Mikä se on? Omasta mielestäni vain keksitty pilvilinna unelma, jota ei oikeasti ole olemassakaan. Ennen vanhaan sitä mentiin naimisiin sen naapurintytön kanssa ja elettiin loppuelämä siten. Nykyään, kun kaikki on niin helppoa ja itsestäänselvää, parisuhteenkin pitää olla jotain erikoista. Kumppaninkin pitää oikein olla "se oikea", mutta mitä tämä "se oikea" sitten oikein on? Onko siinä kysymys samanlaisista elämänarvoista, sielunkumppanuudesta, rakkaudesta vai mistä? Mikä on rakkaus? onko se himoa? läheisriippuvuutta? Ei kai toi rakkaus voi ihan keksittyä legendaa olla, sillä sen verran usein sitä kuulee kuulevan.
"se oikea"
mitä se on?
141802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mä olen sitä mieltä että aikuinen ihminen tarvitsee rakkautta toiselta aikuiselta, höystettynä pienillä kickseillä..On idoottimaista että lyhyitä suhteita vedetään sexybabesien kanssa ja avioon mennään "säädylliseltä tuntuvan" kanssa.Tai no, jokaisen oma valinta, mutta..Itse haluaisin combo-systeemejä.
Hyvin suomalaisjörrimäistä on ehd. tää että tehdään kaikki mitä ikinä tehdään yhteiskuntaa huomioiden: asutaan kaksittain veropoliittisista syistä vaikka podetaan akka-tai äijävihaa tai ollaan oikeasti paatuneita piilopervoja. Tällaset vaan pettää ja aiheuttaa ongelmia, pysyisivätpä omillaan.
Ihaninta on kohdata tosimagee tyyppi silleen että huominen ei ylipäätään edes kiinnosta.Jolla toimii muukin kuin verojen laskukyky.Olen itse nainen joka näyttää vähän enemmältä kuin S-market-äipältä.
Luulenpa että näihin kysymyksiin voit löytää vain vastauksen elämällä.Sanovat että kun kohtaa sen "oikean",sen kyllä tietää.En tiedä onko kyse mistään "oikeasta tai väärästä",ennemminkin tunteesta, jota ei pysty millään sammuttamaan ja kokee sen toisen ihmisen läheisemmäksi kuin ketään koskaan!
Mutta jatkoi elämäänsä "sen vähiten väärän" kanssa.
...kun löytää sen oikean kahdesti ja menettää molemmat?
... samanlaisista elämänarvoista ja sielunkumppanuudesta. Rakkaus on katoavaista, varsinkin jos edellämainittuja ei ole.
Jotkut tajuaa sen jo nuorena, toiset vähän vanhempana.. Ja jotkut ei koskaan.
Joo, noi on tärkeitä. Mutta on väärin sanoa että "Jotkut tajuaa sen jo nuorena, toiset vähän vanhempana.. Ja jotkut ei koskaan. " Ei tää kuule ole tajuamisesta kiinni. Joillakin käy vaan niin hyvä säkä että ne tapaa tollasen ihmisen varhain, jotkut myöhään ja jotkut ei koskaan. Mietipä sitä.
kuulun itse myöhäisheränneisiin. Olet oikeassa, ei siinä välttämättä tajuamisesta ole kyse, vaan tuuristakin.
Voiko sellaiseen asiaan koskaan herätä liian myöhään? Itsestämmehän se on kiinni.Annammeko elämän mennä vai tulla kohdallemme?
Tarkoitin, että olen itse herännyt myöhään tajuamaan koko asiaa. Ehkä olen ollut turhan kiireinen viimeiset kymmenen vuotta tai jotain.
Myöhäistä ei ole, ei todellakaan. Kaikki aikanaan, sanoisin.
Mutta ei ole helppoa kulkea tämän tiedon kanssa..
Viimeinen lauseesi on todellakin koskettavan karmea totuus.
"Se oikea" on se, jonka huonot puolet sinä kestät ilman kärsimystä ja toisin päin. Täydellistä ihmistä kun ei ole. Mummoni sanoikin joskus, että älä turhaan etsi miestä, jossa ei olisi vikoja, vaan etsi mies, jonka viat eivät sinua häiritse. En usko siihen yhteen ja ainoaan oikeaan, uskon ehkä pikemminkin sattumaan, yrittämiseen ja toiveisiin. Minulla on mies, joka on minulle "se oikea", mutta jos hän ei olisi koskaan syntynytkään, tuskin yksin koko ikääni eläisin. Silloin sattuma olisi asettanut toisen sopivan henkilön tielleni sopivaan aikaan ja sopivaan paikkaan, ohjaillut tapahtumia sopivalla tavalla, jotta ajan myötä suuri yrittämisen halu ja toiveet tekisivät meistä toisillemme oikeat.
Rakkaus. Siinäpä vasta käsite =) Ei sitä voi määritellä, mutta kyllä sen tuntee. Miksi lapsi rakastaa äitiään ja äiti lastaan? Ei se ole yhteiskunnan pakottamaa tai opittua, kyllä se kumpuaa jostain syvemmältä. Sellaiseksi kuvittelen myös parisuhteen rakkauden. Rakkaus ei ole himoa sanan seksuaalisessa merkityksessä, koska pelkkä himo ei kestä arkea. Läheisriippuvuus taas on käsite, joka on keksitty kuvaamaan epänormaalia riippuvuutta, joten ei "normaali rakkaus" voi sitä olla.
Rakkaus... kertokaa heti minullekin jos joku sen osaa tyhjentävästi selittää!
sen oikeen tunnistaa vasta sitten kun sen on menettänyt.
Ei oikeata rakkainta ihmistään kai koskaan voi lopullisesti menettääkään.Elää hän unelmissamme hautaamme saakka,nimittäin jos hän todella oli "se oikea".
Tapasin sen oikean 20 vuotta sitten . Kolme ekaa viikkoa epäröin, mutta sitten kolahti. Tiesin vaan, että "tää on nyt sitä". Elämänpolullamme on ollut kriisejä (ei pettämistä tms.) ja välillä on tehnyt mieli heittää toinen pihalle oikein mojovan potkun kanssa, mutta ne hetket mun mielestä kuuluu avioliittoon/pitkään suhteeseen. Ne menee ohi aikanaan. Pääasia on, että halutaan jatkaa yhdessä ja löytyy yhteisiä intressejä (muutakin kuin koti ja lapset). Ja asioista pitää puhua. Ja panna lapset välillä hoitoon, että saadaan aikaa parisuhteelle vaikka laivaristeilyllä.
Vaimo