Rassaako muita ainainen joulun vietto anopin kanssa? Joo, jouluun on vielä aikaa, mutta jotakin kertoo tilanteesta ja vatutuksen määrästä kun nyt jo olen stressaantunut tulevasta joulusta :-)
Anoppi asuu vain parin kilometrin päässä meistä. Hän asuu yksin: eronnut ja kaikki lapset ovat miestäni lukuunottamatta muuttaneet ulkomaille (miksiköhän?).
Mammanpoika mieheni haluaa kutsua anopin meille aina jouluksi. Itse haluaisin viettää joulua mieheni kanssa kahden (meillä ei ole lapsia) vielä kun niin voidaan tehdä ennen kuin saadaan lapsia. Lisäksi anopin joulunviettotavat poikkeavat TÄYSIN siitä tavasta miten itse haluaisimme aikuisina ja naimississa olevina ihmisinä oman joulumme viettää.
Me haluamme viettää rentoa joulua, juoda vähän viiniä ja katsella leffoja, syödä hyvin jne. Anoppi taas pinkaisee aamulla ylös ennen kuutta, ruokaa saisi syödä vain nokareen (jottei lihota! siis me, alipainoiset luuviulut???), viiniä ei saa juoda, koska viina on syntiä (Ja me siis olisimme juoneet sivistyneesti,emme vetäneet naamoja) jne jne.
Lopputuloksena on, että jouluaattona kiristelemme hampaita anopille ja toivomme hänet salaa hevonkuuseen. Ja taas on joulupilalla ja vannotaan että ens jouluna ei kyllä anoppia kutsuta! Mutta sitten taas mammanpoikamieheni unohtaa lupauksensa ja pyytää anopin jouluksi meille! KIVAA :-(
On se helvetti, että ikinä ei saa tehdä niin kuin haluaa? Mun mielestä se ei ole mikään syy pyytää anoppia, "koska se on muuten yksin". Jaa, miksiköhän?
Anoppi asuu vain parin kilometrin päässä meistä. Hän asuu yksin: eronnut ja kaikki lapset ovat miestäni lukuunottamatta muuttaneet ulkomaille (miksiköhän?).
Mammanpoika mieheni haluaa kutsua anopin meille aina jouluksi. Itse haluaisin viettää joulua mieheni kanssa kahden (meillä ei ole lapsia) vielä kun niin voidaan tehdä ennen kuin saadaan lapsia. Lisäksi anopin joulunviettotavat poikkeavat TÄYSIN siitä tavasta miten itse haluaisimme aikuisina ja naimississa olevina ihmisinä oman joulumme viettää.
Me haluamme viettää rentoa joulua, juoda vähän viiniä ja katsella leffoja, syödä hyvin jne. Anoppi taas pinkaisee aamulla ylös ennen kuutta, ruokaa saisi syödä vain nokareen (jottei lihota! siis me, alipainoiset luuviulut???), viiniä ei saa juoda, koska viina on syntiä (Ja me siis olisimme juoneet sivistyneesti,emme vetäneet naamoja) jne jne.
Lopputuloksena on, että jouluaattona kiristelemme hampaita anopille ja toivomme hänet salaa hevonkuuseen. Ja taas on joulupilalla ja vannotaan että ens jouluna ei kyllä anoppia kutsuta! Mutta sitten taas mammanpoikamieheni unohtaa lupauksensa ja pyytää anopin jouluksi meille! KIVAA :-(
On se helvetti, että ikinä ei saa tehdä niin kuin haluaa? Mun mielestä se ei ole mikään syy pyytää anoppia, "koska se on muuten yksin". Jaa, miksiköhän?
Vastaukset 49
Vanhimmat
..tilatkaa matka lomakohteeseen, ilman anoppia. Koska teilla ei ole viela lapsia, olis varmaan mukavaa viettaa kuherrusviikko, tai pari etelan lampimassa. Voihan sita joulua viettaa kauniilla hiekkarannalla, palmujen huojuessa ja toisistanne nauttien. Mikali etelan joulu ei kiinnosta, onhan noita kylpyla- ja maatilajoulupakettejakin.
Turhaan stressaat, olishan noita ideoita muitakin, mukavaa joululoman odotusta.
kellonlyömällä syömään jouluateria. Ja etukäteen voi mainita, että teillä on menoa tai haluatte olla loppujoulun keskenänne. Kyllähän aikuisten tulee pystyä puhumaan toiveistaan.
Sama ongelma täällä....
Joulu aletaan täälläkin miettimään jo juhannuksena...
En tiedä miten lutvis tämänkin joulun, mikään ei ole niin järkyttävää kun istua aattona (tai ennen tai jälkeen) anoppilassa kun ei ole puhuttavaakaan.
Itse olen yrittänyt ehdottaa jos jonkin sortin vaihtoehto joulu mutta ei se miehelle kelpaa...
No ei auta ei auta, harmi.
Me ollaan miehen kanssa sovittu että jouluaatto ollaan kotona(meillä ei ole lapsia).
Joulupyhinä käydään sitten sukulaisten luona kyläilemässä.
Se on ihan jokaisesta kiinni miten haluaa joulun viettää.
Alkup.neuvoksi,sanot vaan tiukasti mieskaverillesi että anoppia ei sitten kutsuta joulunviettoon.
Aika raakoja ehdotuksia täällä. Itse kallistuisin tuohon Marin ehdotukseen, että kutsutte anopin tiettyyn kellon aikaan ja ilmoitatte, että vaikkapa klox te lähdette kaksin jouluyön/illan ajelulle tai mihin tahansa muualle mikä on uskottavaa.
On raakaa jättää ketään ihmistä yksin joulunviettoon, varsinakan kun se kuitenkin on miehesi ÄITI (oli sitten hyvä tai huono). Jos te vietätte tämän yhteisen ajan sinun ja miehesi kodissa, niin siellä teillä on oikeus viettää sitä niin kuin te haluatte eli te juotte edelleen sivistyneesti viiniä ettekä piittaa siitä, että mitä mieltä anoppi asiasta on, hän on teillä vieraana ja jos huomauttaa asiasta, niin kommentoikaa, että tämä on osa teidän jouluperinnettänne, mikä muuten nykypäivänä on melko normaali tapa. Jos teidän tapanne viettää joulua ei häntä kiinnosta, niin eiköhän tuo itse hanki itselleen jonkun toisen paikan aaton viettoon. Mutta jos olette jouluna anoppilassa, niin muistattehan myös, että siellä vietetään joulua anopin mukaisesti? Tämähän on isännän ja emännän kodin kunnioitusta.
Nytkö te vasta aloititte joulukeskustelun?
Meillä se alkoi ennen jo elokuussa. Lopputulos oli sama kuin teilläkin, kunnes sanoin, että nyt riittää. Ja miehellä kuule selityksiä riitti...
Meillä ei alkoholia tarjottu aattona (koska se on meillä lastenjuhla), mutta anoppipa toikin omat pullonsa mukanaan - ja meno oli sen mukaista.
Ensimmäisen perheen kesken vietetyn joulun jälkeen mieskin tajusi, että joulu ilman äitiä voi olla ihan mukava. Ja nyt näitä perhejouluja on jo useampi takana.
Tänä vuonna ajattelin kyllä kutsua anopinkin jouluksi kylään. Tosin samaan aikaan kutsumme muutakin sukua, niin anoppirasite jakautuu ikään kuin useamman kesken, eikä tarvitse yksin ottaa kaikkea ikävää vastaan.
Hyvät joulut!
Minä haluaisin luoda omalle perheellemme omat traditiot ja viettää jouluaaton keskenämme kotona. Saunaa, hyvää ruokaa, lasten kanssa kävelylle, joulupukin odotusta... Joulupäivä ja Tapani olisivat sitten anopilassa ja minun vanhempieni luona kyläilyä.
Mutta mieheni ei pysty sanomaan äidilleen mihinkään asiaan ei. Ja äiti itkee, että on se kamalaa joutua viettämään jouluaatto ilman lapsenlapsia, sydäntäraastavaa ja todella ilkeää miniän puolelta. Eikä siinä kaikki, vaan kun sekään ei riitä, että se aatto vietetään anoppilassa: uskokaa tai älkää, siellä olisi käytävä ainakin myös toisena joulupäivistä, mieluummin kumpanakin! Kerran kysyin, että koska anoppi luulee minun näkevän minun vanhempiani ja lasten toisia isovanhempiaan. Vastaus oli, että heidät voitaisiin ehkä joulupäuivänä kutsua anopin luo syömään, silloin sitten.
Hitto, että jo nyt ottaa sydämestä ja pelottaa joulun tulo. me ollaan yli 30 vuotiaita aikuisia ihmisiä, joilla pitäisi olla lupa elää oma elämänsä omalla tavallaan. Mutta mies on lasten syntymän jälkeen taantunut johonkin vaiheeseen, jossa äitiä ei voida loukata pienelläkään asialla koska äidin tulee niin paha mieli... Vaimon pahasta mielestä näemmä p**kat!
Luin kommentteja, ja mieleeni tuli epäilys. Kirjoittavatko tälle palstalle teini-ikäiset itsestään epävarmat ihmiset? Vai voivatko kirjoittajat todellakin olla täysi-ikäisiä, ehkä peräti aikuisia? Oma tupa, oma lupa. Oletteko kuulleet tuota? Kotonaan ihminen voi vetää vaikka persekännin, eikä siinä ole anopilla nokan koputtamista. On mielestäni turha itkeä anopin tuppautumista, jos ei itse saa sanottua, ettei kylään ole asiaa. Nyt otatte itseänne niskasta kiinni, ja vietätte miehenne kanssa sellaisen joulun kuin haluatte. Aikuiset ihmiset voivat sopia asiat keskenään ilman anoppiakin.
Ongelmahan on se, että MULLA ei olisi mitään ongelmaa sanoa anopille että no thanx! Mutta mies heltyy aina kutsumaan sen, kun "ei saa jättää yksin". Ja kotihan on meidän molempien koti! En minä voi yksin päättää eikä mies! Jos anoppi tulee, on joulu mulla pilalla kun en voi olla rennosti ja jos ei tule niin miehellä on huono omatunto ja joulu pilalla. Miten pitääki AIKUISEN miehen olla noin kiinni äidissään. Lomamatka voisi olla vaihtoehto, mutta minä niin haluaisin viettää kerrankin omaa koti joulua, koristella koti koristeilla, paistaa kinkku ensimmäisen kerran itse jne.
Joku sanoi, että oma tupa oma lupa. Anopilla on kuningatar-kompleksi eli hän voi mielestään tehdä ja sanoa mitä tahansa kenelle tahansa. Ei anopin käyttäytymistä rajoita mitenkään se, että joulua vietetään meillä, ehei! Myös meidän on noudatettava HÄNEN sääntöjään, koska hän on vanhempi ja sen vuoksi häntä on kunnioitettava (mutta hän ei kunnioita ketään , ei edes itseään vanhempia ihmisiä).
Ja jos teemme anopin mielen vastaisesti, niin kuin viime jouluna ja joimme viiniä, niin anoppi loukkaantuu, suuttuu ja ilta päättyy siihen että anoppi alkaa huutamaan kurkku suoranan kuinka olemme kamalia ja emme kunnioita häntä ja ryntää ulos pakkaseen sukkasillaan "koska ei voi olla enää täällä ja kävelee kotiin -20 asteen pakkasessa". Ja kaikki siis alkaa siitä, että sanimme anopille vastaan "kyllä me voimme omassa kodissa juoda viiniä jouluruuan kanssa / haluamme avata lahjat klo 18. ELi ihan kohtuutonta käytöstä ja maine menee naapureiden silmissä, kun meiltä kuuluu raivoamista jouluaattona!! Mutta seuraavana jouluna mies ei taas muista edellisen joulun kauhunhetkiä vaan pyytää rakkaan ja yksinäisen äitinsä meille joulun pilaamaan.
Miten mies ei saa sanottua äidilleen "ei", mutta sanoo sen sujuvasti sinulle? Etkö siis saa miestäsi ruotuun? Mitäpä jos pistät ukon ulkoruokintaan viikoksi, ja kysyt sen jälkeen uudelleen anopistasi ja joulusta?
Ei sinun tuollaista tarvitse sietää. Kotinne on yhtä paljon sinun kuin miehesi koti. Jos et halua jotain tiettyä henkilöä kotiinne jouluksi, ei mies silloin saisi häntä kutsua. Koska joulunne menee kuitenkin pilalle, jos anoppi tulee, niin mitä jos lähtisit vaikka omien vanhempiesi luokse jouluna? Ihan oikeasti, jotain sinun pitää tehdä. Ei sinun tarvitse tuollaista sietää.
Ehkäpä et löydä ratkaisua ongelmiisi täältä, koska jo siteeraamasi neuvotkin on tarkoitettu lähinnä normaaleille ihmisille, ei hulluille ! Tarkoitan, että normaaleilla ihmisillä on ihan oikeasti oma tupa ja oma lupa, jota ei ketkään hullut tule sotkemaan. Normaaleilla ihmisillä ei ole ketään hullua, keneltä kysellään luvat ja ohjeet sen paremmin joulun kuin muunkaan ajan viettoon. Normaalikuvio on myös se, että apet ja anopit ovat SUKUA, mutta ei perhettä; ero voi olla hiuksenhieno, mutta yleisen viihtyvyyden kannalta ratkaiseva !
Jouluisin on aina ajateltava niitä jotka ovat yksin. Jouluhan on perheen juhla ja sopu sijaa antaa. Meilläkin silloin aikanaan aina ensin mieheni lapsuuden kotiin jouluaattona päivällä, sen jälkeen hautausmaa kierrot ja sitten äitini luokse yökylään koko oma perheeni. Kiirettähän siinä oli, kun vielä sitten Joulupäivänä tukka putkella sisareni luokse syömään ja illalla mieheni yhden sisaren luo kahville ja tapanina meille tuli omat ystävämme.
Muutama vuosi tällaista ja sitten päätimme tehdä ikioman joulun kotiimme. Mikään ei oikeastaan muuttunut. Äitini tuli vuorostaan valmiiseen jouluun ja edelleen anopin luokse aamupäivällä. Ainoan muutoksen jonka teimme sovimme sisareni kanssa ettei enää yhteistä Joulupäivä päivällistä, ja emme myöskään enää menneet miehen sisaren luokse kahville.
Nyt ei sitten jäljellä ole enää ei äitiä, ei anoppia, ja lapsetkin ovat muuttaneet jo pois kotoa.
Nuorin poikani on vielä sinkku ja hän viettää aina kanssamme aaton ja joulupäivän. Olemme sinällään jakautuneet, että mieheni ja nuorin poikani käyvät ns.oman hautausmaakierroksen ja minä käyn vanhemman poikani kanssa oman kierroksen ja sekin syystä että omaisemme ovat haudattu kahteen eri kuntaan. Tästä hautausmaa kierroksesta alkaa minulla joulu.
Joulupäivänä tulee sitten syömään vanhempi poikani ja hänen avo-vaimonsa.
Mutta muistakaa nuoret se joulu on perhe juhla ja kyllä ne anopit ja apetkin kuuluvat siihen perheeseen, ja ketään ei pitäisi jättää yksin. Aika on kuitenkin rajoitettu minkä täällä vietämme, ja kohta te itse olette se anoppi ja appi-ukko, jotka eivät niin tervetulleita ole.
Kirjoitit hyvän kirjoituksen. Siitä kuitenkin puuttui yksi elementti: vittumainen anoppi/appi/serkku/... Minusta joulu on yhteenkokoontumisen juhlaa. Vanhempani ja appivanhempani asuvat kaukana toisistaan, joten siksi emme voi tavata molempia samana jouluna. Vuorottelemme, eli joka toinen vuosi olemme anoppilassa ja joka toinen vuosi minun vanhempieni luona.
Joulun vietto anoppilassa on minusta mukava. Selvää on kuitenkin se, etten sietäisi anoppia, joka vittuilisi viinin juonnistani - varsinkin kotonani. Vaikka kuinka on niin, että yksinäistä pitäisi ajatella, ei vittumaista ihmistä tarvitse sietää kenenkään. Miksi anopin joulu olisi tärkeämpi kuin miniän joulu? Pitääkö miniän kärsiä, jotta anoppi saa juuri haluamansa joulun?
Hyvin kirjoitit joulusta ja sen viettämisestä.
Minua kuitenkin askarruttaa eräät kysymykset tässä joulunvietossa. Ensimmäisenä se, että kun sukulaiset tulevat joulunviettoon useammaksi päiväksi, niin miksi he eivät osallistu ruokakustannuksiin millään tavalla.
Yksinhuoltaja, joka ruokkii seitsemänkin henkeä 4-5 päivänä, saa taloutensa pahemman kerran sekaisin, vieraittensa tähden.
Eikö se riitäisi, että kun yksi ihminen on valmistanut kaikki jouluruuat ja isovanhemmat/sukulaiset istuvat aina valmiiseen pöytään.
Itsekin haluaisn joskus maksuttoman valmiin joulun. Mutta kun suvussa on näin ollut tapana tehdä.
Ehdotan, että lähdette pois jouluksi kotoa. Vaihtoehtoja on monia kuten hotellit, risteily, maatilajoulut, mökki jne.
Saatte olla rauhassa ilman anoppia, ja älkää missään nimessä ilmoittako anopille aikeistanne.
Meillä tilanne on taas niin etten itse anna tuumaakaan periksi... vaan joulu vietetään minun lapsuudenkodissani, jossa on aina ollut tietyt perinteet ja tavat, toisin kuin mieheni kodissa. Joulua valmistellaan hyvissä ajoin ja leivotaan, siivotaan, suunnitellaan menua ym. Ruoat laitamme äitini kanssa yhteisvoimin edelliset päivät... Mieheni suku ei taas käsitä sitä lainkaan, ja varsinkaan kun meillä on nyt oma tytär. He haluaisivat myös juuri joulun viettää lapsenlapsensa kanssa, (on paljon lapsenlapsia)... ihmettelen että kyllä jouluna kiinnostaa, mutta koskaan eivät edes käy eivätkä ehdota lapsen hoitoapua yms. Ei koskaan puolentoistavuoden aikana. Mielestäni olisi törkeää vanhempiani kohtaan että jouluna siellä ei olisi syömässä kuin vanhempani ja veljeni.. siinä se sitten olisi. Kaikki perinteet olisivat aivan turhaa kun ei kerta siitä yhdessä sitten nautittaisikaan. He kuitenkin ovat niin suuri osa perheemme elämää.. hoitavat useamman päivän viikossa ja auttavat aina tarpeen vaatiessa. Samaa ei voi sanoa appivanhemmistani. Sitäkään en voi käsittää että siinä perheessä taitaa olla aina pukin käynnin jälkeen tapana vetää koko sakilla perskännit ja laulaa karaokea... Kuulostaako joululta... rauhallista ym..
Joka joulu appiukon kanssa tappelu.. mutta periksi en anna. Mieheni onneksi antaa periksi, joulut vietetään sitten mykkäkoulun merkeissä.
Aikaisemmat joulut yritimme viettää niin että kävimme jouluaattona kaikki vanhempamme läpi... (meidän kummankin vanhemmat eronneet) Siis mieheni äiti ja mummu, isä ja naisystävä, minun isäni perheen luona ja sitten lopuksi äitini siis minun lapsuuden kotiin. Eihän siitä tullut helkkariakaan ja ei olisi oikein viettää aattoa niin kiireisissä merkeissä kelloa kytäten ja joka paikassa nauttien jouluruokaa... Ja yksinkertaisesti tyttäremme ei sitä jaksa. Joten itse luovuin siitä että okei isäni perheen luona emme käy aattona, vaan joku toinen päivä... silti käymme mieheni äidin luona, isän luona ja lopuksi menemme syömään kotiini...
Kuulostaa kamalalta, ja joka paikassa aina kysytään että ettekö jää syömään ym...katsomaan pukkia.. Ja miten ihmeessä olet kahdessa eri paikassa syömässä yhtäaikaa kello 17?? Ei mitenkään mahdollista.
Joka syksy pelkään joulun tuloa, sitä että sitä varjostaa aina samat ongelmat. Mieheni sisko ei myöskään asetu lainkaan minun vanhempieni ja minun saappaisin... Minä en vaan voi tehdä heille sitä että heidän päivien ilo ei tulisikaan avaamaan rakkaudella hänelle ostettuja lahjoja, katsomaan pukkia, leikkimään ja syömään ihania huolella laitettuja jouluherkkuja joita pöydät notkuvat ja etten itse olisi siellä viettämässä joulua RAUHALLISISSA tunnelmissa hieman kuumaa totia maistellen. Ei joulu välttämättä tarvitse lapselle olla sellainen lapsirieha.. mielestäni ainokaisemme saa viettää joulun jatkossakin niin että nykyisin se laitetaan häntä varten erityisesti ja että hän saa olla se keskipiste jonka katselusta me kaikki nautimme.
Mukavaa... joulunodotusta kaikille jouluihmisille.
minä minä minä minä minäminäminä
minä kans...
Ilman muuta paras ratkaisu teidän perheelle olla hamaan tulevaisuuteen joka joulu juuri sinun lapsuutesi kodissa. Mukava, että osaat nauttia, vaikka miehesi viettääkin mykkäkoulua (Miksi ihmeessä, eikö vielä tajua omaa parastaan?) Toivottavasti miehesi ymmärtää vetää naamansa jouluisin paremmille lukemille, kun tyttärenne alkaa ymmärtämään ihmisten päälle.
miten joudun joka joulu omista haluistani huolimatta menemään anoppilaan. Kauheeta, että teet miehellesi aivan saman!
Minulle riittäisi, jos edes joka toinen joulu olisi sellainen kuin minä haluan, kannattaisko sinunkin harkita sitä, että miehesi saisi päättää joka toisesta joulusta. - Ennen kuin miehesi saa taipumattomuudestasi tarpeekseen? Mua ainakin alkaa mun miehen "minäpäätän-äitinipäättää" ottaa aika pahasti aivoon...
.....mikä hirviö ! Voimia miehellesi !
En halua viettää jouluani kännäystä katsellen enkä todellakaan halua että tyttäreni saa katsella sellaisia perinteitä... Luulee vielä normaaliksi. Joulun täytyy olla rauhallinen josta kaikki voi nauttia.. Tähän asti miehelleni on se joka tapauksessa sopinut, ja sopii varmasti myöhemminkin. Ainoa joka asiaan aina puuttuu on appiukkoni.
Olen itse niin erilaisesta perheestä ja arvot on aivan täysin erilaiset. Eivät he toki mitään juoppoja ole.. vaan heillä on tapana suuren porukan kesken juhlia oikein kunnolla. Harmi sinun kannaltasi. En asiaan voi auttaa. Jokainen loppupelissä päättää itse omista ja perheen asioista!
Siis tämä on meidän perheessä ainoa asia, johon minä teen päätöksen. Yleensä mieheni on se joka saa ja annan myös mahdollisuuden harrastaa ym..
Mutta hän tietää että joulu on minulle todella tärkeä, joten kiitos siitä hänelle että sen verran antaa periksi minulle...
Eli en minä ole se päällepäsmäri tässä perheessä.. vaan tasapuolisesti kumpikin, ja aina jommankumman täytyy antaa periksi toiselle tärkeäksi asiassa!!! Eikö se niin mene???
"Joulun täytyy olla..." Tämä on se asia, mikä minua risoo - en nyt tarkoita asiaa, oli mikä hyvänsä asia, vaan se, että joku sanoo "täytyy". Ehkä olen yliherkkä, mutta minulle ei tulla sanomaan "täytyy" kuin todellisessa tilanteessa - kuten pomon määärys, mutta siitä maksetaan :)
Olimme jo vakiintnut pari ja lapsiakin, mutta kuitenkin kaksi sukua, joilla aivan eri tavat. Aluksi oli meilläkin känää, kunnes sovimme, että joka toinen vuosi toinen päättää miten-missä-kenen kanssa joulu vietetään, joka toinen vuosi toinen. Ja jollei ehdotus aivan Etnaan hyppäämistä ollut, oli toisen osapuolen vuorollaan hyväksyttävä kaikki kakistelematta.
Meillä on homma hoidettu samaan tyyliin. Tosin minä tykkään kyllä olla anoppilassa ja vaimo tykkää olla meillä. Vuorottelemme niin, että joka toinen joulu on meillä ja joka toinen heillä. Hyvin menee, ja molempien vanhemmat ovat niin FIKSUJA, että ymmärtävät tuollaisen vuorottelen.
Tosin ymmärrän kyllä senkin, että itsekäs paska ei tajua, miksi oma poika tai tyttö ei joka joulu olekaan hänen luonaan. Itsekäs ei ajattele kuin itseään.
Tähän asti olen kaikki 10 joulua, jotka olen pois lapsuudenkodista asunut, viettänyt äidilläni. Äitini ja isäni ovat eronneet, ja sydämeni särkyy täysin ajatuksesta, että äitini pitäisi viettää joulu yksin. Olen siis saanut aina työt ym. järjesteltyä niin, että jouluna olen päässyt 600km:n päähän kotiseudulle.
Nyt olen löytänyt elämänkumppanin ja lasten saanti ei enää tunnu niin etäiseltä ajatukselta. Tiedän, etten voi aina mennä äitini luo, varsinkin jos "anoppi saa lapsenlapsen". Elättelen toiveita, että olisimme kaikki -myös äitini- tervettulleita anoppilaan jouluksi. Toki kaikki valmistelutkin tehtäisiin sitten kaikki yhdessä. Minulla siinä voisi mennä hermot, anoppi on niin armoton hössöttäjä, mutta kun ympärillä olisi muitakin kelle hössöttää, olisi suurin paine pois minulta :)
Ajattelinpa kertoa miten meillä joulua vietetään.Tällä hetkellä kun perheeseemme kuuluu minä,mieheni ja kaksi koiraa olemme sopineet että joulut vietetään niin, että joka toinen jouluaatto ja joulupäivä ollaan anoppilassa ja joka toinen minun vanhempien luona(ellei mun vanhemmat ole ulkomailla).Tapaninpäivänä on niin sanottu vaihto eli jos joulu ollaan vietetty minun vanhempien luona niin tapaninpäivänä menemme sitten anoppilaan.Tällöin kumpikin saa viettää joulua vanhempiensa kanssa.Sitten jos meille joskus lapsia siunaantuu niin olemme päättäneet että sitten alamme viettää joulua kotona oman perheen kesken...tehdä omat joulutraditiot.Mummut ja papat voivat sitten kyllä vierailla meillä.
Lähtekää vaikka ulkomaille, laivalle, hotelliin/kylpylään tai sinun sukulaistesi luo jouluksi.
Hölmöä yleensäkään viettää joulua, jos sillä ei sisällöllisesti ole muuta sanomaa kuin, että saa juoda viininsä rauhassa.
Viiniä ja leffoja voi katsella muinakin viikonloppuina.
Joulunsanoma, hei Minnaseni!
Perhejuhla, pyytettömän rakkauden juhla.
Ja täällä huudetaan, että vittu minä haluun VIETTÄÄ oman joulun ilman helvetin äitimuoreja.
Minna, älä vietä joulua, jos et keksi parempaa ratkaisua.
Meille tulee jouluisin isä ja anoppi noin kello kolmen aikaan aterialle ja kahville.
Heidät viedään pois yhdeksän aikoihin. Meille jää aikaa sen jälkeen olla ja nautiskella "omasta" joulusta.
Näin on tehty vuosia.
Oma äitini on kuollut, enkä saa takaisin joulua viettämään.
on hyvä jouluinen mieli. Valoa sydämessä!
Teissä asuu rakkaus ja elämä on tasapainoista.
Miksi ei olisi? Kysyn näin, jos viestissäsi oli piilosarkasmia.
Onko SIINÄ jotain pahaa, että edes päiväksi riidat lauhtuu?
Vai onko joillain niin kova persoona, ettei ole varaa hempeilyyn jouluisin.
Kaiken kukkuraksi makeilen vielä sillä, että tää anoppi haetaan sairaalan pitkäaikaissairaiden osastolta joulua viettämään.
Kyllä minusta joulu tuntuu joululta, kun näen vanhuksen pääsevän edes hetkeksi omaistensa pariin juhlimaan ja näen, että hän nauttii siitä.
Se on ikään kuin minun joululahjani.
Joulu on Suomessa virallinen pyhä. Läheskään kaikki eivät pidä sitä Jeesuksen syntymäjuhlana. Esimerkiksi minulle joulu on hyvän ruuan ja juoman juhla. Mikä sinä olet sanomaan, saako joku muu viettää joulun tavallaan vai ei? Vietä sinä se omalla tavallasi, ja anna muiden vaikka ryypätä jouluna, jos he niin haluavat tehdä.
Otan itsekin jouluna lämmikettä, eli sen viinin. Miten se sulkee anopin pois joulunvietosta?
Kyllä ne voi yhdistää. Kun anoppi kiikutetaan yhdeksän aikoihin pois, alkaa minun oma osuuteni.
Joulua nyt valitettavasti pidetään yleimaailmallisesti Jeesuksen syntymäjuhlana, uskokoon ken tahtoo.
Mutta jos joulusta tulee jokin ongelmapaketti kuten Minnalle, joka neuvoa kyselee, niin katson oikeutetuksi vastaamaan omalta kantiltani mielipiteeni. Ihan samoin kuin sinä teet.
Se anoppiko sinulle on taikasana, joka tekee joulusta joulun? Ainakin sitä olet korostanut. Lisäksi kirjoitit Minnalle: "Minna, älä vietä joulua, jos et keksi parempaa ratkaisua." Siis jos ihminen ei halua viettää joulua anoppinsa kanssa, ei hänen pitäisi viettää joulua ollenkaan?
Minusta jokainen saa tehdä itselleen sopivan joulun. Jos suvussa on vittumainen ihminen, ei häntä tarvitse sietää joulunakaan. Sinulla ehkä on mukava anoppi, mutta kaikilla ei ole. Olisiko sinusta mukava vietää joka vuosi joulu, jonka aikana et viihdy ollenkaan? Miettisitkö ehkä vaihtoehtoja, jos joka joulun jälkeen olisi paha mieli siitä, kun sinua on loukattu?
No, luuletko että olisin joku poikkeus, ettei minua olisi anoppi loukannut?
Minusta Minna ei ole tehnyt kodissaan selviä pelisääntöjä anopin suhteen: tietty aikaraja, jonka anoppi on vierailulla.
Nyt M. halkoo asian, joko anoppi tai ei/anoppia.
Sen voi minusta Minna sanoa ihan suoraan: haluamme olla kahden jouluna, voit olla meillä sen ja sen välisen ajan.
Tuo ilmaus jo kertoisi anopille paljon marssitahdista ja jää anopin itsensä ratkaistavaksi, tuleeko jouluna käymään vai ei.
Minna on selvästi alistunut anoppinsa edessä ja alistuminen jatkuu, jos hän pakenee vanhaa muoria.
Vielä naimisissa olelssani (nyt olen leski) emmekä olleet vielä sopineet joka toinen joulu -periaatteesta, mieheni myös halusi viettää joulun aina sukulaisten kanssa. Minulla sitten piiputti joskus toden teolla. Mieheni kommentti siihen oli "Sitä vartenhan joulua vietetään!" Siihen ei voinut kuin nauraa ja sanoa, että nyt kyllä kirjoitan paaville ja kerron, että kaksi tuhatta vuotta ovat eläneet harhan vallassa :D
Ehkä sitten käsitämme, kun olemme itse vanhoja, sairaita, yksinäisiä ja elämän loppusuoralla, kuinka merkityksellistä on saada viettää joulua lähisukulaisen kanssa.
Mikään ei tunnu kauheammalta kuin joulu ypöyksin ja unohdettuna!
"Mikään ei tunnu kauheammalta kuin joulu ypöyksin ja unohdettuna!"
Pitää varmaan paikkansa. Juuri siksi pitääkin elää elämänsä niin, ettei tarvitse viettää jouluja yksin. Jos koko ajan polkee muiden oikeuksia ja käyttäytyy kuin Euroopan omistaja, niin ystävät ja sukulaiset kaikkoavat. Tässäkin tapauksessa anoppi kuulostaa siltä, että saa mitä tilaa, jos joutuu jouluna olemaan yksin.
Olen ollut leski nyt kuusi vuotta, ja viettänyt viisi joulua yksin, enkä tunne suoranaista kaipuuta hirttäytyä :D
No, jos et sinä tunne, niin joku toinen voi tuntea yksinäisyyttä. Emme kaikki ole yhtä vahvoja, emmekä samanlaisia.
Anoppini on sentyyppinen, että kärsisi.
Hyvät joulut nyt etukäteen Jarskille ja Saralle!
Hyviä ideoita on esitetty.
Matkalla en halua lähteä, koska haluan viettää joulun kotona.
Tuo ajatus aikarajan asettamisesta anopille, eli jouluvierailuaika klo x-x välillä kuulosti ihan hyvältä. Tai siis ensin tietenkin esitetään anopille ajatus, että "vietämme tänä vuonna joulun ihan vaan perheen kesken kahdestaan". Jos ja kun tulee kätinöitä, niin suostumme anopin vierailuun aikavälillä x. Hyvä aika voisi olla just joku 16-20 (jää illalla aikaa vielä rentouttavaan joulufiilikseen virittäytymiseen ja aamulla voi ottaa myös rennosti, heräillä omia aikoja ja syödä puuro silloin kun siltä tuntuu.) Ongelmaksi saattaa muodostua anopin omat traditiot joiden tekemiseen a) tarvitaan autoa jota anopilla ei ole b) yleensä tehdään tiettyyn kellonaikaan ja ne ajat ovat pitkin päivää. Esim. Aamulla klo 6 joulukirkko (autolla), klo 10 aamupuuro ja jouluevankeliumin luku klo 12 joulurauhan julistuksen katsominen tvstä, klo 14 hautausmaalla käynti (autolla).
Ja sitten joulukonsertissa käynti x aikaan (autolla). Eli vilinää vilskettä riittää ja aikataulu on suht kiireinen (siis jos joulu vietettäisiin anopin perinteiden mukaisesti).
Ja nyt jos siis haluaisimme viettää joulun "kahden vaan" niin viitsiikö jouluna sanoa anopille, että hommaa omat kyydit??
Viime jouluna tarvitsin itse autokyytiä yhteen (siis vain yhteen ja sekin oli sellainen pikainen reissu) jotta olisin saanut ruokaa kaupasta (en ollut paikkakunnalla aikaisemmin niin en voinut hankkia ruokaa aikaisemmin), niin anoppi jolla oli auto silloin käytössä ei suostunut lähtemään käymään kaupassa, jotta olisin saanut ruokaa jouluksi!! Bussit ei kulkenut joten menin sitten taksilla. Nyt vois ajatella, että saa maistaa omaa lääkettään, mutta toisaalta ei viitsi alentua samalle tasolle eli kuittailla kyyti pyyntöihin jouluna, että "minä en viitsi jouluna lähteä ajelemaan, kyllä ne taksit kulkee joulunakin" (= suora lainaus anopilta).
Niin vielä tuosta taksiajelusta: tuli muuten sinä jouluna vähän tavallista kalliimmiksi siis nuo jouluruuat (jotka sitten maistuivat anopillekin argh!). En ollut tietenkään ehtinyt ostamaan lahjaakaan anopille, joten vähensin taksirahat suoraan anopin lahjabudjetista. Sinä jouluna anoppi sai vähän vaatimattomamman lahjan (Seppälän kaulahuivi). Kehtasi vielä alkaa kitisemään lahjasta!!! :-o huh huh, tyynesti vaan totesin että muuten oisin ostanut sen ja sen mutta rahat menivät taksiin.
Lopetapa nyt tuo itsesäälissä kieriskely. Olet jo aikuinen ihminen, joten voit päättää itse, mitä teet jouluna. Anoppisi kyllä määrää sinua ihan niin kauan kuin annat hänen määrätä. Ainakin minulta alkaa jo sympatiat loppua, kun itsehän sinä annat itseäsi noin kohdeltavan. Tottakai anoppisi luonteen omistava ihminen talloo ylitsesi, kun et pistä vastaan.
No helppo kai se on sanoa, että alat vaan puolustaa itseäsi kun kaksi ihmistä 24/7 manipuloi.."ai kun oot paha ihminen, jos et tee tai tätä". :-) Muutaman vuoden päästä niihin juttuihin alkaa jo uskomaan itsekin. Varsinkin jos ei ole vertailukohtaa normaaliuteen?
Oli kuitenkin ihan hyvä wake up call. Koitan ryhdistäytyä ja pitää enemmän puoliani, eikö se ole joku vanhan kansan sananlaskukin, että: ei se hullu joka pyytää vaan se joka antaa!".
Sinun ylitsesi kävellään ja reippaasti.
Anoppi hoitakoon kirkkonsa ja haudalla käyntinsä sun muut kommervenkit itse taksilla.
Ota nyt homma komentoosi.
Anoppi vierailulle aikan x-x ja sitten muori kotiin. Ja sillä sipuli.
Niin minä teen ja anoppi ja isä ovat oppineet ja silti heitä ei ole hylätty.
Tee kaunis ja tunnelmallinen joulupöytä, se riittäköön sinun osaltasi.
Loput joulusta olkoon sinun omalla aikataulullasi.
Joulurauhan julistuksen anoppi voi kuunnella kotonaan. Haudat ja kirkotukset menköön taksilla tai tuttavamuorien ja vaarien kyydeillä.
Rohkeesti vain taistoon oikeuksiesi puolesta, ei he sitä suosiolla anna, sinun on itse se taisteltava.
Kyllä he siitä aikaa myöten lauhtuu. Ei heillä ole muuta vaihtoehtoo. Tsemppiä hommaan :)
Onhan se varmaan ärsyttävää. Mutta hankalaa...kun ajattelen, jos minun äitini olisi yksin en kyllä haluaisi, että hän viettää joulun yksinään. Se olisi kauheaa. Tottakai miehesi pyytää hänet.
Mutta ettekö voisi esim. tehdä niin, että vierailette hänen luonaan esim. aattona ja jatkatte juhlintaa kahden kotonanne? Ja sitten käytte vielä vaikka jonain pyhäpäivänä. Tai vähän vaihdella noita rutiineja...on niitä varmaan muitakin vaihtoehtoja..
Ilmoitatte anopille, että hän on tervetullut jouluaterialle joulupäivänä klo 14.00 ja muuten vietätte joulun kaksin juuri ninkuin haluatte. Jos tulee kätinöitä niin toteatte, että olette kuitenkin näin nyt päättänyt.
Tee jouluruuat kotonasi, pakkaa ne mukaan ja ajaa haurautatte sen 5 minuutin matkan anopin luo joulupaivalliselle. Kinkku ja puuro pysyvat erittain hyvin kuumana noin lyhyen ajomatkan.
Viekaa lahjat hanelle (jos teilla niita on) mukananne. Han voi avata ne teidan lasnaollessa tai yksin, aivan miten han haluaa.
Taten voitte itse paattaa kuinka kauan vietattte hanen kanssaan joko tunnin tai pari. Nyt teidan velvollisuus on hoidettu, kaikille jaa juhlamieli ja oma koti ikiomaan joulunviettoon haluamallanne tavalla.
Mita taas tulee joulukirkkoon ja muihin hanen haluamiinsa traditioajoihin, antakaa hanelle vaikka joululahjaksi taksimaksut. Nain han voi itse paattaa milloin sovittaa ajonsa.
Kaikista tarkein: Teidan taytyy iloisella aanella toivottaa hanelle hyvaa joulua ja hyvaa kirkkomatkaa (olettaen etta ette mene yhdessa).
... jos kerran mikään yllä ehdotetuista vaihtoehdoista ei onnistu?
Itse lähden joka joulu ulkomaille avokkini kanssa.
Olemme lapsettomia ja meillä on molemmilla erittäin läheiset välit perheisiimme, tapaamme lähisukuamme suht usein, joten en näe mitään syytä viettää jouluani heidän kanssa. Joulu on kuitenkin loppujen lopuksi lasten juhla. Mieluummin kutsun vanhempamme meille tavallisena lauantaina illalliselle ja lasilliselle.
En koe myöskään mahdottomana ajatuksena, että joskus viettäisimme joulua kumpikin oman perheen kanssa (vanhemmat, sisarukset jne.) Lahjoja voi kuitenkin antaa koska tahansa, haudalla voi käydä koska tahansa jne.