En rakasta lastani. Vaimoani rakastan. En halunnut lasta, enkä pidä hänestä. Lapsi ärsyttää minua suunnattomasti. Ja pahinta on hänen lässytyksensä ja nuo idioottimaiset jutut. Ainakin nyt tuntuu tältä. Olisin niin paljon onnellisempi jos häntä ei olisi. Siis ei kiinnosta yhtään. Huh. Vaimoni on ihana, rakastettava, järkevä, hauska, mielenkiintoinen, sivistynyt, eläväinen, menevä, urheilullinen, kaunis, seksikäs.. kaikkea mitä vaan voi toivoa ja ihailla. Olen kauhea isä, enkä voi asialle juuri mitään. Vai haluisikaan voida? ..niin kai
En rakasta lastani
Miika_U-
16547058
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 165
Vanhimmat
esimerkiksi sellaiset, joita mies on painostanut lapsen saantiin. Vaikeaa se on semmoista rakastaa, jota ei ole oikeesti, sydämestään halunnut ja jonka takia koko elämä sitten täytyy muuttaa.
Ja kaikkien käsitys älykkäästä elämästä ei ole jokeltelun kuunteleminen tai lapselle lässyttäminen. Ei kaikkia kiinnostta pöytäliinat tai verhotkaan. Useampia (älykkäitä) ihmisiä ei kai edes hetkauta, minkä väriset tai malliset ne on, Tai onko niitä...
Siis voiko lapsia verrata verhoihin ja pöytäliinoihin!?
joka on murhaaja ei ole pöytäliinankaan arvoinen....sellaisia lapsia löytyy Pohjolasta takuuvarmasti! Missä on oikeus ja kohtuus!???
Itse tuo kirjoittajakin taitaa olla äityli, joka potee raskauden jälkeistä masennusta. Mutta noita pöytäliinoja ja verhoja en todellakaan ymmärrä ???? Allegoria ei avaudu minulle.
On vaikea pala kun ei saa lasta. Se tekee vähälahjaiset ihmiset katkeriksi.
esimerkiksi sellaiset, joita mies on painostanut lapsen saantiin. Vaikeaa se on semmoista rakastaa, jota ei ole oikeesti, sydämestään halunnut ja jonka takia koko elämä sitten täytyy muuttaa.
Ja kaikkien käsitys älykkäästä elämästä ei ole jokeltelun kuunteleminen tai lapselle lässyttäminen. Ei kaikkia kiinnostta pöytäliinat tai verhotkaan. Useampia (älykkäitä) ihmisiä ei kai edes hetkauta, minkä väriset tai malliset ne on, Tai onko niitä...
Onko nimimerkillä tietoa siitä, kuinka kauan vauva jokeltelee? Ja lässyttäähän lapselle ei tarvitse, jollei itse halua.
Älykäs aikuinen tuntee vastuunsa. Vastuu omista teoistaan on kannettava, kiinnosti tai ei.
Älykäs ihminen pystyy myös halutessaan muuttumaan.
ei se häntä pelasta helvetin tulelta. Myös Jumala on oikeudenmukainen tässä maailmassa! Murhaaja ei peri taivasten valtakuntaa, vaikka kääntyisi kuinka Jeesuksen puoleen!
Vieläkö joku jaksaa turvautua jumalaan ja tuudittautua siihen iänkaikkiseen elämään jota teille valheellisesti myydään.. Nimenomaan myydään. Kirkko on kaupallinen rahastusyhteisö, joka elää ihmisen herkkäuskoisuudella ja kuolemanpelolla.
Lähes joka viides pieni vauvanalku lentää äidin massusta kappeleina roskikseen.
10 000 joka vuosi. eli useammin kuin joka tunti yksi, jatkuvasti, nyt, eilen, huomenna, ympäri vuoden.
Oletteko nähneet nykyisistä ultraääni kuvista, miten vauva on jo pieni ihminen kun äidin tahdosta häntä ruvetaan murskaamaan. Oletteko myös nähneet miten vauvan pulssi nousee kauhun vallassa jne.
Suomessa näitä murhia on nyt tehty jo lähes 500 000.
Rauha näiden ihmisten muistolle. He eivät koskaan saaneet lupaa elää elämäänsä. Feministi äitien tehtailu jatkuu... on kiva päästä sinkkuilemaan. Eiks juu ;)
Jos et rakasta omaa lastasi niin et sitten varmaan rakasta oikeasti yhtään ketään.
psykopaatin oireita, kannattaa käydä päätohtorilla!!!!!
nyt eletään vuotta 2005!
on hyvä ettei naisen ole pakko synnyttää lasta jos tämä ei halua.
Eiköhän tässä maailmassa ole jo aivan tarpeeksi jengiä muutenkin.
Ei sellainen muutaman kuukauden ikäinen sikiö tajua tuon taivaallista yhtikäs mistään.
Turhaa sitä on tehdä asta jos elämän tilanne on huono tms.
Poikaparka, tien tunteen ihan hyvin, meillä miehillä on tapana ajatella kyrvällämme tuonne kolkympin tuntumaan ennekuin alkaa ymmärtää tätä
muuta elämää. Osa vaikuttajana on tietty lapsesi ja äidin suhde jolle äiti antaa luonnostaan eniten. Asia konkretisoituu vasta aikuisempana kun vaimosi huomaa osan elämää jääneen elämättä ja lähtee kaverisi/muun kanssa, jolloin munaihmisenä joudut maksumieheksi luonnostaan taas. Kannattaa tuupata lastenkasvatus ja muut elämän vastuut yhdyskunnanharteille, niinkuin teillä heikkoitsetuntoisilla uusupeilla ihmisillä on tapana, muistkaa myös muiden tapaan hyödyntää yhdyskuntapalvelujen saatavuutta, kun sellainenkin mahdollisuus on, yhdyskuntahan on teitävarten eikä päin vastoin. Häpeän teitä, kun itsetuntonne, omanarvontuntonne ja teille annettu
KASVATUS/KOTIOPETUS/OLOSUHTEET on jätetty muiden (yhdyskunnan) huoleksi. Toivottavasti olette vielä onnellisia hyvinvoivia työnhakijoita. onko näin vastatkaapa, mielenkiintoinen aihe.
Täytyy sunkin älyäsi epäillä. Mutta ehkä sä "luu-let" olevasi älykäs? =)
vielä, jos siinä nyt mitään ihmettelimistä on - ihmeellistä se kyllä on, mutta pysyvä elävä usko onkin aina Jumalan teko, ei ihmisen oma. Ja niin tulee olemaan loppuun asti - aina jää pieni pieni jäännös, kunnes se luku on täynnä, joka on tarkoitettu täytettyvän.
Kun puhut myymisestä, niin jotenkin tulee sellainen olo, että et näe kunnolla, taikka asioita oikeassa valossa.
onko edes älykästä väittää itseään älykkääksi? Musta se on yököttävä piirre, jos ihminen itse nostaa oman älykkyytensä jollekin jalustalle ja ihailee sitä. Taikka että edes kehuu itseään. Mieluummin olisin todella tyhmä kuin, että sortuisin sellaiseen. Mutta ehkä olin tyhmä, kun näin päivänselvästä asiasta jauhoin.
http://www.silikonitieto.net/artikkeli_haku.phtml?arID=794&ID=24
Katoppa noita sivuja. Oletko vielä samaa mieltä?
Järkyttävä ja surullinen kuva.
t. Isä
joskus nyt vain ei ole muuta mahdollisuutta kuin abortti! Onneksi on sentään vaihtoehtoja.
oli tuossa just avomieheni kanssa puhetta tuosta että miksi ihneessä ihmiset aina lässyttävät vauvoille/pikkulapsille??? edistääkö se muka jotenkin tämän kehitystä. tuskin!sen nyt vielä ymmärtäää että lemmikki-eläimelle lässytetään, mutta miksi vauvalle???en käsitä. sitten kun mulla on joskus lapsi en kyllä lässytä sille. ja toiseksi. vaikkei tää nyt kuulu asiaan, mutta jos se sattuu olemaan tyttö, en taatusti osta sille vaaleen punaisia vaatteita. tai jätkälle sinisiä. mikään ei oo niin ärsyttävää kun tuo poikien ja tyttöjen värit pelleily.jos tyttölapsella on päällä jotain sinistä niin ihmiset suorastaan kauhistuu ihan kun se olis joku suurikin asia.
Kyseisen kuvasarjan alla onneksi lukee että kyse ERITTÄIN harvoin tehtävästä myöhäisestä abortista joka siis tehdään vain silloin kun sikiöllä vaikeita ongelmia jonka vuoksi siitä ei koskaan kasvaisi tervettä lasta. Normaali abortti tehdään silloin kun sikiö näyttää limapallolta.
Joo, karmeita olivat kuvat, mutta ei mitaan uutta - abortissahan on kyse syntymattoman lapsen tappamisesta. Syyna aborttiin = lapsen tappamiseen on etta nainen ei jostain syysta voi tai halua synnyttaa lasta. Jos joudun joskus itse samaan tilanteeseen, haluan etta minulla on vapaus paattaa tehda abortti. Pahinta vahinkoa tuollaisilla kuvilla saa aikaan nuoren hataantyneen ihmisen mielessa, nuoren joka on juuri saanut tietaa olevansa raskaana mutta ei tilanteensa vuoksi voisi synnyttaa lasta. Vaikka abortti saattaisi olla se ns. oikea ratkaisu, joku saatetaan tuollaisilla kuvilla painostaa pitamaan lapsi. Julkaisisivatkohan kommentteja-osiossa jos joku kirjoittaisi "Olin 16 ja juuri saanut tietaa olevani raskaana. Minulle naytettiin nama sivut ja miten karmeaa on syntymattoman lapsen tappaminen. En uskaltanut tehda aborttia. Nyt olen yksinhuoltaja ilman koulutusta ja kunnon tyopaikkaa. En pysty pitamaan huolta lapsestani koska olen liian nuori ja epakypsa, eika minulla ole tarpeeksi rahaa."
Mun mielestä järkevää ihmistä ei voi koskaan saada tekemään aborttia! Abortti on oikein täydellinen näyttö ihmisen itsekkyydestä ja omahyväisyydestä kun ei jakseta ottaa vastuuta lapsesta! Ja varmasti suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa riittää rahat lapsen kasvattamiseen, eli rahasta on turha puhua! Ainahan sen voi antaa adoptoitavaksi, maailmassa on ihan tarpeeks pariskuntia, jotka ei voi koskaan saada omaa lasta! Jäljelle jää vaan se syy et itseä ei ehdi kouluttaa hyvään ammattiin, jos tulee teininä raskaaks, eli ITSEKÄSTÄ, PASKAMAISTA HOMMAA TEHDÄ ABORTTI!! Laittakaa tänne syitä, miks tehä abortti nii voin ihan helposti kumota kaikki! Vituttaa miten ihmiset voi olla nii idiootteja..
abortin tekemisestä tai tekemättä jättämisestä!? Olet mies! Mua kyllä kans niin vituttaa miehet joilla on niin ankarat mielipiteet abortista, synnytyksestä, raskaana olosta. Jopa mieslääkärit kehtaa sanoa, minä tiedän miltä synnytys tuntuu. PASKAT! Tätä tosiasiaa sun on paha tulla arvosteleen, kun olet mies, niin et tiedä näistä tuon taivaallista!
Minkäikäisiä olette? Siis koko perhe?
Muista että lapsesi on syytön syntymään johon myös sinä osallistuit aikanaan.
Toivottavasti et kosta lapsellesi tunnevammaisuuttasi.
On surullista ettet ymmärrä mikä suuri lahja on lapsen saanti.
On todennäköistä että lapsesi ei pääse kasvamaan tasapainoisesti rakkaudettomassa isä suhteessa.
Ihme että vaimosi kestää ja sulattaa lapsi vihaasi?
Maailmassa on PALJON lapsesi kaltaisia lapsia, joita ei ole haluttu ja joista ei välitetä. Jostain syystä Jumala suo lapsia kaikenlaisille ihmisille...
Sinunkin lapsellasi on jokin tarkoitus tässä maailmassa ja hän voi olla iloksi vielä monille, monille ihmisille.
Meidän on niin vaikea oppia rakastamaan pyyteettömästi, ilman että hyötyisimme itse siitä jotakin. Minä uskon, että joudumme joskus tekemään tiliä elämästämme ja ehkäpä isyys on annettu sinun tärkeimmäksi tehtäväksesi... ei ehkä itsesi mielestä, vaan ehkä Jumalan mielestä.
Olet itsekkin ollut lapsi... rakastettiinko sinua vai inhottiinko ja pidettiin pilkkana? Jotkut ikäänkuin korvaavat rakkaudettoman lapsuutensa omille lapsilleen ja muillekkin vartuttuaan, mutta jotkut valitettavasti kostavat sen ja heistä juuri tulee tunteettomia kiduttajia, murhaajia ja psykopaatteja, yms. En tarkoita, että sinä olet sellainen, mutta entäpä lapsesi kunhan varttuu. Vaikka et näyttäisikään vihaasi avoimesti, lapsi kyllä vaistoaa, jos hänestä ei pidetä.
Jumala rakastaa lastasi, vaikka sinä et... toivon vain, että rukoilisit muuttuaksesi. Sinä et siihen omin voimin kykene, ei kukaan meistä, mutta Jumala voi muuttaa sinut kokonaan, jos vain itse haluat. Toivon sitä todella. Kiitos ja näkemiin!
on korvaamaton tunne saada osakseen lapsen kiintymys ja saada tuntea sitä omaa lastaan kohtaan. Menetät hirveästi. Ja niin menettää pieni lapsiraukkasikin. Toivottavasti sinussa on miestä hakea apua tuohon, sillä uskoisin, että sisälläsi on joku lukko, joka täytyisi saada auki. Miten sinua on lapsuudessasi kohdeltu, millaista tunnetta sait itse isältäsi?
voi kuinka itkijä-tantoille ja ymmärtäjille ja hellanlettas-tädeille ottaa koville, että koko maailma ei ajattele samoin kuin he!
Muissa ihmisissä on vikaa! Vain minun tyylini on oikea! Olen ihmissuhde- ja tunne-natsi!
Oikeesti, vauvat ovat rasittavia. Omat ja vieraat., piste.
Jos ei osaa kantaa vastuutaan lapsesta jonka on maailmaan tuonut, kannattaisi pitää ne vehkeet housuissaan ja ehkäpä jos järkeä riittää, käyttää jotain ehkäsyä jne..Ettei tarvisi viattomien kärsiä!!!
Tässä maailmassa riittää kärsimystä itse kullakin ilman että sitä tarvis tahallaan kenellekään tuottaa. Varsinkaan omalle lapselleen. Missä ihmeessä on tämän päivän ns. AIKUISTEN vastuu??
Olet pikkusieluinen itsekäs mulkku.
Olet tainnut olla jossain kamoissa, kun olet kirjoittanut...monta konsonanttia peräkkäin! Hah!
Jos teitä noin helvetisti vituttaa lapset ja vauvat (joita itse olette aikananne olleet) miksi tulette näille palstoille, menkää kuolaamaan niitä kuvioita joita ette myöskään koskaan tule saavuttamaan!
oiva esimerkki yh-äipästä, joka saapuu foorumeille parjaamaan miehiä. "Jos ei osaa kantaa vastuutaan lapsesta jonka on maailmaan tuonut, kannattaisi pitää ne vehkeet housuissaan ja ehkäpä jos järkeä riittää, käyttää jotain ehkäsyä jne..Ettei tarvisi viattomien kärsiä!!!"
Olisit itse tajunnut pitää ne jalat ristissä, niin ei tarvisi täällä itkeä kuinka kamalia ne miehet ovatkaan. Elatusmaksut pois niin yh-äipätkin vähentyvät heti puolella, kun tulisi joskus elämän realiteetit vastaan teillekin.
Mitenkäs tässä nyt yh-äitejä parjataan???
En tajua miten joku jaksaa kuunnella itkevää ja huutavaa paskalle haisevaa kääröä. Vähän vanhempana ne huutaa saman verran mutta osaavat jo itse liikkua paikasta toiseen häiritsemässä. Ne on muille ihmisille jaloissa tiellä. Kyllä tekis joskus mieli potkaista niitä pentuja. Eihän kukaan fiksu pentuja hankikkaan. Onneksi ei itsellä ole.
Onneksi ei sulla ole ja toivottavasti et ikinä saa vaikka haluaisitkin lapsia! Tommoisen ajatus maailman omaavalle olis ollu kaikkein paras jos joku olis käyttänyt korsua oikeessa paikassa,sinuakin on äiti hoitanut pienenä ja paskalle haisevana vaan tämäkö on kiitos äidillesi, häpeä hintti!
No niin, taas saadaan yh-äipät tapetille. Kyse taisi olla isän ongelmasta, kun ei rakasta lastaan - ratkaisuna ei ole jalat ristissä oleminen.
Nainen tietää, että jokaisen yhdynnän tuloksena voi olla lapsi - minä en usko aikuisten vahinkoihin vaan huolimattomuuteen. Miksi miehet ei ole tätä hoksanneet?
Opetan huostaanotetuille teineille, että jokaisesta omasta teostaan on otettava vastuu eli kannattaa olla vain sellaisessa mukana josta tietää selviävänsä. Pitäisikö aikuisille miehille järjestää samanlaisia "elämänhallintakursseja"??? Jo on aikoihin eletty.
Ja harva äiti valitsee yksinhuoltan "uran", sillä ei nettoa nykypäivänä. Elatusmaksut on lasta varten ja ovat aika olemattomat. Lapsi kärsii jo erosta, toisen aikuisen puutteesta, vähentyneistä tuloista, riidoista.... Viimeinen pennikö pitäisi tenavan elatuksesta viedä? Se ainakin kostautuu vuosien saatossa....
Kirjoituksesi itkettää. Olet ilmeisesti potkittu lapsi jota kukaan ei AIKANAAN auttanut eikä se ollut Sinun syysi!
Mutta Sinun syy on että et hae apua, mitä tarvitset KIPEÄSTI ja KIIREELLISESTI.
Et kai ole isä, joka- kun vaimo huomasi että et le mistään kotoisin, hakee eroa, niin jopa syttyy laasrakkaus kiusalla ja pystyyn nostetaan kova elämöinti ja HUOLTORIITA!
Kirjoituksesi itkettää. Olet ilmeisesti potkittu lapsi jota kukaan ei AIKANAAN auttanut eikä se ollut Sinun syysi!
Mutta Sinun syy on että et hae apua, mitä tarvitset KIPEÄSTI ja KIIREELLISESTI.
Et kai ole isä, joka- kun vaimo huomasi että et le mistään kotoisin, hakee eroa, niin jopa syttyy laasrakkaus kiusalla ja pystyyn nostetaan kova elämöinti ja HUOLTORIITA!
Kirjoituksesi itkettää. Olet ilmeisesti potkittu lapsi jota kukaan ei AIKANAAN auttanut eikä se ollut Sinun syysi!
Mutta Sinun syy on että et hae apua, mitä tarvitset KIPEÄSTI ja KIIREELLISESTI.
Et kai ole isä, joka- kun vaimo huomasi että et le mistään kotoisin, hakee eroa, niin jopa syttyy laasrakkaus kiusalla ja pystyyn nostetaan kova elämöinti ja HUOLTORIITA!
Kun vihaat lapsia noin paljon, miksi siis käyt kirjoittelemassa ja lukemassa tämän aihepiirin juttuja?
Itse olet ollut haiseva paskakäärö myöskin! Sinua varmaan potkittiin pois edestä, koska tekisit itsekin niin...voi voi, ei kai olisi edes pitänyt tähän vastata, saat jotain pieniä tästä että joku reagoi kirjoitukseesi...
Onko koskaan tullut mieleesi että olet itse ollut aivan samanlainen "paskasäkki" ja "kiljuvapentu"? haissut ulosteelle ja huutanut? Eihän sinunkaan vanhempasi -omien puheidesi mukaan. ole olleet kovinkaan fiksuja kun ovat sinut tänne hommanneet? mietippä ennen kuin puhut ääneen mitä päähän pälkähtää
Sääli ettei vanhempasi ajatelleet aikoinaan samalla tavalla!
Itsellä on kaksi lasta ja pidän niistä.
MUTTA en voi sietää toisten lapsia.
Pidän ne tosiaan vastenmielisinä.
Olet oikeassa ei lasten tekemiseen paljoa vaadita.
itsekkin olet ollut se paskalta haiseva ärsyttävä käärö!!
Miksi äitisi kesti sinua!!!???Olis sen näköjään kannattanu tappaa sut!
Ja näköjään et ole muuttunut yhtään sen siedettävämmäksi!
Mieti vähän!!!
Olis se sullekkin varmasti kiva kun olet 70-vuotias ja kun yksin olet vanhainkodissa että joku susta välittäis ja kävisi katsomassa!!Mutta jos olet noin itsekäs niin sulla ei ole KETÄÄN joka välittää susta!
Minä ole yli 30 vuotias nainen, enkä halua lapsia. Miehikään ei halua, ja elämme elämäämme onnellisina. Mikä ihme ihmisillä joilla omia lapsia, on tuputtaa meille heidän tapaansa elää? Mitkään vauvajutut eivät saa muuta kuin ärsyyntymään, enkä uskaltaisi omaa lasta tehdä, kun pelkäisin etten voisi antaa hänelle tasapainoista lapsuutta. En pelkää yksinäistä vanhuutta, eivät ne lapset sitä miksikään muuta, että jonain päivänä meidän on täältä lähdettävä. En ole katkera enkä kateellinen kenellekkään lapsista, olen onnellinen tähän elämäntyyliimme. Onneksi mieheni kanssa olemme samalla linjalla asiassa, ja siksi siitä ei tule ongelmaa parisuhteellemme. Tiedän että tämä kirjoitukseni saa aikaan rähinän, mutta minä itse elän tämän elämäni ja aivan itse päätän miten sen haluan elää...
onnittelut, sillä olette tehneet itsenäisen päätöksen. mielestäni ajatuksissanne ei nykyaikana ole yhtään mitään ihmeellistä, vaan luulen että yhä useampi päätyy tulevaisuudessa samaan ratkaisuun kuin tekin jo senkin vuoksi, ettei vauvaa edes kuulu vaikka sitä yritettäisikin. lapsen saaminen on rankkaa ja elämän muuttavaa puuhaa, sen minäkin voin vakuuttaa, kun juuri kuukausi sitten synnytin tähän maailmaan kahden vuorokauden tuskilla toisen lapseni, suloisen, kauan salaa kaivatun ja odotetun tyttären, jota en uskonut enää koskaan saavani. pelkkä odotusajankin muisteleminen tuottaa tuskaa vieläkin, sekin oli niin kovin rankka, uuvuttava ja vaativa. helpolla ei näissä asioissa aina pääse.
luulenpa ettei minusta edes kahden lapsen äitinä tule välttämttä mummoa koskaan, vaikka se myös salainen toiveeni olisikin. nykyaika on vain sellaista ja vanhemmilta vaaditaan kauheasti pärjäämistä omillaan perheensä kanssa ja valtavaa vastuuta, jota ei voi juurikaan etukäteen harjoitella.
valinnut oikein: et pidä lapsista, et tee niitä. AP on tehnyt silti vaimonsa kanssa lapsen, jota nyt inhoaa. Upeeta toimintaa, ja siitä hyljeksitystä lapsesta kasvaa aivan varmasti täysipainoinen ihminen...
että tajuat ton ennen kuin olet hommannut sen lapsosen,joka joutuisi kärsimään piittaamattomista vanhemmista
Kuulen jo biologisen kellon äänen
voimistuvan. Odotellaan vielä 5 vuotta. On
toinen ääni kellossa. Viimeistään 40-kymppisenä
itket jo lasta. Et voi hormoneillesi mitään.
Hauskaa odotusta!!
Eihän kysymys ollutkaan siitä,että jokaisen
pitäisi lapsia tehdä.Eräs täällä kirjoitti,että
hänellä oli vaimo ja lapsi ja lasta inhosi
vaimoa rakasti yli kaiken.Miksi ovat tehneet
lapsen kärsimään?
ja pidä ne simmut auki.
Minä ja ainakin 8 (laskin ne juuri) naista tuttavapiiristäni ollaan pitkän pätkän yli 40 ja ei meistä kukaan ole koskaan haluttu lapsia.
Ja heteroita sitten ollaan. Ja naisellisia, että ei kannata nyt niitä "näytät varmaan tavjalta"-juttuja heti heittää.
Kaikki nyt vaan ei todellakaan pidä samoista asioista. Esim lapsista.
on idioottimaisia juttuja?
Luulisin, että on perinyt ne isältään.
...äiti, kaiken tuon luettelemasi ihanuuden lisäksi. Jos hän rakastaa yhteistä lastanne, äitiys todennäköisesti on tällä hetkellä varsin suuri osa hänen elämäänsä ja ehkä persoonaansakin. Vastuu lapsesta muuttaa ihmistä, halusi hän sitä tai ei - siis jos haluaa sen vastuun maailmaan saattamastaan ihmisolennosta kantaa.
Haluaisin jatkaa Ninin ajatuksia hieman pidemmälle.
Jos lapsi on pieni niin äidin huomio lapseen on erittäin suuri. Epäilykseni on että mies kokee lastaan uhkatekijäksi miehen suhteessa vaimoonsa. Tällöin vastareaktio voi olla tunne että ei rakasta lastaan.
Olen sen käynyt läpi noin 4 v sitten kun esikoinen syntyi. Onneksi pakotin itseäni ottamaan vastuun ja paljon "äidin" töistä mm yöruokinta jne. Tarvitsin alle viikon ennen kun huomasin positiivisia mutoksia itsessäni. Ei siihen Jumalaa tai mitään poppaskonsteja tarvittu. Annoin aikaa lapselleni ja löysin rakkauden häneen.
Tänä päivänä rakastan lastani (molempia lapsiani) yli kaiken. Rakastan lapsiani enemmän kun vaimoani. Periaatteella: Jos vaimo lähtee niin siitä toivon mutta ilman lapsiani en halua elää!
lämmittää sydäntä toi sun kommentti!!
juuri näin toivon oman miehenikin ajattelevan.
Tervejärkiset miehet on nimittäin katoava luonnonvara.
aikuisella ihmisellä voi nääs mieli muuttua ja rakkaus sammua, kumppanit vaihtua.
... ryhdyit lapsenhankintaan, jos et kerran pidä lapsista?
rakastan hänen mielettömiä juttujaan ja ärsyttäviä vaatimuksiaan.
Tuntuu hienolta olla jollekin maailman tärkein ihminen!! Hienoa herätä aamuisin rakkaan lapseni
läheltä!
Ymmärrän tunteesi,mut lapsesi tarvitsee sinua.
Aseta asiat tärkeys järjestykseen ja ole sille Isä.Ota myös omaa aikaa itsellesi.
Terveisin kahden lapsen isä.
Lastaan on helppo rakastaa,tekisin mitä vain hänen vuokseen,vaikka jo 13-vuotias onkin.Jos lapseni olisi kuolemansairas ja pitäisi miettiä antaisinko esim.jonkun elimen että lapseni henki säilyisi,mutta itse kuolisin,ei olisi vaikea valinta.Noin vertauskuvauksellisesti!!
Olet varmaan ollut ainoa lapsi ja saanut kaikki tahtosi läpi ja tällä tasolla olet vieläkin. Itsekkyytesi paistaa niin selvästi läpi. Lapsihan vie sinun kallista aikaasi, sitä ihanaa vapautta johon niin olit tottunut. Sillä perkuleella on vielä omat mielipiteetkin. Ei taida lapsesi paljon poiketa kun on kotoa lähtenyt. Ihmettele sitä sitten vanhana keinustoolissas. Saat ainakin olla rauhassa.
Kun ei ole lapsia jotka tulisi käymään mieti
sitä sitten vanhana mitä ontullut hölistyä nuorempana ,voi tulla hyvinkin kova katumus!!!!
et sä olis kirjottanut tänne tollasta, jollet jotenkin kärsisi siitä. Jollei sulla olis sellasta tunnetta, että pitäis olla erilainen. Uskon, että kun vaan hyväksyt itsessäsi sen tunteen, ja silti aikuisen tavoin kayttäydyt kuitenkin lastasi kohtaan asiallisesti. Luonto korjaa tilanteen aivan itsestään. Lapset kasvaa ja muuttuu. Sanotaan että parasta mitä isä voi tehdä lapselleen on rakastaa hänen äitiään. Keskity siihen ja kaikki menee hyvin. Olet hyvä esimerkki kun kohtelet hyvin vaimoasi. On isiä, jotka hakkaavat vaimojaan ja alistavat, eivätkä löydä ikinä mitään hyvää sanottavaa. Sanoisin, että tunteet tulevat ihan itsestään kunhat annat vaan ajan kulua.
:)
mutta on oikein, ettei kaikki ihmiset lisäänny. Sellaiset, joilla ei todellakaan ole syytä lisääntyä, lisääntyvät. Helsinki mm. on helvetin valtakuntaa! Sellaiset viattomat ja hyvät ihmiset, jotka eivät voi lisääntyä, ovat fyysisesti lisääntymiskyvyttömiä. Ehkäpä on hyvä niin, pahat tappajalapset voivat viedä kuoloon. Sellaisten ei ainakaan tulisi lisääntyä! Pahoille vain adoptiolapsia, jotta mätä ei leviäisi!
No niin... Kyllä mä ainakin haluaisin isän, joka ei rakasta mua ollenkaan. Kyllä olis elämä yhtä riemua. Olis se sit kiva tehdä isän kanssa juttuja ja tuntea itsensä aina ei-toivotuks. Mietis nyt vähän!!! Oletko edes yrittänyt tehdä asian eteen mitään? Jossain vaiheessa sit (kun aikaa kuluu tarpeeksi) ehkä tarvitsisit lastasi, koska et itse enää kykene kaikkiin asioihin, niin lyön satasen vetoa että saat just saman verran rakkautta osakses kuin olet itse sitä antanut... Että ei muuta kuin hyviä eläkepäiviä!!!
Itse kuitenkin olet lapsenhankintaan lähtenyt. Mä uskon siihen että ihminen voi OPPIA rakastamaan, mutta ei tollasella asenteella (et ei sit vahingossakaan edes yritetä). Sun lapses tarvii sua. Ihan varmasti tulee päivä, kun kelkka kääntyy toisin päin ja sä tarvitsisitkin lastas (toivottavasti pian niin tuntisit itse sen mitä lapses käy läpi nyt). Se päivä voi olla yksinäinen, jos samaan malliin jatkat. Esimerkki perheitä ko. asiasta kyllä riittää.
Asia nyt on vaan niin ettet vain voi mitään tunteillesi. Yritä ajatella myönteisesti. Olen aivan varma, että tunteesi muuttuu kun lapsesi kasvaa isommaksi. Usko minua!
itsekkäitä! Mitä helvettiä kukaan tunteilleen voi? Ihan sama jos noille kritisijoille sanotaan että miksi noin teit tai miksi kävelet noin tai mikset tee noin tai miksi, miksi, miksi.. Helvetti että ärsyttää. Antakaan noiden arvostelun sijasta neuvoja, älkääkä tuomitko. Tekö muka täydellisiä, paskat sanon minä, kaukana siitä!
Vaikka vietän aikaa lapseni kanssa päivittäin. hoidan häntä, harrastamme, leikimme.. En silti tähänkään päivään asti ole häntä alkanut rakastamaan. En vain rakasta. Tottakai asia vaivaa minua. Jotkut kirjoittivat että ajan myötä opin tai alan rakastamaan lastani. Alkaako ihminen rakastamaan toista kun on viettänyt tämän kanssa aikaa tarpeeksi, alanko siis rakastamaan ketä vain? Riippumatta siitä minkälainen persoona ihminen on, minkälainen persoona lapseni on? Entä jos en pidä lapsestani persoonana, pitäisikö minun yrittää muuttaa lasta rakastettavammaksi persoonaksi? Vai pitäisikö minun vaan vaieta, ja olla vaan ihan niin kuin ennenkin. Ja vaikka odottaa sitä rakastumista. Ja lapsi ei ollut toivottu, hän oli vahinko. Ehkäisy petti. Tarkoituksena ei siis ollut lapsen teko, vaan rakasteleminen rakastettuni kanssa. Olisi varmaan pitänyt tehdä abortti, tosin vaimoni ei olisi varmasti pystynyt siihen. Hänelle vahinko oli onnellinen. Ei minullakaan sitä vastaan mitään ollut, että saan lapsen rakastamani ihmisen kanssa, ihmisen jonka kanssa haluan viettää koko elämäni loppuun asti. Näin vain kävi.
mitä haluaisit tehdä? Haluaisitko ottaa eron? Etäisyyttä? Jotain muuta?
Tilanne on varmasti vaikea sinulle. Kyllähän sen huomaa jo viestin määrästä, että asia on arka puheenaihe. Tuskin kukaan omalle kohdalleen edes osaisi kuvitella tällaista tapahtuvan. Sanoit, että et pidä siitä minkälainen persoona lapsesi on (jos ymmärsin oikein). En tiedä lapsesi ikää, mutta luulisin kyseessä olevan hyvin pieni lapsi. Todennäköisesti tällä hetkellä lapsesi persoona on vasta muokkautumassa. Eikös ympäristö, jossa kasvamme muokkaa persoonaamme voimakkaimmin...? Et voi muokata lastasi rakastettavammaksi. Eikö mieleesi tullut että mahdollisesti voisit todella yrittää muokata itseäsi ja omia lähtökohtiasi... Oletko harkinnut käydä juttelemassa asiasta ammatti-ihmisen kanssa? Älä anna periksi. Ja älä missään nimessä tuomitse lastasi epämiellyttäväksi persoonaksi. Sinä osaltasi muokkaat lapsesi persoonaa, sinä siis olet osa lastasi. Näetkö lapsessasi jotain, mistä et pidä itsessäsi? Jos kyseessä on pieni lapsi (ja kaikissa muissakin tapauksissa) anna lapsellesi mahdollisuus yrittämällä muuttaa itseäsi. Kukaan meistä ei miellytä toista 24/7, eikä se visiin ole tarkoituskaan. Älä anna periksi itsesi ja lapsen suhteen, ennen kuin voit REHELLISESTI sanoa että olet tehnyt kaikkesi asian eteen.
Hyvä, ettätunnistat nuo tunteet itsessäsi ja pohdit niitä. Jos vain patoaisit ne, seurauksena voisi olla jopa väkivaltaista käytöstä lastasi kohtaan. Nyt kuitenkin tekosi ovat aivan oikeita; hoidat lastasi ja vietät aikaa hänen kanssaan.
Minusta nyt olisi oleellisinta, että saisit apua. Voit varata itsellesi ajan vaikkapa perheasianneuvottelukeskuksesta ja mennä sinne yksin keskustelemaan tästä asiasta. En nyt tiedä, onko sinussa lukkoja tms, mutta ammatti-ihmisen kanssa keskusteleminen auttaisi varmaankin. Täällä netissä on enemmän tarjolla vain näitä keittiöpsykologeja. Myös neuvola, työterveyshuollon psykologi, mielenterveystoimisto, perheneuvola voivat olla tahoja, joiden puoleen kääntyä keskusteluapua saadaksesi.
Mielestäni ei tässä nyt pidä ensimmäisenä alkaa vääntää tunteitasi toisiksi vaan sinun pitää saada keskustella tuntemuksistasi jonkun kanssa.
Ja vielä: mitä rakkaus on? Ei rakkaus ole vain jokin tunne, rakkaus on myös tekoja. Kertomasi perusteella sinä teet koko ajan rakkauden tekoja lapsellesi. Jatka niiden tekemistä, äläkä liikaa murehdi siitä, miltä tuntuu. Ja etsi keskusteluapua. Edessäsi on varmasti pitkä tie, mutta asiat selkiintyvät vielä.
On osa sinua,sinun lihaa ja verta piirteitäkin
varmaan löytyy ja luonnetta kunhan kasvaa
isommaksi huomaat varmaan.Toivon kaikkea hyvää
sinulle vaimollesi ja lapsellesi. 5:en lapsen,
lapsen mummi.
Olen samalla kannalla edellisen kirjoittajan kanssa, ja kokemuksella voin sanoa et siitä voi olla apuakin...
Minulle kävi 19 vuotta sitten niin, että kierukka petti. En olisi halunnut lasta, mutta en kyennyt aborttiinkaan. Synnytys oli aivan järkyttävä kokemus; näen siitä painajaisia vieläkin. Lienee turha mainita, että lapsi jäi ainoakseni. En ole koskaan tuntenut oikeasti rakastavani lastani. Ajauduin ratkaisuun, jota en ole päivääkään katunut. Erosin ja lapsi jäi isälleen, joka on aivan loistavasti kasvattanut hänet.
En pidä lapsista, en jaksa ihastella kuolaavia kaljupäitä, jotka ovat kaikki tyynni samannäköisiä.
Kannattaa ottaa yhteyttä esim, mielenterveysneuvolaan tai vastaavaan ja purkaa tunteitasi sinne. Itsellä meni aikaa, että aloin rakastaa esikoistani. Elämänmuutos oli niin suuri vaikkakin oli odotettu. En usko, että "vika" on lapsessa vaan sinussa. Lapsen saaminen on elämän mullistavin asia, sen sulattelu voi viedä vuosia, ensimmäinen vuosi varsinkin on vaikea.
Käy ihmeessä juttelemassa jollekkin. Saattaahan sinulla olla vaikka masennusta.
Ps. kaikki kääntyy vielä parhain päin, ole mies, ota vastuu.
Ensinnäkin...sinulla ei varmasti ole yhtä ainuttakaan mukulaa ja siksi toisekseen edes mahdollisuutta sellaiseen elämään!
Taidat olla sellainen yksinäinen ,joka tulee herättämään keskustelua shokeeraavilla aiheilla tänne saadaksesi huomiota...hanki elämä!
Lasta et koskaan varmasti tule saamaan, etkä naista!
Kuulostaa siltä että olet jollakin tapaa mustasukkainen vaimostasi koska hänen huomionsa menee enemmän lapselle kuin sinulle huolestuttavalta kuulostaa. Vaimosi on erillinen elävä ihminen ei äitisi jonka kaikki huomio kuuluu sinulle.
Lapsi kasvaa ja hoitaminen helpottuu ensimmäisen lapsen kanssa on fyysisesti/henkisesti kovimmilla. Jos arvaan oikein on lapsenne vielä hyvin nuori. Jos et opi rakastaan lastasi niin tuskin vaimosi sinua pitkään katselee.
Minä rakastan kaikkia kolmea lastani enemmänkuin mitään muuta toivottavasti sinäkin pääset tähän vaiheeseen. Lapsi on kuitenkin perimältään sinä ja muista että kun sinusta aika jättää jää lapsi elämään ja näin ollen myös osa sinua.
Mikä voi olla arvokkaampaa tärkeämpää kuin ihmislapsi, minä voisin kuolla lasteni puolesta.
Tämä on niin valitettavaa että on tunnevammaisia tämä maa täynnä, kun aikuiset ihmiset inhoavat lapsia, niin mitä se kertoo miestä... Voi meitä.
mikä sinä olet ketään tunnevammaiseksi haukkumaan? Pidätkö sinä kaikista ihmistä, kaikesta ruoasta, joka asiasta mikä eteen tuodaan? Tuskin, tai sitten olet todella tunnevammainen. Tulee vielä päivä kun lapsesi ovat kasvaneet.... en haluaisi olla housuissasi.. tunnevammainen...kari
....antaisin oman elämän lapseni puolesta. siitä ei ole epäilystäkään.
Elämän perusasia on suvun jatkaminen, jälkeläisten rakastaminen, kasvattamisen halu sisäisellä rakkaudella, joka kuin ohjaa minua huolehtimaan avuttomista pienistä lapsista, jotka luottavat pyyteettömästi vanhempiensa hyvyyteen. Onneksi minulla on ne tunteet, kiitän siitä.
Jos joku ei tunne niin, niin se on valitettavaa, en minä tuomitse, totean vain.
Hyvin on akkainlehdet luettu ja poliittisesti korrekti jargoni opittu.
On miestenkin puheet kuin ammatti-ymmärtäjien suusta...lässyn lässyn ...pariterapiaa....lässynlässyn...puhukaa.....lässynlässyn......rakastan.....lässynlässyn...
Toisesta viestistäsi huomasin, että juttusi ei ole totta. Halusit vain provosoida. Sinulla ei ole lasta, eikä vaimoa. Mutta ei ollenkaan huono, että asiasta nousi "kohu"... koskapa ON todellakin olemassa isiä, jotka eivät OIKEASTI välitä lapsistaan ollenkaan. Ehkäpä nämä kannanotot auttavat joitakin havahtumaan ja tekemään parannusta omalla kohdallaan.
en ymmärrä, että nykyaikana ihmisten pitää synnyttää ei toivottuja lapsia. Jokainen saa abortin, jos ei ehkäisy onnistu. Ja ennen sitä erotkaa, jos ette ole asioista samaa mieltä .
Vastuuttomia pellejä siittämässä ja synnyttämässä jälkeläisiä, joista sitten edelleen tulee samanlaisia.
Eihän kaikki pidä lapsista,eikä halua niitä,eikä tarvitsekkaan.Sitä vaan en ymmärrä miksi sitten pitää hommata lasta jos ei halua niitä??Lapsi on se joka siitä kärsii.Jos nainen haluaa lapsen ja mies ei,tai toisinpäin,niin silloin on kyllä parempi erota ja etsiä sellanen kaveri kenen kanssa ajatukset ja toiveet käy yksiin.Lapsi on se joka eniten kärsii koko ikänsä siitä että isä tai äiti ei rakasta häntä.Kyllä lapsikin sen jossain vaiheesa tajuaa miten asiat on.Jokaisella on valinnan mahollisuus ja ehkäisyvälineet on keksitty.Vastuuta ihmiset!!
Voe venäjä että voi tosissaan sanoa noin.
Pitää ajatella sitä sillon kuns se kalu vie.
Tollaset ihmiset pitäis....no jaa antaa olla.
Onhan se sun lapsesi, rakasta sitä yli kaiken, yli vaimosi, se olet sinä 50%:sti. rakasta, anna kaikki, rakasta!!!!
T: Kolmen ihanan pojan isä
mieti nyt tarkkaan että kannattaisko sit tehdä sille "pikku veljelle" vaikka steriilisaatio...
jottei enää käy vahinkoa!!
ei se kuitenkaan ole lapsesi vika ettet häntä rakasta.eikä hän sitä ymmärrä miksi isä vihaa!
mene itseesi ja älä leiki tulella jos et sitä osaa sammutta!!!
...jos isä nyt ei niin tunnepitoinen ole lastansa kohtaan. Mutta toivottavasti lapsen äiti kuitenkin kantaisi vielä jonkinlaista vastuuta... Joidenkin ihmisten ei pitäisi lisääntyä
kantaa vastuuta. Isä voi syystä hakata lapsen tainnuksiin. Ei todellakaan kaikkien kuulu lisääntyä!
Lapsesi ei sinua ansaitse muttei ole hänen syynsä, että hän on tänne syntynyt. Sinä olet hänen isänsä ja huoltajansa ja, valitettavasti, myöäs kasvattajansa. Miten voit lässyttää rakkaudesta vaimoasi kohtaan yms. jos et kestä pienen naperon läsyytystä ( = jokeltelua). Kyllä sinä olet itse vastuussa tekosistasi..mutta sinunlaisesi pikku-ukko ei näitä asioita tule tajuamaan koskaan. Älä rakasta lastasi mutta älä anna hänen kärsiä omasta vajaavaisuudestasi.
Ihmetyttää täälläkin tutuksi tullut peruste hankkia lapsia (vanhuuden turvaksi).HEH HEH
sanon minä.Kuinka monen lapset jäävät hoitaan
isiä tai äiti nykypäivänä.Meininki on se ,että
vanhukset kroonikko-osastolle ja äkkiä peräämään
ennakkoperintöjä.
On jotenkin heikkoutta hankkia lapsia ko.motiivilla.Ajatelkaas omalle kohdalle jos
olisitte syntyneet vaan siksi,että vanhemmat
pelkää tulla vanhuksiksi??
älä vain näytä lapsellesi sitä ettet rakasta sitä lapsesihan on ihan syytön syntymäänsä.toivottavasti lapsen äiti rakastaa lastaan ja näyttää sen lapselle ettei lapsi jää vaille vanhempien rakkautta.miten voi olla vanhempia jotka eivät rakasta lastaan.toivottavasti huomaat sen joskus ja tulet rakastamaan pientä viatonta lasta..
Hei
Olen jostain lukenut että
Parasta mitä isä voi lapselleen antaa, on Rakastaa hänen äitiään!
Kyllä se Rakkaus lapseenkin kasvaa ajan myötä.
Näethän hänessä niitä samoja piirteitä, joita jo rakastat hänen äidissään.
Etkä ansaitse sen enempää ihanaa vaimoasikaan.
Tutulta tuntuu tekstisi, voin nyt kertoa Sinulle miten on esim 30 vuoden kuluttua. Sinä olet tunnevammainen, psykopaattiluonne, sairas. Erosin tällaisesta miehestä; hän puhui myös rakkaudesta, piti minua ihanana ja rakasti minua sanojensa mukaan, ja ihmetteli kun laitoin lapset etusijalle ennen häntä ja piti sitä luonnottomana.Tällainen henkilö ei pysty ollenkaan eikä koskaan rakastamaan tai tuntemaan oikeaa rakkautta, ei edes itseään kohtaan. Tällainen ihminen etsii ja etsii koko elämänsä rakkautta ja luulee sen välillä löytäneensä, rakkauden kuvan tai rakkauden idean. Objektiivisesti kun puhun voin sanoa että tällainen ihminen on kuin koira, kun ovi menee kiinni hän ei enää muista. Käyttäytyy kuin koira, katsoo silmät kosteana niinkuin koira tekee. Tämmöinen henkilö ei ei ole ihminen eikä
ihmiseksi voi kutsua . Ja tämä asia ei muutu valitettavasti. Tällainen tunnevamma, psykopaattisuus ei parane eikä muutu vaikka itsekin toivoisi jos osaisi.Empaattisuus ja eläytyminen puuttuu, mikä on kriteeri terveelle.
Niin makaa kuin petaa. Meidän perheen tapauksessa kun isä on jo vanha lapset ei välitä hänestä, pitävät sairaana, joka vain on heitä mitätöinyt; nyt haluaisi itse myötätuntoa sairauksiinsa vaan ei saa. Isän paikalla on tyhjyys ja se on elämän mittainen suru lapsille.... Se on "isän" elämää ja lapset sen tietävät.
Miltä tuntuu tietää etukäteen että haudalle ei tule lapsi..
miksi sinä tuollaisen psykopaatin kanssa lapsia teit? Ihan samoin voi tämän kysyä sinulta kuin alkuperäiseltäkin. Miksi, miksi?? Jospa sinäkin olet psykopaatti, koska leimaan alkuperäisenkin sellaiseksi. Arvailla aina voi.
Rakasta sinä vaan rauhassa itseäsi edelleen.On se hyvä että Sinä olet olemassa.Olet itsellesi tosi tärkeä!
Olet siis vahinkolapsen ei-niin-onnellinen isä. Syvä osanottoni asian johdosta. Ihme olisi jos rakastaisit sellaista mitä et elämääsi alunperinkään halunnut... yleensä sellaista inhoaa ja se on normaalia. Yritä nyt kuitenkin totutella tilanteeseen, mutta jos se tuntuu ylivoimaiselta niin lähde suhteesta. Edes pieni ja viaton lapsi ei ole riittävä syy miksi sinun pitäisi pilata tämä yksi ja ainut elämäsi. Vaikka vielä rakastat vaimoasi, ei sekään asia välttämättä kauaa ole niin jos lapsi olemassaolollaan vain vituttaa sinua.
Mikä vastaus. Aina vaan paetaan kuin pikku lapset. Aikuistukaa nyt ihmiset joskus! Seksiä harrastaa vain täysi-ikäiset.
Lapset ovat rasittavia, vaivaa pitää nähdä. Lapset pitävät melua, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Lapset eivät istu kauniisti rivissä sohvalla, mut hei, se on elämää. Pääse yli siitä!
Jonkun feministin laittama provo tämä aloitus (ja näitä riittää) - olen syystä mestari tunnistamaan näitä.
Tietty feminiininen kielenkäyttö, itse txtn asia miehiä syyllistävänä jne. "niin paljon onnellisempi, vaimoni on ihana, eläväinen . voi ihailla..." Kirjoittaja on joko homo tai nainen.
99% varm. feministin kirjoittama.
100% varmuudella!!!!!! miksi ihmiset vastailee näin päivänselviin provoihin??
koko kielenkäyttö paljastaa "isän" olevan mieheksi tekeytynyt nainen. Joko siis homo tai nainen. tyyli ja termit eivät ole miehen.
Itse olen feministi ja nainen. Minulla ei ole lapsia enkä ole halunnut niitä hankkia. Silti olen lapsiystävällinen ja pidän joistakin lapsista. Niiden kanssa on mukava leikkiä hiekkalaatikolla rakennella hiekkalinnoja, leikkiä piilosta ja vain jutella. Minusta lapset ovat ihanan spontaaneja ja juttelevat niin eri tavalla kuin aikuiset. En ikinä lässytä edes vauvoille, puhun vauvoille ihan tavalliseen tapaan, mutta en odota vastausta, koska vauvathan eivät osaa puhua. Silti vauvatkin ovat ihania, niiden iho on niin ihanan pehmeä ja ne ovat yleensä mukavan pulleita ja pehmoisia. Lapsia on mukava pitää sylissä ja lukea niille satuja.
Olisikohan niitä lapsia pitänyt ehkä sittenkin hankkia? KOhta olen jo 40-vuotias, alkaa olla myöhäistä...
Harmillinen tapaus tuollainen, että lapsen isä ei rakasta lastaan. Outoa kuvitella, että se olisi totta. Miksi hän sitten ei käyttänyt kondomia seksissä, jos hän ei halunnut lasta? Minusta kenenkään ei pidä hankkia lasta, jos ei nimenomaan sitä halua.
Tämän rakkaudettoman isän pitäisi hieman yrittää tutustua lapseensa, kyllä se rakkaus, välittäminen sieltä sitten joskus heräilee ja rupeaa kasvamaan. Kyllähän hän varmaan joistakin lapsista on joskus pitänyt...
Tuollaisen negatiivisen suhtautumisen takana on varmaan jotakin muuta...kuin pelkkää rakkaudettomuutta lapseen. Epäilisin...
Kun olisi vielä mahdollista, että lapsi saisi valita mihin perheeseen voisi syntyä. Niin moniko meistäkin olisi jäänyt ilman tätä ihanan kamalaa ja vaiherikasta elämää lapsen kanssa. En vaihtais pois.
elämältäsi??...sitä että nussit ihanaa älykästä vaimosi sillon tällöin ja kertoilette viihtyviä juttuja keskenänne, otat aurinkoa jne???
Sinun on pakko vain jatkaa yrittämistä. Itse tämän (rakkaudettomat vanhemmat) ja paljon vaikeuksia (mm.läheisten kuolemat jne.) kokeneena voin sanoa että mikään ei ole niin hirveää kuin kasvaa rakkaudettomassa kodissa. Ei edes rakastamasi ihmisen kuolema. Meillä sitä rakkautta on, mutta sitä ei mulle riitä. Jatkuvasti kuulen kuinka pitäisi ottaa oppia muista sisaruksistani, koska he tekevät kaiken oikein ja ovat täydellisiä. Odotan vain niin paljon että pääsen lähtemään tästä kauheasta paikasta. En halua kenellekään samanlaista tuskaa...
Kanna vastuu tekemisistäsi, kun olet kerran naisen raskaaksi saattanut niin kanna vastuu!
Olisikohan asiasta kannatanut puhua ennenkuin lapsen hankitte, kun lapsia aletaan hankkia, täytyy molempien sitä haluta!
Anteeksi nyt vaan, mutta olet kyllä kauhea isä! Tajuatko ollenkaan, että tuo pieni ihmisen alku on SINUN lapsesti, hänessä on osa SINUA! Opettele rakastamaan lastatsi, olet nimittäin hänestä vastuussa koko loppu elämäsi, aina kuolemaan saakka!
Sinun TÄYTYY alkaa ottamaan vastuuta lapsesta, mikä se sellanen isä on joka ei rakasta omaa lastaan, sitten kun lapsi kasvaa, niin sanotko sille vaan, että sori en rakasta enkä välitä sinusta, eikä minua kiinnosta sinun elämäsi paskan vertaa!
Miettikää nyt hyvät ihmiset tuo lapsenteko, ennekuin alatte lapsia hankkia, ei lapsi ole mikään heittopussi jonka voi antaa pois, kun siltä tuntuu. Lapsesta ollaan vastuussa aina kuolemaan asti!
Kanssasi samaa mieltä. Mä en pysty (pystynyt) parisuhteeseen joten tein lapsen yksin. Iskin miehen, joka vaikutti isä-ainekselta ja hommiin. Syntyi suloinen tyttö, joka on rakkainta, parhainta ja arvokkainta mitä elämässäni on koskaan ollut! Rakastan nyt jo 19-vuotiasta tytärtäni yli kaiken. Jos tyttäreni on hupuloinut rahansa, olen vaikka nälässä jotta lapseni saa parasta. Kun hän syntyi, en nähnyt, kuullut, tuntenut muuta kuin ihanan kakan hajuisen, parkuvan käärön joka suukotellessa oksensi kasvoilleni. Vain äidin ja lapsen välinen rakkaus on RAKKAUTTA. Kaikki muu on ehdollista tai intohimon sekoittamaa haluamista. Ihanaa olla äiti!
tuokin, että tekee lapsen vain ja ainoastaan itselle iloksi, kun ei "pysty" parisuhteeseen. Ja kuinka onnellista on 19v nuorelle se, että hän saa rauhassa hummata rahansa tietäessään, että äiti vaikka kärsii nälkää hänen takiaan.
Minusta ei ole yhtään parempi ihminen kuin tämän ketjun alkuperäinen kirjoittaja.
totta, tuntuu ihan pahalta nämä aivottomat, vastuuttomat naiset.
Olet siis oksennus- ja paskafetisisti??
Mikä ihmeen toisten tuomitsija sinä olet????
Sinullako on oikeus haukkua toisia kauheaksi.
Tunteille ei voi mitään. YMMÄRRÄTKÖ????
Kuulostaa provolta mut jos on oikeesti tuommoisia ihmis järjellä käsittämättömiä kusipäitä toivon että vaimosi ymmärtää ottaa lapsen ja lähteä heti ja jättää sinut elukka tukehtumaan omaan erinomaisuuteesi,lapsi on elämän suurin ihme ja onni mutta sitä sinä paska et ansaitse kun no olkoon kyllä se elämä opettaa vielä!
sinun lapsistasi mahtaa kasvaa, kun heitä kasvatetaan tuollaisella punaniska-asenteella?
En yhtään halua puolustella ketjun alkuperäistä kirjoittajaa, mutta hänessä on kuitenkin miestä myöntää ongelma ja etsiä siihen apua. Ei maailmassa asiat tuolla sinun asenteellasi ratkea.
3 lapsen isä kirjoitti enempi kuin asiaa!
Olenkin aina arvostanut miehiä, jotka ovat TODELLA MIEHIÄ ja nyt tuli taas näyttö; oikeita miehiä on olemassa, jotka ovat... oikeita ihmisiä!
Menestystä elämääsi runsain mitoin, jonka ansaitsekin!
Mukavaa elämää perheellesi muutoinkin!
Ihanaa, että sinulla on noin loistava vaimo. Ja tämä nainen on lapsesi äiti. Sanotaan, että suurin rakkaus, mitä isä lapsilleen voi antaa on se, että hän rakastaa näiden äitiä. Ettet vain tuomitsisi itseäsi liian nopsaan, oletkohan pikkuisen hukassa vielä isänä olemisen kanssa. Aika opettaa Eskoseni. Ja ketäpä ei joskus ärsyttäisi. Mutta ihan vakavasti, vaikka sinusta tuntuisi miltä, on lapsesi siihen syytön- ja tuntuipa sinusta vaikka miltä- lapsesi ansaitsee hyvän, kunnioittavan ja mielellään rakastavan kohtelun. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
En lukenu saamiasi kommentteja, mutta laitanpa sulle viestiä, lyhyesti.
Ensinnäkin on hyvä että oot tutustunu omiin tunteisiisi sen verta että tiedät miltä susta tuntuu ja uskallat sen myös sanoa - ainakin keskustelupalstalle.
Ja sehän oliskin silkkaa julmuutta jos sanoisit sen lapsellesi. Sitä et toivottavasti ole tehnyt?
Itsensä ja omien ajatustensa ja tuntemustensa tiedostaminen on hyvä lähtökohta...
Sanot rakastavasi vaimoasi ja sitten esität hienon listan hänen ominaisuuksista.
Hmm. Toivottavasti rakastat vaimoasi ihmisenä ja tahdot oppia tuntemaan ja kunnioittamaan häntä sellaisena kuin hän on, ei ainoastaan niiden "ominaisuuksien" kautta jotka tarjoaa sulle mielihyvää.
Elämään kun kuuluu myös mielipaha ja juttuja jotka ei tunnu niin kivalta. Oma kokemukseni on että just niiden kautta kasvetaan...
Lapsi nyt kuitenkin on osa vaimoasi ja hän on osa parisuhdettanne. Oikeastaan myös osa sinua. Kieltämällä lapsesi kiellät jotain olennaista itsestäsi.
Sanot että et voi asialle mitään.
Kyllä sinä voit...
Voit tutustua omaan itseesi. Miettiä mistä asenteesi johtuu. Onko omassa lapsuudessasi jotain sellaista jonka kanssa et oo sovussa? Ootko liian helposti hyväksynyt itsekkyytesi, oot vaan myöntänyt että et rakasta ja että olet kauhea, mutta oikeastaan et pidä itseäsi kauheana vaan oikeutat tilanteen itsellesi jotenkin?
Olkoon kuinka vain. Toivotan sinulle KAIKKEA hyvää!
Ja kiitoksia avoimuudestasi.
Sinä olet arvokas. Vaimosi on arvokas. Lapsesi on arvokas.
Emme voi suhtautua ihmisiin vain omien tunteidemme kautta. Jokaisella on arvo itsessään. Ja kun tämän opimme, myös oma tunnemaailma alkaa eheytyä ja voimme opetella rakastamaan ja kokea mielekkyyttä tässä oppimisessamme, silloinkin kun emme koe itsessämme valtavia rakkauden "fiiliksiä". Rakkaushan on enemmän kuin pelkät fiilikset - ennen kaikkea se on toisen elämän kunnioittamista, jopa sen ihmisen josta en niin kauheasti pidä. Se on sitä että toivon että juuri hänestä kasvaisi tasapainoinen ja ehyt ihminen...
Rakkaus on arvokasta.
Mä taas en rakasta maailmassa mitään muuta kuin tytärtäni.
Ammu itsesi.
eli sillätavalla,että lapsi ei rakasta isäänsä,mulla on asiat ainakin niin.Poika on 40 v vanha ja koko ikänsä on yrittänyt tehdä vaikka mitä koiruutta minulle.Nykyään kun soittelen uhkaa lähestymiskiellolla
Kyllä kaikki jotka lapsista puhuu sanallakaan paskaa ovat itse juuri niitä suurimpia paskiaisia jota maa päällään kantaa. Eivät varmaankaan pysty valitsemaan minkälaisille idiooteille joutuu lapseksi ja sitten saavat kärsiä kun äiti tai isi uupuu, valittaa joka asiasta, ei jaksa huoltaa ja hoivata, käyttää ehkä hyväkseen. Menee herrrmot kun ajatteleekin asiaa saatika lukee näitä lapsiaan vihaavia "AIKUISIA" ihmisiä.
Parempi kun en lue.
oot itteki ollu joskus pieni,miltä susta olis tuntunu jos oma isäs olis "hyljeksiny" sua?lapset kasvaa nopeesti ja tarttee rakastavia vanhempia rinnalleen...kato ittees peiliin mies!
Siittä lässyttämisestä, sun lapses on oppinut jostain sen lässyttämisen ja todennut että se on tehokas kommunikointi tapa muille ihmisille (l. saa tahtonsa läpi helpommin). Lässyttämisestä pääsee eroon puhumalla lapselle tavallisella puheäänellä (todettu omien sisarusten kohdalla). kyllä isän rooli jossain vaiheessa rupee luonnistuun kunnolla jos vaan niin haluaa (ilmeisesti kuitenkin haluat kun tänne päätit avautua).
Jätä kauniit naiset sellaisten huoleksi, jotka rakastaa myös lapsia..
HAKEUDU HOITOON OLET TASOLTASI MIES JOKA EI TARVITSISI EDES NAISTA KUN ET OSAA EDES LAPSISTASI PITÄÄ HUOLTA TAI RAKASTAA;TURPAAN VETÄISIN JOS OLISIT KAVERIPIIRISTÄ:VEDÄ ITSES NARUN JATKEEKSI:
Noi tuntemuksesi osoittaa että itsekin olet vielä murrosikäinen, itsekäs kehittymätön teini...joka ei kykyene ajattelemaan kun minä, minulle , minun jnae.... Normaali tervejärkinen ihminen olipa sitten äiti tai isä suorastaan rakastuu omaan lapseensa ja haluaa olla sen kanssa ja tutustua siihen. Ja haluaa omalla esimerkillään kasvattaa lapsensa tasapainoiseksi ihmiseksi.
vaikutat kylmälle ihmiselle... mene hoitoon
Olen nelikymppinen, onnellisessa avioliitossa elävä vapaaehtoisesti lapseton nainen. En pidä lapsista, en ole koskaan pitänyt, joten olen ehkä kykenevämpi ymmärtämään tilanteesi kuin suuri osa sinulle vastanneista joiden osittain järkyttävän agressiiviset ja raivokkaat kommentit osoittavat että he suhtautuvat asiaan kovin henkilökohtaisesti.
On erittäin suuri myytti että "omaa lastaan rakastaa aina". On ihmisiä, sekä naisia että miehiä, jotka eivät koskaan tunne omaa lastaan kohtaan sitä suurta, kaikenvoittavaa rakkautta joita vanhempien automaattisesti oletetaan tuntevan. Äideillä tuo on harvinaisempaa koska he kantavat lasta yhdeksän kuukautta ja hormonitoiminta auttaa heitä kiintymään lapseensa ja rakastamaan sitä.
Mies sen sijaan ei saa samanlaista biologista tukea rakkauden syntymiseen. Se rakkaus tulee siis muista asioista, ja joillekin se vain jää tulematta. Esim. sinun tapauksessasi, jossa vielä lisäksi erityisen paljon rakastat vaimoasi, ihailet häntä ja olit hänen kanssaan mielellään kahden, lapsi saattaa tuntua ikävältä tunkeilijalta joka on tullut varastamaan vaimosi aikaa ja huomiota. Ymmärrän noita tunteita aika hyvin.
Tärkeintä kuitenkin on muistaa: lapsesi ei ole syyllinen sinun tunteisiisi. Hän ei osaa olla yhtään sen rakastettavampi kuin on, ei osaa teeskennellä. Hänellä on kuitenkin oikeus myös isään joka käyttäytyy häntä kohtaan hyvin, kauniisti ja oikein. Sinä olet tilanteessa aikuinen, jonka vastuulla on se miten lapsesi elämä kehittyy. Siis sinun on vaikka väkipakolla purtava hammasta ja yritettävä olla niin ettei lapsesi huomaa tunteittesi puuttumista häntä kohtaan.
Jos et rakasta, käyttäydy kuin rakastaisit! Käyttäydy lastasi kohtaan positiivisesti, kiinnostuneesti, huomiovasti. Ole kärsivällinen ja iloinen, vaikka hänen lässytyksensä kävisikin hermoillesi miten kovasti. Yritä mennä mukaan hänen leikkeihinsä ja touhuihinsa ja olla niistä innostunut - tai siis teeskennellä kuin olisit innostunut.
Kuka tietää, jonain kauniina päivänä voit huomata että lapsesi onkin aivan siedettävä ihminen jonka seurassa on mukavaa.
Olen itse seurustellut kohta jo kolme vuotta aivan ihanan miehen kanssa, hän on minua vanhempi.Hänellä on edellisestä suhteesta kaksi lasta, 10 ja 8v. Mies erosi entisestään heti nuorimmaisen synnyttyä, lapset ovat asuneet äidillään, isän luona pari kertaa kuussa viikonloppuisin.Kun tapasin mieheni hän asui yksin ja jonkin aikaa kun oltiin seurusteltu, muutettiin yhteen.Oli aivan ihanaa kun sai olla kahdestaan, sai lähteä yhdessä milloin minnekin ettei tarvinnu kysellä tai aikatauluja järjestellä.Minun mieheni ei ole ikinä rakastanut lapsiaan,sille ei vaan voi mitään, ymmärrän häntä täysin,hän haluaa olla silleen vapaana, että voi tehdä juttujaan kun haluaa. itse pidän lapsista, mutta en jos ne kuuluu joka päiväiseen elämään tai jos niistä pitää huolehtia. Oli viime vuotinen syksy, lasten äiti meni sekaisin ja tietenkin lapset muutti meidän luo, minun ja kultani yhteiseen kotiin.minä ja mieheni emme tänä päivänäkään siedä tilannetta ollenkaan, joka päivä yhtä helvettiä, onneks vknloput saa olla kahdestaan.Meitä ei kiinnosta lasten kanssa touhuaminen yhtään.harvoin edes syödään yhdessä.mieheni on joskus sanonut, ettei hän taida jaksaa jos pennut pyörii aina jaloissa.
molemmat lapset vittuilee suoraan ja homottelee isäänsä, minua eivät ole vielä haukkuneet. En ihmettele jos mieheni välillä ei jaksa.nyt onneksi jonkin verran näyttäys tilanne helpottuvan, ehkä jo joulun pääsevät äitinsä luo asumaan.Minä ja mieheni suhtauduttiin ennen lasten muuttoa meille "mukavasti"lapsiin kun he kävivät vknloppuisin.teimme yhdessä juttuja, oli kiva kun ne kävi. mutta kun ne aina on siinä jaloissa pyörimässä,, niin ei jaksa.HALUTTAS OLLA RAUHASSA.
Lapsilla ei ole muuta isää kuin tämä ja äitikin sekosi. eikö ole kohtuutonta etteivät he saa missään tuntea olevansa pidettyjä? Kuulostaa tosi pahalta.
Tuo vittuilu ja homottelu ovat kyllä tuon ikäisiltä liikaa. Siitä kyllä pitäisi tulla loppu, MUTTA aikuinen on se joka asettaa lapselleen rajat. Te käyttäydytte halveksuvasti miehesi lapsia kohtaan ja saatte takaisin samalla mitalla. Lapset eivät ole tyhmiä, usko tai älä. Ihmiset joilla ei ole omia lapsia luulevat usein, että lasten päässä on pelkkää sahajauhoa. Lapset vaistoavat asioita paljon paremmin kuin me aikuiset.
Tuli tosi tosi paha mieli kirjoituksestasi. Minulla on 6v ja 8v lapset enkä voi kuvitella tilannetta, että jos lapset joutuisivat isälleen asumaan ja siellä he sitten saisivat osakseen pelkkää halveksuntaa. Lapselle on jo tarpeeksi paha asia, että joutuvat pois kotoaan.
Sinä tiesit, että miehelläsi on lapsia. Se olisi pitänyt ottaa huomioon silloin kun yhdessä aloitte olemaan. Et saa kiukutella asiasta. Jos miehesi on noin kylmä ihminen, että ei tunne lapsiaan kohtaan mitään positiivista, niin älä koskaan rupea lapsentekoon hänen kanssaan. Kylmältä miehesi vaikuttaa. Minä säälin lapsia toden teolla.
Jos/kun koulussa tiedetään tilanteenne, niin ei ole kaukana, että sossuviranomaiset ovat kohta ovellanne. Tuota homottelua ja haistattelua kun ei hyvällä silmällä koulussa katsella. Varmasti otetaan kotiin yhteyttä ja ruvetaan hieman pohtimaan syitä ja seurauksia.
voikin maailmassa olla ja lapsellisia! Miksi ihmeessä täytyy heti alkaa haukkumaan ja kritisoimaan kun toinen pyytää NEUVOJA JA APUA! Oletteko noin itsekeskeisiä ettette osaa muuta kuin haukkua? Huomaa todella että kasvatus on mennyt teidän kohdalla totaalisesti pieleen! Muutaman kirjoittaja onneksi sentään on fiksu ja yrittää asettua kirjoittajan asemaan. Mistä tiedätte että itsekin olette joskus elämässänne tilanteessa jossa tulee seinä vastaan? Onko siinä tilanteessa mukava kun saa pelkkää paskaa naamalleen? KASVAKAA VIHDOINKIN AIKUISIKSI!
..mutta eihän tuo apua tuntunut pyytävän. Ilmoitti vain miten asiat on. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää moista asennetta, mutta meitä on moneen junaan ja paljon jää vielä asemallekkin. Tämä herra on selkeästi jäänyt sinne asemalle ja kaikesta päätellen vielä väärälle asemalle, eikä sieltä pois pääse. Säälittää hiukan tämä ressukka. Näitähän tapaa monesti tuolla yökerhon baaritiskillä sitten keski-iän jälkeen itkemässä, kun ei aikoinaan tullut tarpeeksi vietettyä aikaa lasten kanssa, vaan omat menot olivat tärkeämpiä. Jos herra oikeasti neuvoa tarvitsee, niin hän kyllä tietää mitä tehdä. Sehän tuli selville johänen tilityksestään.
pelkkä provo, miltä se pahasti vaikuttaa. Jos se sitä on, en ymmärrä tarkoitusperiä. Jollakin on liikaa aikaa ja mutkia kehityskäyrässä.
katsohan "ikävä kyllä" peiliin, ihan oikeasti! Joka noin ajattelee kuin sinä, on se tunnevammainen tai sitten olet vielä niin nuori ettet tiedä elämästä mitään!
ei voi ymmärtää asennetta" Etkö tajua että viesti on avunhuuto. Sinä tässä säälität, kun et ymmärrä muuta kuin itseäsi. Millaista on elää tuollaisena, joka ei näe kuin oman napansa? Kerro?
Ihan mukavaa on elellä, kiitos kysymästä. Sinunko mielestäsi ihan rehellisesti ihminen joka tuntee kaipaavansa apua, julkistaa sen jossain tällaisella palstalla.
On kai noita pikkuisen parempiakin paikkoja, mistä oikeaa apua saa, jos oikeasti haluaa. Ja sille edelliselle. Tiedän elämästä yhtä ja toista, on neljä lasta, enkä ole nuori. Jos tuo kyseinen herra näkee asian ongelmaksi, hän sen varmasti pyrkii korjaamaan, mutta täällä se ei todellakaan onnistu. Enkä yhä ymmärrä, vaikka kuinka minua säälisit, ettei isä voi rakastaa omaa lastaan.
Sait mielestäni ansaitsemasi kritiikin. Et ymmärrä ettei lastaan voi rakastaa, hyvänen aika, mitä sille asialle voi jos niin on. Ajattele vaikkapa että sinulla olisi vaimo jolla olisi edellisen miehen kanssa lapsi. Voisitko pyytettömästi rakastaa toisen miehen lasta? Oikeasti se ei paljon poikkea oman lapsen rakastamisesti, mutta helppoa se ei varamsti ole. Mielestäni on niin helppo kritisoida toista. Mutta kun elämänkokemusta tulee ja kokee yhtä sun toista, ei oikeasti hätkähdä mistään. Ei solvaa eikä hauku vaan yrittää ymmärtää toista kaikin tavoin.
Aivan samoinhan sinä teet. Et ymmärrä sitä, että minä en ymmärrä. Mielestäni se nyt vain on käsittämätöntä, että isä ei rakasta OMAA lastaan. Ainahan voi kaikkia ymmärtää, ja sitähän oheinen herrakin luultavasti täältä hakee. Että juuri kaltaisesi "ymmärtäjät" antaisivat hänelle henkistä tukea jatkaa valitsemallaan tavalla. Ja aivan, sanoin valitsemallaan. Tuo heppuhan vain toistelee, että kun lapsi ei ollut toivottu, niin siksi hänellä on ikäänkuin oikeus olla sitä rakastamatta. Se on valintakysymys, miten asiaan suhtautuu, ja kun asenne on positiivinen ja yrittää rakkautta kasvattaa niin on jo oikealla tiellä. Hän ei tunnu yrittävän. Mutta varmasti mielellään lukee sinunkin ymmärtäväisiä kommenttejasi.
nimenomaan sinun kommenttisi on negatiivinen. Positiivinen on sitä että yrittää ongelmaisia ymmärtää. Sinullahan ei tässä ole mitään ongelmaa. Vai kuinka? Mitä jos olet esim. homoja vastaan etkä voi missään nimessä hyväksyä homoutta. Entäpä jos lapsesi jossain vaiheessa tulee kertomaan että on homo/lesbo, entäs sitten? Käännätkö hänelle silloin selkäsi ja sanot ettet voi ymmärtää ja hyväksyä?
Ymmärrän toki,että sellaista tapahtuu. En vain voi ymmärtää miten se on mahdollista. Enkä sitä miksei mies tee jotain asialle. Ehkä siksi kun kaikki vain "ymmärtävät". Ehkä me vain olemme niin totaalisen erilaisia ihmisiä. Sinä luultavasti opiskelet sosiologiaa tai psykologiaa, tai ehkä haluaisit opiskella, ja silloinhan on mukava kaikkia ymmärrellä. Jos tuo tosiaan on avunhuuto, hän ymmärtää itsekin toimivansa ja ajattelevansa väärin, niin mitä siinä ymmärtäminen auttaa, eikö silloin pitäisi korjata jotain.
Ja missasit tosiaan pointin. Minähän juuri olen painottanut, että omaa lastaan normaali ihminen rakastaa oli tämä sitten homo, tai vaikkapa " ei-kiva-persoona ?".
Tuskin tuo kaverikaan ihan niin tyhmä on, että tänne kirjoittaessaan luuli saavansa pelkkää hyväksymistä ja ymmärrystä osakseen. Jos hänellä kuitenkin jossain takaraivossa on ajatus, että asioihin pitäisi saada muutos, ja hän hakeekin tälle päätökselleen tukea. että joku rehellisesti sanoisi, että tuo ei ole lapselle, lapsen äidille eikä hänelle terve tilanne.
Kuvittelet tietäväsi, mitä rakkaus on.
Todellisuudessa et tiedä yhtään mitään.
Vaimo on sinulle vain seksiä varten. Ihailet pelkkää ulkokuorta, et sisäisiä arvoja.
Et tarvitse kumpaakaan. Toivottavasti vaimosi sen tajuaa.
miehet pääasiassa siittää, naiset synnyttää ja hoivaa. Vanhempana voit löytää lasten kanssa jotain yhteistä tekemistä ja opit sietämään. Tää on ihan luonnollinen juttu.
Oletan, että olet saanut paljon haukkuja varsinkin naisilta. Miksiköhän? Et voi tunteillesi mitään. Jos et kiinny lapseesi, se on varmasti lapselta pois mutta myös sinulta. Viesteistäsi huomaa, että asia kaivaa sinuakin. Haluaisitko rakastaa lastasi? Kaikki asiat eivät ole päätettävissä.
Tekeekö rakkauden puute sinusta huonon isän? En tiedä. Voit olla hyvä isä muuten. Viettää aikaa lapsesi kanssa ja pitää hänestä huolta. Huono isä pahoinpitelee lasta fyysisesti tai henkisesti eikä rakkauden puute mene tähän määritelmään. Ajan myötä et välttämättä opi rakastamaan lastasi, mutta varmasti totut häneen. Kunhan et hauku lasta suotta ja kohtelet häntä hyvin, olet jo parempi isä kuin moni muu.
on väittää, että rakastaa vaimoaan ja samassa hengen vedossa sanoa, ettei piittaa lapsesta ollenkaan ja toivoo, ettei sitä edes olisi!
Miten samainen tyyppi voi edes väittää rakastavansa vaimoaan???
Ei edes tiedä, mitä sana rakkaus tarkoittaa.
On väärin sekoittaa itsekkäitä seksuaalisuustarpeita sanaan rakkaus!
Jos haluaa seksiä, niin ei se tarkoita että rakastaa toista!
On kait jutun kirjoittaja itsekin ollut lapsi joskus.
Hyvin lapsellista ja mustasukkaista lätinää!
Oletko ajatellut että kenties tämän hetkinen tunteesi lasta lohtaan saattaa johtua siitä, että vaimosi ei enää huomio sinua samalla tavalla kuin ennen, eikä hänellä riitä niin paljoa aikaa sinulle kuin ennen.. ehkä tunteesi on eräänlaista mustasukkaisuutta siitä että vaimosi ei enää huomio sinua kuin ennen.. suosittelisin sinulle, että puhuisit vaimosi kanssa!
Ohan täysin normaalii et Vanhemmat ei rakasta lapsiisa. Normaalii on sekii et lapsi ei rakasta vanhempiisa. Minäkää en rakasta isääni, äitiini rakastan. Sit tiijän yhen joka ei rakasta äitiisä, mut ei vihaakkaa. Se on ihan normaalii ja yleistä. Oon koittanu tulla toimee isänikaa, ja joulun ostin lahjoi sille niinku muillekii. No nyt ku oon jo iso, ni en välitä enää käyä sil. enkä oikeestaa ees ajattele koko juttuu ko sillee se nyt vaa on. Kyl sillee pystyy elää et jos koitat toime tulla, koitat välttää ettet loukkaa sitä lastas. Kato kyl sekii ymmärtää ku vanhaks tulee. Ja lähtee menemää omillee teille, ja usko vaa se aika tulee ku saatte olla rauhas. Elä hätäile!
no tottahan toi on.ja sen tuutte kaikki vielä huomaamaan.rakkautta on harvassa,rakkaus on kuolemassa sukupuuttoon.mun mies sano minulle ihan suoraan et ei se minua kattelis jos meil ei olisi poikaa.Ja se sano et jos en anna reikää,niin menee vaikka huoriin.voi olla et tää reikä väsyy kans kohta.ja en ihmettelis jos lapsi jonain päivänä ku ymmärtää ni rakkaus isääsä kohtaa loppuu
hmm. tuli tuosta mieleen että monesti miehet ovat mustasukkaisia naisen huomiosta ja ovat kyrpiintyneitä siihen kun ei ole enää kahdenkeskistä yhteistä aikaa. yleensä kun lapsen tulon jälkeen lapsi on se joka saa kaiken huomion ja emäntää ei jaksa kiinnostaa enää esim. seksi. kyllä se voi ruveta vituttamaan kun kaikki päivät menee vaan mukulan kanssa hössötykseen. mutta sitä se on. Joillakin se vaan käy hermoille ja sit huomaa ajattelevansa että kumpa tuota ipanaa ei olis koskaan syntynytkään.se menee kyllä ohi kun lapsi kasvaa jne.tottumiskysymys. mutta eihän se kaikilla. joillekin mukula voi vaan olla liikaa.ei kaikki tykkää.
No kyllä noin paha lapsivastaisuus pitäisi näkyä jo ulkopuolellekin eli muijallesi. Miksi akka piti lapsen, jos äijä on noin selvästi vastaan. Kukahan myöskin on ollut itsekäs? Häh?
Jos vaimosi on todella järkevä ja fiksu,en voi ymmärtää miten hän voi elää kanssasi.Tollasta tekstiä ei ihan tervejärkinen päästä suustaan,edes tänne...
Miltä tuntuu kun saa haukkua ihmisiä???
"En halunnut lasta, enkä pidä hänestä".
Oletko kuullut sanan ehkäisy? Kuka käski panna naista paljaalla..?! Idiootti. Vai onko ehkäisystäkin huolehtiminen mielestäsi naisen tehtävä? Vai oliko lapsi vahinko? Pettikö ehkäisy, kenties? No, jos et tiennyt, niin mikään ehkäisykeino ei ole 100 prosenttisen varma. Aina voi tapahtua vahinkoja! Kun aloitat rakastelun, otat samalla vastuun tulevasta, vahingoistakin!!!
Tuollaiset älykääpiöt saa lapsia sormia napsauttamalla, ja sitten sellaiset jotka niitä oikeasti haluaisi, ei millään.
MENE HOITOON.
Narsisti.
Kaikki olisivat niin paljon onnellisempia jos sinun kaltaisiasi ei olisi.
Älä kutsu itseäsi isäksi.
Äläkä mieheksi.
Pahinta on sinun itsekeskeinen ajattelusi ja nuo idioottimaiset juttusi.
Kaltaisesi kusipäät ärsyttävät minua suunnattomasti.
En voi asialle mitään enkä tottavie haluakkaan voida.
Minua taas ärsyttää sinunkaltaisesi ihmiset.
Noita pahanilmanlintuja riittää.
ymmärrän hyvin ettet edes pidä omasta lapsestasi. Sehän on ihan luonnollista. Ethän edes halunnut lasta saada, vaan se oli vahinko,joten on ihan epistä että sinun nyt tulisi muka vielä tykätä tuosta lässyttävästä naperosta jolla on kaiken lisäksi epämiellyttävä luonne. Vaimokin vielä joutuu hoitamaan mokomaa naperoa, eikä ehdi seksihommeleihin aina kun haluttaisi, kai nyt tuollainen korpeaisi itse kutakin. Ja kuten sanoit, sinua ei edes kiinosta tehdä asialle mitään. Miksipä tekisit, ei kai se ole sinun asiasi miten lapsi ja äiti asian kokevat, sillä kuten sanoit lapsi oli vahinko, joten et oikeastaan ole niinku ees vastuussa siitä niinku silleen. Joten jos haluat ymmärtäjiä, niin voin kertoa ymmärtäväni sinua täydellisesti, voit huokaista, ja näköjään aika monet muutkin ymmärtävät sinua niin maan perusteellisesti.
Eihän kaikki tykkää samoista verhoista ja lakanoistakaan, kuten joku hengen jättiläinen tuolla alussa totesi. Jatka samaa rataa, tavataan baaritiskillä 15 vuoden päästä niin voit itkeä olkapäätäni vasten.
Luulen, että kirjoittaja tarkoitti, että kaikkia ihmisiä ei vaan kotijutut (verhot tai vastaavat) kiinnosta. Heitä kiinnostaa kodin ULKOPUOLISET jutut. Tälläisiä ihmisiä kutsutaan usein levottomiksi, itsenäiseksi, sitoutumiskammoisiksi ja reissunaisiksi/miehiksi.
Jos tällainen ihminen hankkii lapsen, ei siitä mitään tule. Ei tällainen ihminen tule olemaan tyytyväinen kotielämään, koskaan. Eikä saamaan mitään ihmeempiä trilleja lapsista.
Olisi on aika tämän äiti/isä-mafian hyväksyä se tosiasia, että kaikki eivät halua/pidä lapsista.
Teidän natsin asenteillanne asia tulee vieläkin vastenmielisemmäksi.
Eihän tässä ole edes kysymys tuosta isä ressukasta joka on moisen taakan saanut kantaakseen. Juuri kukaan ei halunnut asiaa katsoa lapsen näkökulmasta, vaan on ymmärretty oikein urakalla tuota hemmoa.
Pienet lapset on yllättävän fiksuja huomaamaan pieniäkin asioita ja tuo "isän" asenne lapseensa on todellakin vastenmielistä kuultavaa.
Enkä vaadi esim. sinua pitämään lapsista enkä verhoista. saat pitää ihan mistä haluat.
Mutta sinä et olekaan se "isä".
Tunteesi on ohimenevä.
Hyvä että rakastat edes lapsen äitiä.
Puhukaa asiasta jollekin ammatti-ihmiselle,
ok ?
Kukaan ei voi pakottaa rakastamaan jotakuta. Sinun kuuluisi rakastaa lastasi mutta et rakasta, vaimoasi rakastat joten kykenet kyllä rakkauden tunteisiin.
Olisi varmaan hyvä puhua psykiatrisen sairaanhoitajan tms kanssa luottamuksellisesti. Hyvää syksyä.
Kuten huomaat monista vastauksista, kirjoittamasi aihe on tabu.
En tiedä, mihin nuo kaikki sinulle vastanneet ihmiset syyttelyllään pyrkivät. Kai se on vain jokin normaali alkukantainen reaktio. Kirjoitit asiallisen tekstin ja halusit varmaan enemmänkin tukea ja lohdutusta. Tämmöisissä yhteiskunnallisesti aroissa aiheissa ihmiset vaan tuppaavat pillastumaan ja ajatukset jäävät narikkaan.
Olen itse nainen, enkä halua lapsia. Jos tulisin raskaaksi, tekisin abortin, mutta pidän todellakin huolen siitä, etten tule raskaaksi. Elän vakisuhteessa ja miehen kanssa lapsiasiat on keskusteltu, tuloksena se, ettei mieskään tunnu haluavan lapsia.
Painin itse kuitenkin asian kanssa. Minulle vaan vuosi vuodelta varmistuu yhä enemmän, etten halua lapsia. Muutama vuosi sitten yritin oikein alkaa asennoitumaan siihen, että lapsi olisi joskus kiva, mutta ei se ajatus vaan tullut silläkään konstilla omaksi. Olemme vasta kahden- ja kolmenkympin puolivälissä iältämme ja pelkään, että jos mieheni alkaakin joskus 10 vuoden kuluttua haluamaan lasta. Mieheni on minulle kaikki kaikessa, joten päätyisinkö hankkimaan lapsen hänen mielikseen? Nämä ovat tosi vaikeita kysymyksiä. Onneksi olemme molemmat sitä mieltä, että adoptio on yhtä hyvä keino saada lapsi kuin se tavallinen tapakin ja voin jotenkin kuvitella kyllä adoptoivani lapsen, kuin synnyttävän vauvan. En pidä vauvoista, (anteeksi kaikki lasten vanhemmat seuraava lauseeni, mutta en voi tuntemuksilleni mitään) koen vastenmielisyyttä niitä kohtaan ja tavallaan pelkäänkin niitä. Isommat lapset taas ovat oikein mukavia. En ole mikään lapsivihaaja, mutta en erityisen kiinnostunutkaan heistä.
Onneksi pelkoni siitä, että mieheni alkaisi haluta lapsia, on melko pieni. Meillä on kuitenkin niin paljon kaikenlaista elämässä, ettei siihen lasta oikein mahtuisikaan. Jos mieheni haluaa joskus lapsen, hän saa luvan myös jäädä kotiin sen kanssa.
Oletko puhunut vaimosi kanssa asiasta? Jos et ole ja aiot puhua, niin mieti sanasi tarkkaan. Kuten jotkut muutkin vastaajat ehdottivat, pitäisikö sinun varata aika jollekin perheterapeutille? Se voisi olla hyvä asia. Voisit käydä siellä yksin tai yhdessä vaimosi kanssa. Uskon, että vaimosi ja sinun välisen rakkauden ansiosta pystyisit kääntämään tämän lapsisuhteesi parempaan päin. Jos et lapsesi takia jaksa yrittää, niin yritä edes vaimosi takia.
Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää. Tälläiset asiat ovat vaikeita ja vielä vaikeammiksi ne tulevat, kun ympäristö suhtautuu miten suhtautuu. Ihmisellä on luontainen tapa pelätä kaikkea erilaisuutta.
joo oot aika homo virru
Elämä on...
Takaisin asiaan.
Ilmeisesti alkuperäinen aihe oli sen verran arka ja vaikea monille käsiteltäväksi, että keskustelu meni ihan pöpelikköön.
Millä tavoin sinuun suhtauduttiin lapsena. Joskus jos on kokenut olevansa riesa tai ei-rakastettu omassa lapsuudessaan, saattaa siirtää tunneilmaston omaan perhe-elämäänsä. Mietippä tuota kautta niin saat asian hallintaan ja uutta näkökulmaa.
Olit rohkea kun kirjoitit tällaiselle palstalle suoraan mitä koet, huolimatta että satavarmasti saa abortinvastustaja ja muut hörhöt lässyttämään asian vierestä.