Miten te parisuhteessa asuvat,pystyttekö te puhumaan puolisollenne mieltä painavat asiat,ne surullisemmat asiat myöskin?
keskustelua parisuhteessa
syysunelma
81457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Alussa syntyi äänekkäitä riitoja kun yritettiin selvittää hiukka negatiivisiakin juttuja keskenämme, mutta ajan mittaan se on käynyt aina vaan helpommaksi. Tunnetaan toisemme ja tiedetään miten sanoa asiat "oikein" niin, että tilanne menee eteenpäin eikä jysähdä paikoilleen.
Mitä nopeemmin jutut käsitellään pois alta, sitä nopeemmin päästään jatkaan normaalia elämää. Hampaankoloon ei siis kannata jättää asioita painamaan, jos vaan mahdollista valita toisin.
Kiukun kannattaa yleensä antaa hiukan laantua ennen kun avaa suunsa. ;o)
no, juu melkein kaikista asioista pystyy puhumaan, ja parisuhde muuten ok.. mutta ei siitä viitsi puhua että kun mies ostelee naisten vaatteita ja käy suomi24.fi sivuilla lesbo chatissä esiintyen olevinaan naisena..
Parisuhteessa jos ei halua tai pysty rehelliseen asioiden jakamiseen, tulee takuu varmasti ongelmia, tai nykyään ero. Jos vain asutaan samankaton alla, ja kumpikin hakee puhekumppaninsa omista ystävistä, niin se ei oikeasti ole mikään parisuhde. Turha on ihmetellä mikä toiselle tuli, kun kytkin nousee jollain aikavälillä, sellasesta suhteesta.
toinen on seksielämä: jos se on surkeaa tai sitä on liian vähän, suhde latistuu ja muuttuu kaveruussuhteeksi(parhaimmillaan). Pahimmillaan johtaa eroon. tosimies ei petä, halukkaita naisia on maailma täynnä.
eriasia on sitten se että löytyykö sellaista halukasta naista jonka kanssa voi viettää muutenkin aikaa
Seksielämä on tyrehtyy, jos suhde muuttuu ENNEN sitä kaveruussuhteeksi. Kaveruussuhteeksi suhde taas muuttuu helposti, mikäli kumppanit ammentavat ajatuksensa aiheesta kuin aiheesta tosilleen. Molemmilla pitäisi olla yksityinen oma alue (suurempi tai pienempi), jota kumppanin kanssa ei käsitellä.
Nykyaikana korostetaan liikaa puhumista/neuvottelemista/keskustelua jne. Olen läheltä pitäien seurannut kuinka paljon pahaa jälkeä ko. asioilla saa aikaan. Suhteesta tulee oikea keskusteluhelvetti eikä aikaa leppoisaan elämiseen jää ollenkaan. Sitten todetaan, ettei "suhde toimi", erotaan.
Itse pystyn ja pidän erittäin tärkeänä että kaikista asioista puhuttaisiin muutoin voi syntyä mörköjä tai puhumattomuus loitontaa toisesta. Miehelle puhuminen on äärettömän vaikeaa ja se vähän pelottaa tämän suhteen onnistumisessa.
Meillä puhutaan ihan kaikesta. Seksistä (myös kokemuksista), entisistä seurustelu ja seksikumppaneista, tunteista, kipeistä menneistä asioista... ihan kaikesta ja se tuntuu todella hyvältä. Ei tarvitse sulkea mitään sisäänsä ja käpertyä itseensä. Aina toinen kuuntelee ja ymmärtää, ehkä siksi suhteemme toimiikin niin hyvin.
Kumppanisi oikeasti kuuntelee ja vielä ymmärtää? Vain terapeutille voi mielestäni kertoa ihan kaikki mitä tulee mieleen, ei missään tapauksessa kumppanille.
Itse en nimittäin kertoisi ainakaan vanhoista suhteista (enkä lässytä nykyisistä miespuolisista ystävistänikään läheskään kaikkea) enkä paljon muustakaan. Meidän suhteemme toimii, kun kaikella ei rasiteta kumppania. Kuka myös olisi parempi ongelmieni ratkoja kuin minä-itse?