa-aikaakin jää ihan tarpeeksi, ja siitä nauttikin sitten ihan eri lailla.
Tuo oli kyllä hauska. Siis liian hyvä työttömyys- ja sosiaaliturva, justiinsa. Tiesitkö, että Suomessa moni työtön kärsii jatkuvaa puutetta, nälkää, moni joutuu roskiksista dyykkaamaan ruokansa, jotkut varastamaan. Velttona ja saamattomana ei kyllä näillä tuloilla pitkälle pötki. Vai on työttömyydellä sama vaikutus kuin huumeilla? Siis että kivaltakin voi tuntua edes joskus elämä? Mikä se on sitä oikeasti hyödyllistä, jos aloittajan "itsensä kehittäminen" ei? Pommien rakentaminenko? Ja kuule: jos työ herkkua olis, niin herrathan sen tekis. Mitäs kivaa sieltä töistä saa muuta kuin rahaa? Kiusaamista?
Eihän työtön tietystikään saa olla onnellinen. Murhemielellä täytyy hänen elämänsä taivaltaa, nöyränä ja anteeksi pyydellen kaikilta vastaantulijoilta. Jos iloinen erehtyy olemaan, niin on aivan varmasti vieraantunut ja syrjäytynyt yhteiskunnasta hän. Juuri tuollaiset asenteet vievät meiltä työttömiltä arvokkuuden. Ihmisarvon riistoako siellä töissä opetetaan?
Ai, empatiaako täytyy tuntea ihmistä kohtaan, joka kehuu kuinka ihanaa on vetää laiskiaisena lonkkaa??
Tiedoksi vaan, että ON ISO ERO TYÖTTÖMÄLLÄ JA TYÖTÄ VIEROKSUVALLA.
Ja sen haluan näille työtä vieroksuville sanoa, että älkää kehuko sotaveteraaneilla tai vanhempienne ansioilla. Te olette niitä, jotka syljette näitä ahkeria ja kovia kokeneita ihmisiä kasvoihin. Eivät he tätä maata lorvijoille rakentaneet.
Pidä pelle turpas kii jos ei ole järkevää sanottavaa, jokainen saa elää kuten haluaa, ja jos ei työt kiinnosta tai opiskelukaan niin sitten ihminen saa olla työtön ja elää pienillä tuilla jos niillä pärjää sitten, kummallista kitinää aina työttömistä, mietippä kuinka paljon ihmisiä elää kadulla ja joutuu käymään leipäjonoissa, ja ovat yhteiskunnalle lopulta kalliita, kun esim virkavalta joutuu ihmisiä poimimaan päivittäin talteen ja osa sortuu pakosta rikosten poluille, eiköhän ole parempi että kaikilla olis katto pään päällä ja ihmisen arvoinen elämä. Se, että työttömillä ei ole mitään elämää, on täysin bullshittiä! Tottakai rahalla voi hankkia asioita, reissata, mutta ei työttömyys ole este tässäkään, ja pienistäkin tuloista voi säästää ja elää onnellisena! Olen puhunut!
Mistä sinä onnistut kaivamaan esiin vuoden 2005 keskusteluketjuja? Oletko sinä päivystänyt täällä siitä lähtien? Vai kuulutko s24:fi:n ylläpitäjiin?
Ei sellaisia ihmisiä ole olemassakaan jotka vaihtaisivat vapaaehtoisesti mukavan palkallisen työpaikan kivoine työkavereineen toimeentulotukielämään jos se vaihtoehto olisi olemassa.
Jos näin on, sitten pitäisi kysyä mistä moinen itsetuhoisuus johtuu?
Jos jollekin toimeentulotukielämä työttömänä on parempi vaihtoehto kuin palkallinen työelämä (palkka jolla tulee oikeasti toimeen), pitäisi hälärien soida ja kovaa. Tämän pitäisi herättää kysymyksen että mikä helvetti siellä työelämässä sitten on niin vialla, mikä siellä on niin kauheaa että ihminen mieluummin jättää palkan nostamatta ja valitsee toimeentulotukielämän sen sijaan. Siis hypoteettisessa tilanteessa jossa toimeentulotukikerjäläisyys olisi oikeasti oma valinta eikä pakon sanelema tilanne.
Itse olen ollut työttömänä siitä lähtien, kun kahdeksan vuotta sitten valmistuin yliopistosta. Alallani ei töitä ole, paitsi tietenkin näihin työllisyystuki- ym. ilmaistöihin tietoni, taitoni ja osaamiseni kelpaavat. Mutta minä en suostu enää orjaksi. Se vie terveyden ja mielenterveyden, ja koko kaksien työmarkkinoiden järjestelmä on täydellisen moraaliton.
"Työttömyys" on minusta ihmisen luonnollinen tila. Ei omaa elämäänsä pitäisi kenenkään myydä toisen käyttöön. Itse olen aina osannut elää elämääni itse ilman eri komentoja, vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut. Menkööt niihin töihin siis ne, jotka tarvitsevat elämäänsä ulkopuolisen tuottamaa järjestystä, ohjausta ja komentoa. Sellaisiakin ihmisiä kun tuntuu olevan, joiden elämä ilman ulkopuolista holhousta ("työtä") romahtaa. Minun elämäni ei vapaudessa romahda, päinvastoin. Samaa vapautta toivoisin aivan kaikille ihmisille, ja rohkeutta astua vapauteen.
""Työttömyys" on minusta ihmisen luonnollinen tila. Ei omaa elämäänsä pitäisi kenenkään myydä toisen käyttöön. Itse olen aina osannut elää elämääni itse ilman eri komentoja, vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut. Menkööt niihin töihin siis ne, jotka tarvitsevat elämäänsä ulkopuolisen tuottamaa järjestystä, ohjausta ja komentoa. Sellaisiakin ihmisiä kun tuntuu olevan, joiden elämä ilman ulkopuolista holhousta ("työtä") romahtaa. Minun elämäni ei vapaudessa romahda, päinvastoin. Samaa vapautta toivoisin aivan kaikille ihmisille, ja rohkeutta astua vapauteen."
Työttömänä on aikaa pohdiskella, kasata ajatuksia ja hakea henkistä tasapainoa, ennenkaikkea erottaa oikea väärästä.
Babylonin kannalta tämä on huono asia, tärkeintähän olisi orjuuttaa itseään 40 tuntia viikossa, jotta saat ruokaa pöytään ja vähän uusia juttuja mikä jokaisella pitää olla kun tv-mainokset niin sanovat. Ei ole aikaa mietiskellä millä oikeasti on merkitystä ja mitä elämältä haluaa, tyydytään vain siihen mikä on helposti järjestelmän kautta saatavilla.
Harva näkee metsän puilta ja tajuaa minkä keskellä sitä eletään. Työssä tärkeintä on nykyään tehokkuus, ihmiselämästä on äskettäin tullut liukuhihnatuote, ainakin firmoille, ihmiset näkevät myös samoin - firmojen aivopeseminä.
Moni varmasti tätä tekstiä lukiessaan ajattelee vain että 'voi vittu mikä hörhö, mitäköhän huumeita se vetää'.
Tämä on juuri se ajatustapa miksi elämä menee hukkaan työtä tehdessä. Väistellään etenemistä ja kartellaan omatoimisuutta. Ei viitsitä ajatella asiaa toiselta kantilta puhumattakkaan siitä että myönnetään: ehkä vastapuoli olisi oikeassa. Ei, babylon opettaa että minä-minä-minä. Tämän lopputuloksena on ajattelutapa jossa kaikki on ansaittua ja merkityksellisyys mitataan vain rahassa.
Työtön on ehkä tehokkain ase Babylonia vastaan, kunhan ihmiset muistavat taistella ja tuoda ajatuksiaan esille kuten muutama tässä aiheessa onkin tehnyt.
Pitkäaikaistyöttömänä ehtii tajuta mitä elämä oikeasti on ja mitä siihen kuuluu. Järjestelmän hyväksikäyttö työntekijän silmin on suuri rikos, sehän on sinulta pois...'minä minä minä'.
Siinä se taas tuli.
Järjestelmän hyväksikäyttö ihmissilmin taas on täysin normaalia. Länsimaalaiset eivät vaan ehdi sitä elämänsä aikana tajuta kun eivät viitsi käsitellä muita näkökulmia ja kaikki aikahan tosiaan meni siinä työnteossa.
Taistelu käydäänkin siis järjestelmän ja ihmismielen välillä. Tätä aihetta voisi käsitellä vaikka kuinka pitkälti ja mikäs siinä jos muut ovat mielenkiinnostuneita aiheesta. Seuraavaksi voitaisiinkin pohtia miksi länsimaiden ulkopuolella elämä on niin erilaista.
Miettikääpä sitä ;)
Olen aktiivinen työn hakija, välillä töitä löytyy ja välillä on työttömyysjaksoja. Naisvaltaisella, suositulla alalla kun ei tunneta nykyään vakituista virkaa, kuten ei monella muullakaan alalla.
Usein on kuitenkin vaikeaa nauttia kotona olostaan, siitä pitävät läheiset huolen. Surkutellaan, että "Voi hyvänen aika, miten te nyt pärjäätte", "Sulla on varmasti hirveä huoli toimeentulosta", "Miten sä saat ajan kulumaan?", "Eikö sua yhtään stressaa?"
Stressaa jos otan siitä stressin itselleni. Mutta kun en voi vaikuttaa tilanteeseeni, töitä tulee kun on tullakseen, joskus hakuni tärppää ja toisinaan ei.
Eli minun pitäisi ja kuuluisi olla hirveän huolissaan, paniikissa, hyppiä pitkin seiniä, tuntea itseni huonoksi jne.
Jos olisinkin yksineläjä, liitäisin ympäri maata asettumatta mihinkään, menisin kulloinkin sinne missä töitä olisi. Mutta kun on kaksi lasta, he tarvitsevat rutiineja, turvallisuutta, pysyvän kodin.
Käytän päiväni ulkoillen, teen terveellistä kotiruokaa lapsilleni, leivon, kasvatan juureksia ja marjoja talven varalle, käyn marjassa, kalassa, metsällä... Säilön, hilloan ja pakastan. Kudon talven varalle lämpimiä neuleita, lapasia, sukkia.
Nautin kun saan olla kotona, äiti lapsilleni, turvallinen rakastava vanhempi kotona odottamassa koulusta palaavia.
Mitä emme voi ostaa tai hankkia, sitä me emme tarvitse.
Kun tulee aika, että olen taas työssä, läheiset huokailevat taas :
"Voi että, eikö sua häiritse kun et ehdi siivota?", "Sullahan on nurmi kasvanut liian pitkäksi, koska meinaat ehtiä leikata?"
Eli mitä tästä voisi päätellä...no sitä että "Teetpä niin tai näin, aina teet väärinpäin".
Sanomattakin on selvää, että odotan aina innolla aikaa, kun tulee työttömyysjakso.
Työttömyys kuuluu nyky-yhteiskuntaan ja on tullut jäädäkseen. En ole sen huonompi kuin muutkaan, vaikka kotona nautiskelenkin.
Vaikutat oikein ihannevaimolta : fiksu, ahkera ja äidillinen. Laisesi monitaitoiset selviytyjätyypit pärjäävät aina.
...kannustuksesta. Parhaansahan sitä pesueensa eteen yrittää ja touhottaa. Tosin en ole "vaimoihminen" :)
Mulla on vielä semmonen tilanne, etten saa valtiolta mitään, joten mulle on ainaki ihan turha sanoa, että kukakohan sun kulut maksaa. Voin siihen meinaa ite vastata: mun ihana mieheni. Hän on jopa sanonu mulle, ettei mulla oo mitään kiirettä töihin, kunhan hoidan kodin kunnialla ja huolehdin mieheni ruokahuollosta. Nyt joku varmaan sanoo, että toihan on naisen alistamista, mutta musta se ei sitä oo. Oon mielelläni kotona! Jos sen "hinta" on olla ruoka-annostelija ja kodin siivooja, se on pieni hinta!
Oon ollu väliin töissäki, joten tiedän mitä on kulkee kellon mukaan ja olla työpaikalla, mikä ei välttämättä oo edes mukava, 5 pv viikossa 8 tuntia päivässä. Ei sovi mulle! Oonki miettiny, et miks ihmeessä mun pitäis tuntee huonoo omaatuntoo siitä, että viihdyn kotona? En mäkään päiviäni makaa kotona, vaik kotona olenkin, vaan tosiaan hoidan kotiani, laitan puolisolleni eväät ja ruokaa ja vielä nautin siitä. Lapsia meillä ei ole, joten kotiäiti en ole, mutta ehkä voin sitten kutsua itseäni kodinhengettäreksi.
Olen onnellinen, mieheni on tyytyväinen kun koti on siisti, mitä muuta voi vaatia? Tää sopii meille ja sillä selvä. Ja muistutan taas, että Kelalta en saa mitään rahallista tukea, en myöskään ammattiliitosta, joten siitä on minulle turha valittaa, että syön teidän rahojanne.
Ihmisen henkisen hyvinvoinnin takia olisi hyvä, jos sinulla olisi jotain tekemistä esim. opiskelu.
Jokainen elää tietysti omalla tyylillään, et voi muuttaa toista vaan itseäsi, omaa elämääsi.
Ja on olemassa töitä, jossa kellonaika ei ole
sidottu 8-17.00. Vuorotyö, freelancer etc.
Ja myös kotiäiteyttä pitäisi tukea enemmän tässä maassa. Enemmän vaihtoehtoja tukea, jotkut hoitava lapset kotona, toiset haluavat töihin, osa haluaa osa-aikatyön...enemmän vaihtoehtoja....
Lähdin duunistani, ihan vapaaehtoisesti, koska työala hirvittävä: sekava, oikea pykäläviidakko, stressaantuneet ja leipääntyneet työkaverit ja huono johdon organisointitaito. En aio vapaaehtoisesti jäädä jatkossa makailemaan, vaan koko ajan haen uutta työtä.
Miksi olisi pitänyt kituuttaa ja kärsiä tuossa järjettömältä ja ainakin itselleni erittäin vastenmieliseksi osoittautuneessa työssä? Olisiko ollut parempi vaan jäädä sairaslomille, ja taas sitten kärsimyksen pariin?
Pitääkö ylipäänsä ihmisen kärsiä vapaaehtoisesti nykyajan säästösyillä mahdollisimman pienellä porukalla tehtävissä töissä? Töissä, missä superkapitalistinen ahneus ja riisto näkyy juuri pienen henkilöstömäärän ja puutteellisen perehdytyksen aiheuttamana huonona työpaikkailmapiirinä ja yleisenä ahdistuksena? Mielestäni ihmisen peruslähtökohta on vain elää: syödä, nukkua, jatkaa sukua ja loppuaika oleilla vaikkapa yhdessä toisten kanssa.
Tiedän, että pahimmillani voin tippua vielä työmarkkinatuelle ja orjatyöpaikkaan. Mitä sitten? Elän fyysisesti ja henkisesti kuitenkin, en aio dokata aivojani, harrastan halpaa perusliikuntaa (juoksu, muu peruskuntoilu joka ilmaista)ja raha riittää perus-kotiruokaan. Vettä tulee asunnon kraanasta. Sänky on, samoin teevee ja stereot. Auton myin pois, HKL kuljettaa itseäni riittävästi. Jos tulee aikanaan kutsu ns. orjatyöpaikkaan niin siitä vaan, voi sattua hyvällä säkällä kivakin työyhteisö. Mene ja tiedä.
Ohjeeksi sekä työllisille että työttömille: ottakaa elämänne piirun verran kevyemmin ja rennommin, kuten esim. afrikkalaiset kyläyhteisön tyypit. Vaikka kuinka kiirehtisi, ahnehtisi ja hankkisi rahaa jolla taas kasapäin tavaroita, niitä ei kuollessaan mukaansa saa! ;)
Kiitos, senkin mätänevä paskakasa siitä, että tahraat typerällä ja lapsellisella kirjoituksellasi meidän oikeasti työtä haluavien työttömien maineen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tämä naisen kirjoitus on niitä harvoja älykkäitä kirjoituksia, joita olen täällä nähnyt piiiiiitkään aikaan. Tosiasia on kuitenkin se, että työtä ei tule tulevaisuudessa koskaan, siis KOSKAAN, riittämään kaikille. Täystyöllisyyttä ei ole, eikä tule, herätkää juntit siitä ruususenunestanne!!!
Joten mitä ihmeen merkitystä sillä on, jos ihmiset löytävät elämäänsä muitakin tarkoituksia kuin sen, että itkevät kohtaloansa: eivät kelpaa puoli-ilmaiseksi köyhyyrajalla tuottamaan voittoa suomalaisten yritysten omistajille, jotka suorastaan pumppaavat kaikki elinnesteet irti työntekijöistään - ja heittävät pois, kun paras käyttöikä on ohitse tai kun löytävät jostain vielä halvemmalla idiootin.
muijja mennee 7 mäks töehen,sitten herätän mukulat ja aamupalat naamariin ja kouluun.sitten päivän lehti seljällään sohvassa kahvia naukkaillen ja sitten siivoukset ja aamu pöperöt huiviin.(nokka unet)45 min uunin lämmitys ja ilta ruuan teko,(pienet tirsat)mukulat koulusta väli palan teko.muijja töistä ja eikun syömmään.
Hienoa ja suoraa puhetta ! Itse olen työssäkäyvä henkilö, kohtuullisen huonopalkkaisessa työssä jossa en muutenkaan kovin hyvin viihdy. En ajattele niin, että "joudun elättämään kaltaisesi lusmut", vaan musta on hemmetin hienoa, että sulla on aikaa ja harrastuksia viettää elämääsi eikä tuhlata sitä istuen jossain saamarin turhanpäiväisissä kokouksissa tarkkojen minuuttiaikataulujen mukaan ja välillä kuunnellen pomojesi haukkuja.
Työssäkäydessä ainakin (5 pv/viikko, 8 h/päivä) kärsin jatkuvasta vapaa-ajanpuutteesta, eikä sitä iltaisin enää jaksa duunin jälkeen oikein mitään puuhata ja etenkin nyt talven tullessa, v----aa ihan suunnattomasti herätä pilkkopimeässä aamussa räntäsateessa ja vaeltaa töihin paikallisbussissa seuranani bussilastillinen masentuneen ja ankean näköisiä kanssamatkustajia. Ja sama rumba toistuu toiseen suuntaan illalla 8 tuntia myöhemmin. Ja 5 kertaa viikossa !!! Onko tämä elämää ? Ei ! Ja helteiset ja aurinkoiset kesät kuluvat tunkkaisessa toimistossa istuen kaiken päivät, kun voisi olla esim. vapaana luonnossa liikkuen, uiden, pyöräillen, kalastaen ja nauttien kesästä vailla työhuolia.
Olen ajatellut irtaantumista työelämästä ja alkaa myös viettämään huoletonta vapaa-aikaa. Rahasta en ole niin kiinnostunut, kunhan vaan saa perustarpeet (=asuminen, ruoka, vaatteet) tyydytettyä. Työkkärin ansiosidonnaista kun pääsisi nauttimaan, niin yeah ! Elät vain kerran, enkä haluaisi elämääni kuluttaa työelämän oravanpyörässä.
Onnittelut Sinulle, onnellinen työtön ! Ihailen Sinua !